Ongelmanani on liian pieni ystäväpiiri. Olen erittäin kiitollinen edes niistä kahdesta kaverista, jotka minulla on, mutta nämäkin suhteet ovat melko hataralla pohjalla ja saa olla koko ajan tekemässä töitä ettei suhteet pikkuhiljaa häviäisi. Enkä voi sille mitään, että masennun pienimmästäkin asiasta ja olen kateellinen niille joilla on aina joku ystävä jonka kanssa viettää iltaa ja aina kaverit soittelemassa.
Viikonloput ovat pahimpia. Alan jo alkuviikosta stressaamaan, onko minulla viikonloppuna edes yksi tapaaminen/sosiaalinen meno.
Tässä tyypillinen perjantai: kuulen miten muut ympärillä hehkuttavat viikonlopusta, ystävien tapaamisesta ja illalla juhlimaan lähdöstä. Minäkin olen puoliksi sopinut tuttavani kanssa lähteväni baariin. Olen jo innoissani, tosin hieman epävarma, entä jos joudun taas pettymään? No, innostun silti. Fiilistelen musiikin tahdissa, leijailen iloisena ja suunnittelen iltaa. Sitten suunnitelmat pikkuhiljaa lässähtävät ja vietän yksinäisen illan pettyneenä, masentuneena, itkuisena.
Mikäs sen ihanampaa kuin lähteä kaverin kanssa illalla ulos mahdollisesti tutustumaan uusiin ihmisiin ja päästä pois ujoudesta vähäksi aikaa. Tunnen olevani niin eri ihminen baarissa, sellainen mitä haluaisin olla: puheliaampi, hauska, rento. Ihmiset lähestyvät ja minun on helppo olla. Tutustun uusiin ihmisiin. Olen iloinen ja onnellinen baarissa, niin huvittavalta kuin se kuulostaakin: yleensähän baari yhdistetään pelkkään turhaan huvitteluun ja känniin. Minulle se on siis enemmän.
Muilla samankaltaisia tunteita? Jos olisi enemmän ystäviä, ei tarvitsisi koko ajan stressata ja naama vänkyrässä yrittää pakolla etsiä seuraa lomilla ja viikonloppuisin. Saisi mennä miten haluaa ja milloin haluaa. Huoh.
Viikonloput ovat pahimpia. Alan jo alkuviikosta stressaamaan, onko minulla viikonloppuna edes yksi tapaaminen/sosiaalinen meno.
Tässä tyypillinen perjantai: kuulen miten muut ympärillä hehkuttavat viikonlopusta, ystävien tapaamisesta ja illalla juhlimaan lähdöstä. Minäkin olen puoliksi sopinut tuttavani kanssa lähteväni baariin. Olen jo innoissani, tosin hieman epävarma, entä jos joudun taas pettymään? No, innostun silti. Fiilistelen musiikin tahdissa, leijailen iloisena ja suunnittelen iltaa. Sitten suunnitelmat pikkuhiljaa lässähtävät ja vietän yksinäisen illan pettyneenä, masentuneena, itkuisena.
Mikäs sen ihanampaa kuin lähteä kaverin kanssa illalla ulos mahdollisesti tutustumaan uusiin ihmisiin ja päästä pois ujoudesta vähäksi aikaa. Tunnen olevani niin eri ihminen baarissa, sellainen mitä haluaisin olla: puheliaampi, hauska, rento. Ihmiset lähestyvät ja minun on helppo olla. Tutustun uusiin ihmisiin. Olen iloinen ja onnellinen baarissa, niin huvittavalta kuin se kuulostaakin: yleensähän baari yhdistetään pelkkään turhaan huvitteluun ja känniin. Minulle se on siis enemmän.
Muilla samankaltaisia tunteita? Jos olisi enemmän ystäviä, ei tarvitsisi koko ajan stressata ja naama vänkyrässä yrittää pakolla etsiä seuraa lomilla ja viikonloppuisin. Saisi mennä miten haluaa ja milloin haluaa. Huoh.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kuinka vanha olet?
Olen 19-vuotias
tuossa 18-23 vuoden iässä. Kyllä niitä huolia on näissä asioissa melkeinpä kaikilla jossain välissä, sinun tulee vaan keksiä luovia keinoja joilla ratkaiset ongelmasi. Helppoa se ei varmasti tule olemaan, mutta onko parempaa tekemistä??
Taidat olla aika epätoivoinen.. Ja surkea tapaus vielä hehe ;)
Saisinko vähän tarkennusta?
Tämä olisi voinut olla kuin sanasta sanaan omasta tämänhetkisestä tilanteesta ja tismalleen saman asian kanssa olen tuskaillut jo yli vuoden.
Minullakaan ei ole kuin muutama hyvä kaveri mutta baareihin ja biletykseen minulla ei ole oikeastaan ensimmäistäkään kaveria ja voi sitä vitutuksen määrää ku joutuu suurimman osan viikonlopuista istumaan kotona vaikka radalle tekee mieli.
Joskus harvoin sentään saan jonku kaverin messiin viihteelle mutta niin tapahtuu luvattoman harvoin.
Yleensä lomat ja viikonloput menee tylsissä merkeissä kotosalla ilman minkäänlaista mielekästä tekemistä vaikka arkiseen ajanviettoon yleensä kaveri löytyykin tästä todella suppeasta ystäväpiiristäni mutta siihenpä se sitten jääkin. Monien perjantai iltojen kohokohdat ovat tupakkataukot pihalla että ei paljon naurata.
ei huvita yksinkään yökerhoihin lähteä kun hyvin harvoin vaan. Ja hyvin on kyllä baareissa mennytkin silloin harvoin kun sinne pääsee. jotain säpinää siellä yleensä jonku tyttösen kanssa saakin aikaiseksi mutta ystävät ja keverit puuttuvat ja se ahdistaa ja vituttaa todella paljon.
Kylläse stressaa todella paljon kun on pieni kaveripiiri. aina hirveä tekeminen että saa edes yhden kaverin messiin johonkin ja sekään ei läheskään aina onnistu. Uskomaton juttu sinänsä että just vastaavan vuodatuksen olen monesti itse tänne meinannut laittaa..
ihan mielenkiinnosta oletko mies vai nainen ja mitä ikäluokkaa? itse olen mies ja siellä kahden kympin porteilla..
Olen 19v tyttö. Tällä hetkellä taas stressi päällä että onkohan kukaan lähdössä minnekään vaiko ei. Luultavasti kaikilla jotain muuta. Enpä tiiä kehtaako enää samoilta ihmisiltä joka viikonloppu kysyä..ihmettelevät vielä että eikö mulla muita kavereita/muuta tekemistä ole..heillä ainakin on.
Yksinäistä.
Ajauduin itse samaan tilanteeseen riitauduttuani parhaan ystäväni kanssa. Porukka,jossa olin kulkenut,käänsi minulle totaalisesti selkänsä. Muutama uskollinen ystävä oli puolellani,mutta nämä olivat lähinnä seurustelevia pareja. Oli aika rankkaa lähetellä viestejä perjantai-iltasin puolitutuille. Yleensä kaikilla oli muita menoja. Onneksi joku välillä lähti ulos kanssani tai laittoi liity seuraan-viestiä. Seuraksi kelpasi oma ex ja välillä kerjäsin mukaan oman siskoni.
Rohkeutta kaikille yksinäisille ottaa yhteyttä myös puolituttuihin! Minulla ainakin tuotti tulosta,vaikka olikin noloa. Pari uutta sydänystävää on löytynyt.
Kyllähän naisten kelpaa joo baarissa käydä "tapaamassa uusia ihmisiä" ei siinä mitään, yrittäkääs joku olla ujo ja yksinäinen mies niin baarissa kaikki paska vaan korostuu
tyytyväisiä että teillä on edes katto pään päällä ja ruokaa ja asutte hyvinvointivaltiossa.
Mihin ne baari ihmiset on sitten kadonneet, vai jääkö se "tutustuminen" sinne baarin puolelle vaan, eikä niistä tule sen kummempia kavereita sulle? Kyllä sä saat nytkin mennä miten haluat ja milloin haluat. Mutta vaan yksin.
..ois voinu olla kun mun kirjottama..!
Myös 19v nainen ja todella yksinäinen olo. On ollu pitkään ja musta on kehittyny taitava valehtelija että kaikki on hianosti..:/ ei kukaan ulkoapäi ole mitää huomannu,ainakaan kovin moni. Tuntuu että mitä enemmän aikaa kuluu sitä yksinäisemmältä tuntuu... Ja kiinnostus ympärilläolevaan alkaa hiipuun ja sit onkii niin väsyny ettei jaksa yrittää...
Haluaisiko joku vaihtaa ajatuksia vaikka mesessä?
-mk
Minä voisin vaihtaa ajatuksia mesessä, mutta tuota nykyistä osoitetta en ainakaan valitettavasti viitsisi tässä julkaista;(
...ja mun maili osote pitäs näkyä siellä nyt...sinne voi laittaa viestiä, mäkään en mese osotetta tänne aio pistää
tuo 19 v nainen -mk :) saa pistää viestiä:)
Mistä päin Suomea olet?
Pirkanmaalla
olet tanssahtelija?