Hei,
Olen kahden lapsen yh-isä (en yhteishuoltaja). Lapset, 6- ja 8-vuotiaat avat olleet minulla nyt vuoden verran. Äitiään he avat tapailleet n. joka toinen viikonloppu. Viime viikonlopun jälkeen poika (6) valitti kipeää korvan taustaansa ja sieltä löytyi kuhmu. Poika sanoi äidin lyöneen ja tyttö oli myös nähnyt sen. Maanantaina kertoili samaa asiaa myös päiväkodissa ja kävimme lääkärissä, joka teki samat havainnot. Lapset ovat kertoneet äidin lyöneen ja nipistäneen aikaisemminkin, mutta mitään jälkiä ei ole aikaisemmin ollut.
Pitäisikö nyt kieltää lapsilta tapaamiset, vaatia valvottuja tapaamisia vai mitä ?
Kaikki asiasta kertovat kirjoitukset (oikeusministeriö, MLL, yms) ovat tyyliä: Mitä tehdä, jos mies lyö naista tai lapsia. Niitä ei oikein viitsi lukea läpi jostain syystä.
Lisäksi naispuoleset ystäväni eivät ole ikinä voineet hyväksyä ajatusta, että nainen on se väkivaltainen osapuoli, vaan että minä yritän vain panetella ex-vaimoa. Onko muilla samanlaisia kokemuksia ?
Olen kahden lapsen yh-isä (en yhteishuoltaja). Lapset, 6- ja 8-vuotiaat avat olleet minulla nyt vuoden verran. Äitiään he avat tapailleet n. joka toinen viikonloppu. Viime viikonlopun jälkeen poika (6) valitti kipeää korvan taustaansa ja sieltä löytyi kuhmu. Poika sanoi äidin lyöneen ja tyttö oli myös nähnyt sen. Maanantaina kertoili samaa asiaa myös päiväkodissa ja kävimme lääkärissä, joka teki samat havainnot. Lapset ovat kertoneet äidin lyöneen ja nipistäneen aikaisemminkin, mutta mitään jälkiä ei ole aikaisemmin ollut.
Pitäisikö nyt kieltää lapsilta tapaamiset, vaatia valvottuja tapaamisia vai mitä ?
Kaikki asiasta kertovat kirjoitukset (oikeusministeriö, MLL, yms) ovat tyyliä: Mitä tehdä, jos mies lyö naista tai lapsia. Niitä ei oikein viitsi lukea läpi jostain syystä.
Lisäksi naispuoleset ystäväni eivät ole ikinä voineet hyväksyä ajatusta, että nainen on se väkivaltainen osapuoli, vaan että minä yritän vain panetella ex-vaimoa. Onko muilla samanlaisia kokemuksia ?
Vastaukset 17
Vanhimmat
tietenkin tutkitutat asian kunnolla.
Ja mikäli aihetta on vaadit valvotut tapaamiset.
Tuskin noin pieni lapsi tuollaisia satujakaan kertoo eli jotain on tapahtunut.
Sinun tehtäväsi on turvata lastesi lapsuus ja mikäli äiti on väkivaltainen häntä pitää estää satuttamasta lapsia.
Minulla ei tosin ole kokemusta aiheesta ja toivottavasti ei koskaan tulekaan.
Mutta lasten pitää saada elää väkivallattomassa ympäristössä.
Asia toimii molemmin puolin. Ehdottomasti asiasta tulee keskustella ensin äidin ja isän välisesti, niin rauhallisesti kuin pystyy, jos tämä ei onnistu voi pyytää keskustelu-apua mm. perheneuvolasta.
Olkoon se isä tai äiti joka lyö, niin se kertoo ongelmista mitä ei osata käsitellä. Lyöjän tulee sitoutua siihen että hake apua.
Laspset ymmärtää että äiti tai isä voi olla niin väsynyt, tai on niin vaikea olo että ei aina hillitse itseään. Onhan näitä tunteita myös lapsilla!
Mutta lapsen ei tarvitse hyväksyä lyömistä ja ehdottomasti lasta ei tule laitaa asemaan missä hän altistuu väkivallalle.
Lapsen tulisi myös ymmärtää että aikuisen käyttäytyminen on väärin eikä johdu hänestä(lapsesta). Vaikka kuka tekisi mitä niin ei ole oikein että tekee pahaa toiselle.
Asiata ei tule vaijeta, sillä onhan äitikin aikuinen ja vanhempi jonka tulee olla vastuussa tekemisistään. Jos ei asiat muuten muutu voit tehdä rikosilmoituksen. Isä joka tietää lasten pahoinpitelystä eikä tee mitään asialle, katson syyllistyvän lasten heitteelle jätöstä.
Toivon sulle paljon jaksuuta ja hyvää mieltä siitä että toimit oikein.
Eli lastenvalvojalle on lähetetty selvitys tapahtuneesta, sekä lääkärin lausunto, joka tukee lasten kertomusta. Äiti kiistää kaiken eikä pysty keskustelemaan asiasta, vaan (kuinkas muuten) menettää malttinsa ja sulkee puhelimen huudettuaan mielestään tarpeeksi.
Mulla meni sen verran pitkään tätä kirjoitaessani että vastauksia olikin jo tullut useita.
Hyvä että olet laittanut asiat järjestykseen.
Ex-vaimollasi taitaa olla aika pahojakin ongelmia.
Tekisi varmasti hyvää hänelle selvittää päätään esiantuntialla.
Voimia sinulle ja lapsillesi!
Tietenkin. Ei asia ole helppoa selvittää. Eikä omat heikkoudet jotka kohdistuu lapsiin, jota todella rakastaa, ole helposti ymmärättevissä. Ehkä teillä on joku jonka luonna käytte puhumassa yhdessä? jos ei niin yrittäkää löytää sellainen. äitihän voi sitten alkaa tapamaan lapsiaan valvotusti. Oikein sinä olet toiminut ja vaikka syyllisyyttä on vaikea kantaa olen varma ettei lastesi äiti halua lyödä lapsiaan. Tällaisissa asioissa tulee ajatella lasten parasta ja fyysinen väkivalta on laissa kieletty suomessa. Ei äitiä tule eristää eikä syylistää , nyt tulee toimia niin että asiat paranevat.
Viellä kerran toivon sinulle ja itseasiassa teille kaikille parempia aikoja.
En käsitä väitettäsi, jonka mukaan lapsi ymmärtää, jos vanhempi omien ongelmiensa takia pahoinpitelee lasta. Minun käsittääkseni asia on täsmälleen päin vastoin. Lapsi ei vähäisen elämänkokemuksensa takia pysty asiaa ymmärtämään, vaan alkaa etsiä syytä pahoinpitelyyn itsestään. Juuri tämän takia pahoinpitely vahingoittaa lasta muutenkin kuin fyysisesti ja siksi lasten pahoinpitely myös on niin tuomittavaa.
Voi ei; en tarkoittanut niin kun sinä aasian käsitit.
Tarkoitin että lapsi voi käsittää että jollakin on paha olo.Se EI tarkoita että lapsen tulee hyväksyä,ja siten suoda toiselle, tällainen käyttäytyminen.
Tällä tarkoitan että lapselle voi/tulee selittää että :-"äiti voi pahoin; ja sen takia tekee niiin ja niin. Se ei ole oikein , mutta aikuisetkaan ei ole täydellisiä.
Sinulla on oikeus olla vihainen äidille siitä että hän käyttäytyy pöljästi / tekee väärin. Mutta hän ei tee sitä sen takia sttä sinä teet tai olet jotenkin väärin. Sinusta tämä ei johdu. Äiti rakastaa sinua vaikkakin hän välillä on "huonosti käyttäytyvä". "
Pahon pitelyssä on monta haitta vaikutusta , ja yksi on lapsen vastuun ottaminen aikuisen käyttäytymisestä.Sinun lapsillasi on onneksi isä joka osottaa vastuun ottamista ja siten toivottavasti nostaa tämän kuorman lapsilta.
Asioitten ymmärtäminen ja niiden hyväksyminen on kaksi eri asiaa. Syyyhteyksien selventäminen on lapsille tärkeää, sillä juuri rajatun elämän kokemuksensa takia lasten tulkinnat eri tapahtumista syyllistävät usein heidät itsensä. Sen takia on tärkeää selittää ja yrittää selventää miksi joku tekee jotakin.
Lapsilla on kyky ymmärtää , mutta tällä en todellakaan tarkoita sitä että ymmäryksen mukana tulisi ajatus että "o.k. äiti on nyt tuollainen ja sen me hyväksymme koska tiedämme että hänellä on vaikeaa."
EI EI EI.
Tarkoitin että tulisi pyrkiä ajatuksee:- "äiti käyttäytyy nyt väärin ja hän tekee sen siksi että hänellä on vaikeaa,ei sen takia että minä olisin väärin tai paha"! toivottavasti asia selkeni.
Ole ylpeä siitä että otat härkää sarvista ja toimit.
Lapsilla on kiutenkin myös oikeus rakstaa ihmistä joka on vajaa.
Ei pieniltä lapsilta voi edellyttää että he käsittäisivät mikä on ymmärtämisen ja hyväksymisen ero. He eivät voi toimia väkivaltaisen vanhempansa elämän ongelmien ymmärtäjinä. Heidän resurssinsa eivät riitä siihen normaalitilanteessakaan, saati sitten tilanteessa jossa vanhemman väkivaltainen käytös on horjuttanut heidän perusturvallisuuttaan.
Minua hieman huolestuttaa lapselle tarjoamasi ajattelumalli "äiti rakastaa vaikka käyttäytyy huonosti". Tulee mieleen pahoinpidelty vaimo, joka viidennen sairaalareissun ja katkenneen käden jälkeenkin on sitä mieltä, että "kyllä se rakastaa vaikka välillä vähän lyökin". Tämä on merkki siitä, että pahoinpitely on jo vahingoittanut uhria paitsi fyysisesti myös henkisesti. Jos lapsi alkaa puhua siitä, kuinka pahoinpitelevä vanhempi rakastaa häntä, lapsi on avun tarpeessa.
Lapselle tulee selittää tilanne hänen ikäisensä ymmäryksen edelytyksien mukaisesti. Tietenkin on niin, että sinä isänä ja lähiomaisena olet se taho joka pystyy pathaiten arvioimaan lapsesi kapasiteetin ymmärtää.
Syyyhteydet on ymmärtämisen edelytys. Ja uskon kyllä että 8 ja 12 v. lapset pystyy hyvin identifioimaan ja vetämään yhteläisyyksiä eri tunteitten välillä.
Se että lapselle suodaan ajatus siitä että -"äiti rakastaa häntä" ei lähde ajatuksesta että äiti lyö rakkaudesta. Vain siitä; että lapselle on tärkeää että vanhemmat rakastaa = hyväksyvät hänet. Se että äiti ei rakastaisi tarkoittaa toisin sanoen että äiti hylkää, ja se tunne ei ole suotava.
Vedät liian monta yhtälöä sanojen väliin, ja tietenkin voi olla että ulosantini on heikkoa. Tutkimusten perusteella on todettu että :
1) Lapset ymmärtää asioita enemän kun vanhemmat uskovat.Tapahtuma kulkujen selittäminen lapsille on tärkeää niin että mahdolliset väärät tulkinnat syyyhteyksistä selvenevät.
2)Lapsella tulee olla mahdollisuus rakastaa ja kokea itsensä rakastetuksi.
Täten "vajaan vanhemman " hyväksyminen vaikka tekeekin väärin on tärkeää. Näin annetaan esimerkki siitä että lastakin rakastaa vaikka hän ei ole koko ajan täydellinen.
Saa olla vihainen ja pettynyt ja osoitta negatiivisiä tuntejta, vaikkakin tapa millä se tehdään tulee olla sellainen että se ei satuta toisia.
3)Vaikka sinä olet syvästi vihainen ja loukkantunut ja (ymmärrän hyvin) inhoat ex- vaimosi tekoja, et voi edelyttää lapsilta samaa tunnetta.
Sinunkin tulisi tarkkaan määrittää se että sinun tunteesi ovat sinun ja lasten äidin välisiä ja lapsilla on oikeus omiin tunteisiinsa sinua ja lasten äitiä kohtaan.
Lapsille voi selittää että olet vihainen sillä koet että äidin TEOT ovat pahoja.Ja että suuttut koska et kestä sitä että joku tekee pahaa lapsillesi. Sillä lapset ovat ainutlaatusia ja mailman tärkeinpiä sinulle. Mutta kyllä sinun tulee sietää lasten tunteita ja sallia ne heille vaikkakin ne eivät puolla sinua. Voi ainoastaan tähdentää että vaikka olisi kuinka väsynyt tai vihainen ei saa tehdä kipeää tai loukata toista. Voi antaa vaikka esimerkin siitä miten tulisi toimia.
En missää tapauksessa puolla vaimosi tekoja mutta yritän selventää lapsesi oikeuksia molempiin vanhempiin vaikka toinen ei ole täydellinen. Kuka meistä on?
Mukavaa että ajattelet asiaa eikä sinun tarvitse ajatella että tässä nyt tulee absoluuttisia totuuksia.Voisit kuitenkin miettiä sanomaani,ja olen valtavan kiinnostunut kuulemaan mielipiteitäsi.
Tilanne on vaikea ja toivon paljon voimia sinulle, et sinäkään voi vaatia itseltäsi koko ajan täydellisen fiksuinta toiminta tapaa koko ajan. Tärkeintä olisi kuitenkin luoda tila missä kaikkien ajatukset tulisivat kuulluksi ja näin antaa tilaa kaikille tunteille.
Toivon että lapsesi aikuisina osaasivat suvaitsevuutta, empatiaa ja anteeksiantoa, näin heidän elämänsä tulee helpommaksi kun eivät aina tarvitse toimia "oikein" vaan joskus voi myös tuntea katumusta ja sitten saada anteeksi.Epätäydellisen sietäminen on kai kaikken vaikenta elämässä.Tämä on vaikeaa niin itsessämme kuin toisissa.
Jos seuraat tarkemmin keskustelun kulkua, huomaat, että olen aivan eri henkilö kuin ketjun aloittaja, jonka 6- ja 8-vuotiaita lapsia äiti oli pahoinpidellyt. Haluan vain tuoda oman kantani keskusteluun.
En ryhdy väittelemään esille vetämistäsi tutkimuksista. Voihan olla että lapsi kykeneen hyvissä olosuhteissa ymmärtämään monimutkaisiakin asioita. Tilanne on kuitenkin toinen, jos lapsi on jatkuvan pahoinpitelyn uhri.
Vastustan näkemystäsi, jonka mukaan lapset ja vanhemmat olisivat toistensa ymmärtämisessä, rakastamisessa ja tunteiden ilmaisussa jotenkin tasavertaisia. Vanhempien ja lasten roolien on pysyttävä erillään. On vanhempien asia ymmärtää ja rakastaa lasta sekä sietää lapsen rajujakin tunteenilmauksia. Lapsilta ei voi vaatia mitään näistä, vaikka kyky niihin iän mittaan lisääntyykin.
En ole koskaan väittänyt että lapset ja vanhemmat olisi tasa vertaisia, en suhteessa toisiinsa tai muuten, saman arvoisia kyllä.
Enkä ole väittänyt että lasten tulisi sietää pahonpitelyä, ei ruumiillista tai psyykistä.
Mutta lapsille tulee selittää asiat niin että ne selkenevät eikä jättää lasta yksin mielikuviensa valtaan.
Kyllä lapselle tulee opettaa empatiaa, mutta se ei tarkoita todellakaan että alistaa hänet hyväksikäytön uhriksi.
Minua hämmästyttää asenteesi että lasta tulee suojella olemalla niin kuin mitään ei ole tapahtunut?
Kyllä tilanteen läpikäyminen on tärkeää.Ja lapset jos ketkä osavat tunnistaa tunteita vaikkakin heillä ei aina ole sanoja niille. Tässä on aikuisen tehtävä tukea lasta sanojen löytämiseen.
Jos olen ajatuksissani ajatellut että olet sama henk.kuin "isä" se kai ei haittaa? Sinun tulisi pyrkiä kuuntelemaan ja miettimään mitä toinen sanoo, ja pyri suvaitsevaisuuteen eikä heti tyrmätä kaikki. Jos joku on eri mieltä ei hän välltämättä ole väärässä.Olen varma että omakin elämäsi helppottuu siten.
Täydellisyydestä kyseen ollen, en voi sille mitään jos kirjotus taitoni on huono; sillä minä olen voimmakkaasti "sanasokea". Tämän ei kuitenkaan pitäisi vaikkuttaa asiasisältöön; ja katson että minulla on yhtä oikeus muiden kanssa ilmaista mielipiteitäni vaikka en ole täydellinen. Onneksi minä kuitenkin olen siitä tietonen.
Asiaan viellä, mitä tarkoitat käytännössä noilla periatteilasi?
Periaatteeni sekä teoriassa että käytännössä lähtee siitä, että lasten on saatava olla lapsia ja vanhempien on pysyttävä vanhempina ja kannettava sen mukainen vastuu käyttäytymisestään.
Väkivallan kohteeksi joutunutta lasta ei pidä suojella olemalla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kun ensiapu fyysisiin vammoihin on annettu, on lapselle tehtävä selväksi, että väkivallan kohteeksi joutuminen ei ole hänen oma syynsä, vaan että pahoinpitelyyn syyllistynyt vanhempi teki väärin.
En ymmärrä puhetta puhetta siitä, että väkivallan käyttäjä rakastaa uhriaan. Lapsella on oikeus odottaa, että vanhempien rakkaus näkyy heidän teoissaan, ei vain selityksissään.
Olet oikeassa ja sammalla koen ajatuksesi olevan liian yksinkertainen.
Elämä ja vanhempana oleminen on paljon vaikeampaa kuin vain se, että pyrkii olemaan hyvä. Aina ei onnistu. Se että me emme aina ole täydellisiä ei nollaa tunteitamme toista kohtaan.
Se tieto että äiti ja isä rakastaa on tärkeä; ja arvokas lapselle. Jopa poissaolevan vanhemman rakkaus( vaikka sitä sitten ei koskaan koe) on arvokasta vaikkakin tekoja ei ole.
Mutta olet aivan oikeassa siinä että teot ovat tärkeitä, niin on myös sanat. Teotkaan yksin eivät riitä, lapsi tarvitsee kuulla että häntä rakastetaan, usein.
Ei kukaan täydellinen ole. Lapsen jatkuva pahoinpitely on kuitenkin jotain ihan muuta.
Lapsen täytyy tuntea että häntä rakastetaan. Puhe on halpaa.
Hyvin mahdollista että lasten äiti on niin tehnyt.. Lasten kannalta on hyvin tärkeää että asia selvitetään.Ota yhteyttä lastensuojelu toimistoon ja kerro asia siellä.Olisi hyvä olla jotain todisteita mukana.Esim.Lääkärin lausunto.Lapsesi ovat vielä pieniä,eikä heidän sanaansa voi luottaa täysin.Mutta jos asia oikeasti on näin,lapsille parasta olisi valvotut tapaamiset äidin kanssa.Lasten pitää kuitenkin saada tavata myös äitiään.Ja heille pitää selittää tapahtunut,miksi äiti oli tuhma.Ja ettei ketään saa ikinä löydä.Onko ex-vaimollasi ongelmia,esim.alkohilin kanssa?
Voit kertoa hänelle itse näkämestäsi ja kuulemastasi ja kysyt suoraan miten asiat ovat.Varmasti ex-vaimosi säikähtää ja tajuaa tilanteen.
Oma lapseni joka on kohta 5v.sanoo monesti että älä äiti lyö,kun otan häntä kädestä ja vedän hellästi itseni luokse.Esim.jos hän tekee pahojaan.Eli en todellakaan oikeasti lyö lastani vaikka hän niin väittääkin.Eli sekin on hyvä ottaa huomioon.
Surullista,mutta totta että naiset osallistuvat myös perheväkivaltaan,monet miehetkin elävät ns.hellan ja nyrkin välissä.
Hienoa, Tapsa että otit asian esille ja olet toiminut juuri niin kuin tässä tilanteessa pitää.
Asia etenee oikeaan suuntaan.
Naisten väkivaltaisuudesta vielä; totuushan on, että suurin osa naisiin kohdistuvasta väkivallasta on miesten tekemää. Jokainen kuitenkin tietää, että on myös toisinpäin ja yhtä väärin ja tuomittavaa sekin. Tätä puolta ei vain käsitellä julkisuudessa paljoakaan koska naisten taholta väkivallan kohteeksi joutuneet miehet salaavat asian vieläkin huolellisemmin kuin naispuoliset uhrit. Sama häpeäntunne kai siinä toimii ja olisi enemmän kuin toivottavaa, että miehet itse nostaisivat tämän asian julkiseen keskusteluun. Ystävä, sukulainen, työkaveri, naapuri ei voi sitä tehdä muuten kuin yleistasolla. Positiivisen muutoksen aikaansaaminen edellyttää siis miesten esiintuloa, vaikka sitten nimettömänä asiasta kertomista. Hävetä ei tarvitse eikä tuntea alemmuutta vaikka joku toinen mies saattaisi sanoa (tai on jo sanonut) että "tyhmähän sinä olet kun annat itseäsi hakata/tuolla tavoin huonosti kohdella, vedä turpiin sitä akkaa niin johan tokenee". Itsensä tai toisten taholta tuleva syyllistäminen on turhaa, vastuu väkivallasta on aina tekijällä, ei uhrilla. Ja molemmat tarvitsevat apua jota kyllä onneksi nykypäivän Suomesta löytyy. Tapoja on monia, rikosilmoituksen tekeminen ei ole ainoa vaihtoehto vaikka huono ei sekään.
Väkivalta ei lopu itsestään eikä kokonaan koskaan mutta asiasta ulkopuoliselle puhuminen ja/tai ulkopuolisten väliintulo on aina se ensimmäinen askel parempaan. Se toimii paitsi uhrin myös tekijän eduksi, väkivaltaiseen käyttäytymiseen ajoissa puuttumalla estetään sekä henkisten että fyysisten vammojen syntyminen ja usein säästetään myös monien ihmisten ainoa henki.
Näin miehenä olen melko varma, että jos miestä edes epäiltäis siitä mitä exäs tekee, niin sossutätit olis ovella heti - ihan sama tunnustaako vai ei.
Toppuuttelua kuitenkin tohon "väkivaltaan":
Olen itse ollut aikoinani yh:n lapsi, ja nekkuun on tullut joskus niin että pari tippaa vertakin on tullut - no ...minkäänlaisia raumoja ei moisesta oo jäänyt - takuulla tajusin jo kuuden vanhana, että oli vähän niinkun ittessäkin syytä. Eniten on turpaan tullut välinpitämättömyydestä ja sanan miekasta.
En tunne tapausta, mutta näin yleisellä tasolla olen sitä mieltä, että tänäpäivänä fyysisiä juttuja ylidramatisoidaan.
"Inkkarina" mietin usein preerian susilauman sosiaalista järjestelmää - hyvin toimii - pelkällä fysiikalla - eikä tarvita ensimmäistäkään sosiaalitanttaluentoo.