Ruutuvihkosta --/02 196- (ankarana pakkaspäivänä -23*C)
Sain kutsun huoltokäynnille maalaistaloon jossa piti Ferguson huoltaa ja samalla tuoda siihen uudet maahantuojan suosittelemat filtterit,jotka maahantuoja kustansi asiakkailleen.
-Isäntä kertoi, että jään-nosto on tänään ja huomenna talossa ohjelmassa ja hevosella vedetään liiterin taakse kaivettuun hautaan ensi kesän jäät maidon jäähdytystä varten. Nuo jääthän säilyivät sahanpuruvuoren alla varjopaikassa läpi kesän .
- Osuusmeijeri vaati, että maidot piti jäähdyttää vesialtaissa, joihin nuo 50 litraiset tonkat laskettiin illalla ja jäitä haettiin tuuralla hakkaamalla isoina lohkoina siihen allasveteen. Sitten taas lapioitiin sahanpurua päälle.
-Aamulla aamulypsyn jälkeen maitoauto kävi hakemassa tonkat tienvieren maitolavalta.
-Jokaiseen tonkaan oli maalattu tilan tunnusnumero mustalla “tonkalakalla”.
-Yhteen tonkaan laitettiin nahkaremmillä roikkumaan aina “vastakirja”.
Iltapäivällä maitoauto tuli tekemään palautuskierroksen ja tonkat palautettiin sisältäen “kurria”, joka sitten kaurajauhoihin sekoitettuna juotettiin vasikoille ja lihotus-sioille.
-Jäät sahattiin järven jäästä puolentoistametrin kokoisiksi lohkoiksi erillisellä “jääsahalla”, ja sitten “jääreki” uitettiin alle ja sitten hevoselle sanottiin TSUP ja siinä oli valtava jääkimpale reessä valmiina kesää varten. Niitä kun nostettiin paljon niin kyllä oli kesäksi jäähdytysainetta.
Siinä työskennellessäni isäntä tuli rannasta sanoen, että hevonen meni jään läpi ja tarvitaan apua.
Vastapäisellä rannalla oli sahalaitos, jossa oli paljon väkeä työssä, ja isäntä määräsi kuusivuotiaan poikansa juoksemaan sinne kilometrin päähän ja hälyttämään miehiä apuun.
Hevonen oli vajonnut aivan rannan lähellä ilmeisesti lähdepaikkaan ja makasi turpa vedenpinnan yläpuolella aisioissaan ja valjaissaan perässään se jään-nostoreki.
Sahalta tuli miehiä mukanaan köysiä ja jonkin ajan kuluttua hevonen oli saatu vedettyä ylös valjaineen päivineen.
-Isäntä talutti hevosen navettaan lämpiämään ja alkoi hieroa kuivaksi vanhoilla juuttisäkeillä.
(kesken…)
(rasvakouran poika selaa isänsä muistelmia. Kertomusta lyhennetty ja jatkuu ehkä myöhemmin)
Sain kutsun huoltokäynnille maalaistaloon jossa piti Ferguson huoltaa ja samalla tuoda siihen uudet maahantuojan suosittelemat filtterit,jotka maahantuoja kustansi asiakkailleen.
-Isäntä kertoi, että jään-nosto on tänään ja huomenna talossa ohjelmassa ja hevosella vedetään liiterin taakse kaivettuun hautaan ensi kesän jäät maidon jäähdytystä varten. Nuo jääthän säilyivät sahanpuruvuoren alla varjopaikassa läpi kesän .
- Osuusmeijeri vaati, että maidot piti jäähdyttää vesialtaissa, joihin nuo 50 litraiset tonkat laskettiin illalla ja jäitä haettiin tuuralla hakkaamalla isoina lohkoina siihen allasveteen. Sitten taas lapioitiin sahanpurua päälle.
-Aamulla aamulypsyn jälkeen maitoauto kävi hakemassa tonkat tienvieren maitolavalta.
-Jokaiseen tonkaan oli maalattu tilan tunnusnumero mustalla “tonkalakalla”.
-Yhteen tonkaan laitettiin nahkaremmillä roikkumaan aina “vastakirja”.
Iltapäivällä maitoauto tuli tekemään palautuskierroksen ja tonkat palautettiin sisältäen “kurria”, joka sitten kaurajauhoihin sekoitettuna juotettiin vasikoille ja lihotus-sioille.
-Jäät sahattiin järven jäästä puolentoistametrin kokoisiksi lohkoiksi erillisellä “jääsahalla”, ja sitten “jääreki” uitettiin alle ja sitten hevoselle sanottiin TSUP ja siinä oli valtava jääkimpale reessä valmiina kesää varten. Niitä kun nostettiin paljon niin kyllä oli kesäksi jäähdytysainetta.
Siinä työskennellessäni isäntä tuli rannasta sanoen, että hevonen meni jään läpi ja tarvitaan apua.
Vastapäisellä rannalla oli sahalaitos, jossa oli paljon väkeä työssä, ja isäntä määräsi kuusivuotiaan poikansa juoksemaan sinne kilometrin päähän ja hälyttämään miehiä apuun.
Hevonen oli vajonnut aivan rannan lähellä ilmeisesti lähdepaikkaan ja makasi turpa vedenpinnan yläpuolella aisioissaan ja valjaissaan perässään se jään-nostoreki.
Sahalta tuli miehiä mukanaan köysiä ja jonkin ajan kuluttua hevonen oli saatu vedettyä ylös valjaineen päivineen.
-Isäntä talutti hevosen navettaan lämpiämään ja alkoi hieroa kuivaksi vanhoilla juuttisäkeillä.
(kesken…)
(rasvakouran poika selaa isänsä muistelmia. Kertomusta lyhennetty ja jatkuu ehkä myöhemmin)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sellainen pieni virhe tossa kirjoituksessa on, että tonkkaan maalattiin sinisellä tilan numero. Noita tonkkia nimittäin löytyy meiltä navetanvintiltä toistakymmentä. Ja kyllä tonkat tuli tyhjinä kotiin. Ei meille ainakaan koskaan mitään kurria palautettu.
...toimitit maitoa samaan meijeriin?
Meilläpäin oli tuottajanumeroita sinisellä, punaisella ja mustalla tonkkien kyljissä. Jotkut jopa kaiversi alumiiniin meisselinkärjellä karhean numeron, se maali kun tahtoi irrota. Enkä minä silloin poikasena takaisin kaikkia tonkkia tyhjänä tuonut, kyllä niissä kurri palautettiin maidontuottajille.
Arvatkaapa vain miksi entisen maitokuskin poika ei tahtoisi rasvatonta maitoa juoda??
Se haisi etovalle, kun sitä lojui pitkin meijerin lattiaa, se kun oli kirnuamisen jäljiltä vielä lämmintä ja vieläkin kun rasvattoman maidon purkki avataan, aistin sen hajun..
tieto kuin Juxulla. Mustalla maalilla ja myös kaiverrettuna alumiinitonkkaan.
Sitä kurria sai takaisin jos tilasi. Seassa vain taisi olla tonkkien pesuvedetkin, kun oli niin laihaa. Ihan eri tuotetta kuin nykyinen rasvaton maito.
Vasikoiden evääksihän se on tarkoitettu eikä täysikasvuisen ihmislapsen pötsiin! En kerta kaikkiaan ymmärrä lapsuusiän ohittaneita ihmisiä, jotka jopa kehuvat juovansa maitoa! Ajavatpa sitten traktoria tai eivät.
Itse olen juonut maitoa maitona viimeksi 1970, kun Sotavaltio tarjosi sitä ruokajuomaksi eikä tarjonnut vaihtoehtoa (edes vettä).
Piimä on sitten jo eri juttu, se on jopa juomakelpoista. Ja maito on loistava raaka-aine monenmoisten herkullisten ja terveellisten tuotteiden (mm. juuston) valmistukseen.
Noin 5000 vuotta sitten tapahtuneen geenimutaation seurauksena maidon juonti ei aiheuta osalle aikuisesta väestöstä ruuansulatusvaivoja. Ne joille aiheuttaa, omaavat alkuperäisen geenin. Esimerkkinä monet alkuperäiskansat, osa saamelaisista, intiaanit jne. On arveltu, että viikinkien asutuksen katomianen Pohjois-Amerikasta olisi aiheutunut siitä, kun tarjosivat paikallisille intiaaneille lehmänmaitoa ja kestityt arvelivat myrkyksi. Tuhosivat ja ajoivat sitten viikingit pois. Teoria on tosin lähinnä mielikuvitusasteella. Eihän heitä siellä paljoa asunutkaan.
Mutaatiogeeni on syntynyt jossain nykyisen Lähi-idän alueella. Joten kaikki aikuiset, jotka maitoa pystyvät ongelmitta juomaan, ovat sukua sinnepäin. Paimentolaisuuden ja karjanhoidon menetelmä on ilmeisesti ollut ylivoimainen luonnonkansojen selviytymistapoihin verrattuna, kun geeni on näin laajalle levinnyt. Jopa tänne kauas pohjolaan. Tästä voimmekin tehdä johtopäätöksen, että maidonjuojat ovat VOITTAJIA. Myös Tsingis-kaani joi varmasti maitoa, ja loi sitten maailmanhistorian suurimman valtakunnan joka ulottui Moskovasta Kiinan itärannikolle saakka. Maidonjuojilla on siis kunniakas perinne. Se on todellinen valloittajakansanosa.
siitä geenimutaatiosta taisi olla 7000 vuotta
Minkäpäs minä MTK:n ja Valion yhteisrintamalle mahtaisin, tällaisella palstalla!
Juhli sinä vain sitä voittoasi maitomaljalla, kunhan muistat pyyhkiä suupielesi!
Minä tyydyn luuserin osaani, kunhan ei tarvitse enää koskaan maitolasiin koskea.
No miten selität sen että joku saman perheen jäsen ei voi juoda maitoa ja toinen voi?
Olisko eri isä? ;-)
Numero maalattiin tonkkan olkakartioon mustalla lakkavärillä, jota sai meijeriltä paluukuormassa kun laittoi lapun aamulla tonkkan kannen reunan väliin.
Samoin tilattiin voita ja juustoa ja iltapäivällä
maitolavalla tökötti tonkkapatterin kannen päällä muutaman kilon köntti paperiin käärittyä isoreikäistä juustoa ja muutama paketti voita.
siihenaikaan naurettiinkin vitsille, miten saksalaisturistit ihmettelivät suomalaista hyvää palvelua, kun teiden varsilla oli ilmainen juusto ja voitarjoilu.
Eri isä voi olla kysymyksessä. Varsinkin jos lapsien ihonväri on erilainen.
En ole aivan lääketieteen ammattilainen, mutta kyseessä voi olla esimerkiksi maitoallergia. Tai sitten koko perheellä on taipumus laktoosi-intoleranssiin, mutta vain joku oireilee pahemmin. Ilmeisesti pastöroitu maito aiheuttaa oireita enemmän kuin suoraan lehmän tissistä juotu. Jogurtit ja muut happamat maitotuotteet ovat helpompia ruuansulatukselle. Itse kyllä pidän tonkkamaidosta eniten, sitä vain ei mistään enää saa. Sillä lähti jano ja nälkä samalla. Ja ilmeisesti se on terveyden kannalta pitemmän päälle parempaa.
Järjettömäksihän tämä homma on menossa tässä maassa: maitoa kuljetellaan satoja kilometriä edestakaisin. Ja teuraseläimiä samoin.Luulis lopulta tulevan kalliimmaksi kuin lähellä valmistaminen. Minne ne tuottajien osuuskunnat katosivat.
Monasti oli ettei ollut sopivaa ohutta peitevärisivellintä, kun ne edelliset oli tietenkin kovettuneet.Minut koulupoikana määrättiin niitä numeroita laittamaan ja muistan vielä 1028 numeron. Toiselle puolelle piti laittaa SOM. Keksin sitten että vuolen puukolla puusta ohuen kiehisen ja sitä siveltimenä käyttäen sainkin tehtyä todella mukavaa jälkeä.
Tonkaan värjätiin numero punaisella värillä kun meijeri muuttui laitettiin eri tunnus. Kyllä tuotettiin kurria ja juustoa takaisin. Vastakirja tuli kahden viikon välein, kertoi maidon määrän ja luokan. Jos kannujen kyyditsijät ajoivat kannuja kuorma-autolla he olivat lentäviä. Olivat SATARAN rahtimiehiä, bensa Teimsillä ajelivat. Heittäjällä oli lentäjän lakki päässä, vaikkuttaja näky kiirettä riitti. Meillä vastakirja jännitti äitiä onko luokka säilynyt, palkonko saadaan rahana palautetta.
Niin ja ajatellaanpa sitäkin, kun meijeritilikin kuljetettiin tonkkapostina ja saattoi olla tonkankannen kahvan alla tuntikausia tienvarressa! Maailma on hiukan muuttunut..
Juuri äidin kanssa oli juttua asiasta ja ainakin tämän meidän sen aikaisen meijerin alueella sai käyttää ainoastaan sinistä väriä. Meiltäkin vielä noita tonkkia navetalta löytyy ja kyllä niissä vaan se sininen väri on.
Ja meillä hommat hoitu siten, että päivällä maitoauto keräs tonkat ja samassa yhteydessä jätti edellis päivän tonkat pestyinä.
Ja juustoo ja voita sai tilattua. Mutta ainakaan meidän meijeristä ei ollut kurria saatavissa. Tiedä sitten minne meijeri hukkas!
Tosin jo kuuskyt luvun alusta maidot alettiin kerään säiliöautolla, mutta tonkista se maito silti imettiin ihan seitkyt luvun puoliväliin asti. Jollon tuli meille ensimmäinen tila tankki.
Jotkut tilalliset lisäsivät maito-tonkiin vettä (vaikkapa suolammen vettä), että litramäärä olisi suurempi. Useimmin kuitenkin tuon veden laatu oli usein bakteorologisesti ala-arvoista ja kyllä meijerissä heti huomattiin huijaus.
Jotkut tilat määrättiinkin joskus maidon vastaanoottokieltoon meijerissä.
Elintarvikevalvonta on toiminut hyvin jo tosi kauan!
out, tai in sama se. No, sellaisesta ei meillä tiedetty neljäkymmentä vuotta sitten mitään. Kun isällä oli usein mahanpuruja, niin äiti teki helposti sulavaa maitoruokaa.
Nyt itsellä sama vaiva.
Kaikki olivat samaan aikaan laskuja maksamassa ja loppurahoja kotiin hakemassa. Kumma, ettei maltettu odottaa edes seuraavaan päivään, jolloin olisi ollut tilaa.
laskut erääntyä juuri tilipäivänä.
numerot tonkkiin punaisella maalilla ja sitten tuli tarranumerot meijeriltä niitä sai tilattua ihmeen hyvin pysyivat kiinni ties mitä liimaa niissä käyttivät. Imuauto kävi pihalta tonkista hakemassa ennen kun tila tankki hankittiin meidän kylässä ensimmäinen ja kaikki het sen perrään.