Rohkenenpä esittää muutamia ajatuksia, vaikka tiedän joidenkin tästä suunnattomasti närkästyvänkin. Erilaisia mielipiteitä, uusia ehdotuksia, arvosteluja olisi mielenkiintoista kuulla.
Kuvitellaanpa, että joskus tulevaisuudessa on hyvin valvottu lastenkoti (eri tavalla kuin nyt) ja verrataan sitä entiseen maalla asuvaan perheyhteisöön. Talossa oli ennen siis vanhemmat, lapsia toistakymmentä, sedät, tädit, enot, kummin kaimat, piiat, rengit ja isovanhemmat. Tuota mallia pidetään nykyisinkin jonkinlaisena ihanteena niin lapsen kuin vanhemmankin kannalta monessa mielessä.
Eikö turvallinen hyvin valvottu laitososasto, jossa on hyvin koulutettu henkilökunta, vastaa lähinnä tuota mallia? Osastolla olisi vähemmän lapsia kuin entisessä maalaistalossa ja suurin piirtein sama määrä aikuisia siitä huolimatta.
Entä jos paikka vielä sijaitsisi maalla, jossa lapset voisivät ulkoilla ja liikkua vapaasti turvallisessa isossa pihapiirissä. Miksi siellä ei voisi olla myös kotieläimiä? Yleensä kaikki lapset pitävät eläimistä ja voisihan muutama lehmä, kanat ja vuohet tuottaa ruokaa lastenkodin tarpeisiin. Kesällä kasvatettaisiin marjoja ja vihanneksia samalla periaatteella. Tietysti eläinten ja kasvien hoitoon tarvittaisiin eri henkilökunta, koska ei tässä nyt olla lähikasvattajien, sairaan- ja lastenhoitajien toimenkuvaa muuttamassa millään tavalla.
Jokaiselle lapselle olisi määrätty 2-3 omahoitajaa, jotka vastaisivat entisen maalaismallin isää, äitiä ja vaikka isosiskoa tai isovanhempaa, ja heistä joku olisi aina paikalla lapsen tavoitettavissa. Sen lisäksi olisi tuttuja turvallisia aikuisia, sekä vanhempia lapsia niin, että aina syliä riittäisi pienimmillekin. Eivät vanhassa mallissakaan isä ja äiti jatkuvasti lapsen kyljessä kyhjänneet, vaan olivat navetassa, tai pellolla vähän pitemmänkin matkan takana.
Lapsella olisi tuollaisessa ympäristössä myös ikään kuin 'varaa valita' keneen hän kiintyy enemmän ja keneen vähemmän. Esim. nykyisessä sijaisperhemallissa, jos lämmintä suhdetta ei synny lapsen ja sijaisvanhempien välille, jää lapsi hyvin yksin ja henkisesti huonovointiseksi.
Tuollaiseen malliin pääseminen edellyttäisi valtioltakin huostaanotettujen lasten huomioon ottamista eri tavalla kuin nyt. Kaupunkiympäristössä olevia suuria lastenkotislummeja ei voi verratakaan tuollaiseen paikkaan. Myös paikan johtamiseen olisi saatava oikea johtamisilmapiiri nykyisen autoritäärisen mallin sijasta. Yksinomaan jo se vaikuttaisi henkilökunnan viihtyvyyteen ja pysyvyyteen työpaikassaan. Ja jos henkilökunta viihtyy, on myös lasten mahdollista viihtyä paremmin.
Ja lasten parissa työskentelevien koulutukseen pääsyvalintaa olisi tiukennettava. Alalle sopimattomat on saatava tippumaan pois heti alkumetreillä. Myös koulutustasoa voisi nostaa, ja kun oikea ihminen tekee oikeassa paikassa hyvin työtään, olisi palkkauksen oltava sen mukainen.
Käyttöön pitäisi palauttaa myös vakiosijaisten käyttöönotto, sehän kiellettiin kokonaan 90-luvulla kun lasten oloja alettiin huonontaa joka suhteessa. Myös se lisäisi samojen henkilöiden pysyvyyttä lapsen elämässä sijoituksen aikana.
Tässä nopeasti kasattuja ajatuksia, joudun lopettamaan, mutta jatkan jos jotain tärkeää tulee mieleen vielä.
Kuvitellaanpa, että joskus tulevaisuudessa on hyvin valvottu lastenkoti (eri tavalla kuin nyt) ja verrataan sitä entiseen maalla asuvaan perheyhteisöön. Talossa oli ennen siis vanhemmat, lapsia toistakymmentä, sedät, tädit, enot, kummin kaimat, piiat, rengit ja isovanhemmat. Tuota mallia pidetään nykyisinkin jonkinlaisena ihanteena niin lapsen kuin vanhemmankin kannalta monessa mielessä.
Eikö turvallinen hyvin valvottu laitososasto, jossa on hyvin koulutettu henkilökunta, vastaa lähinnä tuota mallia? Osastolla olisi vähemmän lapsia kuin entisessä maalaistalossa ja suurin piirtein sama määrä aikuisia siitä huolimatta.
Entä jos paikka vielä sijaitsisi maalla, jossa lapset voisivät ulkoilla ja liikkua vapaasti turvallisessa isossa pihapiirissä. Miksi siellä ei voisi olla myös kotieläimiä? Yleensä kaikki lapset pitävät eläimistä ja voisihan muutama lehmä, kanat ja vuohet tuottaa ruokaa lastenkodin tarpeisiin. Kesällä kasvatettaisiin marjoja ja vihanneksia samalla periaatteella. Tietysti eläinten ja kasvien hoitoon tarvittaisiin eri henkilökunta, koska ei tässä nyt olla lähikasvattajien, sairaan- ja lastenhoitajien toimenkuvaa muuttamassa millään tavalla.
Jokaiselle lapselle olisi määrätty 2-3 omahoitajaa, jotka vastaisivat entisen maalaismallin isää, äitiä ja vaikka isosiskoa tai isovanhempaa, ja heistä joku olisi aina paikalla lapsen tavoitettavissa. Sen lisäksi olisi tuttuja turvallisia aikuisia, sekä vanhempia lapsia niin, että aina syliä riittäisi pienimmillekin. Eivät vanhassa mallissakaan isä ja äiti jatkuvasti lapsen kyljessä kyhjänneet, vaan olivat navetassa, tai pellolla vähän pitemmänkin matkan takana.
Lapsella olisi tuollaisessa ympäristössä myös ikään kuin 'varaa valita' keneen hän kiintyy enemmän ja keneen vähemmän. Esim. nykyisessä sijaisperhemallissa, jos lämmintä suhdetta ei synny lapsen ja sijaisvanhempien välille, jää lapsi hyvin yksin ja henkisesti huonovointiseksi.
Tuollaiseen malliin pääseminen edellyttäisi valtioltakin huostaanotettujen lasten huomioon ottamista eri tavalla kuin nyt. Kaupunkiympäristössä olevia suuria lastenkotislummeja ei voi verratakaan tuollaiseen paikkaan. Myös paikan johtamiseen olisi saatava oikea johtamisilmapiiri nykyisen autoritäärisen mallin sijasta. Yksinomaan jo se vaikuttaisi henkilökunnan viihtyvyyteen ja pysyvyyteen työpaikassaan. Ja jos henkilökunta viihtyy, on myös lasten mahdollista viihtyä paremmin.
Ja lasten parissa työskentelevien koulutukseen pääsyvalintaa olisi tiukennettava. Alalle sopimattomat on saatava tippumaan pois heti alkumetreillä. Myös koulutustasoa voisi nostaa, ja kun oikea ihminen tekee oikeassa paikassa hyvin työtään, olisi palkkauksen oltava sen mukainen.
Käyttöön pitäisi palauttaa myös vakiosijaisten käyttöönotto, sehän kiellettiin kokonaan 90-luvulla kun lasten oloja alettiin huonontaa joka suhteessa. Myös se lisäisi samojen henkilöiden pysyvyyttä lapsen elämässä sijoituksen aikana.
Tässä nopeasti kasattuja ajatuksia, joudun lopettamaan, mutta jatkan jos jotain tärkeää tulee mieleen vielä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
töissä käyvät vanhemmat ovat liian väsyneitä huomioimaan iltaisi lapsiaan.Saisivat kaikki tasavertaisina maalla lekotalla,toive ajattelua.
lapsista. Ei ole tarkoitus siis rueta siirtämään kaikkia lapsia maalle, vaan kyse on pelkästään heistä, jotka jostain syystä erotetaan perheestään. On ymmärrettävä, että huostaanottoja tulee todennäköisesti olemaan aina, vaikka niistä aiheettomat saataisiin karsituksi ja avohuollon tuella estettävät myös pois lukuja kasvattamasta.
Tuollainen osastomalli vapauttaisi lapsen kiintymyspakosta yhteen sijaisvanhempaan tai -pariskuntaan. Koska jos luottamuksellisen suhteen syntyminen ei onnistu, jää lapsi henkisesti yksin. Miksi hänelle ei voisi olla tarjolla suurempaa määrää aikuisia, joista joku muodostuisi ajan mittaan läheisimmäksi ihan kuin itsestään?
Vai onko bio-vanhempien vaikea hyväksyä ajatusta, että joku vieras aikuinen olisi lapselle läheinen? Itse ajattelen niin, että jos lapsen ei olisi mahdollista olla minun luonani, olisin kiitollinen jokaisesta ihmisestä, keneltä lapsi saa lohtua, turvaa ja rakkautta.
Valitettavasti voin sinulle kertoa, että oma lapseni on maaseudulla juuri tuollaisessa ihanassa maalaisidyllissä. Tosin omahoitajia on vain yksi jne.
Mutta mutta. Tuntuu todellakin, että koko firman henkilökunta tekee tuota työtä ihan VAIN TYÖKSEEN.
Ei minkäänlaista lämmintä suhtautumista lapsiin, ei kuten alkujutteluissa tai nettisivuilla annetaan ymmärtää. Erittäin tylyä, vähättelevää, kylmää suhtautumista murrosikäisen lapseni sanomisiin ja tekemisiin. Kamalaa.
Osa työntekijöistä tekee muutakin työtä. Eivät vähääkään välitä miltä noista lapsista OIKEASTI TUNTUU. Oman lapseni taival tuossa paikassa on loppusuoralla nyt; onneksi! Työntekijät ovat pienellä aikaa vaihtuneet, useimmilla ei minkäänlaista koulutusta alalle jne. Jos lastensuojelussa työssä olevat olisivat sydämestään työtä tekeviä - etkä vain leipänsä eteen - olisi paljon parempi.....
Siis ei mitään koulutusta alalle?
Jos siellä jollakin on edes jokin ammattitutkinto, niin tiedätkö mikä se on?
Kenen omistuksessa tuollainen paikka on ja mikä sen nimike on? Perhekoti?
juuri etupäässä ne yksityiset perhekodit on.
Sinun ehdotuksessasi on vain se ero, että koti olisi kunnallinen. en tiedä olisiko yhtään parempi. Jos johtajalla oikeanlaisia visioita ja kykyä toteuttaa ne niin olisi varmaan ainakin parempi kuin ne vankila-lastenkodit kaupungeissa.
Minä ehdottaisin vielä pidemmälle vietyä systeemiä, eli siinä kodissa voisi asua myös vanhuksia, jotka tarvitsevat apua päivittäisissä askareissaan, mutta jotka ovat vielä henkisesti ihan pirteitä. Luulen, että hyöty olisi molemmin puoleinen, kun lapset ilahduttaisi vanhuksia ja vanhukset puolestaan olisivat kuuntelijoina ja pään silittäjiä ja turvallisia aina paikalla olevia aikuisia. Heillä olisi aikaa lapsille. Se olisi oikea lintukoto.