Eli tosiaan kiinnostaisi löytyykö kohtalotovereita.. mulla todella vaikealuontoinen fibromyalgia ja ikää vasta 25.. tuntuu että suurin osa tautia sairastavia on jo ylittänyt keski-iän jolloin ollaan jo täysin eri tilanteessa noin työ-ja opiskelupaikkojen ja niiden mahdollisten fm aiheuttamien vaikeuksien suhteen..
fibromyalgia ja ikä
kysely
71226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse olen varmaan jo samoihin aikoihin fibroa sai-
rastanut,mutta olen vasta pari vuotta sitten saanut
diagnoosin(olen nyt 38).eli tunne,että suuri osa
keski-ikäisiä johtunee osaksi siitä,jotta fm juttuun
on vasta oikein kunnolla herätty.ja näin tautia dia-
gnosoidaan vasta nykyään,vaikka monella jyllinyt
vuosia...mutta ihan hyvä,jotta sinä olet sen diag-
noosin jo nyt saanut.voit vielä nuorena tehdä eri-
laisia uravalintoja.reumaliitosta saat tukea ja tie
toa.pääset kuntoutukseen jne.meistä moni kun on va-
linnut väärän työn fibroa ajatellen.älä masennu!
mä sain diagnoosin tosiaan jo 19-vuotiaana eli monta vuotta oon jo sairauden kanssa kamppaillut ja koko ajan näyttää vaan huonompaan suuntaan menevän.. Yhden kerran olin avo-reuman kautta heinolassa kuntoutuksessa muutaman päivän, mutta enpä pahemmin sieltä mitään uutta tietoa tai apua saanut.. paljon olen pätkätöitä tehnyt, mutta tuntuu ettei ole oikein sopivaa työpaikkaa vieläkään löytynyt. En pysty kokopäivätyötä edes harkitsemaan ja osa-aikainenkin tekee tiukkaa.. työkkärin ja kelan kanssa saa taistella jatkuvasti, fibromyalgia kun ei ole se kaikista "pidetyin" sairaus niissä piireissä. Pitäisi varmaan tosiaan reumaliittoon olla yhteydessä, jos vaikka sieltä joku osaisi tulevaisuuden suunnitelmissa auttaa. Toiveessa kun olisi vielä kouluttautua johonkin ammattiin mitä oikeasti voisin pitempään tehdä, tämän hetkinen ammatti kun ei oiken parhaalta vaihtoehdolta tunnu.
Voi teitä nuoria ihmisiä!!auttaisin jos vain voisin.
jokaiselle teille nostan hattua,jaksatte kuitenkin
ajatella tulevaisuutta ja mahdollisuuksia elämässä.
jaksatte kamppailla ja yrittää,vaikka tie välillä
nouseekin pystyyn.olisi hieno juttu,jos saisitte
kyhättyä kokoon "nuorten fibromyalgikkojen tukiver-
kon-vertaistuki"ryhmän johonkin.kuitenkin yhdessä
paremmin jaksaisitte kamppailla,auttaa toisianne
ja puhua samoista sen hetkisistä askarruttavista
asioista.meillä 40 jo omat ongelmat usein..lannistua
ei saa ja kootkaa voimanne yhteen!tsemppiä!
Minä sairastuin 38 vuotiaana.
Parhaillaan olen sairaslomalla. Työnteko erittäin vaikeaa, kun on niin väsynyt ja kipiä.
Töissä pitäisi jaksaa liikkua koko päivän.
Olen varmaan oireista päätellen sairastanut fibromyalgiaa hyvin nuoresta, ellei peräti lapsesta saakka, mutta eihän siihen aikaan tällaista diagnoosiakaan ollut.
Diagnosoituna tämä on vasta ollu 10 vuotta minulla, mutta vaivana, tautina koo iän.
Oleellisia tekijöitä fibron kanssa on, että työ on kevyttä.
Stressi pitäisi saada hoidettua pois. Nuorena niin monet asiat stressa ja painaa mieltä. Ihmettelen, ettei ole erityisemmin pantu painoa asioille, joissa opeteltaisiin stresitöntä suhtautumistapaa.
Sanomalla se ei onnistu, että älä stressaa, tarvitsee hyvää harjoittelua ja "paksuja korvia", ettei lotkauta asioille korviaankaan, mistä voi laistaa.
Ruokavalio vaikuttaa osalla fbromyaltikkoja. Ja jos on sellainen tyypiltään, että se vaikuttaa, onkin uusi haaste edessä. Valinnat ja arvokysymykset. Tiedän monia fibroilijoita, jotka jopa tietävät, mitkä pahentavat selvästi tautia, mutta yksoikoon suhtautuvat, että siitä en luovu, se on samalla sama asia, kuin että en halua pois tästä kipukierteestä.
Itse olen lupunut, ja voittanut fibron sillai, että siitä ei ole kovinkaan ongelmia vaikka diagnosointivaiheessa se oli vaikea-asteiseksi luokiteltu.
Ja se UNI. Nuorena ei tule arvostettua unta riittävästi, ja kun se uni vielä häiriintyy, pätkäuni kuuluu fibroilijoille. Uni onkin kompuksessa, jos on ruoasta ärsyyntyvä fibromyalgia, se heijastuu välittömästi unessa, kun olet syönyt sopimatonta. Jos olet stressannut, se heijastaa välittömästi uneen.
Ja sitten rangan käsittely. Onko raajat eripituisia, silläkin on merkitystä fibrokipuihin. Skolioosi oireilee välittömästi fibrokipuina. Onko nikamia jumissa, ja jos on, taas tuli lisää fibromyalgiakipuja. Onko lanneranka kohdallaan, ellei, taas tuli roimasti lisää selkälihaksille sekä raajalihaksille vibro-oireilun aiheita.
Kivun välittyminenkin vaikuttaa fibromyalgiassa aivan erilaiselle kuin kipu jonkun toisen kehossa, jolla fibromyalgiaa ei ole.
Fibromyalgiassa näyttää olevan tekemistä kehon kyvyttömyydestä rentoutua.
Joskus ajattelin, että ikäänkuin kudokset eivät halua hinnalla eikä millään luovuttaa maitohappojaan. Monasti ajattelin, että onkohan edes tutkittu, onkon fibromyaltikon kudoksissa enemmän maitohappoja, kuin muiden ???
Kyllä on lihakset ja kudokset fibrossa tutkittu, eikä ole mitään maitohappoa eikä mitään muutakaan erilaista normaaliin ihmiseen verrattuna.
Uusimpien tutkimusten mukaan keskushermostossa on aineenvaihduntahäiriö, joka oireet aiheuttaa.
Itselläni on kaikki nivelet ja nikamat kohdallaan ja lihakset ihan vetreät. Venyttelen päivittäin, enkä stressaa juur koskaan ja silti olen kipiä.
Kaikenlaista ruokavaliota on kokeiltu, mutta juur mitään ihmeellistä vaikutusta en ole huomannut.
Jos rasittaa itseänsä liikaa, niin kivut lisääntyy ja yöuni menee huonommaksi.
Löysin tämän vanhan viestiketjun vasta nyt. :)
Mulla todettiin fibromyalgia n. kuukausi sitten, enkä ole onneksi joutunut kärsimään siitä kovin pitkään aikaisemmin. Nyt joudun kuitenkin lopettamaan opiskeluni ja vaihtamaan alaa, sillä fysiikka ei kestä. Se harmittaa, sillä olen opiskellut jo puolet unelma-ammatistani ja nyt pitäsi taas alkaa pääsykoerumba alusta... Fibromyalgiani ei onneksi taida olla kovin rankka, suuret kivut ovat kestäneet korkeintaan viikon kerrallaan. Toivon ettei se tästä pahenekaan. Olisi kyllä kiva jos olisi jokin sellainen nuorten fibrojen "tukiryhmä", kuten joku aikaisempi kirjoittaja sanoi. :)
Tsemppiä sinulle elämääsi! :)