Sanon heti alkuun tässä, että jos olet vähääkään herkkähipiäinen, älä lue tätä kysymystä. Kyse on lapsettomuuden hoidosta ja saattaa loukata!
Ymmärrän että pieniä hoitoja lapsettomuuden hoitoon tehdään, mutta en ymmärrä että miksi lukuisten keskenmenojen ja lukuisten epäonnistumisten jälkeen pitää yrittää? Jos keho ei ole luotu lapsen tekoon, miksi se pitää väkisin pakottaa se tekemään? Että miksi, tunnetteko että ette ole mitään ilman lapsia? On ehkä vähän tyhmä vertaus mutta joitakin ei ole luotu kauniiksi, miksi pitää tehdä jollain kirurgilla luonnonvastaisesti itselle?
Tuttavani on lapseton, tahtomattaan. Mielestäni hänellä kuitenkin on hyvä asenne siinä mielessä että hän on ymärtänyt että hänen kehoaan ei ole tehty lasten tekoa varten eikä ole yrittänyt väkisin hedelmäittää itseään. Itselläni todennäköisesti tulee olemaan sama tilanne. En sure, sillä voin tehdä maailmassa paljon muutakin kuin lapsia. Ei se ole itseisarvo elolle. Itseasiassa vaikkasaisinkin niitä, en tiedä tekisinkö!!!
Ymmärrän että pieniä hoitoja lapsettomuuden hoitoon tehdään, mutta en ymmärrä että miksi lukuisten keskenmenojen ja lukuisten epäonnistumisten jälkeen pitää yrittää? Jos keho ei ole luotu lapsen tekoon, miksi se pitää väkisin pakottaa se tekemään? Että miksi, tunnetteko että ette ole mitään ilman lapsia? On ehkä vähän tyhmä vertaus mutta joitakin ei ole luotu kauniiksi, miksi pitää tehdä jollain kirurgilla luonnonvastaisesti itselle?
Tuttavani on lapseton, tahtomattaan. Mielestäni hänellä kuitenkin on hyvä asenne siinä mielessä että hän on ymärtänyt että hänen kehoaan ei ole tehty lasten tekoa varten eikä ole yrittänyt väkisin hedelmäittää itseään. Itselläni todennäköisesti tulee olemaan sama tilanne. En sure, sillä voin tehdä maailmassa paljon muutakin kuin lapsia. Ei se ole itseisarvo elolle. Itseasiassa vaikkasaisinkin niitä, en tiedä tekisinkö!!!
Vastaukset 30
Vanhimmat
minusta ehkä hieman epäreilua on sanoa että jonkun "keho ei ole luotu lapsen tekoon"...
miksei saisi "korjata" tilannetta keinolla millä hyvänsä että lapsen saanti olisi mahdollista? jos sulla menee joku juttu rikki, niin korjautathan aina etkä vaan tyydy rikkinäiseen? ei tietty sama asia, mutta kunhan vastailen vaan.
jos halu on kova saada lapsi ei sitä halua helposti mikään pysäytä, eikä pidäkkään :)
Jos murran luun, niin kyllä, korjaan sen. Jos vika on synnynnäinen, en mene puuttumaan luotuun.
Jos toinen käteni puuttuu, en teetä siihen uutta kättä vaikka elo olisikin helpompaa (ja harva kädetön teettää...). Onhan se epäreilua sanoa että jonkun keho ei ole luotu lapsen tekoon. On myös epäreilua sanoa että heillä kenellä puuttuu toinen käsi, on eläminen vaikeampaa kuin kädellisellä. Ja vaikka tuo on epäreilua, se on realismia!!! Elämä kun on epäreilua täynnä!
Ei sillä että aihe saisi omat niskavillani pystyyn, enään, mutta jotenkin tuntuu jo olevan puhki kulunut aihe tällä palstalla.
Ole hyvä, aloittaja, ja selaa viestiketjuja taaksepäin, sieltä löytyy varmasti vastauksia, jotka saavat mielesi hyvälle tuulelle, olivat tarpeesi sitten mitkä tahansa.
Hyvää päivän jatkoa sinulle! ;)
olisiko minun pitänyt olla menemättä leikkaukseen koska vika hermostossani oli synnynnäinen ja olisin kuollut n. 10 vuotiaana, eihän kehoani ole silloin tarkoitettu elämiseen? sovellan vain periaatettasi. Ymmärrän kyllä pointin että jos lapsen saamisesta tulee stressi ja elämän tärkein osa on arvot silloin pielessä, mutta niin kauan kuin on olemassa toivoa siihen on tartuttava. Miksi ihminen ei saisi taistella luontoa vastaan sen verran että voisi tuoda tähän maailmaan yhden kauniin elämän lisää. Ymmärrän pointtisi täysin ja tiedän että ilman lapsiakin voi elää.
On mielestäni eri asia jos kyse on kuolemasta, siihen ei voi kukaan totuttautua ja keho pakoitettiin jatkamaan. Tosin kehosi sanoi muuta, mutta kuoleman kanssa olet tilanteessa jossa joudut valitsemaan tilanteen että kaikki on loppu tai elämäsi saattaa jatkua jopa vammaantuneena (jonka kanssa on opittava elämään...)
Mielestäni ihminen voi taistella kuolemaa vastaan, mutta en juuri sitä ymmärrä kun ei ole kiinni siitä elätkö vai et. Siksi juuri vertasin tätä kauneusleikkauksiin... Jos luonto on luonut ruman naaman (vartalosta en puhu sillä sitä voi muuttaa myös luonnollisin keinoin) sen kanssa mielestäni on vain elettävä!
Pahimmassa tapauksessa saatat kuolla synnytyspöytään (joissakin tapauksissa varoitettu että oma henkesi saattaa mennä ja pitää vielä lapsen...)
Tuntuipa saavan niskavillat pystyyn. Enpä ole muita viestejä selannut.
Kysymys sinulle: miksi ajattelet että vastaukset tähän kysymykseen saisi minut hyvälle mielelle???
Ajatteletko että hihittelen aiheelle lapsettomuus?
Ja sanoit että kun selailet viestejä taaksepäin, saan vastauksen kysymykseen kun tätä on pohdittu niin usein. Muistaakseni tosin myös laitoin että ei herkkähipiäisille...
Selasin 10 sivua taaksepäin eikä silmääni osunut mitään sinne päinkään, 10-12 sivulla jossain oli puhe adoptiosta, mutta siitähän ei omassa kysymyksessäni ole kyse. No siellä oli jotakin ihan okei, jokseenkin valaisevia vastauksia, mutta ei kovin tyhkentävää joku savuava tapaus joka vetäisi herneen nenään kysymyksestä adoptiosta vaihtoehtona (pidätkö meitä lapsettomia tyhmänä, tämä kuuluu jonnekkin muulle palstalle...) Eli ei varmaan sitten ole paha aika aloittaa uutta keskustelua. Toisaalta saan myös itse kommentoida jollekkin tai esittää lisäkysymyksiä.
Itse olen monasti ihmetellyt samaa asiaa kuin tämän ketjun aloittaja. Mutta ehkä tästä asiasta ei pystytä keskustelemaan asiallisesti, koska aihe on monelle niin arka paikka. Ja toki se on ymmärrettävää.
Mielestäni tätä asiaa ei pitäisi sekoittaa kaikenmaailman synnynnäisiin sairauksiin tai muihin biologisiin vikoihin, joiden korjaamiseen käytetään aikaa ja rahaa, sillä lapsettomuus ei sinällään estä ihmistä elämästä täysipainoista elämää (toisin kuin esim. kädettömyys) - lasten kera, vaikkakaan ei sitten biologisten lasten. Tiedän, tiedän, toki se voi aiheuttaa pysyvää henkistä painolastia, jos tuntuu että elämä ei tunnu elämältä ilman omaa lasta, mutta tuollaisen henkisen taakan ihminen voi kehittää lähes mistä tahansa asiasta. Elämä ei tunnu elämältä ilman rahaa, kauneutta, onnellista parisuhdetta, seksiä, jne.
Nykyään kaiken voi toki yrittää ostaa rahalla sen sijaan että pyritään etsimään elämän onnea niistä muista asioista, jotka ovat mahdollisia ja lähellä. Samalla voi yrittää tehdä vaikka jotain hyvää maailmassa, ja tarjota jollekin lapselle (tai monelle) hyvän kodin ja rakkautta.
Kyllä se vaan niin on, että lapsen saaminen ja vanhemmaksi tuleminen on jollakin tavalla ihmisen perustarve. Jossakin vaiheessa naisella alkaa biologinen kello tikittää ja lapsen kaipuu kasvaa valtavaksi. Moni hakeutuu hoitoihin siinä vaiheessa, kun lasta ei kuulu ja ikää alkaa olla sen verran, että tietää, ettei enää ole montaa vuotta mahdollista tehdä/saada lasta. Siinä vaiheessa asia voi myös muuttua stressiksi ja painostavaksi, kun todella haluaisi kokea vanhemmuuden ja pelkää, että on niin vanha, ettei se pian enää ole mahdollista. Niinpä siinä sitten haluaa käydä kaikki mahdolliset hoidot läpi, koska tietää, että se on viimeinen mahdollisuus ja sen jälkeen on vaan totuttava ajatukseen loppuelämästä ilman omaa lasta. Omalla kohdallani ainakin vielä toistaiseksi ajatus loppuelämästä ilman omaa lasta kuulostaa todella kamalalta.
En halua ajatellakaan elämääni vanhana ilman yhtään lasta ja lastenlasta. Niinpä olenkin jo sisimmässäni päättänyt turvautua adoptioon, elleivät hoidot omalla kohdallani tuota tulosta.
Jos nyt ei kuitenkaan heittäydyttäisi yleistyksen tielle, haluan huomauttaa että on paljon ihmisiä jotka ovat valinneet vapaaehtoisen lapsettomuuden, koska eivät halua lapsia. Kaikilla se biologinen kello ei vaan tikitä, ja jokainen itse muodostaa oman elämänsä perustarpeet ja tavoitteet. Kaikille lisääntyminen ei kuulu näihin tavoitteisiin.
Voisin tuohon sanoa että yksi tyhjentävimmistä ajatuksista, sillä tuohan saattaapi olla juuri se syy miksi minä ja ystäväni emme ole tästä asiasta murtuneita ja miksi emme mene hoitoon. Tosin uskon että ei sitä biologista kelloa ole usealla muullakaan, vaan pienestä pitäen opetetut "normit"
on niin vaikea ymmärtää, ennen kuin ongelma koskettaa itseä. Harva miettii "lapsentekoon" ryhtyessään, että mitäpä jos se ei onnistukaan - kun valtaosalla se kuitenkin onnistuu luomukonstein varsin pian. Sitten vasta, kun lapsettomuus todella osuu omalle kohdalle, aletaan niitä vaihtoehtoja miettiä, ja sitä, kuinka pitkälle on itse valmis hoidoissa menemään.
Se on ihan jokaisen oma päätös. Jokaisella on siihen oikeus, ja minusta jokaisen päätöstä pitää kunnioittaa. Kaikki eivät halua rankempiin hoitoihin, toiset haluavat yrittää. Kumpikaan ratkaisu ei ole keneltäkään toiselta pois tai kenekään muun vahingoksi.
Aloitusteksissö taitaa lukea jotain omasta tilanteestani: ilmeisesti itsellä sama edessä. Pakko sanoa että kyllähän se harmittaa, mutta eipä tuo kriisi minulle ole ja jos lasta ei ala kuulumaan, en aio minkäänlaisia hoitoja ottaa. Ja yep, olen vakituisessa suhteessa.
Mites kun vika on miehessä ja se hoidettavissa,pitäisikö naiseltakin kieltää lapsi sen takia,eihän naisenkeho ole silloin kelvoton raskauteen.Lääketiede vaan on olemassa sitä vasten että auttaa ihmisiä.Älä lue näitä palstoja jos kerran hoidossa käyvät ärsyttävät sinua.katso vaikka kauniita ja rohkeita.
Että siis tarkoitat että tämä on sulejttu palsta? Lukeeko palstan otsikossa että lapsettomuushoidot vai pelkkä lapsettomuus??? Sinäänsä "kuulun" tänne suljetulle palstalle että kuten yhäkin sanon, itsellä ilmeisesti sama edessä!!!
Jos itse olet lapseton, olisitko valmis siihen että miehesi tekee lapsen jonkun muun kanssa???
Jos mies on "kelvoton" lapsen tekoon, tekisitkö sinä lapsen jonkun muun kanssa?
Lääketiede on kehitetty pelastamaan ihmisiä, onko lapsen teko se itse pelastus vai onko mahdollista TIETYISSÄ tapauksissa että kyse on päähän pinttymästä?
Lisäksi toinen pointti asiassa, vaikkain olen hoitoja vastaan: olisiko mahdollista hyväksyä itsensä lapsettomana ennen kuin aloittaa hoitoja. Että jospa ne hoidot eivät onnistukkaan, niin asian kanssa ehkä osaisi elää? Huono vertaus ehkä taas, mutta jos sinussa on joku "vika", vaikkapa puhevika, onko oikea hoito korjata tämä vika pois, vai oikea hoito opettaa hyväksymään itsensä itsenään? Se ei ole mielestäni mielenterveydellinen oikea hoito että poistetaan "vika" vaan se että opetellaan elämään sen kanssa!
Käsittämätön keskustelu. Onko keskustelun aloittajalla minkäänlaista käsitystä hedelmättömyyden aiheuttajista ja hedelmättömyyshoidoista? Oletko varma, että ystäväsi vain sinun mieliksi on kanssasi samaa mieltä? Olet ilmiselvästi erittäin jyrkkä mielipiteissäsi: musta ja valkoinen. Entäs sitten, kun haluat lapsen ja tuletkin raskaaksi, miten luulet ystäväsi asiaan suhtautuvan varsinkin, kun olet niin kovasti vastaan tutkimuksia hänenkin kohdallaan. Onko se hänen valintansa vai oletko todella manipuloiva ihminen? Ystäväsi kohdalla voi olla aivan yksinkertaisesta asiasta kyse. Voipi olla, että hänellä riittäisi yhden pillerin ottaminen päivittäin tiettyinä kierron päivinä - ei muuta. Mutta mistä hän sitä voi tietää, kun ei edes käy tutkituttamassa itseään, että mistä lapsettomuus saattaisi johtua. Jos hän kuitenkin lasta haluaa, niin silloin hän sitä haluaa.
Tässä asiassa ei nyt ole mistään kehon sopimisesta raskauteen. Jo yksin ympäristötekijöitä on tänä päivänä niin paljon, jotka saattaa aiheuttaa kasvavaan hedelmättömyyteen maailmassa, että kehon sopivuudesta ei voida puhua.
Mitä mieltä olet abortista? Siinähän nainen vastustaa omaa kehoaan poistamalla sieltä jotain, minkä naisen keho ottaisi vastaan..... Ei siinäkään ole kyse kenenkään pelastamisesta vaan täysin yksistään mahdollisesti naisen omasta halusta keskeyttää alkanut raskaus. Siinähän tuhotaan ihmisen alku, uusi elämä.
Ne lukemattomat henkilöt, jotka ovat syntyneet hoitojen seurauksena, ovatko he jotenkin varastaneet paikkansa tässä maailmassa? Sekoittavat sun elämäsi? Oletko muuten kysynyt, kuinka helposti itse olet saanut alkusi?
Mitäs sanot, jos lääkäri sanoo sulle saatuasi palovamman kasvoihisi, että hei opi elämään sen kanssa. Susta nyt vaan tuli ton näköinen, totu siihen. Palovammathan hoidetaan plastiikkakirurgin toimesta - sehän on kauneuskirurgiaa eikä siinä ole enää kyse hengen pelastamisesta vaan elämänlaadun parantamisesta.
Pitäiskö meidän nyt kaikki ahdasmielisen mielipiteesi johdosta jättää lapsettomuusklinikat ja niiden henkilökunta ja alkaa vaan elämään tän asian kanssa? Sanotaan vaan porukalla, että hienoa, että kehitätte uusia hoitoja ja keinoja hedelmättömyyden parantamiseksi, mutta nyt me totutellaan elämään näin, että heippa vaan.
Päähänpinttymä. Hulluja päähänpinttymiä. Pitäiskö tästäkin tehdä ihan diagnoosi mielenterveyspuolelle: pakonomainen tarve saada oma biologinen lapsi lääketieteen apuja käyttäen. Me ihan hulluna riemusta kiljuen juostaan hormonipolilla hakemassa apua hedelmättömyyteen, haetaan lääketieteen tarjoamaa tukea omaan sairauteemme.
Tuletko kertomaan ystävättärelleni, että hänen käyttämänsä yksi ja ainut Clomi-kuuri oli täysin väärin, kun hänen kehonsa ei vaan oltu tarkoitettu lapsen saamiseen. Ainiin, mutta mihinkäs me laitetaan hänen suloinen tyttärensä? Hänhän on saanut alkunsa hoitojen avulla. Niin ja toiselle ystävättärelleni voisit sanoa, että hänen kaksospoikansa ei kyllä hänelle kuulu, koska ovat saaneet alkunsa IVF:llä, hänen eihän hänen kehonsa oltu tarkoitettu lapsien saamiseen ja tulipa vielä kaksi kerralla. Voi persus sentään.
On se hienoa, että löytyy päihdeongelmaisia naisia, joiden kehot on tarkoitettu lapsien saamiseen. Mitäpä väliä sillä on, että lapset on heitteillä tai kasvavat laitoksissa. Mutta pääasia, että lapsia saa naiset, joiden kehot on siihen tarkoitettu!!!!
Halleluja!!!!
joku puhuu asiaa!!!
Kiitos sinulle kirjoituksesta!!!
Ja hallelujat viestin aloittajalle!!! :D
Ei, minulla ei ole käsitystä hoidoista tai syistä. Kuten sanoin, omalla kohdallani tuskin alan syytä edes etsimään.
Ystäväni ei missään nimessä ole tilanteesta minun mielikseni samaa mieltä, sillä hän on ollut tässä tilanteessa jo 10 vuotta, sillä on minua vanhempi reippaasti,, eikä mielipide ole vuosien varrella muuttunut mihinkään. En ole provonnut häntä menemään tutkimuksiin tai provonnut olemaan menemättä. Ihan itseppä tuon valinnan teki. Häntä ei kiinnosta mikä sen aiheuttaa, sillä hänen keho nyt ei ole siihen tarkoutukseen luotu. Piste. Lähinnä häntä suoranaisesti vituttaa kun sukulaiset säälittelee että voi voi kun noin lapsettomaksikin olet tullut ja sääli sääli sääli. Fakta on se että häntä nyt sinänsä ei ärsytä se että niitä lapsia ei tule vaan nimenomaan sukulaisten olettamus että ilman lasta olet vajaa ja maailma on kaatunut tähän.
En ole mustavalkoinen mielipiteissäni, jos tuon väittämän voit jotenkin osoittaa niin osoita. Jos minun mielipiteeni/ihmetykseni on se että miksi täytyy keho pakottamaan johonkin mihin sitä ei ole tehty. Olenko tuominnut jonkun??? Voi taivas. Täällä on ollut ihan asiallisia vastauksia ja minulle valaisevia mutta tämä vastaus ei ollut mikään niistä vaan ilmeisen katkeroituneen tapauksen vastatilitys (ilmeisesti ei ole oppinut elämään asian kanssa...)
Millä muotoa keholla ei ole tekemistä raskauden kanssa? Voisitko kertoa mitä nämä YMPÄRISTÖTEKIJÄT ovat? Vastaus ei ollut kovin tyhjentävä.
Abortti mielesäni sinänsä ei ole luonnotonta, käytännössähän lapsi tapetaan eli konkreettinen tappo. Lääkkeillä tehtynä sinänsä luonnotonta, ilman lääkkeitä luonnollista. Kummin to haluat tehdä, ensimmäinen ei nimittäin tapa yhtä helposti kuin toinen! Tosin en vastusta sitä siinä mielessä että sikiö ei ymmärrä kuolemaa eikä voi pelätä.
Ne lukemattomat henkilöt jotka ovat syntyneet hoitojen avulla, eivät ole varastaneet paikkaansa maailmassa sillä millä muotoa se on heidän "syynsä" mitä äiti teki? No ei sinänsä että siinä mitä äiti teki olisi jotain niin ylitsepääsemättömän pahaa, äitillä vain oli biologinen tarve (minun näkökulmastani päähänpinttymä..)olen itse saanut alkuni toivotussa aikataulussa. Sekoittavatko elämääni? Muuten ei, oksettaa vain se älytön paapominen ja kertominen joka raskauden vaiheesta ja kun kuka on kakkinut housuun ja kuka laittanut purkkaa hiuksiin. (Kun sanot että mua ei nyt silleen oikeastaan kiinnosta, niin suututaan...) "normaaliäidit" eivät minun onnekseni tätä tee.
Palovammat: hmm, voisi kuuleppa olla että olisin menemättä kirurgille. En osaa varmaksi sanoa. Minä nimittäin inhoan tällaista maailmaa jossa sinun tulee mennä plastiikkakirurgille muokkaamaan itsestäsi muiden kaltainen.
En missään vaiheessä myöskään ole sanonut että lapsettomuuskliniikat pitäisi lopettaa taikka kieltää, tämän johtopäätöksen vedit TAAS ihan itse. Ainahan niille plastiikkakirurgeillekkin asiakkaansa löytyy... En vain itse ymmärrä miksi sinne tulee mennä.
Päähänpinttymistä: vadit tämänkin aika överiksi, eli liiottelit täydellisesti sanomaani.
"Päähänpinttymä. Hulluja päähänpinttymiä. Pitäiskö tästäkin tehdä ihan diagnoosi mielenterveyspuolelle: pakonomainen tarve saada oma biologinen lapsi lääketieteen apuja käyttäen. Me ihan hulluna riemusta kiljuen juostaan hormonipolilla hakemassa apua hedelmättömyyteen, haetaan lääketieteen tarjoamaa tukea omaan sairauteemme. "
Mielestäni se että mahdollisesti sinulle on tuputettu pienestä pitäen päähän että sinulla tulee olla lapsi ja lapset ovat ihania ja vallitseva maailman kuva sanoo myös samaa, sinulle on tullut tästä aika pakonomainen tarve. Itse nimittäin en ole niin varma tästä biologisesta tarpeesta. Siinä vaiheessa todella tarvitset mielenterveydellistä keskusteluapua kun se lapsi sitten ei sieltä tulekkaan... Mikälie diagnoosi sitten onkaan!
Sitten siitä ystävättärestäsi. Kysyn taas että missä vaiheessa olen sanonut että se nyt on auttamattoman väärin käydä niissä hoidoissa. Minun näkökulmastani se vain on typerää. Hyvät ystävillesi, että ovat saaneet toteutettua päähänpinttymänsä ja nyt elo on "täydellistä". Mikään ei vaivaa enää kun on vain kakara vieressä ja uusi onnellinen perhe.. Jos tätä heille ei olisi tapahtunut, he olisivat vajaita, eikö näin??? Itse en alistuisi vain tuolle.
Sitten niihin päihdeongelmaisiin naisiin: valitettavaa se on että luonto on laittanut heille kaksi ominaisuutta: kykenevyyden yltiöpäiseen ryyppäämiseen ja lapsen tekoon. Yhteiskunta hoitaa loput. Mitenkäs olisi vaikka pieni harkinta siitä että te adoptoisitte näiden päihdeongelmaisten lapset? Olisiko vahtoehto lapselle kouluttautuminen sosionomiksi ja perustaa lastenkoti? Työskennellä sellaisessa ympäristössä jossa voisi auttaa niitä?
Keskustelusi ei pysynyt kovin asiallisissa rajoissa. Pahoittelen myös itselleni että olen alentunut samanlaatuiseen tekstiin.
Ensinäkin en ole loukkaantunut mistään mielipiteistäsi, toiseksi ihmettelen, että miksi loukkaanut minun mielipiteistä.
Olin samoilla linjoilla kanssasi vielä pari vuotta sitten siinä suhteessa, että mihinkään lapsettomuushoitoihin en tule hakemaan. 10 vuotta sitten ajatus lapsesta oli aika kaukainen, enemmänkin olin ollut sitä mieltä, että en halua lasta koskaan. Mistään päähänpinttymästä kohdallani ei ole kyse vaan halua kokeilla lääketieteen tarjoamat apukeinot tässä asiassa. En kuitenkaan aio käydä hoidoissa vuodesta toiseen vaan kyllä pari yritystä riittää. Mulle ei ole lapsuudesta asti tuputettu lisääntymisen tarpeesta eikä sukulaiset ole koskaan, ei koskaan kysyneet, että miten sen lapsen tekemisen laita. Sen verran fiksuja ovat meikäläisen sukulaiset. Mä en kaipaa raskautta, en näe sitä mitenkään naisen elämän täyttymyksenä olla isona muutaman kuukauden elämässä. En myöskään usko äidiksi tulemisen merkittävästi muuttavan itseäni toiseksi. Eipä noi monet äidit ole sen kummoisia ja täydempiä naisina, vaikka ovat kokeneet raskauden ja synnytyksen tuskan siihen päälle. Haluan vaan kokeilla hoitoa ihan sen vuoksi, että ei sitten kiikkustuolissa tarvitse harmitella, kun en edes yrittänyt mitään hoitoja.
Minusta ei tule ikinä sellaista naista, joka kertoo kaiken raskaudesta ilmavaivoineen. Entäs sitten paapovat ja lällääläällää -äiti - ei ikinä. En voi sietää sellaista. Sitä en usko, että hoidoissa käyneet ovat jotenkin sen höyrähtäneempiä kuin luomusti raskautuneet. Eiköhän se ole ihan luonnekysymys. Mutta varmaa on se, että mä en tule olemaan tuolla hiekkalaatikon äärellä ihmettelemässä meidän pikkuihmettä.
En usko, että se lapsen saaminen sen autuaammaksi tekee tätä elämää. Ihana asiahan se olisi, mutta ei mitenkään autuaaksi eikä se mitenkään vakuuta ainaista onnea.
Adoptio - voi itku, kun Suomessa se adoptoiminen ei oikein tahdo onnistua. Nämä päihdeongelmaiset yms. jotka eivät lastaan kykene hoitamaan harvemmin antavat lapsensa adoptoitavaksi. Eikä tässä nyt ole mahdollista noin vaan perustella jotain lapsikoteja ja haluanko edes - no, enpä välttämättä. En ole mikään Äiti Teresa. Eikä se adoptio ulkomailtakaan onnistu tavalliselta Matti Meikäläiseltä kuten Angelica Jolielta, että tosta vaan päätetään, mistä adoptoidaan ja hupsista kohta on mukula kotona.
Pointtini on kuitenkin se, että tämä asia ei ole mulle päähänpinttymä enemminkin ärsyynnyin siitä, että annat niin jyrkän mielipiteen asiasta, josta et ilmiselvästi ole ottanut selvää. Olin itsekin jyrkästi lapsettomuushoitoja vastaan omalta kohdaltani vielä pari vuotta sitten. En kuitenkaan tuominnut sitä muiden kohdalta vaan täysin omalta kohdaltani ajattelin niin. Mutta nyt kuitenkin olen valmis yrittämään pari hoitoa ihan vaan siksi, että ei tarvitse 10 vuoden kuluttua sitä sitten voivotella, kun en lääketiedettä apuun pyytänyt.
Edelleen sen biologisen lapsen saaminen ei ole mulle mikään pakkomielle, mutta se tuntuu tällä hetkellä helpoimmalta vaihtoehdolta. Ihan oikeesti, jos yhtään perehtyisit adoptioon jne., tietäisit. Mutta mä en aio hoidoissa juosta vuodesta toiseen. Yksi epäonnistunut hoito on takana ja toiseen menen, jos menen aikanaan. Nyt nautin seksistä täysin rinnoin ilman mitään vauvaprojekteja ja lähden tästä muutamalle viinilasilliselle. Enkä uhraa ajatustakaan tälle asialle.
En loukkaantunut mistään, en vain pitänyt erittäin sarkastisesta tavastasi vastata. Otin vastauksesi pilkkana ja tämä vastaus oli puolestaan juuri sitä mitä toivoin.
Tuo, että ei tule kaduttua kiikkustuolissa oli kyllä hyvä pointti. Ja minä juuri tarkoitinkin alunperäisessä kirjoituksesssani sitä epätoivoista ravaamista hoidoissa. No vaikken itse aio edes tutkimuksiin mennä niin en niinkään tarkoittanut etteikö voisi kokeilemassa käydä, mutta hoitoja vuosien ja vuosien ajan... Ihmisen luulisi tajuavan että ei sitä tule!
Sitten niistä sukulaisista, minun tuskin sinulle tarvitsee kertoa että niitäkin on!
Sitten paapojamammoista: en haluaisi yleistää mutta olen pannut merkille että kyllä hoidoissa käyneet usein ovat paapojia enemmän kuin ihan normaaliraskaudesta. Esimerkkinä pari tapausta vain, en sano että kaikki tätä tekevät mutta väiden ja muutamien muiden asioiden perusteella olen tehnyt käsitykseni:
Ystävätär, opskelukaverini, tulee käymään muualta kotikaupungissa, hän oli hoidattanut itseään 3 vuotta ja nyt lapsi oli mukana. Emme olleet nähneet vuosiin. Mikä on ainoa puheenaihe vaikka sitä useaan otteeseen yritin vaihtaa? Okei iso juttu hänelle mutta ei minulle.
Toinen esimerkki on ystäväni äiti. Ystävä adoptoitu. Pikkuveli putkahti kuitenkin maailmaan, ilman hoitoja. Pikkuveli nukkui äitinsä vieressä yläasteellakin. Ystävä tätä 8 v vanhempi. Kuka jäi varjoon??? Siis täydellisesti. Kertoo ehkä että 7 vuotiaan pojan viikkoraha oli 50 mk ja 15 v tytön 20 mk... Tyttö teki töitä rahan eteen (siivous yms.) Pikkuveljelle ostettiin koira ja sisko ulkoilutti sen... Jos ei sitä tehnyt, ei tullut viikkorahaa!
Ditten tuomitsemiseen, en ole ketään tuominnut. Asian pointti on ollut kysymys ja oman tilanteen kertominen!
jos ja kun olet samassa tilanteessa kun muut. voi mieli muuttua kun huomaat ettei vauvaa kuulu kotiinne.nythän et ollut varma tilanteestasi.
Ehkäpä juu, en voi tätä tilannetta kannaltanne ymmärtää, sillä minulle ei kukaan ole sitä asiaa sanonut etten lasta voi saada. Olen myös huomannut että vaikka KYSYIN miksi pakko, niin täällä tulee hyökkäyksiä. Minä en ketään ole hoidoista tuominnut, pidän vain typeränä niitä hoitoja ja kritisoin tätä maailmaa siitä että en niinkään juuri usko biologiseen tarpeeseen vaan ympärillä olevan maailmamme painostukseen osittain jolle itse en aio alistua.
Kylläpä tuo melko varmaa on, nimittäin 5 vuotta ilman ehkäisyä aktiivisella seksielämällä kertoo aika paljon... Tilannettani tuskin voi varmistaa sillä tuskin niihin tutkimuksiin tulen menemään.
Tosin varmaa ei ole mikään, ystävättäreni sai lapsen vaikka olikin vuosia ja vuosia ilman ehkäisyä (en muista tarkkaan kuinka monta) ihan ilman tutkimuksia ja hoitoja. Tosin hän niihin olisi mennyt jos ennen 25 ikävuotta ei olisi lasta tullut.
Itselläni takana 10 v. tahaton lapsettomuus, syytä ei tiedetä. Takana myös epäonnistuneet hoidot. Elän silti täysipainoista elämää enkä ole jäänyt asiaan kiinni. Sairastuin 1 ½ sitten 1-tyypin diabetekseen. Elän nyt täysin insuliinin varassa, kuolen noin 48 tunnissa, jos en saa insuliinia. Eli jos lääketiede ei olisi kehittänyt niin mahtavaa hoitoa, kuin pistettävä insuliini, ei minulla olisi enää elämän lahjaa. Jättäisinkö tämän hoidon käyttämättä sen takia, että kehoani ei ehkä olisikaan tarkoitettu olemaan hengissä enää ? No en todellakaan.
Koska lääketiede on myös kehittänyt mahtavat lapsettomuushoidot, niin tottakai niitä saavat käyttää ne jotka sen tien valitsevat. Lapsen saaminen on kuitenkin yksi ihmisen upeimmista asioista niin sen eteen kannattaa uhrata paljon.
Pahoittelen että et sitten lasta saanut. Olen kuitenkin onnellinen puolestasi siinä mielessä että näköjään olet löytänyt elämääsi muuta hyvää ja muun elämän keskipisteen kuin lapsen ja huomannut että voit olla hyvä ja kelpo itsellesi ja muille ilman lastakin! Kaikilla ei asia ole näin.
Tuosta diabeteksesta, kuten ylhäällä kirjoitin että mieletäni on eri asia kun on kyse elämästä tai kuolemasta, taikka kivusta jonka kanssa ei voi elää.
En haluaisi toistaa kirjoituksiani, mutta haluan vastata henk. koht. eli en hoitoja tuomitse, käyttäköön kuka tahtoo, mutta kysymys on miksi?
En välttämättä sanoisi että lapsen saanti on se upein asia. Minun näkökulmastani yliarvostettua, varmaksi en voi mielipidettäni sanoa sillä eihän minulla ole lasta. Ja tuokin on makukysymys.
kirjoitus että on perjaatteessa ihme että naine tulee raskaaksi koska sikiö on perjaatteessa kun parasiitti joka imee naisesta energiaa..Jollain vastaavalla tätä kuvailtiin..
Yhdellä ystävällä oli synnynnäien munasolujen hormoonihäiriö tai vastaavaa etteivät munasolut kypsynneet tarpeeksi nopeasti..Siihen saatiin lääkettä ja nyt heillä on ihana 3v tyttö..
Itse elin pitkässä suhteessa.Tulin kerran raskaaksi vaikkei ehkäisyä käytetty koskaan.Nyt uusi suhde ja melkeen heti natsasi.Eli kuusi vuotta ilman ehkäisyä enkä tullut raskaaksi..
Meillä kaikilla on erillainen keho
Hyvä näkökulma. Haluaisin tosni lukea tutkimuksesta enemmän jotta voisin kommentoida enempää!
Sanoin jo tuolla ylempänä, että itse viisi vuotta ilman ehkäisyä, en usko, en toivo, koska minulle ei ole niin väliksi asiasta, tulee tai ei. jos tulee, pidän siitä huolta ja hyvää sellaista. Siihen asti aion elää elämääni kuten tähänkin asti. Nauttien itse elämästä. Mutta hoitoon en mene.
ei hänen vastauksistaan mitään uutta löydy. Samaa asiaa pyörittää suuntaan ja toiseen.
Hän on estittänyt mielipiteensä, joka on täysin sallittua täällä.
Ne, jotka ajattelevat asioista samalla tavalla hänen kanssaan, jatkakoon keskustelua ja kirjoittelua.
"Meitä" muita kehotan siirtymään järkevämpään asiaan.
Ketään en ole tarkoittanut loukata vaikka tiedänkin sen tehneeni. Kysymys olikin se että haluan vain saada näkökantoja tähän asiaan. Olen saanut hyviäkin sellaisia ja kirjoituksia mistä ei ole mitään hyötyä.
Olen tyytyväinen että joku sanoo että minun todellakin on sallittua sanoa kantani täällä. Siinä mielessä outoa että olen samassa junassa eri mielipiteellä varustettuna. Kysehän ei ole siitä että haluaisin että kaikki olisivat samaa mieltä kanssani. Haluan oppia ymmärtämään.
Kaipaisin vain yhtä asiaa juuri sinulta: kerro millä muotoa minun näkökantani ei ole järkevä? Minullako ei saa olla mielipidettä? Ne keiden mielestä tämä ei ole järkevää (tosin perusteluja kaipaisin) voivat siirtyä johonkin minunkin puolestani!
Kirjoituksesi on osittain varmaan tarkoitushakuista keskustelun herättämistä,ehkä et edes huomaa tyhjää elämän asennettasi.Elämän voi elää monella tapaa.Parempi jättää nämä kirjoitukset huomioitta,ajan tuhlausta vaan.
Kun laitat tuollaista viestiä, kannattaisi laittaa aika hyvät perusteet...
Minun elämäni ei ole tyhjää vaikkei minulla ole lasta!