hei!
tämä varmaan kuuluu tuonne "äitien jutut" palstalle,mutta viihdyn paremmin tällä palstalla,jos nyt niin voi sanoa..elikkäs kaveri sai v.loppuna vauvan ja on nty tavallaan vihainen minulle,koska minä sain poikani 7kk sitten sektiolla.hän hokee minulle ettei minulla ole hajuakaan miltä tuntuu synnyttää.että seuraavalla kerralla hän kyllä ottaa sektion,eikä aio enää koskaan synnyttää.ja hänen mielestä se kipu oli niin kova ettei se ollut millään tavalla sen arvoinen..minulle on muutkinjoskus sanonut että ehkä pääsen joskus oikeasti kokeilemaan miltä tuo synnytys tuntuu,jotta voin tuntea itseni oikeasti äidiksi..en ottanut silloinkaan kuuleviin korviin.mutta nyt olen kuitenkin kuullut tuota jo jonkin verran ja minulle on tullut aika vaikea masennus,kun pikkuhiljaa uskon itsekin etten anasaitse olla äiti.ensi viikolla on aika psykologille.mutta näin alkuhätään ajattelin kysyä teiltä mielipiteitä ja jospa kenties teitä on muita jotka on synnyttänyt sektiolla,että minkälaisia tunteita on? lasta ei voi rakastaa yhtä paljon kuin minä rakastan omaani,että siinä puolin ei ole mitään epäselvyyksiä=) mutta ottaa vaan päähän kun joidenkin mielestä en ole "oikea äiti"=(
kiitos jos joku kommentoi!!!
tämä varmaan kuuluu tuonne "äitien jutut" palstalle,mutta viihdyn paremmin tällä palstalla,jos nyt niin voi sanoa..elikkäs kaveri sai v.loppuna vauvan ja on nty tavallaan vihainen minulle,koska minä sain poikani 7kk sitten sektiolla.hän hokee minulle ettei minulla ole hajuakaan miltä tuntuu synnyttää.että seuraavalla kerralla hän kyllä ottaa sektion,eikä aio enää koskaan synnyttää.ja hänen mielestä se kipu oli niin kova ettei se ollut millään tavalla sen arvoinen..minulle on muutkinjoskus sanonut että ehkä pääsen joskus oikeasti kokeilemaan miltä tuo synnytys tuntuu,jotta voin tuntea itseni oikeasti äidiksi..en ottanut silloinkaan kuuleviin korviin.mutta nyt olen kuitenkin kuullut tuota jo jonkin verran ja minulle on tullut aika vaikea masennus,kun pikkuhiljaa uskon itsekin etten anasaitse olla äiti.ensi viikolla on aika psykologille.mutta näin alkuhätään ajattelin kysyä teiltä mielipiteitä ja jospa kenties teitä on muita jotka on synnyttänyt sektiolla,että minkälaisia tunteita on? lasta ei voi rakastaa yhtä paljon kuin minä rakastan omaani,että siinä puolin ei ole mitään epäselvyyksiä=) mutta ottaa vaan päähän kun joidenkin mielestä en ole "oikea äiti"=(
kiitos jos joku kommentoi!!!
Vastaukset 59
Vanhimmat
Äiti on äiti, ei synnyttäjä, eli sillä miten synnyttää ei ole mitään tekemistä äitiyden kanssa. Meillä myös lapsi syntynyt sektiolla Mitä sitten. Äidin tehtävä on rakastaa lastaan ehdottomasti ja sen rakkauden määrä ei riipu siitä että kuinka paljon lapsen tulo maailmaan sattui. Faktaa on se että huonoja äitejä on sekä sektiolla synnyttäneitä kuin alateitse ja myös se että kaikki on OIKEITA ÄITEJÄ.
PS. älä kuuntele muita, sillä ne jotka yrittää vähätellä sua äitinä on itse vajavaisia kun kokevat pätemisen tarvetta.
edes synnyttänyt (adoptiolapselle)!! Onpa naiivia ajattelua. Ehkä hän haluaa vain purkaa omaa kiukkuaan ja kärsimystään sinuun.
Itselleni on tehty sektio, eikä siinä ehditty kysellä, että miten haluaisit synnyttää...
Itse olen synnyttänyt kaikki kolme lastani alakautta, mutta en silti koe olevani ns enemmän äiti kuin muutamat kaverit jotka ovat saaneet kolme lasta sektiolla.
Siihen minäkin yhdyn, ettei sektiolla vauvansa saaneilla ole aavistustakaan miltä tuntuu synnyttää,(itselläni ei ollut mitenkään kivuliasta vaikka toisella kertaa tulikin kaksi vauvaa...)kun sitä on niin vaikea kuvaillakin ja tietää vasta kun itse kokee, kun ei kahta samanlaista synnytystä olekaan...
Mutta täytyy sanoa, että kaikenlaisia meitä tähän maailmaan mahtuukin, jos äitiyttä mitataan sillä, miten on lapsensa ulos mahastaan saanut. Kannattaa jättää tuollaiset kommentit, ettet olisi oikea äiti,ihan omaan arvoonsa.
Hyvää jatkoa sinulle!
Niin, eihän meillä alatiesynnyttäjilläkään ole mitään käsitystä, miltä tuntuu toipua sektiosta... :)
Sitä en mielestäni väittänytkään, eikä kai kukaan muukaan. Harvasta asiasta mitä itse ei ole kokenut voi sanoa tietävänsä millaista se on
Voin sanoa, että tiedän mitä on synnyttää melkein alakauttqa vaikka sektioon 15 tunnin päästä päädyttiin...Ja alakautta synnytystä en haluakaan kokea enää, koska todettiin liian ahtaat paikat.
On kyllä outoja kavereita sulla kun noin kehtaavat sanoa. Ei synnytyksellä ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka hyvä äiti on. Taitavat kaverisi olla katkeria kun olet päässyt vähän helpommalla. Pistä vaan hormoonien piikkiin.
Mä sain poikani hätäsektiolla, enkä koe itseäni yhtään vähemmän äidiksi. Tottakai olin vähän pettynyt, kun ponnistusvaiheessa viime hetkillä lääkäri sanoi, että nyt on pakko leikata, mutta lapsen hyvinvointi menee kaiken edelle. Kukaan ei voi siis arvostella sitä tapaa, millä mikäkin vauva on syntynyt. Molemmilla tavoilla synnyttäneistä äideistä löytyy niitä, jotka lapsensa pystyvät hylkäämään ja niitä, jotka lastaan rajattomasti rakastavat.
Haluaisin vielä lisätä, kun tämä niin usein pakkaa unohtumaan, että aina ei sektiokaan ole niin helppoa. Leikkaus on aina leikkaus ja se ei todellakaan ole mukava tunne kun vatsalihakset on revitty auki. Minulla oli hemoglobiini 86 leikkauksen jälkeen ja olin todella kipeä. 2 viikkoa olin täysin hoidettavana. Tulehdusarvot nousivat, ruoka ei maistunut, heikotti, jalat eivät kantaneet...
Kyllähän noita juttuja on, että sektio on sujunut mallikkaasti, mutta niin myös monet alatiesynnytykset. Itse toivon totisesti, että seuraavan lapseni saisin synnyttää alakautta.
ei kannata tuommosta juttua kuunnella. kyllä äiti on äiti vaikka olisi synnyttänyt alakautta, sektiolla tai adoptoinut ja mitä niitä kaikkia mahdollisuuksia nyt onkaan. sitä et voi tietää miltä tuntuu synnyttää alakautta, mutta se ei tee vähemmän äitiä susta.
itselläni oli vaikea synnytys; ponnistusvaihe 2h, meinattiin imukupilla yrittää ja lääkäri meinasi laittaa sektioon, mutta sitten lopulta tuli tyttö alakautta. tämä synnytys myös käynnistettiin. oli todella tuskallinen kokemus ja kätilöt ja lääkäri ihmetteli kovasti miten jaksoin täysillä ponnistaa tämän 2h. kyllä siinä itkua väänsin viimeisissä ponnistuksissa.
mutta vaikka olikin todella tuskallinen kokemus niin en yhtään vähättele sektiolla synnyttäneitä.
kyllä se äiti on aina äiti vaikka vaaleen punanen elefantti sen lapsen toisi!!!! :)
hyvää jatkoa teille!!!!!! :)
puhua mitä lystää.lapsellesi olet maailman parhain äiti.
minä synnytin kans sectiolla. tehtiin suunniteltu. ensin olin käynnistyksessä 4 päivää. ja mitään ei tapahtunu ja lapsivedet oli kadonnu ni päättivät leikata.
elimistö ei halunnukkaan synnyttää alakautta.ja parempi näin. en niin välttämättä sitä halua kokea koskaan.
aattele positiivisesti eipähän paikat repeilly.
Synnytin alakautta ja täytyy sanoa, että synnytyksen aikana ja seuraavana päivänä mietin miten hullu olen kun itseni tälläisiin tuskiin olen saattanut. Ja kun pari viikkoa myöhemmin valvoin keskellä yötä huutava vauva sylissä, mietin vain että oliko se kaikki tuska sen arvoista. Pari ensimmäistä kuukautta mietin, että missä se palkinto on kaikesta siitä mitä sain kokea raskausaikana ja synnytyksessä. Lapsi tuntui vain rankaisulta.
Mutta nyt, synnytyksestä yli 5kk, palkinto on täällä, ihana hymytyttöni, jota rakastan niin paljon! Voisin tehdä kaiken uudestaan milloin vain! Taidan olla masokisti :)
Pointtini on se, että ystäväsi on varmasti vain järkyttynyt synnytyksen kovuudesta ja on katkera sinulle. Kyllä hän varmasti huomaa ajan myötä, että äiti on äiti vaikkei olisi koskaan synnyttänyt. MUISTA sektiokin on synnytys!!! Ehkä sinun pitäisi kertoa että sektiosta parantuminenkin ottaa voimille?!
minulle tehtiin sektio yllätysperätilan vuoksi,ja se tuli täysin shokkina minulle.sain vauvan minuutiksi syliin ja ennen kuin hänet tuotiin minulle vuodeosastolle,kätilö tuli vain sanomaan että poikaa ei tuoda vielä,koska sydämessä oli jotain häikkää..minulle ei missään vaiheessa informoitu mitään mistään ja joka yö tuli jotain uusia "ongelmia".sektiohaavani tulehtui ja oli 2 viikkoa tulehtunut.kun ensimmäisen kerran nousin pystyyn leikkauksen jälkeen pyörryin,koska tuskat oli niin kovat haavan kohdalla,ja jostain syystä sain vain panadolia kipuihin,ennen kuin yksi kätilö tuli ja piti puoliani niin sain jonkun piikin joka auttoi monta tuntia.maitoa ei tullut ja kotona sain sitten heti ruveta siivoomaan vaikken olisi saanutkaan..elikkäs siis en halua kuulostaa martyyriltä,mutta ei sektio todellakaan aina ole niin helppoa,niinkuin joku jo tuossa aiemminkin mainitsi.
kiitos teille ihanille ihmisille kannustuksista ja kommenteistanne! kaikkea hyvää teille ja perheillenne!
itse synnytin alateitse ja se oli sen hetken tuskaa, kahden päivän päästä kaikki oli jo suht ok, pari viikkoa niin en enää muistanutkaan kipua. En todellakaan kadehdi sektiolla synnytäneitä leikkaus arpineen ja nosto kieltoineen... Minun mielestä sinä olet käynyt läpi huomattavan paljon kovemman kokemuksen.
Häntä pystyyn, kyllä sinä olet äiti isolla Ä:llä!!
Minulle jouduttiin tekemään kiireellinen sektio. Itse olin jo kaikin puolin valmistautunut (niin kuin siihen nyt yleensä ensisynnyttäjä pystyy valmistautumaan...) alatiesynnytykseen. En ehtinyt edes tuntemaan kunnon supistuksia, kun minut oli jo kärrätty leikkaussaliin ja poika syntynyt.
Minä en edelleenkään koe synnyttäneeni, vaan minulla on tunne, että vauva vain leikattiin ulos minusta. Äiti minä silti olen tuntenut olevani lähes ensimmäisistä päivistä lähtien (poika vietiin heti syntymän jälkeen eri sairaalaan, pääsin hänen luokseen vasta neljäntenä päivänä leikkauksesta...). Sillä ei ole merkitystä, miten lapsi on maailmaan tai perheeseen tullut, vain sillä, että äiti jaksaa ja pystyy olemaan lapselle se kaikkein tärkein: hänen ikioma äitinsä.
Minä toivon, että minulle suotaisiin mahdollisuus kokea myös alatiesynnytys. Ei siksi, että se tekisin minusta yhtään parempaa äitiä, vaan siksi, että todella kokisin synnyttäneeni. Eikä sillä, että kaipaisin kipua, vaan haluaisin tuntea lapsen puristuvan ulos minusta ja mahdollisesti saada hänet heti rinnalleni. Varsinkin jälkimmäistä jäin kaipaamaan tässä synnytyksessä...
Tämä on vain minun henkilökohtainen kokemukseni enkä halua mielipiteilläni loukata ketään. Pääpointtina kuitenkin olkoon, että tulen minä sitten synnyttämään seuraavan mahdollisen lapseni miten tahansa, ei se minusta tämän huonompaa tai parempaa äitiä tee. Minä olen ja tulen aina olemaan lapselleni paras mahdollinen äiti. :)
Ystävälläsi ei ole mitään oikeutta väheksyä sinun synnytystäsi eikä varsinkaan äitiyttäsi. Anna hänen puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja ole ylpeä äitiydestäsi! :)
Hyvää jatkoa sinulle ja muillekin!
..on aivan ylimainostettua!
Sitä niin hehkutetaan ettei kukaaaaaan osaa kuvitella millaista se on - ja kappas, eipä tuo ollut yhtään sen ihmeellisempää kuin olin ajatellutkaan. Vai ovatko ihmiset tosiaan niin epärealistisia, että se synnytys onkin maailmaa järisyttävä tapahtuma?
Enhän minäkään kuulemma tiedä, miltä "tosi synnyttäminen" tuntuu kun synnytys oli mukamas nopea - olimmehan sairaalassa vain 3,5h ja ihan vain siksi, että alun supistukset eli melkein vuorokauden kestäneet kärvistelin kotona. Toiset juoksee sairaalaan jo heti kun pikkasen nippaisee. Jotkut tutut ovat kuulemma siellä salissa sitten aikansa kuluksi teeveetäkin katselleet mutta itse en kyllä pystynyt mitään telkkareita enää katsomaan siinä vaiheessa kun sinne päästiin. Eikä se silti mitenkään kummempaa ollut, tuntuihan se synnyttäminen toki mutta aivan ylimainostettua nostaa naisia jalustalle moisen arkisen tapahtuman vuoksi.
Minusta uuden elämän alku ei ole mitenkään arkista. Itselläni yksi helppo synnytys ja kaksi vaikeaa. Kyllä sinä puhut helposta synnytyksestä. Samallakin ihmisellä voi kipu eri synnytyksissä vaihdella tosi paljon. Synnytys voi sattua aivan h****tisti ja vielä vähän päälle. Et sinä tiedä synnytyksistä kaikkea yhden synnytyksen jälkeen!
Tää on niin tätä xD
Kun olin raskaana, en kuulemma tiennyt synnyttämisestä yhttään mitään ja sama virsi jatkuu vaikka on jo synnyttänyt xD
Ai minä puhun helposta synnytyksestä? Mikä on helpon synnytyksen määritelmä? Kyllä minäkin synnyttäessä monet kerrat vannoin, etten enää ikinä synnytä. Ympäri maailmaa miljoonat naiset ovat kautta aikojen synnyttäneet ja synnyttävät yhä, lisääntyminen on ihan luonnollista joten se on mielestäni tosi arkista puuhaa.
Nykyaikana kaikki pienimmät kivutkin ovat kauheita, niin naisrukat ovat sitten ihan paniikissa kun synnytetään vaikka sekään ei loppujen lopulta kauaa kestä, vuorokausi tai parikin on todella lyhyt aika koko elämänkaaresta.
Millaista kipua sinä sitten elämässäsi oikein tunnet? Tai mikä sinusta on elämässä suurempaa kuin uuden elämän synnyttäminen?
En ole koskaan kokenut mitään yhtä suurta tunnetta, enkä yhtä suurta kipua. Sinun kipusi ei ollut kovaa. Kivun suuruutta ei voi määritellä muuten kuin kokijan kertomana. Jos et tuntenut suurta kipua, niin et tuntenut. Jos joku taas tuntee, niin mikä sinut oikeuttaa pilkkaamaan hänen tuntemustaan.
Oletpa ilkeän oloinen ihminen. Katkera koko maailmalle jo tuossa iässä vai mikä lienee.
Puhut vähättelystä ja siitä, että vain kokija itse tietää kipunsa kovuuden mutta heti perään väität, että minun kipuni ei ollut kovaa. Voi JESSUS, kyllä oli taas viimeinen niitti tälle saakelin ruikutuspalstalle. "Voi voi kun synnytys oli niin kamalaa ja kauheaa, oli se niin rankkaa, kukaan ei voi kuvitellakaan millaista se on ja hyvänen aika kun ruoanlaittokin on NIIIN raskasta että eihän tästä tule yhtään mitään koko elämästä" Samperin nyky-uusavuttomuus-mammat !!!
Ja sinäkö täysimetit siihen asti, kun annoit ensimmäisen kerran soseita?
Ei liity aiheeseen, mutta kysyin vain.
Ja sinäkö täysimetit siihen asti, kun annoit ensimmäisen kerran soseita?
Ei liity aiheeseen, mutta kysyin vain.
Jihuuun kyynisyys ja kyvyttömyys empatiaan. Synnytys on vain arkinen tapahtuma naisen elämässä ja sillä ei sovi hehkuttaa saati siitä valittaa- ruikuttajia ovat kaikki jotka kokemaansa jotenkin ruotivat ja vat pitäneet sitä vaikeana kokemuksena.
Oma kehu Jihuuulla vain haisee eikä millään lailla osata asettua toisen ihmisen asemaan- joku todellakin on voinut kokea traumaattisen synnytyksen mutta Jihuuulta on turha kyllä vertaitukea tai edes hitusta empatiaa pyytää, turhan ruikuttajia ja uusavuttomia muut ihmiset yhtäkaikki.
Siis sattuiko se synnytys vai eikö sattunut?Ensin sanoit, ettei synnytys tuntunut missään, nyt sinun synnytyksesi onko ollut kivulias, niinkö? En usko, että olet mikään superihminen. Sinun synnytyskipusi on ollut kaikkein kovinta ja silti olet sen kestänyt tuosta vain turhia valittamatta, niinkö? Vai luuletko, että jokainen nainen kokee synnytyksessään täsmälleen samanlaista kipua? Luuletko olevasi jotenkin parempi äiti, jos et myönnä, että synnytys sattui?
Nämä palstat nyt ovat hyvä kanava valittaa asioista, mitäs täällä pyörit, jos valitus saa sinut raivoihisi? Hölmökö olet?
Mitä ruuanlaitolla ja synnytyksellä on toistensa kanssa tekemistä?
Siis sattuiko se sinun synnytyksesi vai eikö sattunut? Ensin sanoit, ettei synnytys tuntunut missään, nyt sinun synnytyksesi onko ollut kivulias, niinkö? En usko, että olet mikään superihminen. Sinun synnytyskipusi on ollut kaikkein kovinta ja silti olet sen kestänyt tuosta vain turhia valittamatta, niinkö? Vai luuletko, että jokainen nainen kokee synnytyksessään täsmälleen samanlaista kipua? Luuletko olevasi jotenkin parempi äiti, jos et myönnä, että synnytys sattui?
Nämä palstat nyt ovat hyvä kanava valittaa asioista, mitäs täällä pyörit, jos valitus saa sinut raivoihisi? Hölmökö olet?
Mitä ruuanlaitolla ja synnytyksellä on toistensa kanssa tekemistä?
tämä eukko se on aina täällä laukomassa ns.totuuksia ja ikääkin näyttää olevan jopa 22v, kyllähän sitä sen ikäsenä jo elämästä kaiken tietää...huh huh.täällä pitää olla aina pätemässä. nauttii oikein kun muita ärsyttää, huvinsa kullakin.
jihuu on ollut maisemissa kauan, ja aina tietää kaiken, kyllä kai sen jo kaikki tietää ;)
itse lueskelin viestejä tuolla odotus puolella samaan aikaan kun odotin jihuun kanssa, olin muutamia kuukausia edellä vaan ja siellähän tappelua tuli lähes joka päivä enemmän ja vähemmän "kaikkitietävistä" kommenteista.. onneksi jihuulla oli kiva synnytys kokemus, eikä kauheaa kipua niinkuin monilla on, kai suurimmalla osalla, todella onnekas, harvinaistahan tuo on, eikä kyllä välttämättä ole kiinni ihmisen kipukynnyksestä vaan itse kokemuksesta. kyllä jihuukin ilokaasua otti, ettei sentään kestänyt ihan ilman mitään..
jihuulla on kyllä paljon järkevää sanottavaa, ite tykkään lukea kaikkien juttuja, joten antaa palaa vaan =)
Minä synnytin lastani 36 tuntia, viimein lapsi syntyi hätäsektiolla.
Oliko kipua? Vastaus, oli!
Ystäväni lapsi ilmoitti aamulla, että voisi jo syntyä. Vauva syntyi aamupäivällä ilman ongelmia ja ilman sen pahempia kipuja.
Synnytyksiä on hyvin erilaisia, joten onko vaikeaa ymmärtää että joidenkin synnytys voi olla aikuisten oikeasti kivuliaampi ja vaikeampi?
mistä sinä tiedät millaisia kipuja ystävälläsi on ollut?? Onhan sinulla ollut pidempi synnytys, mutta kivut voivat kaverillasi olla kovemmat! Toiset vaan ottaa ton synnytyksen niiin eri lailla!
Minulla käynnistettiin synnytys oksitosiinilla ja silloin supistukset ovat paljon normaalia voimakkaampia! Synnytys oli suht lyhyt ja sillä hetkellä kyllä pirun kivulias MUTTA jo parin tunnin päästä ajattelin että ei se niin kauheaa ollutkaan ja voisin vaikka heti synnyttää uudestaan!
Synnytys on mielestäni naiselle mahtavin kokemus mitä voi kokea, mutta ei se kipu ole pahinta mitä tiedän! Muistan kun raskausaikana minulla oli joku kaamea paskatauti ja istuin kaksinkerroin vessanpöntöllä ja paska ja oksennus lensi yhtäaikaa, niin sanoin että en taatusti halua synnyttää jos se on yhtä kamalaa kuin tämä..Ei ollut! Nyt olen parhaillaan taas mahataudissa.. hyvin lievässä, mutta olo on kammottava ja mietin eilen että ennemmin synnyttäisin kun olisin kipeänä!!
Pointtini kai tässä oli se että miten sen synnytyksen ajattelee.. eli jos vaikka korviksen laitto sattuisi samanverran kuin synnytys, niin kellään ei varmasti olisi korviksia, ja se olisi hiiiirveä kokemus. Mutta minusta se oli maailman kaunein kokemus!!
Lisäänpä vielä sen verran, että tarkoitan nyt niin sanottuja "normaali" synnytyksiä. Eli voihan synnytyskin olla kauhea kokemus varmaan, niinkuin tutun tuttuni synnytys kesti noin 30s ja koska vauva tuli niin vauhdilla, repesi kaikki paikat ja verenhukka oli valtava ja toipminen kesti muutaman viikon!
Jihuu jos sinun mielestä synnyttäminen on arkista puuhaa ja kestät kivut napisematta sekä raskausajan napisematta, se olkoon sitten sinun kokemus ja mielipide asioihin. Ruuanlaitto ja kotityöt sinulta sujuu mutkitta sekä parisuhde ja koti kunnossa, se on tullut varmasti jo kaikille selväksi, niin miksi ihmeessä täällä palstalla pyörit riitelemässä ja haukkumassa muita uusvauttomiksi? Meitä on joka lähtöön ja miksi on niin vaikea sinun ymmärtää että kaikki äidit eivät koe asioita niinkuin sinä? Tunnut ihan raivostuvan siitä jos joku on mielestäsi "uusavuton"? Jos nyt olen oikein käsittänyt niin olet (ko?) hoitoalalla, ihan kuin olis joskus silmiin sattunut sellanen kirjoitus? Täytyy nyt kyllä sanoa että et anna itsestäsi kovin suvaitsevaa tahi empaattista kuvaa täällä...
Nyt kyllä pillastut tästä kirjoituksesta, mutta sanon oman mielipiteeni. Ihan fiksuja juttuja kirjoittelet välistä, mutta taas välistä ampuu ihan kunnolla yli. Ehkä siullakin on pinna kireellä välillä (niinkuin kaikilla välillä) ja purat sitä tänne. No ei siinä ole mitään häpeämistä, niin täällä muutkin tekee. (varmasti itsekkin joskus)
Tuosta jalustalle nostamisesta vielä.. Kyllä naiset ovat kunnioituksen ja arvostuksen ansainneet odotusajasta kaikkine oireineen ja synnytyksestä. Kyllähän lapsia syntyy joka hetki, jos sillä tarkoitit arkista puuhaa. Miulle se ei ainakaan ole arkista puuhaa kun elämäni aikana sen duunin muutaman kerran koe. Mitä nyt kukakin kokee arkihommiks? Onks dokaaminen siulle arkista jos teet sitä tosi harvoin? Ja sitähän tapahtuu iiiiiihan koko ajan maailmassa. Mielestäni ei kuulosta hyvältä sanoo et dokaaminen on miulle arkista puuhaa... huhuhu..
Se mitä jihuu sanoi oli että, synnytys on arkista hommaa niinkuin onkin tapahtunut tuhansia vuosia. Vaikka sitä ei itse kokisi kuin kerran tai kaksi elämässään se on silti arkista jos tahtoo sen asian niin nähdä (sanalla tavalla kuin jokainen synnytys on ainutlaatuinen ja oma ihmeensä.) Niin ja toi jihuun mollaaminen on aikansa elänyt juttu, joo okei sillä on aika oudot mielipiteet jostain mut ne on sen mielipiteet joihin sillä on täysi oikeus, niikuin teillä omiinne.
Se mitä jihuu sanoi oli että, synnytys on arkista hommaa niinkuin onkin tapahtunut tuhansia vuosia. Vaikka sitä ei itse kokisi kuin kerran tai kaksi elämässään se on silti arkista jos tahtoo sen asian niin nähdä (sanalla tavalla kuin jokainen synnytys on ainutlaatuinen ja oma ihmeensä.) Niin ja toi jihuun mollaaminen on aikansa elänyt juttu, joo okei sillä on aika oudot mielipiteet jostain mut ne on sen mielipiteet joihin sillä on täysi oikeus, niikuin teillä omiinne.
myös ne, joilla on poikkeava mielipide Jihuuun mielipiteisiin. Jihuuu se mollaa muita, kuinka uusavuttomia ja ties mitä milloinkin me muut olemme.
Ok. Jihuulla on vahvat mielipiteet. Mut se vaan sano et synnytys on arkista ja ihmetteli uusavuttomuutta. EI varmasti tarkoittanut et on uusavuton jos sattu kun synnytti, sanoihan se itekkin et sitä sattu omassa synnytyksessä. Se vaan tarkoitti että on naurettavaa päteä sillä kivulla. Kaikki vaan heti molla Jihuuta kun näkee sen nimimerkin.
Sonella on sana hallussa! Täysin samaa mieltä!
36 tuntia kipua ON JO eriasia KOKEMUKSENA kuin parituntia kipua. Kun kipua kestää montakertaa enemmän ajallisesti, niin se kipukokemuksena on ihan eri mittakaavassa.
Ja vaikka ihminen kokee kivun eritavalla, niin useamman synnyttäneet arvoi kiputuntemuksia asteikolla 1-10 hyvin eritavalla eri synnytyksissä.
Kipu on yksilöllinen kokemus, mutta totuus on se, että kaikki synnytykset edes yhdellä äidillä eivät ole samanlaisia.
Onko siis vaikeaa käsittää, että kun kaksi äitiä tekee ensimmäisen lapsen, niin toiseen OIKEASTI voi koskea enemmän kuin toiseen.
Tuskin monikaan (kivusta huolimatta) ei jälkeenpäin kadu synnuytystä kivun takia =)
Olen Jihuun kanssa samaa mieltä. Teitpä niin tai näin naisille ei mikää riitä. Aina vertaillaan jne. Kyllä synnytyksestä ei tartte tehdä numeroa. Itsekin vaikean synnytyksen ja kovien monien tuntien supistuksien läpikäyneenä en sitä enää puntaroi enkä edes mieti että olenpa huono tai en tiedä alatieasioista mitään tai muuta kun sit päädyttiin hätäsektioon. Päinvastoin, nyt olen onnellinen siitä hyvästä että siihen päädyttiin ja mulla on terve ja iloinen lapsi. En siis itke alatiesynnytyksen perään. Enkä kärsi siitäkään, että sain lapsen rinnalle n. 1,5 tuntia sektion jälkeen kun heräsin. Ja perepaa äitiä ei vois lapselleni olla kuin minä. Osaan ainakin arvostaa lastani kovien ja mutkaisten tuntien ansiosta ja ettei kaikki mene niin kuin aina kuvitellaan. Mutta yhtä lailla en arvostele niitä jotka saa lapsen syöksysynnytyksellä. Äitiys on osa elämää mutta ei senkään koukkuun pidä jäädä. Äitienkin tulisi hankkia elämä, välillä tuntuu, että näillä palstoilla liikkuu ihan liikaa äitiyteen pelkästään jämähtäneitä akkoja.
Nimimerkki ... kirjoitti näin: "Siihen minäkin yhdyn, ettei sektiolla vauvansa saaneilla ole aavistustakaan miltä tuntuu synnyttää"
Olet kyllä täysin väärässä! Kaikki sektiot eivät ole suunniteltuja, vaan on olemassa myös hätä- ja kiireellisiä sektioita. Minulle tehtiin kiireellinen sektio vuorokauden käynnistelyn jälkeen. Koko tuon vuorokauden olin synnytyssalissa oksitosiinitipassa, jonka määrää alati lisättiin. Jouduin ottamaan ilokaasut ja epiduraalit moneen kertaan, niin kovat olivat supistuskivut. Kun synnytys ei edistynyt päädyttiin onnekseni sektioon.
Tämän kokemukseni perusteella voin vakuuttaa, että olen kokenut ne pirunmoiset supistuskivut ja vieläpä pitkän aikaa. Ainoastaan se lyhyt ponnistusvaihe jäi uupumaan. Taidan olla kummallinen äiti, kun minua tehty sektio ei ole ollenkaan kaivellut, päin vastoin olen tosi tyytyväinen, että sainkin synnyttää sillä tavalla. Vaikka joistakin ehkä saattaa tuntua kuvottavalta kun näin kirjoitan, mutta olen tyytyväinen, että alapääkin "säilyi" entisellään ja peiton alla tuntuu samalta kuin ennenkin. Tämä on tietystikin sivuseikka (mutta kuitenkin) kun katselee sylissä tuhisevaa palleroa. Jos suinkin mahdollista, haluan synnyttää mahdollisen kakkosenkin sektiolla. Toisen sektioäidin (jolla oli vastaava pitkittynyt synnytys) kanssa todettiinkin, että saatiin periaatteessa kokea molemmat synnytystavat samalla kertaa.
siis ajattelin niitä, jotilla on ollut suunniteltu sekstio. Sori, olisi pitänyt kirjottaa se asia siihen niin ei ois tullut väärinkäsityksiä. Tarkotus ei ollut loukata ketään.
mieltä sun kanssa! nii, ja et ole omituinen :)
ja yksi kokemus aiheesta lisää...supistelin vajaa 20 h ja paikat aukesivat hitaasti mutta varmasti...viimeinen kaksi senttiä ei sitten meinannutkaan aueta, vaan siihen meni 4 tuntia! viimein sitten aukesin 10 cm ja ponnistin, vauvan pää jo näkyi ja ruskea tukka kätilö kertoi, mutta sitten pää olikin huonossa asennossa ja vauva ei mahtunut tulemaan. Imukuppiyritysten ja muutaman minuutin ponnistamisen jälkeen vauvan sydänäänet heikkenivät ja jouduttiin hätäsektioon. Onneksi kaikki meni hyvin ja terve poika syntyi ja äitikin toipui parissa päivässä jalkeilleen ja viikossa jo aika hyvään kuntoon. Ja alusta saakka olen tuntenut olevani ihan täysin äiti! ja ihan oikea äiti! Koen myön kokeneeni jossain määrin "oikeankin" synnytyksen, koska koin siitä kaiken muun paitsi tietysti sen ihanan huipentuman kun vauva putkahtaa ulos ja nostetaan rinnalle...
Meillä muutoin sama tarinaa, mutta pojalla ei ollut mitään hätää. Taisin itse olla niin "puhki", että 4:n imukuppiyrityksen jälkeen, syöksyttiin hätäsektioon. Mikä sittemmin muuttui, kiireelliseksi. Tosiaan, en yhtään väheksy leikkausta, sillä ei olisi pikku Hercules muutoin tullut :) Ylätarjonnassa, sanottiin!
Mulla oli suunniteltu sektio eli sovittu leikkausaika. En siis "kokenut" yhtäkään synnytyssupistusta. Leikkaus meni hyvin ja siitä toipuminen myös. Minusta kyllä tuntuu, että olen päässyt helpolla itse synnyttämisessä, mutta toki äidiksi itseni koen!
Ja kuten monet aiemmatkin kommentoijat ovat sanoneet niin ovathan adoptiovanhemmatkin äitejä ja isiä. Ei se synnytyksestä ole kiinni.
Itse en ole törmännyt kehenkään, joka olisi kommentoinut sektiota mitenkään negatiivisesti.
kaikilla on synnytys ihan erilainen kokemus, joillain sattuu toisilla ei. sektio on sama juttu, ja olet äiti jos sinulla on lapsi... eikä se sektiokaan mikään helppo juttu ole!!
itelläni oli aivan helvetillisen agressiivinen alatiesynnytys, käynnistetty, ilman kipulääkkeitä, enkä sitä kokemusta kenellekkään toivoisi. se kipu oli niin karmeaa, verenhukka äärerajoilla, ja vauvan vihdoin saatuani pyörryin kai silkasta synnytyksen järkytyksestä.
olet ihana äiti, ja muista se :)) et ole mitään missannut sektion takia. oikein mukavaa jatkoa sinulle, äläkä kuuntele hassuja väitteitä!
Miten joku voi noin ajatella?!? Itse sain poikani noin 7 kk sitten, alatiesynnytyksellä, eikä mieleeni ole tullutkaan, että olisin jotenkin ENEMMÄN äiti sen vuoksi!! Onkohan ystäväsi mielestä adoptioäidit sitten äitejä ollenkaan? He kun eivät ole olleet raskaanakaan... Höh.
Hyvä kuitenkin että olet hakenut apua. Ei tuollaisia asioita kukaan jaksa kantaa mielessään. Hyvä käsitellä asiat "halki poikki ja pinoon" ja unohtaa koko roska. Ei varmaan tekisi pahaa ystävällesikään hakea ammattiapua, vaikka toisaaltaan hän voi olla vielä raskaushormonien sekoittama...
Voimia sulle ja nauti ÄITIYDESTÄSI!!
Tämän palstan jutut ovat aivan uskomattomia!
Ikään kuin äitiydestä olisi tullut jokin suoritus. Eli sitten olet "oikea äiti" kun olet synnyttänyt alateitse ilman puudutusta, täysimettänyt kuusi kuukautta, pitänyt vauvaa kantoliinassa ensimmäisen vuoden ja käyttänyt pelkkiä kestoja. Siinä sivussa on ehdittävä tietysti pitää koti siistinä, kilot kurissa ja jaksettava tyydyttää puolison tarpeet viiden minuutin varoitusajalla. Varustelutason tulee olla huippua, eikä koti ole mitään ilman turvallista farmariautoa ja netistä tilattuja anatomisia pottia, merkkivaatteita jne. Ja purkkiruuathan ne vasta ovat perkeleestä!
Hyvä on. Omalla kohdallani olen kokenut hyväksi luonnolliset synnytykset, täysimetyksen (nyt on tosin pakko antaa 1 dl iltakorvike) ja vauvaharrastukset. Olen ollut virkeä synnytyksen jälkeen, ja olen jaksanut huushollata sekä askarrella ristiäiskutsuja ja kiitoskortteja. Kilonikin ovat pysyneet kurissa osaksi kai luontaisen hoikkuuteni takia.
Siitäkin huolimatta kehottaisin teitä äitejä ottamaan taskusta terveen itsetunnon. Jos haluatte lopettaa imetyksen aikaisin tai haluatte ylensyödä niin antaa palaa! Olkaa kuitenkin sinut omien ratkaisujenne kanssa. Sanojia ja mielipiteitä tässä maailmassa riittää, mutta te itse kuitenkin tiedätte parhaiten, mikä sopii teidän perheellenne.
Esimerkiksi minä en uskalla kertoa enää juuri kenellekään käyväni vauvauinnissa. Ärsyttää, kun kukaan ei voi kuunnella sitä neutraalisti vaan heti on alettava perustella, miksi heidän perheessä ei tätä tehdä. Sama juttu kilojen kanssa. Joskus tekisi mieli tunkea tyynyjä vaatteiden alle, kun mammat alkavat ruikuttaa omasta aineenvaihdunnastaan ja selitellä omia kilojaan vaikka EN ole edes KYSELLYT niiden syitä.
Niin, tuo alkuperäisen saamat kommentit ovat mielestäni aivan p*rseestä. Anna ystäväsi katkeroitua rauhassa oman synnytyskokemuksensa vuoksi ja käske hänen purkaa tuskansa muualle. Sinulle ei makseta palkkaa hänen psykiatrina toimimisesta. Jos sektioäidit eivät olisi oikeita äitejä, niin eiköhän ne lapset napattaisi heiltä pois heti synnytyksen tullen. Jos minulle tulisi joku kertomaan tuollaisia juttuja, niin en osaisi edes loukkaantua. Pitäisin ko kommentoijaa lähinnä tyhmänä!
Te olette lapsenne ainoita äitejä eli parasta mitä hän on saanut tai osaa kaivata. Unohtakaa moiset hurskastelijat ja seisokaa omilla jaloillanne! Täten sitä energiaa voi vapautua vaikkapa huushollihommiin.
Voi herranen aika. Kaikkea sitä joutuu kans kuulemaan! Ei kai sillä synnytystavalla ole mitään tekemistä "oikean äitiyden" kanssa.
Itse olen synnyttänyt molemmat lapseni alakautta,mutta pikkukakkosen kanssa meinattiin joutua sektioon istukan huonon sijainnin vuoksi. Ei kyllä koskaan käynyt mielessäkään,että en olisi "oikea äiti" jos kuopus olisi tullut sektiolla.
Sinulla on varmaan muitakin syitä miksi olet masentunut ja toivottavasti et ole antanut "kaverisi" typerän mielipiteen vaikuttaa omaan mielentilaasi.
Sinä olet lapsellesi paras ja oikea äiti.
Tsemppiä =)
Usean päivän kestävän epäonnistuneen käynnistyksen seurauksena tehtiin kiireellinen sektio.
Heräämössä alkoi eräs vanhempi hoitaja kertoa, kuinka "hän oli aikanaan synnyttänyt 19 tuntia". Antoi ymmärtää, että olin päässyt ihan LIIAN helpolla. Koin tilanteessa suoraa ivaa minua kohtaan, kun sama nainen ja toinen leikkauksessa mukana ollut hoitaja kuiskuttelivat myöhemmin hiljaa taempana. Saatoin kuulla hiljaisia naurunpyrskähdyksiä ja ilkeitä kommentteja tyyliin: "Just joo, oli tuokin"! jne. jne.
Ja tämän päivän kun piti olla yksi elämäni ihanimmista! Koko pitkän ihanan ja odotetun raskauden huipentuma lyötiin muutamassa päivässä ja hetkessä joidenkin hoitajien toimesta maan rakoon.
Itkin hiljaa pimeässä heräämössä leikkauksen jälkeen, ikävöin pois vietyä vauvaani ja keikuin samalla valveen ja unen rajamailla.
Varsinkin henkisesti sektio oli KAMALA kokemus, jota en enää ikinä halua kokea.
Ei sektiota toivova (kaiken huippu) tai siten synnyttänyt ole ainakaan hoitohenkilökunnan mielestä "kunnon äiti". Liikaa vaivaa kaikille!
tämä kuuluu tähän tyyliin, missä määritellään kovin tiukasti, millainen se "oikea äiti" sitten oikeasti muka on. esimerkiksi imetyksen suhteen tällaista kuulee useinkin. minusta äitiys ja rakkaus lapseen muodostuu ajan myötä lapsen kanssa ollessa eikä sillä ole mitään tekemistä itse synnytystapahtuman (tai ruokintatavan) kanssa.
tuossa kertomassasi on tosiaan varmaan kyse siitä, että ko. henkilö on vain katkera omasta huonosta kokemuksestaan ja purkaa sitä tuollaisella todella epäkypsällä ja järjettömällä tavalla. ehkä häntä itseäänkin jossain vaiheessa alkavat omat kommentit nolottamaan... voihan hän myös olla kateellinen siitä, että sinä oikeastikin pääsit hänen mielestään helpommalla, eikä osaa toimia sen tunteen kanssa muutoin kuin ampumalla arimpaan mahdolliseen kohtaan: sinun äitiytesi "oikeellisuuteen".
itselleni tehtiin sektio reilu vuosi sitten. en osaa edes ajatella, että olisin sen takia jotenkin vähemmän äiti. toki alatiesynnytys olisi (ehkä) hieno kokemus sitten joskus. mutta eipä se lapsen ulostuloreitti sitä ratkaise, millainen äiti sitä kukin lapselleen on.
siis kuinka vaikea synnytys tai helppoa,elämää sillä annetaan.
ei ole mitenkään arkinen.mulle sattui mutta mitäs siitä?
kuka menee synnyttää niin että odottaa jotain easyä ja lyhyttä ponnistusta????
itse olin valmis jo ennen raskautta mihin kipuihin tahansa.ajattelin että annan kaikeni tähän asiaan.
lopetan tupakoinnin,kestän kivut,pahoinvoinnit,loppuraskauden vaivat,kestän itseeni myös raskauden jälkeen:arvet jos tarvii sektiota,raskausarvet,roikuvat rinnat,ylikilot jos jää.
olin valmis mihin vaan.itsekästä ajatella koko ajan sitä omaa kipua,vauvalle se on yhtä rankkaa.
hänellä sattuu myös tulla synnytyskanavan pitkin,ja tulla ulos 9-10cm reiästä kun päänympärys on 30-35cm.sektio suojaa kivulta joo,mutta se ei o luonnollinen tapaa synnyttää.sektio on keksitty hätätapauksien vuoksi eikä kivun välttämiseksi.
kirjoitukseen,kun kirjoitit että sektio suojaa kivuilta..se ei sitä todellakaan tee!! minä olen kokenut sekä alatiesynnytyksen ja sektion.ja voin sanoa että sektiokipu oli minulla ainakin pahempi.vikea niitä kahta on verrata toisiinsa.mutta alatiesynnytys kivussa,kivut loppuvat synnytyksen jälkeen,ja sektiossa ne vasta alkavat kun vauva on jo ulkona.oli kovat supistukset jälkeenpän,ja voi luoja sitä haavan kipua!! joka kerta kun yritin nousta,niin lähti taju.toisena päivän nousin ja pääsin vessaan asti ennen kuin taju lähti taas..että ei kyllä ole niin,että sektiolla välttyy kivusta..tosin voihan niitäkin olla joilla ei sektion jälkeen satu ollenkaan,mutta täällä sattui,ja paljon!!
en siis todellakaan millän pahalla tarkoittanut tätä,halusin vaan kertoa oman stoorini=)
Kirjoittelin tuolla jo aikaisemmin, että taidan olla kummallinen äiti, kun olen erittäin tyytyväinen sektiooni. En tiedä ainoatakaan syytä, miksi alatiesynnytys olisi ollut parempi. Koin supistuskivut, sain vauvan rinnalleni synnytyksen jälkeen, pystyin heti hoitamaan häntä ja imetys lähti käyntiin. En tietysti pysty sanomaan, ajattelisinko toisin, jos minulle olisi tehty suunniteltu sektio.
En halua vähätellä kenenkään pettymyksentunteita koskien sektiota, mutta minusta tuntuu, että niiden taustalla on usein huono itsetunto. Ollaan liikaa riippuvaisia siitä mitä muut ajattelevat. Voi vain kuvitella, miten vaikeaa on vauvan hoito tässä lukuisien ohjeiden viidakossa, jos ei kykene itsenäiseen ajatteluun..
luuletko todella, että sektiolla voi jotenkin välttää kipua? Sektion jälkeen äiti on jopa pidempään kipeämpi kuin normaalisti alateitse synnyttäneellä. Suomessa ei myöskään ikinä tehtäisi sektiota vain "sen takia, että jos synnytys sattuu"!
siihen täytyy olla aina jokin lääketieteellinen syy.
Otappa huomioon, että raskaanaoleva ja varsinkin juuri synnyttänyt äiti on todella herkkä mille tahansa arvostelulle. On turha aliarvioida kenenkään kipuja tai kokemuksia. Ne kun ovat aina ainutlaatuisia, etkä koskaan pystyisi samaistumaan niin kokonaisvaltaisesti toisten kokemuksiin. Et vaan voi tietää kaikkea.
Eikä siitä ole kyse, onko kukakin kykenevä itsenäiseen ajatteluun vai ei. Aika typerästi lauottu.
Yhtäkään sectiota ei tehdä ilman lääkärin lausuntoa tai jonkinlaista lääketieteellistä syytä. Yksittäisellä potilaalla kun ei ole kovinkaan paljon tuossa sananvaltaa.
On näköjään sen tarpeessa, kun noin viiraa. Sinä olet ihan oikea äiti! Sitä paitsi sektiot ovat sekä äidin että lapsen hengelle vaarallisempia kuin alatiesynnytys. Älä usko kaverisi höpöpuheita. Toivottavasti et ole pahasti masentunut.
Omasta alatiesynnytyksestä on kulunut noin vuosi. Synnytys oli mielestäni helppo, kesti kuusi tuntia. Kätilö sanoi, että täysin normaali ja tyypillinen synnytys oli.
Läheisellä ystävälläni supisteli lähes viikon verran ja lopulta äiti, lapsi ja kohtu olivat niin väsyneitä, että piti turvautua sektioon. Pieni kammo on jäänyt ystävälleni niistä kauhun hetkistä. Hän oli kovin tuskainen.
Jokaisella on kipukynnys erilainen ja tuossa vaiheessa hormoonit hyrrää. Joillekin hormoonien hyrräys aiheuttaa pahaa mieltä ja joillekin kaikki on aivan ihanaa. Hyvin tyypillistä on, että toiset kehuvat synnytyssairaalaa ja henkilökuntaa ja toiset taas haukkuvat niitä loppuelämänsä.
Synnytyksiä on yhtä monta erilaista kuin meitä äitejä. Hyvää kevään alkua kaikille!!
mutta on sulla kyllä pöljä kaveri. älä välitä tommosesta, mikä se oikeen luulee olevansa.