Olen nyt kolmannella luokalla, enää opinnäytetyö kirjoittamatta ja työharjoittelu edessä. Muut kurssien pisteet saan kaikki täyteen nyt kevään lopussa.
Tuntuu kuin tästä 3v ajasta ei olisi itselleni jäänyt käteen *ittuakaan, tulevaisuus on epäselvää, en todellakaan tiedä mitä teen tai "mikä markkinointi-tradenomi edes on ylipäätään.." kursseista olen saanut hyviä arvosanoja mutta mielestäni en osaa yhtikäs mitään.
Se siitä sitten, hyvän "alan" valitsin minäkin.. :S
Tsemppiä teille muille nyt kuitenkin jotka olette aloittamassa opintojanne, toivottavasti tiedätte mitä haluatte kun haette tälle linjalle, minä en oikein tiennyt enkä edelleenkään tiedä.
Tunnen itseni niin helvetin epäonnistuneeksi tyypiksi, että vaivauduin jopa avautumaan tästä tänne foorumiin tähän aikaan.. ryyppään viikonloppuisin ja annan asioiden kulkea pikku hiljaa, ehkä jonakin päivänä tulevaisuudessa saan sen ns. ahaa-elämyksen ja hyppään pystyyn tietäen mitä helvettiä haluan itseltäni ja tältä ainutlaatuiselta elämältä.
Kadehdin teitä, jotka tiedätte jo peruskoulussa tai lukion alussa haluavanne isona esim. lääkäreiksi ja lakimiehiksi ja opettajiksi tai vastaaviksi. Itselläni ei ole koskaan ollut minkäänlaista hajua mistään.
Lohduttakaa surkeaa äijää...
Tuntuu kuin tästä 3v ajasta ei olisi itselleni jäänyt käteen *ittuakaan, tulevaisuus on epäselvää, en todellakaan tiedä mitä teen tai "mikä markkinointi-tradenomi edes on ylipäätään.." kursseista olen saanut hyviä arvosanoja mutta mielestäni en osaa yhtikäs mitään.
Se siitä sitten, hyvän "alan" valitsin minäkin.. :S
Tsemppiä teille muille nyt kuitenkin jotka olette aloittamassa opintojanne, toivottavasti tiedätte mitä haluatte kun haette tälle linjalle, minä en oikein tiennyt enkä edelleenkään tiedä.
Tunnen itseni niin helvetin epäonnistuneeksi tyypiksi, että vaivauduin jopa avautumaan tästä tänne foorumiin tähän aikaan.. ryyppään viikonloppuisin ja annan asioiden kulkea pikku hiljaa, ehkä jonakin päivänä tulevaisuudessa saan sen ns. ahaa-elämyksen ja hyppään pystyyn tietäen mitä helvettiä haluan itseltäni ja tältä ainutlaatuiselta elämältä.
Kadehdin teitä, jotka tiedätte jo peruskoulussa tai lukion alussa haluavanne isona esim. lääkäreiksi ja lakimiehiksi ja opettajiksi tai vastaaviksi. Itselläni ei ole koskaan ollut minkäänlaista hajua mistään.
Lohduttakaa surkeaa äijää...
Vastaukset 6
Vanhimmat
...se oppi ojaan kaada. Tutkinto - mikä tahansa - plakkarissa on kuitenkin helpompi saada töitä kuin kokonaan ilman tutkintoa. Jossei nyt ihan huippuhommaa saakaan, niin hyvässä lykyssä koulutustaan vastaavan alan töitä kumminkin, tai jotain töitä joka tapauksessa. Töissä on sitten hyvä miettiä mitä sitä oikeasti haluaa loppuikänsä tehdä. Työ pitää aktiivisena ja estää syrjäytymästä, joten töissä käyden on helpompi sekä kerätä vaikutteita vastaisten valintojen pohjaksi että pitää elämänsä rytmissä ja lanttunsa iskussa mahdollisia tulevia opintoja varten. Sitten kun aika on kypsä, kypsyy yleensä ratkaisukin. Mikä kiire sinulla on valmiissa maailmassa? Kyllä sinä ehdit vielä sen oman juttusi löytää, tarvittaessa opiskella sitäkin alaa ja tehdä niitäkin töitä, kun eläkeikä on luultavasti kohonnut yli 70:n siinä vaiheessa kun sinun työsi alkaa olla tehty...
Suoritat harjoittelun ja otat paperit ulos. Ennen sitä nostat koko vuoden opintolainan ja lähdet reppumatkalle aasiaan. Kiertele paikkoja ja mieti mitä tehdä. Lennä keskieuroopan kautta takaisin ja jää vaikka britteihin vähäksi aikaa. Etsi jotain hommia vaikka kaupassa tai pubissa.
Minunkin pitäisi aloittaa opinnäytetyö ja etsiä se viimeinen harjoittelupaikka. Pirullista on että en tunne oppineeni tarpeeksi että olisin valmis työelämään omalla alallani (saas nähdä kannattiko lähteä vaihtamaan alaa). Hieno tradenomi tosiaan, itse en palkkaisi itseäni. Harjoittelupaikka tuntuu lähinnä hoitopaikalta, paikkana jossa viettää kesän palkatta.
Ahaa-elämystä olen odotellut vuosikausia ja eläkeikä taitaa häämöttää ennen kun minulle valkenee mitä haluan tehdä isona. Ja vaikka se joskus valkenisi niin silloin saattaa olla jo liian myöhäistä muuttaa suuntaa.
minullakin. En tosin valmistu tradenomiksi, vaan yliopistosta. Tunne siitä, että en ole oppinut enkä osaa mitään ovat jokapäiväisiä! Lohdutuksena olen kyllä muidenkin samassa tilanteessa kuullut ajattelevan samoin.
Noh noh, älkääs nyt. Itse valmistuin juuri mediatekniikan insinööriksi, töistä ei ole tietoakaan enkä itsekään osaa yhtään mitää. Mietin tässä josko lähtisin opiskelemaan LISÄÄ jotain semmosta mistä ei välttämättä ole hyötyä.
Hanttihomma mulla on että rahaa tulee, mutta haluan jotain mielenkiintoa tähän elämään. Ainoa miinus on vaan se, että minne haen, pääsee vain 10% hakijoista ja olen TAUKKI
Työ opitaan töissä.
Ei kukaan opi töitä opiskelemalla sitä kirjasta. Ne on kokemuksen kautta. Harjoittelu voi tuoda sitä, työ viimeistään.
Nekin koulutukset jotka johtavat johonkin tiettyyn ammattiin sisältävät hervottoman määrän käytännön harjoittelua (esim. lääketieteen opinnot).
Kaupallisella alalla on opittava oikea asenne, kieliä ja ennenkaikkia oppimaan uutta myöhemmin oma-aloitteisesti, luotava verkostoja yms.
Uusi oppimiskierros käynnistyy heti kun on onnistunut työhaastattelussa ja päässyt töihin.