Onko masennukselle tyypillistä että juuri mikään ei kiinnosta kunnolla. Asiat kuittaa helposti "entäs sitten"-ajattelumallilla. Entäs sitten näyttäisi olevan kuitti kaikkeen, niin ongelmiin kuin vaikka sille meneekö katsomaan leffaa vai ei, koska se tarina on kuitenkin "entäs sitten".
Muuten fiilikset itselläni kyllä ovat ns. positiiviset, ehkä suhteettomankin, todellisuuteen nähden. Herään joka aamu innoissani jne...
Muuten fiilikset itselläni kyllä ovat ns. positiiviset, ehkä suhteettomankin, todellisuuteen nähden. Herään joka aamu innoissani jne...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä kuvauksesi kirvoitti minut sanomaan, että sama täällä! Suoritan elämää, hoidan asioita pois alta, sitten tuo ja tuo ja sen jälkeen... entäs siten on minunkin asenne. Mikään ei oikeasti kannata, kaiken voisi samantien jättääkin tekemättä ja kokematta. Sama se. Makaan koko päivän sängyssä menemättä ulos TAI touhuan erilaiset kotityöt sekä järjestän jonkin ohjelmanumeron ulkona = sama tulos. Voi tehdä tai jättä tekemättä. Mikään ei ns. pysyvästi liikuta, ei muuta mitään. Yritän tehdä ns. kaikkea, kun täällä on oltava, poiskaan en pääse (olen masis-traumatisoitunut vaan en koskaan im-taipuvainen).
Outoa on. Ymmärrän sinua joka kirjoitit. Jotakin puuttuu meiltä syvimmiltään, vai olemmeko vain liian herkkiä, älykkäitä ja sillei; tajuamme realiteetit; mikään ei ole mitään - oikeasti. Minua auttaa kylläkin tässä pakkopullassa yrittää jokaiselle päivälle löytää jokin tarkoitus; sekä yritän joka päivä ns. olla itselleni hyvä ja armollinen (tätä vasta opettelen). Ehkä näistä em. on ollut apuakin. - Oikeasti minua ei kiinnosta mikään muu kuin millä on jotakin iankaikkisuusarvoa... - Huhhuijaa ja kiitos kuuntelusta. Haukotus.
Ihan tutulta kuullostaa tuo rutiinit alta pois ja sohvalle, ihan sama-asenne. Itselläni vaan tulee siellä sohvalla maatessa sitten kaikenlaisia kuvitelmia omasta terveydestä. Kuvittelen sairastavani jotain vakavaa sairautta kuten syöpää, tai sitten saan ns. sydänkohtausoireita ja pelkään kuolevani siihen paikkaan, varsinkin yksin ollessa..Olen niin väsynyt jatkuvaan pelkäämiseen ja huolehtimiseen, että saan paniikkikohtauksia ym mukavaa. Päätin sitten viimein mennä lääkäriin ja pitkän mietinnän tuloksena aloitin masennuslääkkeiden käytön. Tästä on nyt 2 päivää ja heti tuntuu paremmalta. En tiedä johtuuko se vielä lääkkeistä, vai siitä, että kuvittelen niiden auttavan, vai mistä..mutta suosittelen miettimään tätä vaihtoehtoa..en toki tiedä miten lääkkeet alkavat vaikuttaa pitemmän ajanjakson kuluessa... =) Tsemppiä teille ja jaksamista arkeen! Koitetaan löytää jotain iloa tähän elämään kaiken tiskaamisen ja siivoamisen keskellä!