Mieheni luopui perinnöstä isänsä kuoleman jälkeen ja kaksi tytärtämme perivät isoisänsä. Toinen heistä on alaikäinen, joten olemme joutuneet kiikuttamaan maistraatille aiekauppakirjaa, kauppakirjaa, omaisuusluetteloa, edunvalvojean sijaisen lupalappusia, lupahakemuksia perinnönjakoon, perinnönjaon luonnosta ym. Mutta nyt tuli sellainen pyyntö, jota emme ymmärtäneet.
Mieheni äiti kuoli 1996 ja mieheni veljensä kanssa peri hänen osuutensa omaisuudesta. Nyt maistraatti haluaa selvityksen tästä perinnönjaosta, joka tehtiin sopimusjakona lasten ja heidän isänsä kesken. Kyseessä on kuulemma maistraatin mukaan mahdollinen tasinko, koska perijät nyt ovat eri ihmiset kuin ensimmäisessä perinnönjaossa. VOISIKO KYMMENEN VUOTTA SITTEN TAPAHTUNUT PERINNÖNJAKO TODELLAKIN MENNÄ UUSIKSI? Eikö perinnönjako tulekaan lainvoimaksi sen jälkeen, kun moittimisaika on mennyt umpeen?
Mieheni äiti kuoli 1996 ja mieheni veljensä kanssa peri hänen osuutensa omaisuudesta. Nyt maistraatti haluaa selvityksen tästä perinnönjaosta, joka tehtiin sopimusjakona lasten ja heidän isänsä kesken. Kyseessä on kuulemma maistraatin mukaan mahdollinen tasinko, koska perijät nyt ovat eri ihmiset kuin ensimmäisessä perinnönjaossa. VOISIKO KYMMENEN VUOTTA SITTEN TAPAHTUNUT PERINNÖNJAKO TODELLAKIN MENNÄ UUSIKSI? Eikö perinnönjako tulekaan lainvoimaksi sen jälkeen, kun moittimisaika on mennyt umpeen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedän tapauksen, jossa ainoa rintaperillinen syrjäytettiin vanhempansa jälkeen. Kyse oli huomattavasta omaisuudesta. Rintaperillinen on vähän toistaitoinen (aikuinen), mutta häneltä saatiin hyväksyntä testamenttiin. Omaisuus olisi auttanut rintaperillistä ihmisarvoisempaan elämään. Perinnönjaosta on jo jonkin aikaa, mutta voisiko vielä nostaa kanteen, jossa osoitettaisiin, että rintaperillinen ei ole ymmärtänyt asiaa?
Kyse ei ole tapauksessamme suurista summista, enemmän kiinnostaa lakitekninen puoli,sillä koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Eikö kukaan todellakaan ole törmännyt tällaiseen asiaan?