-Että voi olla olemassa sellanen kun masennus. Sanoin toisille masentuneille että se on vain keksittyä. Mutta nyt huomaan että se on totta. Tuntuu ettei millään ole millään väliä. Sosiaaliset paineet ja kaikki päällä. Yksi syy varmaan siinä että en ole seurustellut koskaan joten tuntuu että tulevaisuutta ei ole tai se o turhaa. Kaikki ne kivat asiat ei tunnu enää kivalta enkä osaa nauttia mistään
Ennen en uskonut
masennustaaaaa
6703
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
uskonut masennukseen. luulin että se on vain jotain jolla opiskelijoita pelotellaan. mutta nyt on pakko tunnustaa kun oon niin pohjalla ite. menetin ylioppilauden masennuksen takia, ja enää se ei ees kiinnosta mua. mutta ymmärrän miksi esimerkiksi äitini ja isäni voi ymmärtää kuinka masentunut voi olla. ymmärrän sen, koska itsekin aiemmin luulin että tämä on vaan jotain huomionkipeiden marinaa. kun ottaa niin voimille edes kirjottaa tänne..
jaksetaan vielä tämä päivä. vielä huomiseen.
vielä hetki. yhdessä toisiamme tukien.
Se on jännää sitä ei usko ennen kuin tulee omalle kohdalle. Mikä asia antaisi voimia uskoa tulevaisuuteen? Olen ammattikorkeakoulussa joka menee hyvin. mutta siinä taitaa olla koko elämäni.. ei ole mitään asiaa mikä auttaa piristymään...
ettö pystyn menemään töihin ilman ongelmia sekä kouluun, mutta jotenkin sisällä on outo tunne ja kaipuu johonkin mitä en tiedä.. päivisin saatan mennä makaamaan sänkyyn ja tuijotan vain seinään...
En oikeastaan ole ottanut edes omaa masennustani tosissani ennen kuin nyt, kun se on mennyt niin paljon pahemmaksi.
Seurustelemattomuus masentaa ihan älyttömästi, ikään kuin ei olisi menneisyyttä ollenkaan - ja jos ei ole menneisyyttä, kuinka voisi olla tulevaisuutta?
mitä oikein jatkossa? vuosia olen ollut vain loputtoman väsynyt. Tuleeko lukiokin jäämään kesken? Läheiseni odottavat multa hyviäkin tuloksia...en voi laittaa kaikkea masennuksen piikkiin. En voi heidän mielestään pilata koko tulevaisuuttani jättämällä koulua kesken vain laiskuuttani ja siksi että makaan päivät sängyssäni. Tai istun koneella. Muistinikin on täysin surkastunut. Ei vain huvita mikään. Miksi käydä lukiota väkisin loppuun kun ei jaksa edes elää. Poikaystävä sentään on...mutta en mä tiedä...olen yhä useammin hiljaa ja suhteemme kun perustuu enimmäkseen puhumiseen, koska se on kaukosuhde.
mulla on kans samaa ongelmaa...ei jaksa aamulla herätä kouluun,kaiket päivät vaan makaan ja olen koneen ääressä,ei huvita mikään,koulukin(ammattikoulu) menee ihan perseelleen tän takia...Onneksi loma ensi viikolla,mutta tiedä sitten auttaako sekään yhtään mitään...Loman jälkeen ois tarkotus mennä terveydenhoitajan juttusille,jos vaikka puhuminen auttaa...en ole ikinä itseäni pitäny surullisena ja masentuneena ihmisenä...olen yleensä ollut iloinen persoona!