Ihminen on siitä kummallinen (ja toisaalta upea)
otus, että se kykenee hyvin mahtipontisiin tunnetiloihin, jotka nousevat toisinaan mittaamattomiin svääreihin. Tämä on kaksipiippuinen juttu, ajatelkaapa nyt esim. suunnatonta mielihyvää, joka aiheutuu hyvän ruoan nauttimisesta tai seksistä. Toinen puoli on sitten nuo inhottavat tunteet, hyvin voimakkaat nekin kuten paniikkihäiriö.
Itse olen myös herkkä altistumaan tämän kaltaisille tuntemuksille, välillä mielen valtaa pelko kaikennäkösistä ahdistavista ajatuksista ja lopun tuntemuksista. Ihmismassan keskellä voi toisinaan tulla tunne, että haluaa päästä pois. Ahdistavinta on olo, jos tuntuu, että on loukussa, eikä pääse pois. Olen kuitenkin huomannut, että aina "pääsee pois" ja aina tilanne rauhoittuu.
Tämän takia onkin hassua, että sitä alkaa pelkäämään noita tunnetiloja ja alkaa vältellä kyseisiä paikkoja, jossa paniikkihäiriö on joskus iskenyt. KOSKA tosiasiahan on se, että tunne ja ajatukset, josta paniikkihäiriö tai ahdistus aiheutuu, on nimenomaan sinun itsesi kehittelemä. Joten olen vahvasti sitä mieltä, että kun se kerran on itsestään lähtöisin, itse sen voi myös laittaa hallintaan tai poistaa kokonaan. Omaitse on se kaikista tehokkain lääke! (Myös kalaöljy pillerit auttavat sekä päivittäinen happihyppely). Miksi siis kehitellä väenvängällä itselleen turhaa ongelmaa?
Myös tilanteiden kohtaaminen yhä uudelleen ja uudelleen on hyvä apu. Toisinaan huomaa, että eihän tässä mitään pelottavaa tai ahdistavaa olekaan, ja sen jälkeen voi olla ylpeä itsestään, ettei ole jäänyt kotiin nyhjäämään vaan tekee pelolleen jotain. Eikö se ole jo vanha sanonta, että pelon voi voittaa vain kohtaamalle sen? Kerta toisensa jälkeen huomaa, että "no enhän minä tähän kuollutkaan, jälleen kerran". Harjoittelu tekee mestarin lähes joka asiassa! Iloinen mieli ja huumorintaju auttavat myös paljon asiaa.
Miksi siis kiusata itseään kun maailmassa on ihan oikeastikin sairaita ihmisiä... Tietysti paniikkihäiriön asteita ja ihmisen tilanteita on erilaisia, esim. vakavan trauman seurauksena ei ehkä löydy muuta apua kuin lääkitys. Mutta teille, jotka olette samankaltaisessa tilanteessa kuin minä (eli olet terve, eikä mikään masenna ja elämässä on muuten kaikki hyvin, paitsi tämä "Mörkö") luottakaa itseenne ja omaan vahvuuteenne ja siihen, että Sinä olet oman itsesi herra! Asioita saa pelätä, eihän ihminen ole robotti, mutta niitä ei saa jäädä miettimään liikaa! Kyllä se siitä, elämässä on yleensä asioiden tapana järjestyä!
Sinä et ole sairas tai kuolemassa, olet vain oma ihana itsesi. Ihminen, jolle on annettu hieno lahja tuntea voimakkaasti. Käännä se eduksesi älä itseäsi vastaan!
Aurinkoisia talvipäiviä kaikille ja Tsemppiä!
otus, että se kykenee hyvin mahtipontisiin tunnetiloihin, jotka nousevat toisinaan mittaamattomiin svääreihin. Tämä on kaksipiippuinen juttu, ajatelkaapa nyt esim. suunnatonta mielihyvää, joka aiheutuu hyvän ruoan nauttimisesta tai seksistä. Toinen puoli on sitten nuo inhottavat tunteet, hyvin voimakkaat nekin kuten paniikkihäiriö.
Itse olen myös herkkä altistumaan tämän kaltaisille tuntemuksille, välillä mielen valtaa pelko kaikennäkösistä ahdistavista ajatuksista ja lopun tuntemuksista. Ihmismassan keskellä voi toisinaan tulla tunne, että haluaa päästä pois. Ahdistavinta on olo, jos tuntuu, että on loukussa, eikä pääse pois. Olen kuitenkin huomannut, että aina "pääsee pois" ja aina tilanne rauhoittuu.
Tämän takia onkin hassua, että sitä alkaa pelkäämään noita tunnetiloja ja alkaa vältellä kyseisiä paikkoja, jossa paniikkihäiriö on joskus iskenyt. KOSKA tosiasiahan on se, että tunne ja ajatukset, josta paniikkihäiriö tai ahdistus aiheutuu, on nimenomaan sinun itsesi kehittelemä. Joten olen vahvasti sitä mieltä, että kun se kerran on itsestään lähtöisin, itse sen voi myös laittaa hallintaan tai poistaa kokonaan. Omaitse on se kaikista tehokkain lääke! (Myös kalaöljy pillerit auttavat sekä päivittäinen happihyppely). Miksi siis kehitellä väenvängällä itselleen turhaa ongelmaa?
Myös tilanteiden kohtaaminen yhä uudelleen ja uudelleen on hyvä apu. Toisinaan huomaa, että eihän tässä mitään pelottavaa tai ahdistavaa olekaan, ja sen jälkeen voi olla ylpeä itsestään, ettei ole jäänyt kotiin nyhjäämään vaan tekee pelolleen jotain. Eikö se ole jo vanha sanonta, että pelon voi voittaa vain kohtaamalle sen? Kerta toisensa jälkeen huomaa, että "no enhän minä tähän kuollutkaan, jälleen kerran". Harjoittelu tekee mestarin lähes joka asiassa! Iloinen mieli ja huumorintaju auttavat myös paljon asiaa.
Miksi siis kiusata itseään kun maailmassa on ihan oikeastikin sairaita ihmisiä... Tietysti paniikkihäiriön asteita ja ihmisen tilanteita on erilaisia, esim. vakavan trauman seurauksena ei ehkä löydy muuta apua kuin lääkitys. Mutta teille, jotka olette samankaltaisessa tilanteessa kuin minä (eli olet terve, eikä mikään masenna ja elämässä on muuten kaikki hyvin, paitsi tämä "Mörkö") luottakaa itseenne ja omaan vahvuuteenne ja siihen, että Sinä olet oman itsesi herra! Asioita saa pelätä, eihän ihminen ole robotti, mutta niitä ei saa jäädä miettimään liikaa! Kyllä se siitä, elämässä on yleensä asioiden tapana järjestyä!
Sinä et ole sairas tai kuolemassa, olet vain oma ihana itsesi. Ihminen, jolle on annettu hieno lahja tuntea voimakkaasti. Käännä se eduksesi älä itseäsi vastaan!
Aurinkoisia talvipäiviä kaikille ja Tsemppiä!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sulle tosta tekstistä, piristi =)