Maksasyöpä

annetaan tietoa syöpään sairastuneelle? Siis kun tähän asti on vain nesteenpoistolääkitys ascites-nesteelle, rautalääkitys ja kipulääkitys ja siinä koko juttu. Mitään kutistamisyrityksiä ei ole suunnitelmissa, ei edes biopsiaa kuulemma tarvitse tehdä, kun diagnoosi on ilman niitäkin selvä.

väsynyt kirjoitti:

annetaan tietoa syöpään sairastuneelle? Siis kun tähän asti on vain nesteenpoistolääkitys ascites-nesteelle, rautalääkitys ja kipulääkitys ja siinä koko juttu. Mitään kutistamisyrityksiä ei ole suunnitelmissa, ei edes biopsiaa kuulemma tarvitse tehdä, kun diagnoosi on ilman niitäkin selvä.

Lue lisää

Se mistä olen pahoillani, niin tämä yhteiskuntamme ei juuri tukimuodoista tiedottele, vaan tieto pitää itse etsiä, googlettaen, ja pommittaen eri viranomaisia.

Eikös nyt kaikki riipu kuitenkin kasvaimen tyypityksestä, onko mitenkä aggressiivinen jne.. Onko kyseessä maksametastaasi vai ei? Jotkut reagoi sytostaateille paremmin kuin toiset, osa on parantunut pysysvästikin! Ei voi siis SANOA, ETTÄ 5 V PÄÄASTÄ EI KUKAAN OLE ELOSSA!!

Kiitoksia sinulle viestistäsi!
Se antoi varmasti monelle vähän valonsädettä.

Täytyy aina muistaa että jokaisen syöpä on takuulla omanlaisensa, jokaisen keho on omanlaisensa. Ei kannata verrata eri ihmiskohtaloita omaan tai toisiin. Eikä kannattaisi mitään ehdottoman takuuvarmaa kirjoitella.

Joku on siis voinut maksasyövästäkin toipua. se on upea juttu.

Jospa oltaisiin hitusen anteliaita, annettais kaikenlaisen optimismin elää, ei tallattaisi, ja vieläpä ruokittais sitä varovasti.

kaikki vaihtoehdot mahdollisia kirjoitti:

Kiitoksia sinulle viestistäsi!
Se antoi varmasti monelle vähän valonsädettä.

Täytyy aina muistaa että jokaisen syöpä on takuulla omanlaisensa, jokaisen keho on omanlaisensa. Ei kannata verrata eri ihmiskohtaloita omaan tai toisiin. Eikä kannattaisi mitään ehdottoman takuuvarmaa kirjoitella.

Joku on siis voinut maksasyövästäkin toipua. se on upea juttu.

Jospa oltaisiin hitusen anteliaita, annettais kaikenlaisen optimismin elää, ei tallattaisi, ja vieläpä ruokittais sitä varovasti.

Lue lisää

Se saa toivomaan ja kärsimään enemmän.

Olen nähnyt sen läheltä. - se aiheuttaa kipulääkityksen aliarvioimista, ja alimitoitusta.

Kipu kun ei jalosta. Ja totuus on että kaikkien täältä lähdettävä on.

gooletappa niin näät etteivät paljoa lupaile, ne jotka kuitenkin totta puhuvat.

parantumisesta ei ole toivoakaan, eikä mitään hoitoja suositella, niin luki syöpäklinikan konsultaatiovastauksessa (lähete biopsiaa varten, mutta ei kuulemma tarvitse edes ottaa, on niin selvä tapaus), joka tuli läheiselleni kotiin. Tämä oli se tapa, jossa diagnoosi tuli ilmi, voitteko kuvitella! Senkään jälkeen ei ole mitään ennusteita ym. kerrottu, nesteenpoistolääkkeet ascitekseen ja rautalääkkeet alhaiseen hemoglobiiniin, sekä kipulääkkeet, siinä kaikki ja kolmen kuukauden päästä uudet kokeet ja näkeemiin. Itse olen käynyt lääkärillä vähän itkemässä ja hakemassa nukahtamislääkkeitä, hän sanoi siis läheistäni näkemättä mielipiteenään, että loppusuoralla ollaan ja hyvä jos syksyyn elää.
Onko kellään kertoa hyviä neuvoja asian käsittelemiseksi, onko joutunut käyttämään jotain masennuslääkitystä/sairaslomaa? Henk.koht pelkään että jotenkin romahdan kun tosiaan loppurytinät alkaa. En haluaisi mitään hautajaisia järjestää, ja miten selitän tän lapsilleni?

väsynyt kirjoitti:

parantumisesta ei ole toivoakaan, eikä mitään hoitoja suositella, niin luki syöpäklinikan konsultaatiovastauksessa (lähete biopsiaa varten, mutta ei kuulemma tarvitse edes ottaa, on niin selvä tapaus), joka tuli läheiselleni kotiin. Tämä oli se tapa, jossa diagnoosi tuli ilmi, voitteko kuvitella! Senkään jälkeen ei ole mitään ennusteita ym. kerrottu, nesteenpoistolääkkeet ascitekseen ja rautalääkkeet alhaiseen hemoglobiiniin, sekä kipulääkkeet, siinä kaikki ja kolmen kuukauden päästä uudet kokeet ja näkeemiin. Itse olen käynyt lääkärillä vähän itkemässä ja hakemassa nukahtamislääkkeitä, hän sanoi siis läheistäni näkemättä mielipiteenään, että loppusuoralla ollaan ja hyvä jos syksyyn elää.
Onko kellään kertoa hyviä neuvoja asian käsittelemiseksi, onko joutunut käyttämään jotain masennuslääkitystä/sairaslomaa? Henk.koht pelkään että jotenkin romahdan kun tosiaan loppurytinät alkaa. En haluaisi mitään hautajaisia järjestää, ja miten selitän tän lapsilleni?

Lue lisää

En tiedä miten lohduttaisin sinua. On tavallaan hyvä että sinua on varoitettu pahimmasta. Mieheni kuoli 41 v. muuhun syöpään joka oli levinnyt maksaan. Maksa on tärkeä elin elimistön puhdistusprosessissa ja jos se pettää niin elin mahdollisuudet ovat huonot. Jos ennuste on huono niin voit tehdä parhaasi käydäksesi läpi niitä asioita mitä voit läheisesi kanssa. Itse olen oppinut että kullekin suodaan se aika joka on määrätty, ihminen ei päätä elin aikaansa. Eloon jääneet yllättäen kyllä (kuten minä) löytävät voimavaroja joilla elämä jatkuu. Ja lapsille on tärkeää painottaa että he jatkavat elämää.