Mä kirjoittelen tällaisesta aiheesta kun raskausajan kuntoilu, terveys, ruokavalio ja itsetunto.
Olin joskus aloitteleva fitness-urheilija ja siis kova treenaamaan.Minulla oli kaunis kiinteä hieman lihaksikas kroppa alhaisella rasvaprosentilla varustettuna. Aikanaan sitten sairastuin anoreksiaan ja kaikki urheilu valui hukkaan. Minusta tuli 37 kiloinen (167cm) ruipelo, menetin kaiken lihasmassan ja varmaan lähti osa aivoistakin..tuntuu siltä:( Sitten paranin ja lihoin, nyt olen tällainen "pulska," ehkä ihan kivan pyöreä,tosin jonkun mielestä ehkäpä lihava... Entisenä anorektikkona tiedän kaiken ravinnosta, rasvanpoltosta, liikunnasta... Minusta ei vain ole siihen rääkkiin enää.
Olen nyt puolessa välissä raskautta ja tämä on esikoinen. Kropan muuttuminen, tämä äkillinen "lihominen" ja liikunnan vähyys (olen kipeä, en paljon pysty liikkumaan) ahdistavat.
Kokisin hyvänä tukena kuulla teidän muiden kanssasisarten elämäntavoista, etten pidä itseäni ihan kamalana tai huonona. Kivahan olis kuulla miten muut kokee vartalon muuttumisen (vatsankasvun, lihomisen ym muutokset)Miten muut syövät ja kuuluuko ruokavalioon myös herkuttelu? Minkälaista on liikunta vai onko sitä? Ja sitten tällaisena syömishäiriöisenä olisi kiva tietää teidän muiden kokoja, painoja ja pituuksia. Ehkä näillä tiedoilla rauhoitun ja lopetan turhan murehtimisen. KIITOS jos jaksatte vastailla.
T. mielenterveysongelmainen vm-84
Olin joskus aloitteleva fitness-urheilija ja siis kova treenaamaan.Minulla oli kaunis kiinteä hieman lihaksikas kroppa alhaisella rasvaprosentilla varustettuna. Aikanaan sitten sairastuin anoreksiaan ja kaikki urheilu valui hukkaan. Minusta tuli 37 kiloinen (167cm) ruipelo, menetin kaiken lihasmassan ja varmaan lähti osa aivoistakin..tuntuu siltä:( Sitten paranin ja lihoin, nyt olen tällainen "pulska," ehkä ihan kivan pyöreä,tosin jonkun mielestä ehkäpä lihava... Entisenä anorektikkona tiedän kaiken ravinnosta, rasvanpoltosta, liikunnasta... Minusta ei vain ole siihen rääkkiin enää.
Olen nyt puolessa välissä raskautta ja tämä on esikoinen. Kropan muuttuminen, tämä äkillinen "lihominen" ja liikunnan vähyys (olen kipeä, en paljon pysty liikkumaan) ahdistavat.
Kokisin hyvänä tukena kuulla teidän muiden kanssasisarten elämäntavoista, etten pidä itseäni ihan kamalana tai huonona. Kivahan olis kuulla miten muut kokee vartalon muuttumisen (vatsankasvun, lihomisen ym muutokset)Miten muut syövät ja kuuluuko ruokavalioon myös herkuttelu? Minkälaista on liikunta vai onko sitä? Ja sitten tällaisena syömishäiriöisenä olisi kiva tietää teidän muiden kokoja, painoja ja pituuksia. Ehkä näillä tiedoilla rauhoitun ja lopetan turhan murehtimisen. KIITOS jos jaksatte vastailla.
T. mielenterveysongelmainen vm-84
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mua harmittaa hirveesti tää lihoaminen!Ennen raskautta paino 50kg pituus 165cm.Nyt viikkoja 26 ja painoa tullut ainakin 15kg!!!Aika tukalat on oltavat.Esikoista odottaessa painoa tuli 24kg,joten kyllä tästä toisestakin saman verran tulee,jopa enemmän.Syön terveellisesti,paljon hedelmiä,mutta myös herkkuja,joista suklaa on herkuin!Esikoisen synnyttyä paino alkoi tippumaan hurjaa vauhtia,enkä edes mitään laihduttanut.Olen sitä mieltä että raskausaikana saa painoa tulla,mutta mitä enemmän tulee,sitä tarkempi pitää olla synnytyksen jälkeen,että mitä suuhunsa laittaa ja muistaa myöskin liikkua!
Mielestäni on mahtavaa, että olet päässyt asian kanssa noinkin pitkälle! Raskautuminen sairastetun aktiivisen anoreksian jälkeen ei varmastikaan edes onnistu kovin monelta, joten siinäkin mielessä voit olla onnellinen. Ymmärrän silti, että kalorit ja ulkonäköasiat pyörivät paljon mielessäsi edelleen.
Itsellä ei vastaavanlaisia syömishäiriöitä ole koskaan ollut. Olen aina ollut sellainen sopiva/joidenkin mielestä jopa hieman rehevä. Suhtaudun ruokaan mielestäni terveesti, en laske kaloreita, mutta tietysti tarkailen, että mitä tulee suuhun laitettua. Näin raskausaikana, varsinkin puolenvälin jälkeen, kun ruoka alkoi taas maittaa, on ollut välillä vaikea hillitä ruokahaluja. Pyrin kuitenkin syömään kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja muutaman välipalan sekä aamupalan. Joskus sorrun herkuttelemaankin.
Liikuntaa olen harrastanut raskausaikana liian vähän. Alussa oli päällä jatkuva öklötys ja oksentelinkin ihan kohtalaisesti. Ei tehnyt mieli liikkua. Kyllä silti tuli lenkkiä tehtyä pari kertaa viikossa (kävellen puolituntia-45 min kerralla). Sitten alkoikin vaivata iskias, joka ärtyi liikkeessä. Lenkit olivat aika lyhyitä, ihan vain vartinkin mittaisia. Nyt kävely taas onnistuu ja lisäksi venyttelen kolmesti viikossa mammajoogaohjeiden mukaisesti. Painoa tulee silti kokoajan lisää.
Painoa on kertynyt (rv 30 menossa) noin 13 kiloa. Kilot (ne ylimääräiset) ovat kertyneet lähinnä reisiin, peppuun ja käsivarsiin. Maha on mielestäni ihana pallo tuossa edessä ja en vaihtaisi sitä mihinkään muuhun kuin vauvaan :) Olen todella sinut kroppani kanssa, vaikka selkään onkin ilmestyneet kaameat kahvat ja rinnat eivät enää meinaa mahtua edes D-kuppikokoon. Olin varma ennen raskautta, että hermoilen tulleista kiloista ja oloni olisi tuskainen... Ainakaan vielä näin ei kuitenkaan ole. Kilot eivät tunnu missään ja uskon, että ne lähtevät suht pienellä vaivalla vielä poiskin synnytyksen ja imetyksen jälkeen/aikana.
Tärkeintä on minusta, ettei pyri liikaa kontrolloimaan tilannetta/painonkehitystä. Kun syö terveellisesti ja tarpeeksi, liikkuu normaalisti sen minkä pystyy jne. pitäisi sen riittää. Jos kiloja tulee, niin niitä tulee. Raskaus on naisen elämässä kuitenkin sen verran ainutlaatuinen tilanne, (keskimäärin nainen synnyttää Suomessa kai sen alle 2 lasta)että siitä tulisi osata myös nauttia. Itselläni on kovasti tässä auttanut myös mieheni, joka jaksaa katsella ja kehua pyöristynyttä vartaloani joka päivä. Itsekin ajattelen siitä positiivisesti, eikä nauvolassakaan olla (vielä ainakaan) kiloista liikaa huomauteltu.
Ei raskaana ollessa lihoa, jos ei syö liikaa. Se, että sinulle kasvaa vatsa on mielestäni aika normaalia!! Vauvan kun on meinaan kasvettava.
Vai onko sinun mielestä raskaana olevat naiset lihavia, koska heillä on iso vatsa?? Se ei ole lihavuuttaa, vaan tuleva VAUVA.
Kannattaa syödä niinkuin ennen raskauttakin on syönyt, ehkä pari leipäsiivua voi päivittäin lisätä.
No mistähän tämmöistä kehittelet? Jos puhutaan asioista oikeilla nimillä, niin energian tarve lisääntyy vasta loppuvaiheella ja tuolloinkin noin 300 kalorin edestä. Syöppä sitten leipäsiivuja tai mitä muuta tahansa sen edestä.
Muutoin alkuperäiselle kirjoittajalle tsemppiä. Itsellänikin oli nuorempana anorektisia piirteitä, vaikkei aivan sairaudeksi sitten onneksi puhjennut. Kaloreita en enää laskeskele, mutta toki jonkilaista kontrollia on ollut. Nyt näin vanhempana ja ensisynnyttäjänä on ihana tuntea vartalon pyöristyminen mm. lanteissa! Itse olen systemaattisesti muokannut omaa ajattelutapaani ja suhtautumista naiselliseen pyöreyteen ja pehmeyteen.
Minusta tämä on ollut hienoa, kun masu on alkanut pyöristyä. Muualta en ole pyöristynyt yhtään, ja kaikenlaista vaivaa on ollut, kuten supistuksia, selkäkipua ja öklötystä, mutta on se vaan niin ihana tuo masu.
164cm olen, ja ennen raskautta oli painoa 57kg, nyt sitä on n. 55kg, rv on kohta 28. Masu on kasvanut ihan hyvin, tosin vähän alakäyrällä, mutta kasvaa omaa käyräänsä kuitenkin.
Syön ihan normaalisti, ja joskus aika paljonkin. Herkut maistuu kovasti, karkit ja leivonnaiset.
Kunto mulla on ihan jees, vaikka nyt raskausaikana supistukset on liikkumisen hidastaneet aivan minimiin.
Tällaista täällä päin. Yritä sinäkin nauttia raskaudesta täysin mitoin, olitpa sitten vähän pulskempi tai ihan mitä tahansa! Pääasia kai että vauvalla kaikki hyvin, siitä kumpuaa myös itselle hyvä olo, ainakin minulla!
tuli painoa lisää 15 kiloa, kahdessa viikossa synnytyksen jälkeenlähti 11 kiloa. Jo sairaalassa saatuani nyytin syliini, päätin että oli ihan turhaa on miettiä niitä kiloja, enkä jatkossa tekisi niin, koska se lapsi korvaa sen kaiken. Raskaus aikana silloin koin itseni välillä delfiiniksi kun pakaroihin, reisiin, harteisiin ja poskiin oli kertynyt niin paljon. Nyt kun odotan toista, ei kuitenkaan ole niin helppoa olla välittämättä painosta. Tiedän kuitenkin että neljänkuukauden päästä painon nousu loppuu ja alkaa laskemaan luonnollisesti imettämisen kautta, eli jos nyt vielä malttaisi mielen ja nauttisi vaan raskaudesta, kiloja tulee vaikka liikkuukin ja syö normaalisti.
Tunsit itsesi delfiiniksi?? Miten? Olitko niin limainen ja kumimainen, vai oliko sinulla niin pitkä nokka?
Mäkään en ymmärtänyt, että miten niin tunsit itsesi delfiiniksi?? Ehkä kuitenkin valaaksi tms??
tekee sitten valaasta paremmin kuvaavan kuin delfiini, jos joka sanaa pitää lähteä saivartelemaan? Öö, tunteeko raskaana oleva nainen itsensä meressä uivaksi jättiläisnisäkkääksi, joka pärskäyttelee hengittäessään vettä? Mutta hyvä kun tämä oleellinen asia tuli otettua esiin, jotta jokainen oppii oikeat sanat joilla ei ole virallisesti daijua kuvailla tuntemuksiaan :D
jotenki toi vartalon muuttuminen, aiemmin treenasin kunnolla päivittäin ja olin melko huippukunnossa. nyt viikkoja 21 ja painoa tullu jo noin 9 kg. ottahan se koville, mutta vauva on tärkein. mies lekillään kiusaa mua joskus pikku paksukaiseks, kun pahan olon vuoks oli jo alussa lopetettava treenaus ja syötävä tunnin välein. mutta synnytyksen jälkeen aloitan niin pian kuin mahdollista treenauksen, tavoite päästä puolessa vuodessa takaisin kuntoon. mut tosiaan, vauva tärkein ja rakastettu kovasti jo nyt.
Mulla on aina ollut outo suhde ruokaan. Sairastin anoreksian useempi vuosi sitten pois, pahimman ainakin. Sen jälkeen olen aina pitänyt painon alle 50kilossa. pituus on jotain 166-168cm. 45kiloa se yleensä on ollut, mutta olen saanut sovittua itseni kanssa että huolestun vasta jos se lähenee 50kiloa. On kauheaa miettiä ruokaa kokoajan, aamusta iltaan että mitä voi syödä. Mitä on jo syönyt jne.. Sain ensimmäisen muksun vuonna 2004, silloin raskaus meni ihan hyvin. Ainakin näin jälkikäteen muisteltuna. Paino nousi juuri sen 12kiloa mitä suositeltiinkin ja lähti samantien sairaalassa pois. Mahduin vanhoihin housuihin kahdessa viikossa, mikä silloin oli minulle tärkeä juttu. Tosin lopetin syömisen täysin kun vauva oli tullut ulos. Olimme sopineet miehen kanssa ettei sitten puutu asiaan enään, raskausaikana se valitti kokoajan ja oli tuputtamassa ruokaa.
Nyt odotan toista vauvaa, ja painoa on tullut niin että vaaka näyttää 58kiloa. Viikkoja on 22. Olen todella kauhuissani ja huolissani siitä, enkä oikeen kellekkään voi puhua. Alku raskaudessa myönnän että söin liikaakin, jotenkin annoin vihdoin periksi itselleni mutta nyt se kostautuu kauheasti. Syön päivisin vain muutaman leivän viipaleen ja jos oikeen nälättää niin omenan. Olen lopettanut itseni punnitsemisen ja ajattelin odottaa seuraavaan neuvolaan asti.. Veljeni tukee minua tässä ja tietää varmaan vähän millaista tämä on. Mies ei oikeen ymmärrä, eikä enään huomaa vaikken söisi.
Odotan niin paljon sitä että vauva syntyy, jo senkin takia että saan laihduttaa taas. Saan olla syömättä ja päättää omasta vartalostani. Nyt tunnen etten hallitse sitä, koska vatsani kasvaa vaikken söisi.
Mulla ei oikeastaan ole lainkaan käsitystä miten normaalisti kuuluisi syödä. Miten paljon ihminen yleensä syö päivässä jne.