Jaiks, tästä toisen kissan taloon tulemisesta on keskusteltu paljon mutta mä nyt vielä ajattelin kysyä viime hetken neuvoja että mihin kaikkeen kannattaa varautua ja miten kannattaisi toimia jos ja kun meille nyt on tulossa uusi pentu. Ihan varmaa se ei ole, odotamme vielä tietoa, jääkö meille pentua vai eikö.
Mutta jos tulee, niin voinko mennä vain hakemaan pennun ja tuoda läväyttää sen tänne kotiin? Haen pennun vähän kauempaa joten mitään "siedätyshoitoa" en oikein pysty antamaan nykyiselle kollille enkä uudelle pennulle, vaan se on sitten kerrasta poikki. Onko se kauhea järkytys vanhalle asukille ja uudelle tulokkaalle, jos se tuosta noin vaan tuodaan sisään ja annetaan kissojen tutustua? Pitäiskö pentu pitää erillään? Meillä on toistaiseksi pieni kaksio ilman väliovia joten en saa oikein pentua laitettua mihinkään turvalliseen paikkaan. En kai voi sitä kylppäriin sulkea ruokakippoineen ja hiekkalaatikoineen?
Oma kollimme on kuitenkin sietänyt muita kissoja tosi hyvin, se on utelias tutustumaan naapurin kissoihin ja sen oma sisko käy meillä usein hoidossa ja leikkimässä. Joten sen puolesta voisi kuvitella että kissa hyväksyisi uuden tulokkaan, mutta toisaalta, onhan tämä sen reviiriä..
Entäs sitten jos kissat sietävät toisiaan ja leikkivät/painivat, niin pärjääkö tuollainen n. 15-viikkoinen pentu vajaan vuoden ikäisen kollin kanssa? Pentuhan sekin vielä on mutta kuitenkin jo voimakkaampi ja melko ärhäkkä leikeissään. Nyt olen lomalla mutta ens viikolla pitää mennä jo töihin ja jättää kissat kahden, ovatkohan ne siihen mennessä jo oppineet tulemaan toimeen ja oppineet leikkimään niin ettei pienempään satu?
En mä tiedä oikein mitä mulla nyt oli asiaa, meni vaan sormi suuhun ja tuli pelokas olo kun päätimme toisen ottaa, joten ihan kaikki mielipiteet ja vinkit ja ajatukset on tervetulleita. Toivon vaan että kaikki menis hyvin! :)
Mutta jos tulee, niin voinko mennä vain hakemaan pennun ja tuoda läväyttää sen tänne kotiin? Haen pennun vähän kauempaa joten mitään "siedätyshoitoa" en oikein pysty antamaan nykyiselle kollille enkä uudelle pennulle, vaan se on sitten kerrasta poikki. Onko se kauhea järkytys vanhalle asukille ja uudelle tulokkaalle, jos se tuosta noin vaan tuodaan sisään ja annetaan kissojen tutustua? Pitäiskö pentu pitää erillään? Meillä on toistaiseksi pieni kaksio ilman väliovia joten en saa oikein pentua laitettua mihinkään turvalliseen paikkaan. En kai voi sitä kylppäriin sulkea ruokakippoineen ja hiekkalaatikoineen?
Oma kollimme on kuitenkin sietänyt muita kissoja tosi hyvin, se on utelias tutustumaan naapurin kissoihin ja sen oma sisko käy meillä usein hoidossa ja leikkimässä. Joten sen puolesta voisi kuvitella että kissa hyväksyisi uuden tulokkaan, mutta toisaalta, onhan tämä sen reviiriä..
Entäs sitten jos kissat sietävät toisiaan ja leikkivät/painivat, niin pärjääkö tuollainen n. 15-viikkoinen pentu vajaan vuoden ikäisen kollin kanssa? Pentuhan sekin vielä on mutta kuitenkin jo voimakkaampi ja melko ärhäkkä leikeissään. Nyt olen lomalla mutta ens viikolla pitää mennä jo töihin ja jättää kissat kahden, ovatkohan ne siihen mennessä jo oppineet tulemaan toimeen ja oppineet leikkimään niin ettei pienempään satu?
En mä tiedä oikein mitä mulla nyt oli asiaa, meni vaan sormi suuhun ja tuli pelokas olo kun päätimme toisen ottaa, joten ihan kaikki mielipiteet ja vinkit ja ajatukset on tervetulleita. Toivon vaan että kaikki menis hyvin! :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kissat ovat hyvin reviiritietoisia ja se on kyllä ihan täysin yksilöistä kiinni miten sopeutuvat. Plussaa tietysti on se, että oma kissasi on ollut muiden kanssa, mutta koskaan ei tiedä miten se suhtautuu uuteen tulokkaaseen.
Olisi kyllä erittäin tärkeää, että sinulla olisi mahdollisuus tarvittaessa eristää kissat eri tiloihin, koska jos ne sähisevät, musisevat ja hyökkäilevät alussa niin ne tulisi voida eristää eri tiloihin ja pikkuhiljaa antaa vaihtaa hajuja. Jos sinulla ei ole esimekiksi makkariin ovea niin sinun kannattaa verkottaa se niin, että kissat pääsevät haistelemaan toisiaan ja keksiä joku systeemi miten itse pääset kätevästi makuuhuoneeseen ja saat taas verkon kiinni. Verkon tulee olla hyvin kiinnitetty ja tiheä,koska kissat myös kiipeävät sitä ylös. Kahdestaan samaan tilaan kissat saa jättää vasta kun minkäänlaista murinaa ja sähinää niiden välillä ei ole.
Meille tuli n. 6 viikkoa sitten ihan pikkainen kisunpentu 10kk kollin seuraksi ja ovat sopeutuneet hyvin. Alussa oli sähinää ja murinaa, mutta aina kun olin kotona (onneksi paljon kun vielä opiskelen) niin annoin olla samassa tilassa ja uteliaisuus kyllä voitti. Vasta nyt viimeisten päivien ajan olen uskaltanut jättää ne tännen omilleen kun olen lähtenyt. Niiden leikit on vieläkin aika raakoja. Painivat ja läpsivät ja selvästi vielä etsivät sitä pomon paikkaa vielä kukkoilemalla toisilleen, mutta eivät satuta. Kissa kyllä vinkasee toiselle merkiksi jos sattuu ja silloin toinen yleensä osaa lopettaa. Jos ei niin sitten mennään väliin.
Siihen pitää varautua, että sopeuttamisprosessi voi olla pitkäkin. toisilla se vie muutaman päivän, toisilla olen kuullut vieneen vuodenkin ja kissat ovat vain oppineet sietämään toisiaan. Kuitenkin kummatkin kisut on nuoria niin luultavasti ne kyllä oppivat parhaiksi kavereiksi.
Ainakin alkuun nyt käyt ostamassa semmoisen kissan feliway- haihduttimen, jossa on kissan synteettistä naamaferomonia. Se rauhoittaa kissaasi ja kannattaa asentaa paikoilleen jo pari kolme päivää ennen uuden tulokkaan tuloa. Meillä ainakin oli korvaamaton. Alkuun rauhalliset ruokailu ja pissipaikat kummallekin ettei tule panttaamista tai syömättömyyttä, koska ne saattavat olla alkuun toisistaan hyvinkin stressaantuneita. Paljon virikkeitä ja leluja.
Alkuaikoina ei voi olla liikaa leikkiä ja makupaloja. Leikitä kumpaakin ja anna herkkuja ja muista ettei vanhan kissasi missäään tapauksessa pidä saada ystään vähempää huomiota. Näin kissa oppii nopeasti yhdistämään herkut ja leikit ja muut mukavat asiat tuohon uuteen tulokkaaseen.
Tsemppiä
..tulokas tyttö- vai poikakissa? Olisikohan kollin helpompi hyväksyä tyttökissa vai onko tytöt myös yhtä reviiritietoisia? Ei oikein ole kokemusta tyttökissoista niin en tiedä käyttäytyvätkö ihan samoin kuin pojatkin näissä tilanteissa.
Muutamme viikon päästä omaan taloon joten emme nyt sitten otakaan pentua vielä tähän pieneen asuntoon, vaan uuteen taloon sitten missä on mahdollisuus antaa pennulle oma huone rauhoittumista varten ja niiksi ajoiksi kun joudumme olemaan töissä. Luulisin että pentu pärjää yhdessä makuuhuoneessa työpäivän ajan jos sillä on ruokaa ja pissalaatikko?
Tuo herkkujen antaminen ja leikittäminen oli hyvä idea, niin nykyinen kissamme sitten toivon mukaan ymmärtäisi ettei sitä olla hylkäämässä vaan se on edelleen meille kovin, kovin rakas. :)
Meillä kummatkin kisut on kolleja, enkä oikeastaan tiedä onko sillä sukupuolella niinkään siinä mitään väliä. Jokainen kissa on yksilö!
Ihanteellista jos teillä on mahdollisuus kissalle omaan huoneeseen. Kyllä se siellä pärjää kun on ruokaa, vettä, hiekkalaatikko ja tarpeekswi virikkeitä. Kiipeilypuu kannattaa hankkia ja joku mukava peti sille. Pentu kuitenkin leikkii paljon ja on hyvä jos sillä on mahdollisimman paljon virikkeitä. Kissoja kannattaa myös vaihtaa huoneista toisiin, jolloin ne pääsevät levittämään omaa hajuaan ja ne sekoittuvat. Ja samoilla leluilla leikittäminen on tärkeää, koska silloin juuri nuo naamatuoksut vaihtuvat leikkijältä leikkijälle.
Muutenkin on hyvä ottaa tuo uusi kissa juuri silloin kun muutatte, koska uusi asunto ei ole tavallaan vielä kummankaan reviiriä ja sekin saattaa auttaa sopeutumisessa. Meillä on onneksi mennyt ihan hyvin. Uskon kyllä että kisuillanne menee ihan hyvin. Kannattaa ihan alkuun näyttää kissat kuitenkin toisilleen esim. valjaisiin kytkeittyinä tai pitää toista vaikka kantokopassa ettei tule yllätyksiä ja jos eivät ihan hirvittävän vihamielisiltä vaikuta niin päästää toinen sitten ulos tutustumaan. Eiköhän se siitä :)
Minäkin olen monesti miettinyt, kuinka pieni kissa pärjää leikkiessään isompien kanssa. Etenkin alle vuoden ikäiset kissat haluavat leikkiä pikkuisen kanssa ja tietysti pikkuistakin kiinnostaa tutustua isompiinsa. Kaikki on kuitenkin mennyt aina ihmeen mukavasti. Oikeastaan ainoa ongelma on ollut se, että isommat eivät nuku niin paljon kuin pikkuinen ja siksi ovat herättelemässä liian usein ja liian aikaisin. Siksi on täytynyt järjestää pienimmälle erillinen paikka, jossa nukkua ja lepäillä. Tosin kyllä ne yhdessäkin nukkuvat, mutta eivät niin paljon kuin pitäisi.
Toivottavasti saatte uuden kissan!