Hei!
Otin lenkkiseuraksi noin vuoden vanhan pienehkön koiran (hyvä ja aika tottelevainen tyyppi kotioloissa), joka on ollut luonani nyt pari kuukautta. Aluksi koira haukkui / rähisi muille koirille, jotka tulivat vastaan ja joitakin se lähestyi pelokkaasti mutta rauhoittuen, -kokoon katsomatta. Jotain paikalle tullutta pikkukoiraa se yritti yhtäkkiä purra ihan ilman syytä. Yhtä dalmatiankoiraa se ensin pelkäsi, sitten leikki ja yhtäkkiä yrittikin purra. Lopuksi päädyin siihen, että ei yritetä kontaktia, vaikka koirakirjoissa suositellaan sitä pelon voittamiseksi, koska muut koirat ovat vaarassa. Tilanne on kokoajan huonontunut ja nyt se on sitten narunpäässä hysteerisesti pomppiva ja haukkuva jojo joka ikisen koiran tultua suunnilleen näköetäisyydelle, ja jos antaa mennä haistelemaan, vaikka toinen koira makaisi maassa leikkiasennossa, se haukkuu hysteerisesti ja yrittää purra. Eli onko kotikonsteista enää apua?
Reaktiot on niin voimakkaita, että se, enkä minä tajua sillä hetkellä yhtään mitään, paitsi, että yritän saada sen taakseni tai jalkojeni väliin, jolloin se hiljenee, alkaa vinkua mutta rimpuilee. Luulen, että antamillani makupaloilla (lopetti haukkumisen jne.jälkeen) taisinkin vahvistaa sitä, että se oli aggressiivinen. (Kuulin myöhemmin, että aikaisemmassa kodissa oli ongelman takia otettu niskasta kiinni ja päädytty kuonokoppaan). Alussa koira menikin ihan matalaksi, jos toruin sitä. Jos kyse on johtajuusongelmasta, miten sen saa? Voiko joku suositella "koirapsykologia" Helsingistä tai Porin läheltä? Välillä meinaa omatkin otteet koventua, mitä en halua. Reaktiot ja häiriö on niin suurta, että tällaista koiraa ei voi kaupungissa ulkoiluttaa kovin kauaa.
Otin lenkkiseuraksi noin vuoden vanhan pienehkön koiran (hyvä ja aika tottelevainen tyyppi kotioloissa), joka on ollut luonani nyt pari kuukautta. Aluksi koira haukkui / rähisi muille koirille, jotka tulivat vastaan ja joitakin se lähestyi pelokkaasti mutta rauhoittuen, -kokoon katsomatta. Jotain paikalle tullutta pikkukoiraa se yritti yhtäkkiä purra ihan ilman syytä. Yhtä dalmatiankoiraa se ensin pelkäsi, sitten leikki ja yhtäkkiä yrittikin purra. Lopuksi päädyin siihen, että ei yritetä kontaktia, vaikka koirakirjoissa suositellaan sitä pelon voittamiseksi, koska muut koirat ovat vaarassa. Tilanne on kokoajan huonontunut ja nyt se on sitten narunpäässä hysteerisesti pomppiva ja haukkuva jojo joka ikisen koiran tultua suunnilleen näköetäisyydelle, ja jos antaa mennä haistelemaan, vaikka toinen koira makaisi maassa leikkiasennossa, se haukkuu hysteerisesti ja yrittää purra. Eli onko kotikonsteista enää apua?
Reaktiot on niin voimakkaita, että se, enkä minä tajua sillä hetkellä yhtään mitään, paitsi, että yritän saada sen taakseni tai jalkojeni väliin, jolloin se hiljenee, alkaa vinkua mutta rimpuilee. Luulen, että antamillani makupaloilla (lopetti haukkumisen jne.jälkeen) taisinkin vahvistaa sitä, että se oli aggressiivinen. (Kuulin myöhemmin, että aikaisemmassa kodissa oli ongelman takia otettu niskasta kiinni ja päädytty kuonokoppaan). Alussa koira menikin ihan matalaksi, jos toruin sitä. Jos kyse on johtajuusongelmasta, miten sen saa? Voiko joku suositella "koirapsykologia" Helsingistä tai Porin läheltä? Välillä meinaa omatkin otteet koventua, mitä en halua. Reaktiot ja häiriö on niin suurta, että tällaista koiraa ei voi kaupungissa ulkoiluttaa kovin kauaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moni koira vaikuttaa hyökkäävän toisen kimppuun "ihan ilman mitään syytä", mutta monesti totuus on aivan toinen. Eleet ovat monesti niin huomaamattoomia, toinen koira voi vaikuttaa välinpitämättömältä, mutta ottaa kokoajan kontaktia omaan koiraasi vaikkakin vain katsomalla sitä lyhyitä hetkiä, tämä saa jotkut koirat puolustautumaan. Oma koirasi voi vaikuttaa leikkisältä, mutta todellisuudessa, yrittää leikillään lepytellä toista pelottavalta tuntuvaa koiraa, ja kun leikki ei auta se hyökkää. Pennut varsinkin möyryävät ja liehakoivat vanhempia ja suurempia koiria ja vaikuttavat olevan seitsemmännessä taivaassa, kun pääsivät leikkimään toisen kanssa, mutta todellisuudessa ne voivat olla hyvin peloissaan ja leikillä näyttää toiselle kuinka ovat vain pikkupentuja ja toivoo että ei tulisi syödyksi, monesti samainen käytös jää päälle vanhemmallekkin koiralle, mutta muuttuu ajan kanssa agressiiviseksi käytökseksi siitä syystä että muut koirat eivät aikuiselta koiralta enää hyväksy pentumaista käytöstä, vaan pitävät sitä röyhkeänä. Omilla pidän sääntönä sitä että hihnassa ei tavata toisia koiria koskaan, ne pentuna yrittävät kyllä kaikki temput, ja kokeilevat miten tämä nyt pitäisi hoitaa, mutta vanhemmiten suhtautuvat vastaantuleviin koiriin välinpitämättömästi, mitään syytä ei ole riehua, koska ne eivät joudu/pääse tekemisiin muiden koirien kanssa. Kun sitten leikitään vieraiden koirien kanssa, se hoidetaan aina irti, ja hihnat otetaan pois vasta kun kaikki koirat on rauhassa. Jos koirat on aivan kierroksissa kun leikki alkaa se helposti menee yli ja tappelu on valmis.
Netin kautta on mahdotonta sanoa mistä koirasi käytös johtuu, mutta kirjoittamasi perusteella veikkaisin, että koirasi on epävarma ja pelkää muita koiria, ja kun se tästä huolimatta joutuu niiden kanssa tekemisiin, sille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin puolustautua.
Niskasta ottaminen tuskin on ratkaisu, se saa koirasi pelkäämään tilannetta entisestään. Saman voi tehdä myös yltiöpäinen palkitseminen, se saa koiran ajattelemaan, että tässä tilanteessa on jotain tosi outoa kun tuokin saa tuollaisen hepulin.
Suosittelen kyllä kokeneen kouluttajan puheilla käymistä, mutta muista että kouluttajissa on eroja ja kannattaa pitää kunnon haastattelu ennenkuin rahojaan tuhlaa, väärillä keinoilla ongelma vain pahenee, mutta kouluttaja joka näkee mistä kaikki johtuu on kullan arvoinen.
Muuhun en osaa sanoa mitään, mutta johtajuuden saa pienillä asioilla. Mä huomasin jossain vaiheessa oman johtajuusongelman siitä, että koira totteli tosi hitaasti, jos käskin sen "pois", se haukku mulle (=komensi), kerran rähähti kun kielsin sitä (ja rähähti tosissaan), kun tulin kotiin enkä huomioinut sitä, se haukkui mulle kaks tuntia.
Tietysti varmaan eri koirilla huomaa eri asioista, esim osa murisee kun leikataan kynsiä, viedään suihkuun jne.
Mä olin ensin viikon-kaksi huomioimatta koko koiraa. En kieltäny, en kattonu silmiin, en mitään. Ei varsinkaan sillon, kun se teki jotain pahaa (=yritti huomiota). Koira joutui ansaitsemaan ruuan (tätä ennen komensin istumaan/maahan tms.) ja ovesta tuli mun jälkeen (osas jo etukäteen istua ennen ovea, joten ei tarvinnut käskee.)Kun huomioimattomuuskausi (=jääkausi) loppui, koira joutui edelleen ansaitsemaan kaiken. Huomion, ruuan, leikit jne. Olin päättäväinen ja johdonmukainen, jos ei huvittanu silitellä, tai jos en pyytänyt silitettäväksi, en huomio millään lailla. Tää on ainakin meillä auttanut tosi paljon.