oli todella mielenkiintoinen. Perinnöllisyys-asiaa, miten isoäidin ja isoisän ruokavarat vaikuttavat lapsenlapseen ynnä muuta sairauksien perimästä. Katsoiko kukaan?
Prisma
dokumentti
4408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Epigeneettinen periytyminen on kiinnostavaa.
Dokkarissa oli todella paljon puppaa (sanon näin perinnöllisyystiedettä lukeneena biologina - olen tosin perehtynyt ko. tutkimuksini ohjelman ulkopuolellakin), ja se harmitti minua. Lähinnä nuo jotkut stressi- ja myrkkyaltistus-tutkimukset olivat ylen epäilyttäviä tutkimusasetelmiltaan ja huonosti kontrolloituja ja se isovanhempien ravitsemustilan vaikutus lastenlasten diabetessairastumisriskiin kärsi siitä, mistä vastaavat tutkimukset yleensäkin - monimuuttuja-analyysillä saa korrelaatioita vaikka mistä ja pitää olla todella iso aineisto ja hyvin tarkkana, että todella otetaan satunnaisesti datapisteitä, jotta ei tule itse luoneeksi korrelaatioita, joita haluaa nähdä.
Noh, kuitenkin, tuo oli tutkimusten kritisointia. Kyllähän niin on, että epigeneettinen periytyminen vaikuttaa moneenkin asiaan. Ei kuitenkaan niin voimakkaasti niin pitkään kuin ohjelma antoi ymmärtää. Se, että esim. sikiökaudella myrkkyaltistettujen rottien kolmannen polven jälkeläisillä 85% olisi tästä altistuksesta johtuvia sairauksia ei kuulosta epigeneettiseltä periytymiseltä vaan ihan oikealta ituradan mutaatiolta. Menee jauhot ja vellit sekaisin.
Palstan aiheeseen liittyen: ylipainon ja epigenetiikan yhteyttä tutkitaan kuumeisesti. Voi olla , että joitakin tekijöitä onkin. Luultavinta on kuitenkin se, että lihavuuteen vaikuttaa useita geenejä ja lisäksi vielä ympäristö. Jotkut lihovat helpommin kuin toiset. Toisilla on suurempi ruokahalu. Solutason reagointi insuliiniin ja muihin rasvan varastointiin vaikuttaviin hormoneihin on erilainen, hypotalamuksessa on rakenteellisia eroja...
Perinnöllisyystieteen uusista tuulista huolimatta tämän hetken paras selitys lihavuus"epidemialle" on se, että olemme perinnöllisesti sopeutuneet hyvin erilaiseen ympäristöön kuin länsimaat nykyisin on. Ne mekanismit, jotka turvasivat lajin säilymisen vielä parisataa vuotta sitten kalahtavat nyt omaan nilkkaan. Ruokahalu on perinnöllinen ominaisuus - nälkä on selviytymismekanismi. Se motivoi yksilöä etsimään ruokaa. Kyky varastoida energiaa tehokkaasti ja pitää rasvavarannoista kiinni on selviytymismekanismi.
Voittajageeneillä varustetut joutuvat kamppailemaan paljon kovemmin pitääkseen painonsa kurissa. Ensin vastustamaan kiusausta, joka on paljon suurempi, keräävät ylimääräisen energian todennäköisemmin itseensä ja vielä joutuvat rehkimään enemmän saadakseen sen pois.
Se ei ole ihan reilua. Mutta reiluutta ei ole monessa muussakaan asiassa. Ihmiset eivät ole lähtökohtaisesti tasa-arvoisia. Jotkut joutuvat koulussakin rehkimään hulluna tajutakseen edes hämärästi sen, minkä toiset oivaltavat kristallinkirkkaasti edes yrittämättä.
Olisi ihan hyvä, että luonnostaan helposti laihoina pysyvät ja helposti laihtumaan kykenevät ihmiset tajuaisivat sen, että mikä heille on itsestäänselvää tai helppoa, voi olla todella vaikeaa jollekulle muulle. Kyse ei ole useinkaan tahdonvoiman puutteesta tai luonteen heikkoudesta.
Harvinaisen fiksu viesti tällä palstalla. Haittaako jos lainaan sitä ja hakkaan sillä päähän seuraavaa idioottia joka alkaa vaahtoamaan lihavien laiskuudesta tms..? :)
ymmärtänyt ollenkaan ylistämääsi kirjoitusta.
Nimenomaan kirjoittaja korosti, että lihomis-ALTTIUS on todennäköisesti monien tekijöiden summa ja koko kysymystä tutkitaan kuumeisesti ympäri maailmaa.
Yksi fakta kuitenkin on varma, ihminen lihoo, kun energian saanti ylittää kulutuksen. Sitä ei kiistä kukaan!
Laiskuus, saamattomuus ja fyysinen passiivisuus on nykyaikaa ja monen lihavan taustalla. Eli tule nyt lyömään geeneillä päähän. On se erikoista, että pula-aikana ei ollut yhtä ainutta lihavaa.... Olisko johtunut ruuan puutteesta vai oliko ne perintötekijät. Mieti!
Ylistämässäni kirjoituksessa nimenomaan viitattiin siihen, että ne lihavuuteen JOHTAVAT ominaisuudet johtuvat geeneistä. Kuten itse sanoit: "laiskuus, saamattomuus ja fyysinen passiivisuus" ovat usein lihavuuden taustalla, ja juuri nämä samat ominaisuudet takasivat ihmisen selviämisen esim. kivikaudella. Ahkerammat keräsivät ja metsästivät ruokaa. Ahneet ja laiskat istuivat perseillään, nauttivat tuloksista ja selvisivät talven yli. Hengissäpysymisen taito on kautta historian ollut sitä, että kahmii itselleen hyötyä mahdollisimman vähällä vaivalla. Pula-aikana lihavat olivat kenties hieman vähemmän lihavia ruuan puutteen takia, mutta silloin juuri ne laihimmat kuolivatkin nälkään.
Vasta viime vuosikymmenillä on tilanne muuttunut siihen suuntaan, että laihuus onkin tavoiteltava tila. Lihavat ymmärtävät sen varsin hyvin, mutta kuka sen geeneille ilmoittaisi? Oma ravintoterapeuttinikin selitti asian niin, että ihminen on ohjelmoitu syömään niin paljon kuin pystyy, että ruuattoman kauden tultua pysyy hengissä. Joillakin ihmisillä tämä vietti on säilynyt voimakkaana, ja sen takia heillä on vaikeuksia pystyä syömään vähemmän kuin olisi mahdollista.
Oma mielipiteeni on, että tämä syömisvaisto elää nykyihmisen sisällä eri voimakkuuksina, ja se pääsääntöisesti määrää tuleeko henkilöstä laiha, normaali, pyöreä, lihava vai läski. Pelkkä itsekuri saattaa auttaa esim. normaalia laihtumaan laihaksi, tai läskiä lihavaksi, mutta on lähes mahdotonta laihtua läskistä laihaksi, aivan samoin kuin lihota laihasta läskiksi. Miten muuten selittäisit sen, että monet hoikat ihmiset sanovat, että heillä ei tee edes mieli mitään lihottavaa, eikä välttämättä aina edes normaalia ruokaa? Ei heidän ole vaikea olla syömättä. Kivikaudella he olisivat kuolleet ensimmäisen vaikean kauden aikana.