Voin kertoa ilouutisen, että bulimiasta voi parantua. Pysyvästi.
Itse sairastuin 16-vuotiaana ja sitä kesti melkein 5 kamalaa vuotta. Sitten tapasin ihanan ihmisen, joka opetti näkemään oman ainutlaatuisuuteni. Aloitettuani seurustelun, menin myös vuodeksi terapiaan. Nyt uskon itseeni. En ole oksentanut moneen vuoteen.
Joku täällä epäili, ettei ruuasta voi nauttia enää koskaan. Kylläpäs voi. On ihanaa ostaa laadukasta ruokaa - herkkujakin - ja nauttia siitä. Ihan niin kuin ennen sairastumista. Hintoja en enää katsele, sillä haluan syödä vain sitä, mitä todella haluan. Ei enää halpoja sokerimössöjä, jotka turruttavat tunteet!
Bulimia on vammauttava, passivoittava, kamala tauti! Muistan hyvin, kuinka vaihtoehdottomalta se sai kaiken näyttämään. Päivän rutiineja hallitsi syöminen ja oksentaminen. Kierteen rikkominen tuntui pelottavalta. Jälkikäteen tunnen menettäneeni vuosia elämästäni bulimian takia.
Paraneminen alkaa, kun uskaltaa ottaa pieniä askelia: lähteä kotoa, avata itseään uusille ihmisille ja harrastuksille, hiljentyä itsensä kanssa (ruokapäiväkirja kannattaa nakata roskiin ja aloittaa mieluummin Minä olen hyvä -päiväkirja, johon voi merkitä jokaisen onnistumisensa silloisen päivän ajalta) ja pitää itsestään huolta esim. ostamalla sen korun, jota on himoinnut, vaikka se onkin karmaisevan kallis. Mustavalkoinen ajattelu ei edesauta paranemista. Jokainen päivä ilman ylensyöntiä on sinänsä voitto, josta itseä pitää muistaa kiittää.
Kirjoitan tänne, että te sairastuneetkin tajuaisitte olevanne erinomaisia. Bulimia on ennenkaikkea itsetuntotauti ja kaikki itsetuntoa kohottavat toimet saavat sen vähä vähältä väistymään.
Kannattaa toimia! Elämä bulimian jälkeen ei ole täydellistä, mutta se on rikasta ja paljon helpompaa.
Itse sairastuin 16-vuotiaana ja sitä kesti melkein 5 kamalaa vuotta. Sitten tapasin ihanan ihmisen, joka opetti näkemään oman ainutlaatuisuuteni. Aloitettuani seurustelun, menin myös vuodeksi terapiaan. Nyt uskon itseeni. En ole oksentanut moneen vuoteen.
Joku täällä epäili, ettei ruuasta voi nauttia enää koskaan. Kylläpäs voi. On ihanaa ostaa laadukasta ruokaa - herkkujakin - ja nauttia siitä. Ihan niin kuin ennen sairastumista. Hintoja en enää katsele, sillä haluan syödä vain sitä, mitä todella haluan. Ei enää halpoja sokerimössöjä, jotka turruttavat tunteet!
Bulimia on vammauttava, passivoittava, kamala tauti! Muistan hyvin, kuinka vaihtoehdottomalta se sai kaiken näyttämään. Päivän rutiineja hallitsi syöminen ja oksentaminen. Kierteen rikkominen tuntui pelottavalta. Jälkikäteen tunnen menettäneeni vuosia elämästäni bulimian takia.
Paraneminen alkaa, kun uskaltaa ottaa pieniä askelia: lähteä kotoa, avata itseään uusille ihmisille ja harrastuksille, hiljentyä itsensä kanssa (ruokapäiväkirja kannattaa nakata roskiin ja aloittaa mieluummin Minä olen hyvä -päiväkirja, johon voi merkitä jokaisen onnistumisensa silloisen päivän ajalta) ja pitää itsestään huolta esim. ostamalla sen korun, jota on himoinnut, vaikka se onkin karmaisevan kallis. Mustavalkoinen ajattelu ei edesauta paranemista. Jokainen päivä ilman ylensyöntiä on sinänsä voitto, josta itseä pitää muistaa kiittää.
Kirjoitan tänne, että te sairastuneetkin tajuaisitte olevanne erinomaisia. Bulimia on ennenkaikkea itsetuntotauti ja kaikki itsetuntoa kohottavat toimet saavat sen vähä vähältä väistymään.
Kannattaa toimia! Elämä bulimian jälkeen ei ole täydellistä, mutta se on rikasta ja paljon helpompaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juuri tällaista viestiä nyt tarvitsin! Kiitos tuhannesti!
Tästä saan voimia yrittää uudestaan, kaiken epäonnistumisen jälkeen. Ei pidä luovuttaa! Kaikkea hyvää sinulle.
joskus näitäkin tarinoita. Pärjäile :)
oli ihanaa lukea kirjoittamaasi. itselläni tämä alkoi noin alle vuosi sitten.huono omatunto tuli aina makean syönnin yhteydessä joten ajattelin että oksentaminen olisi ratkaisu ja päätin kokeilla ja se tuntu hyvältä saada kaikki rasva ja lihottava pois sisältä. kaikki varmaankin alkoi stressistä. en ole millään tavalla ylipainoinen olen laihtunutkin jonkin verran. kirjoittamasi jälkeen tajusin että ehkä saatan kelvata muille tälläisenä kun olen kiitos siitä !