Tätä asiaa on sivuttu täältä monelta kantilta.
Teksi miei kysyä että onko tunteet syntiä? Ja niiden kieltäminen synnin poispanemista?
Synnillistetäänkö normaalit tunteet eli kielletään ettei näin saa ja voi tuntea ja jos tuntee niin se on syntiä?
Onpa kyse sitten kielteisistä tai myönteisistä tunteista niiden hyväksyttävyys on niin ja näin?
Välillä tuntuu että pelkästään se että uskaltaa elää tunteet mukana on väärin/syntiä?
Ja ainakin jos tunteet ovat risitriidassa virallisen kanan kannsa tunteet ovat väärin?
Onko oikeita ja vääriä tunteita?
Onko tunteet hvyäksyttäviä? Jos ovat miten on mahdolista se että kuitenkin joisssain tilanteissa "pitää" tehdä vastoin omia tunteita?
Kuka määrää kenen tunteet ovat oikein kenen tunteet ovat väärin?
Onko toisella ihmisellä ylipäätään oikeutta tai velvollisuutta kontrolloida toisen ihmisen tunteita?
Teksi miei kysyä että onko tunteet syntiä? Ja niiden kieltäminen synnin poispanemista?
Synnillistetäänkö normaalit tunteet eli kielletään ettei näin saa ja voi tuntea ja jos tuntee niin se on syntiä?
Onpa kyse sitten kielteisistä tai myönteisistä tunteista niiden hyväksyttävyys on niin ja näin?
Välillä tuntuu että pelkästään se että uskaltaa elää tunteet mukana on väärin/syntiä?
Ja ainakin jos tunteet ovat risitriidassa virallisen kanan kannsa tunteet ovat väärin?
Onko oikeita ja vääriä tunteita?
Onko tunteet hvyäksyttäviä? Jos ovat miten on mahdolista se että kuitenkin joisssain tilanteissa "pitää" tehdä vastoin omia tunteita?
Kuka määrää kenen tunteet ovat oikein kenen tunteet ovat väärin?
Onko toisella ihmisellä ylipäätään oikeutta tai velvollisuutta kontrolloida toisen ihmisen tunteita?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tunteiden piilottaminen, kieltäminen (itse tai muiden taholta), syyllistäminen... aiheuttavat aivan varmasti psyykkisiä ongelmia, pieniä tai suurempia.
Usein jo vanhemmat kieltävät lastensa tunteita sen vuoksi, etteivät vanhemmat osaa/uskalla käsitellä niitä itsessään. Oletteko katsoneet "Pikku julmureita"?
On tervettä tuntea esim. vihaa, jos joku loukkaa sinua pahasti. Entäpä himon tunteminen, jos näet jotain ihanaa, jota sinulla ei ole? (Lapsi karkkia)
Minulle on jäänyt epäselväksi, että oletko elänyt hoitokokousten aikana?
Hempeyden synti, oli ainakin selvästi se, jossa normaalit inhimillisyyden ja säälin tunteet julistettiin synniksi.
Esim. Jos et käännyttänyt lastasi syntielämästä pois, tai ainakin hyvin jyrkästi protestoinut sitä. Se luettiin "sinulle", hempeyden synniksi.
Jos mies ja nainen ovat solmineet kristillisen avioliiton ja avioliiton solmimisen jälkeen jompi kumpi ihastuu/rakastuu esim. nainen toiseen mieheen on se perkeleestä. Lihanrakkaus joka särkee avioliiton ovat perkeleen aiheuttamia tunteita.
silmissä, älä hohottain, niin olet aina valittu ja oikeahenkinen!
Kyllä myöskin uskovilla tulisi olla tunteet tallessa eikä mitenkään jäädytettynä. Monesti on kyllä sanottu että ei saisi tunteilla eikä tunteisiin luottaa. Mutta jos tunteet kielletään niin jossain vaiheessa sitten saatetaan sairastua, tai ainakin menetetään elämän kokemuksia ja nautintoja.
Tunteet kannattaa löytää ja vaikkapa nimetä niitä miltä jokin asia tuntuu. Siis etsiä omia tunteita.
että jos todella on niin että tunteisiin ei tule luottaa ja järkjneäänikin pitää sammuttaa tuleeko meistä sitten tahdootomia lampaita? (joita suinkaan ei paimenna Kristus vaan ihan toiset paimenet)
Jos en voisi ja luottaisi omiin vaistoihini ja tunteisiin olisi olisi moni täpärä tilanne muuttunut katastroofiksi.
Seuraavaksi pitäisi kysyä voiko tunteet olla ristiriidassa ihmisen sisisäisen moraalin kanna? (Joka taas on enemmän ja vähemmän sidottu kultuurisiin ym seikkoihin)
Eilen ja lauantaina keskustelin Kickin kanssa näistä tunteista.
Nyt en sitä avausta enään löytäny, se on jostain syystä poistunut. Toivottavasti siinä ei ollut enään mitään kysymyksiä Kickiltä.
Aihe on ihan mielenkiintoinen, mutta kun juuri olin niitä kirjoittanut, niin en heti perään jaksa uudeelleen samoja.
Tunteet, moraali ja omatunto ovat kaikki samassa paketissa. Järki/ajattelu kuuluu myös samaan nippuun. Silloin kun kaikki nämä toimivat ja kommunikoivat keskenään, ihmisessä vallitsee harmonia ja tasapaino. Tässä tilassa ihminen lienee sisäisesti onnellisimmillaan.
Ehkä vastasin puutteellisesti. Tarkoitan että uskonasiassa/palastuskysymyksessä ei aina voi tunteisiin luottaa, vaan tulee luottaa siihen mitä Sana sanoo.
Room. 5:1. Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, 2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
Muuten elämässä tunteet ovat tosi tärkeitä ja usein me niitä kätkemme. Itse tosiaan pyrin löytämään tunteitani ja nimemään niitä.
Jos eläisimme pelkästään tunteiden mukaan olisimme kuin pahimmat eläimet. Jos eläisimme ilman tunteita olisimme kuin koneet. Kai se tässäkin asiassa on löydettävä kultainen keskitie.
Ja niiden näyttämiseen on omat paikkansa ja aikansa. Ei kai ole soveliasta haukkua omaa aviopuolisoon lasten tai vieraiden kuullen. Antaa sitten tulla kahden kesken.
"Ja niiden näyttämiseen on omat paikkansa ja aikansa. Ei kai ole soveliasta haukkua omaa aviopuolisoon lasten tai vieraiden kuullen. Antaa sitten tulla kahden kesken."
Millaiseen tunnemailmaan lapsi kasvaa jos vanhemmat eivät näytä kielteisiä tunteitaan lasten nähden? Musta tuo ajatus on lähinnä järkyttävä. Kyllä lasten on tietyyn rajaan saakka opittava että kielteiset tunteet ja kielteinen palaute kuuluu normaaliin elämään.
Ainoa asia josta lasten kuullen ei tule keskustella on rajojen asettamisesta. Jos toinen asettaa rajat johonkin niin niitä rajoja ei tule lasten kuullen kritisoida. Vaan yhteiset rajat tulee sopia kahden kesken niin että molemmat vetää "samaa linjaa". Eli toine vanhemmista ei voi kieltää ja toinen sallia.
Oletko todella sitä mieltä että lasten nähden ei voi näyttää kaikkia tunteita. Ettei toiselle voi ja saa asiasta sanoa siinä kuin lapsillekkin? Minusta se olisi enemmän kuin vahingolilsta jos en avoimesti paheksuisi sitä että aviopuoliso ei noudata yhteisesti sovittuja asioita. (... jokainen siivoaa oman osansa...)
Tekeekö vieraiden läsnäolo minusta ihmisen jolla voi teettää asioita joita en normaalisti tee?
Eipä tee mutten taidakkaan olla se periteinen nainen.....
Minun ei missään tilanteessa tee mieli haukkua tunteettomasti puolisoani.
Tiedän että on ihmisiä jotka uskovat voivansa päästää suustaan uskomattomia asioita ja saada ne sitten anteeksi.
Edes vihassa (kahdenkeskenkään) ei ole sopivaa korostaa omaa "oikeellisuuttaan" sanomalla mitä tahansa kenestäkään.
Hirveän monella ihmisellä on kielteisiä persoonallisuushäiriöitä joihin liittyy toisen silmitön haukkuminen. Sellaisille pitäisi löytyä mielentervveysauttajia (vaatii kovaa ponnistelua löytää niitä) eikä pitää niitä normaaleina ihmissuhteisiin kuuluvina käytöstapoina.
Suuttuessaan ihmisen pitäisi olla yksin sen aikaa kunnes pystyy taas selvitytelemään normaalein käytöstavoin ihmissuhteitaan.
Ja sen voi tehdä todellakin lapsen kuullen ja nähden.
Samoin lapsi voi kyllä nähdä erittäin kiukkuisen vanhempansa purkavan vihaansa puita hakkaamalla, pihaa lakaisemalla, mattoja tamppaamalla tai vaikka pyykkiä pesemällä ja odottamalla että tunteeton viha toista kohtaan sammuu ja pystyy tuomaan toisen tunteita kunnioittaen kantansa julki.
Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriöön kuuluu jatkuva tunnetilojen äärilaidoilla elo. Hetken toinen on kaikkein kauneimpien sanojen kohde ja paratiississa eletään, ikinä mikään ei ole ollut kielteistä ja sitten vuorollaan mikään mitä toinen on tehnyt ei kelpaa ja on pahaa kaikilla tavoin. Susanna Kuronen on tämän hetken kuumin tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriöinen. Seuraa hänen tapaa käsitellä asioita niin ymmärrät miten tuota sairautta sairastavat mieltävät maailman.
Tuota sairautta sairastaa kansasta 3 - 5 %.
Sairauteen usein kuuluu piirteitä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Terve ihminen tietää satuttavansa toista hirvittävillä puheilla ja todellakin menee keräämään itsensä pystyäkseen ottamaan myönteisesti huomioon toisen tunteet.
Tunne-elältään epävakaakin ne huomioi mutta hän miettii juuri sellaiset sanat mitkä toisesta tuntuvat erityisen pahoilta.
Eli ihmisen pitää yrittää hakea hoitoa silloin kun välien selvittely on sen tasoista ettei sitä voi näyttää lapsille. Silloin se ei kelpaa myöskään kahdenkeskiseen tilanteeseen.
että tarkoitan sitä että asioista tulee voida sanoa asioina aviopuolisolle siinä kuin muillekkin.
Asioista voidaan sanoa monella tavalla. Mutta asiasta pitää voida sanoa ilman että toinen vettä heti herneet nenään. Yhtä lailla jos asiallista asiaa ei osaa ottaa asiana ja siitä vihapäisään tiuskii takaisin niin vika ei ole yskin siinä joka sanoi....
Tietyllä tasolla pitä voida muistuttaa siitä että yhteisistä rajoista pidetään kiinni ja se sopimus edelleen on voimassa ja koskee kaikkia....
Muuten ollaan pian tilanteessa jossa lasten suusta kuulee komentin ... ei mekään kun ei isäkään.
Kyllä esimerkki valitettavasti on parhaimpia opettajia.
Mitä hyvää huutaminen saa aikaan?
Kaikenlainen viha ja ärtymys on anteeksiantamattoman sydämen oireilua. Se on luonteeltaan toisen syyttämistä, hengellisessä mielessä. Inhimillistähän se silti on. Toisaalta ei tunteiden tukahduttaminenkaan ole hyväksi. Ainut ratkaisu tässäkin on päivittäin seurata Jeesusta ja Hänen esimerkkiään = antaa anteeksi.
kanssa Jumalan sanan mukaista elämää.Tunteita tässä suomalaisessa kulttuurissa näytetään liian vähän.