Millainen ja miten pitkä on ollut sinun tiesi selkärankareuma diagnoosiin?
Olen menossa lannerangan ja si-nivelten röntgeniin. Millaisia muutoksia siellä mahdollisesti nähdään jos kyseinen epäily vahvistetaan?
Olen menossa lannerangan ja si-nivelten röntgeniin. Millaisia muutoksia siellä mahdollisesti nähdään jos kyseinen epäily vahvistetaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla oli pitkä ja tuskallinen diagnoositie yliliikkuvista nivelistä selkärankareuman kautta seropositiiviseen nivelreumaan. HLA B 27 on, lyhytaikaisia niveltulehduksia oli vaihtelevasti siellä sun täällä, samoin ristiselkäkipuilua ja aamujäykkyyttä selässä, ja si-nivelten tulehdus näkyi rtg-kuvissa. Sain todennäköisimmän diagnoosin: srr, mutta myöhemmin todettiin, että kyseessä onkin äkäinen nivelreuma.
Rtg-kuvissa sinulla tuskin näkyy mitään rakenteellisia nivelmuutoksia, mutta nivelen tulehdus voi näkyä. Selkärankareumassahan varsinaisia nivelmuutoksia ei juurikaan tule, jos tauti havaitaan ajoissa ja aloitetaan lääkitys jumppa. Hoitamattomat ja todella pitkään jatkuneet sr-reumat voivat kyllä näkyä vanhoilla ihmisillä mm. kumaraselkäisyytenä.
Oman kokemukseni perusteella kannustan olemaan tarkka ja yksityiskohtainen oireiden kertomisessa lääkäreille, sillä erotusdiagnostiikka on näissä hankala, ja lääkäri voi liikaa tuijottaa tuohon HLA B 27 -antigeeniin - se voi yhtä lailla olla myös nivelreumassa. Srr:n lääkitys on hiukan erilainen kuin nivelreuman, joten on hyvä tietää alusta asti mitä hoidetaan.
Ja lopulta: niin kauan kuin mitään sairautta ei ole vahvistettu, viattomampikin vaiva voi olla kyseessä.
Voimia ja kestävyyttä!
itsellä kesti vain muutama kuukausi diagnosointiin. Oisiko ollut kesäkuussa eka lääkäri, sitten pari kertaa eri lääkäreillä käymistä ja magneettikuvauksia yms. ja elokuussa tauti oli todettu ja tuloksena selkeä selkärankareuma. Voi olla iälläni oli vaikutusta koska olen 21 vuotias ja asia otettiin heti tosi vakavasti, koska olen nuori ja työelämä vasta edessäpäin... En tiedä muista, mutta minulla näin...
Millä perusteella tuo diagnosoidaan? jostain olen joskus lukenut, että selkäkipua vähintään kolme kk, yöllä herättää, vähintään kankeutta jo ennen selkäkivun alkamista. Jotain tällaisia kriteerejä on.
Minulla on mielestäni nämä edelliset kriteerit voimassa koko ajan. Mitä oikeasti tarvitsee näkyä jossain kuvissa? Tietääkö joku oikeasti diagnostiset kriteerit?
Spondy ollut minulla kolmatta vuotta. Aluksi pidettiin reaktiivisena. Minulla ei missään kuvissa näy juuri mitään, mutta kiinnityskohtien tulehdushan ei näy missään. Polven magneetissa on vain poikkeamaa. Selästä otettu pelkkä röntgen, jossa ei ole mitään. Täysin oikeat kohdat selästä kuitenkin ovat kipeänä, ja kipu vetää käppyrään eteenpäin. Kaikki tulehdusarvot koholla, trombosyytit myös, paha anemia. Ei reagoi hyvin ei Trexaniin eikä Azamuniin. Biolääke auttaa tosi hyvin mutta lopetettiin diagnoosin puutteessa.
Kipua oikeastaan kaikissa nivelissä. Enemmän isoissa ja enemmän jaloissa. Kuitenkin myös olkapäät, ranteet ja sormet vaivaavat. Kaikki vaivaavat nivelet ovat silloin tällöin punaiset ja turvonneet mutta laskevat yleensä aika nopeasti.
Olen 28 v nainen. Olisipa minullakin nopea diagnoosi ja vakava suhtautuminen, huoh. Onnea sinulle!
Oireesi kuulostavat pahoilta, ja minun mielestäni selkärankareumaan sopivilta.
Tossa diagnoosin tekemisessä on tietyt kriteerit, en muista mistä olen lukenut... Noiden sinun mainitsemiesi lisäksi.. Ainakin verestä katsotaan se HLA-B27 antigeeni, joka altistaa srr:lle. Tämä koe on suuntaa antava, joten varmaksi ei voida diagnoosia tämän perusteella kuitenkaan sanoa, ja ihan kaikilta selkärankareumaatikoilta ei tätäkään löydy, niinkuin itse kuulunu niihin harvoihin.
MRI kuvauksessa tarkastellaan SI-niveliä, joissa näkyy molemminpuolista sakroiliittia, eli tulehdusmuutoksia. Selkärankareumassa tämän pitäisi olla erittäin symmetrinen löydös. Mullakaan ei röntgenkuvissa vielä näkynyt mitään, mutta MRI kuvaus on tarkempi. Myös sukurasite on yksi aika varma srr merkki, jos lähisukulaisella on srr, koska tämä on periytyvää sorttia.
Mulla diagnoosiin päästiin myös nopeasti. Ekat oireet tuli ja meni, siitä parin vuoden päästä tarkempiin tutkimuksiin, kun oli oikeasti tosi pahat kivut. Olin silloin 22-vuotias, joten asiaa kiirehdittiin, kun en päässyt silloin edes kävelemään enää. Silloin epäiltiin selkärankareumaa, ja diagnoosi varmistui muutamassa kuukaudessa. Nyt täytin juuri 25v. Onneksi hoidot aloitettiin samantien, koska tautini on silti äitynyt pahaksi, krooninen iriitti tuli myös seurakseni tämän helvetillisen selkäkivun lisäksi. Myös isot nivelet tuppaavat tulehtumaan aika ajoin. Nilkoissa pahimmat ongelmat.
Netistä löytyy kyllä tarkempia diagnostisia kriteereitä kun vaan jaksaa hakea, en nyt muista kaikkea..
Tuntuu pahalta, ettei oireisiisi suhtauduta vakavasti. Olen oppinut, että hoitoa saa vaatia, ja omia puoliansa täytyy pitää, muuten ei pärjää. Toivottavasti saisit selkeyttä vaivoihisi! Tsemppiä! -karo
Löysin viisiosaisen sarjan seronegatiivisista spondylartropatioista, joihin siis selkärankareumakin kuuluu, fysioterapeuttini kautta. Sarja löytyy Suomen lääkärilehden numeroista 41-45 (2000, vsk 55). Siinä on aika hyvin kerrottu eri saurauksista, niiden diagnosoinnista ja hoidosta. Huomenna aion ottaa artikkelit mukaan lääkäriin ja niihin vedoten vaatia kelan kuntoutukseen oikeuttavaa lausuntoa, jos ei muuten ala irrota. Tsemppiä kaikille selkärankaoireisille. Ottakaa selvää sairaudesta, vaatikaa kunnon hoitoa ja älkää antako sairauden nujertaa elämän iloa!
12-vuotiaana alkoi kivut selässä, niitä hoidettiin vuosia skolioosina ja väärällä liikunnalla mikä vain pahensi asiaa. 18-vuotiaana tuli ensimmäinen välilevyn pullistuma, perään nopeasti toinen ja niiden ansiosta pääsin magneettikuvaan joka osoitti yläselässä nikamien yhteenluutumista, alaselässä välilevyjen rappeumaa ja pullistumia. Nyt kun olen 20-v. olen vasta saanut vaadittua itselleni kunnon kokeet yms. ja selkärankareuma diagnosoitiin pari viikkoa sitten.
Lääkärini oli aika tietämätön ja moitti minua, koska kävin kuulemma "turhaan tuhlaamassa lääkärin aikaa valittamalla olemattomia", kunnes lopulta suostui tekemään haluamani kokeet ja sai pitkän nenän. 8 vuotta jouduin kuitenkin kipuja sietämään ennen kuin mitään tapahtui. Ja lääkärissä tuli juostua viimeiset 5 vuotta joka kuukausi.