Linturetki

Postaanpas tämän tännekin. Valitettavasti kirjoittaessani sotkin aikamuodot pariin otteeseen, pahoittelen. Ei tämä sen tason tuotos ole, että kannattaisi alkaa korjailemaan. Lukee ken tahtoo.



Lupasin aikoinaan, että veisin Suvin linturetkelle. Aivan kuin kevään kunniaksi tämä päivä oli sattumalta aurinkoinen ja lämmin, kuitenkin tuulenpuuskien muistuttamaen pohjoisen karuista oloista. Viimeiset tulvaveden rippeet huuhtoivat vielä ojan pohjia ja koivun lehdet olivat vielä keskeneräiset. Tiesin kuitenkin kokemuksesta, että tällaisena kevätpäivänä metsä on täynnä iloisia ääniä, jotka julistivat jonkinlaista lapsenomaista rakkauden sanomaa. Ajatellessani Suvia tuli kyllä mieleeni, että ehkäpä näillä lintujen pariutumisrituaaleilla voisi olla hieman tuhmempikin symbolinen merkitys, mutta tapanani ei ole puhua kaksimielisyyksiä, joten pidin ajatuksen omana tietonani.

Niin, Suvin kanssahan me olimme lähinnä sellaisia hyvänpäiväntuttuja, vaikka kieltämättä itse olin aina elätellyt toiveita enemmästäkin. Suvilla oli kuitenkin aina jotain meneillään muiden miesten kanssa, joten en ollut viitsinyt koskaan mitään sen kummempaa yrittää. Mutta ah sitä Suvin vartaloa, jota tänään tosin verhosivat verkkarit ja liian suuri anorakki, jotka hän oli pukenut päälleen kylmän yön varalta. Olin joskus katsellut salaa hänen puseronsa alle piiloutuvia pienhköjä, mutta kieltämättä kiinnostavalla tavalla kohoilevia rintojaan. Valitettavasti hänen pukeutumisensa oli aina tyylikästä ja hieman peittävää, joten fantasioissani jouduin tyytymään mielikuvitukseni tuottamiin kuviin. Suvin pitkät tummanruskeat hiukset laskeutuivat vapaasti aaltoillen hänen suhteellisen leveille hartioilleen ja hymyilevät kasvot jättivät arvoitukseksi mielenliikkeet, joihin niin kovin mielelläni olisin halunnut perehtyä.

Ilta ei täällä pohjoisen perukoilla onneksi hämärtynyt kuin vasta keskiyöllä, ja siksi saimme aloittaa retkemme riittävässä valossa. Ja minä sain tietysti samalla tilaisuuden vilkuilla Suvin sulokasta liikehdintää, joka oli kuin jonkin itämaisen kamppailulajin keskittymisharjoituksesta. En ymmärrä, kuinka nainen voikin muistuttaa hämärtyvässä illassa niin paljon alkukantaista kissapetoa, jonka notkeudesta laiskanpuoleinen puuhastelu tuo vain pienen aavistuksen näkyviin. Olin tällä kertaa hieman tuhma. Suvin kumartuessa korjaamaan saapassukkiaan en malttanut olla pysähtymättä hetkeksi katselemaan hänen kauniisti kaareutuvaa takapuoltaan. Eihän hän mitenkään laiha tyttö ollutkaan, enemmänkin sellainen sopivista kohdista pyöreä, ja takapuolen kaari lienee ollut hänen täydellisimmän hermolevon miehen katseelle tarjova osa. Sopivasti levenevä lantio kuin antiikin kauneusihanteissa, kuitenkin liikunan tuoman kiinteyden täydellistämänä kohoten etupuolelta ihanaan pieneen pömppömahaan. Tai niin minä ainakin kuvittelin, ja toivoin. Huomasin, että taidan olla aika pihkassa, ja en voinut olla tuhahtamatta omille toiveilleni. Mutta sainpas kuitenkin onneksi viettää tämän illan ja yön jumalattareni seurassa, vaikka en saisikaan hänen pehmeää ihoaan koskettaa.

Suvi oikaisi selkänsä ja minusta tuntui, että hän oli jotenkin aistinut lapsenomaisen tuijotukseni. Hän katsoi minua jotenkin oudosti ja kysyi töksähtäen:
"No mitä?".
Onpas herkkä hetki, ajattelin, ja nousin pyörän satulaan.
"No ei mitään, lähdetään vain.", vastasin, mutta Suvi ei tyytynyt siihen.
"Mitä sie oikein äsken ajattelit, kun näytit niin mietteliäältä?", Suvi kysyi, ja olin näkevinäni hänen hymyssään hieman pilkallista sävyä. Nolostuin hieman, mutta onnistuin kuitenkin korjaamaan tilanteen vitsailemalla siitä, kuinka minä olen tässä viemässä kaupunkilaistyttöä hurjaan seikkailuun synkkien metsien keskelle. Se oli tietysti valetta, sillä Suvi oli oikea partiolainen ja minä olin oppaana vain siksi, että satuin tuntemaan paikat. Olimme menossa jokivarren rehevämpiin metsiin, joihin pohjoisten alueiden muuttolinnut karujen vaarojen keskellä kertyvät.

Lähdimme pyöräilemään autiota maantietä pitkin rinnakkain. Mihinkään ei ollut kiirettä, sillä kello kävi vasta kuutta, eikä matka ollut pitkä. Rakastan pohjoisen alkukesän öitä enemmän kuin mitään. Sääsket eivtä ole vielä ehtineet kiusaksemme, ja luonto on kuitnekin jo saavuttanut sen vihreyden, jossa se näyttää elävältä ja hyvinvoivalta. Pohjoisen illan tekee kuitenkin kauniiksi valo, jossa yönkin keskellä nainen voi näyttää parhaat puolensa niin, että pieniä virheitä ei edes huomaa, jos niitä nyt Suvista ylipäänsä voi löytääkään. Näin metsään päin kuljettaessa hiljaisuus on vielä tähän aikaan illasta täydellinen, koska lintujen konsertit alkavat vasta myöhemmin. Yhtäkkiä huomaamme, että takaa tuleekin auto, mikä lie kulkija ollutkaan. Hidastan vauhtia ja Suvi ajaa tien reunaan eteeni. Näky hymyilyttää minua, voisin katsella tuota takapuolta pidempäänkin. Tälläkin kertaa jään kiinni tuijottelusta.

"No, mikäs sinulla nyt on?", Suvi kysyy jälleen hieman pilkalliselta kuulostavalla äänellä.
"Minusta tämä nyt vaan on kivaa, olla sinun kanssasi retkellä", vastaan.
"Tykkäät sie minusta?", Suvi kysyy ilmiselvänä tarkoituksenaan saada aikaan vaivautunut hiljaisuus.
"No tykkään tietysti", vastaan ja Suvi nauraa. Hyvä niin. Ollaan kuin lapsia, vaikka ikää on molemmilla yli kahdenkymmenen. Hänen seurassaan voin olla mitä tahansa, tehdä mitä tahansa, ettei hän menisi pois.

Pyörämatka meni muuten mukavasti. Saavuimme tien päähän, josta oli pari kilometriä joelle. Meillä ei ollut juuri muuta tavaraa kuin pienet eväät ja makuupussit repuissa. Suvi ei tehnyt elettäkään kantaakseen omia tavaroitaan, ja en malttanut olla vitsailematta siitä, pitäisikö minun kantaa ehkä hänetkin, vaikka tietysti olisin hänekin kassinsa voinut kantaa. Ehdotin, että hän voi kantaa reput ja minä hänet, niin on jonkunlainen tasa-arvo tässä hommassa. Yllätyin, kun Suvi tarttuikin reppuihin ja heitti molemmat olkapäilleen, kevyitähän ne olivat. Miehisyyteni ei antanut periksi syödä sanaani, ja siispä kumarruin naureskellen sen verran, että Suvi pääsisi hyppäämään selkääni. Onneksi hän oli kuitenkin minua parikymmentä kiloa kevyempi, eikä tuntunut mitenkään ylivoimaiselta taakalta. Suvi hyppäsi selkääni ja tartuin tiukasti hänen polvitaipeisiinsa. Suvi kietoi kätensä kaulani ympärille ja nojasi sopivasti eteenpäin.

"Tätä vartenhan mie siellä salilla käyn.", ähisin, vaikka en mikään bodari ollutkaan, tosin aivan hyvässä kunnossa kuitenkin.
"Ai minun kantamistani varten?", Suvi kysyi.
"Niin just, tämähän oli suunniteltu juttu, että vielä sie minun syliinkin hyppäät."

Pidin Suvin jaloista kiinni niin, ettei hän päässyt naurustamme huolimatta tippumaan. Kieltämättä mieleeni hiipi ajatuksia lähemmästäkin kontaktista, kun oltiin tähän asti jo päästy. Kenelläpä ei olisi tehnyt mieli, kun tunsin Suvin rintojen painuvan selkääni vasten. Kieltämättä tuntui, kuin hän olisi tarrautunut minuun liiankin tiukkaan ja tunsin hänen hengityksensä kaulallani, kun hän painoi päänsä olkapäälleni. Nautin olotilastani niin, että kannoin hänet melkein jokirantaan asti. Lopulta oli pakko luovuttaa, kun polku hävisi ja maa muuttui pehmeäksi. Hikisenä nappasin reput ja kuuntelin Suvin pilkallisia huomautuksia.

"Pakkoko sitä on aina machoilla?", Suvi kysyi virnistellen.
"Milläpä muulla sitä tekisi neitoon vaikutuksen?", kysyin ja jatkoimme kohti rantaa. Suvi tarttui käsipuoleeni ja kertoi, että kohteliaisuudellakin se voi onnistua. Otin häntä kädestä kiinni ja kävelimme yhdessä rantaan.

Joki on itse asiassa aika pahainen puro, mutta sen rannoilla on sopivia hietikoita, joilla on mukava istuksia. Heitin tavarat maahan ja totesin, että vieläkin menee tunteja, ennen kuin varsinainen konsertti alkaa, vaikka pieniä heräämisen ääniä korviin kantautuikin. Päätimme tehdä tulet, ja kävin taittamassa pari puolilahoa tervaskantoa ja muita risuja polttopuiksi. Annoin Suvin näyttää taitonsa nuotion sytyttämisessä, ja hän innostuikin saamastaan "vastuusta" niin, että oli hauska seurata touhukasta toimintaa. Kiehiset syntyivät näppärästi ja ennen pitkää tuli alkoi nuolla tervaksen kylkeä savun noustessa tyynessä illassa suoraan kohti kirkasta taivasta. Taivaanrannassa oli sen verran pilviä, että pientä iltaruskon poikastakin oli näkyvissä. Heitin laavukankaan alustaksi ja kävin makuulle sen päälle, Suvi jäi tuijottelemaan nuotiota. Ilta alkoi viiletä, mutta hiki kuivui kuitenkin hitaasti tehden nihkeän olon iholle.

"Voisi käydä uimassa", heitin puoliksi huumorilla, sillä vesi oli varmasti jääkylmää, mutta jälleen kerran tajusin liian myöhään, että en voinut perua sanojani, sillä muuten Suvi virnuilisi asiasta vielä pitkään. En voinut jänistää, mutta kun aloin riisua vaatteitani, alkoi hieman nolottaa. Hiekkarannan kohdalla oli juuri sopiva uimapaikka, joten kauemmaksi ei tarvinnut lähteä. Mutta miten viitsisin riisuututa, kun Suvilla ei ollut aikomustakaan osoittaa mitään häveliäisyyttä. Ja tietenkin minulla alkoi seistä. Aloin hieman hidastella ja venyttelin jäseniäni nolona.

"No, alkoiko pelottaa?", Suvi kysyi.
"Ei kun odottelin vain, että sie ehit mukaan", vastasin verkkaisesti.

Katselimme toisiamme ja Suvi taisi tajuta, että en halunnut olla ainoa, joka koikkelehtii alasti metsän keskellä. Hän alkoi verkkaisesti riisua vaatteitaan ottamatta kantaa itse uimiseen. Minulla oli päälläni enää alushousut ja t-paita, jonka heitin myös pois. Mietin, pitäisikö katsoa vai ei. Ajattelin, että tällaista tilaisuutta ei taida ihan heti tulla, ja annoin silmieni viedä katseeni sinne, mihin ne halusivatkin. Suvi oli juuri riisumassa verkkareitaan ja katsoimme toisiamme silmiin.

"No kato nyt sitten jos kiinnostaa", Suvi heitti hieman närkästyneellä äänellä ja nosteli jalkojaan saadakseen verkkarit kokonaan pois. Löysän t-paidan alta vilahtelivat vaalea pikkupöksyt ja Suvi vaikutti hieman punastuvan. En olisi uskonut hänestä, sillä hän ei ollut koskaan ollut mitenkään ujo tyttö. T-paita nousi nopeasti, mutta juuri silloin kun se oli hänen kasvojensa edessä, ehdin vilkaista hänen urheiluliiviensä peittämiä rintojaan. Huomasin olevani varsinainen tirkistelijä, mutta enää ei naurattanut, sillä en voinut olla huomaamatta Suvin jännistystä ja omaa jyskyttävää sydäntäni. Tuijotimme toisiamme ja tunsin pullistuman housuissani kasvavan. Peippo laulaa jossain lähellä, mutta ei saa tunnelmaa särkymään, vaikka hiljaisuuden keskellä sen kirkas ääni kuulostaakin kuin orkesterin pauhulta. Nousen ylös ja riisun alushousuni, vaikka seisova kaluni harmittaakin minua. Suvi arkailee vieläkin mutta huomaan hänen katsovan ihan muualle kuin silmiini. Kävelen rantaan ja kokeilen vettä, vaikka tuntuukin oudolta olla kuin en tietäisikään, että kaluni seisoo kivikovana. Käännyn katsomaan Suvia, joka on jäänyt aivan kuin kahden vaiheille.

"Tule nyt vain, en mie sinua syö.", sanon yllättävän vakaalla äänellä. Se tuntuu vakuuttavan Suvin, joka kääntyy puolittain poispäin riisuakseen alusvaatteensa. Katson kuinka hän kumartuu riisumaan pikkuhousunsa ja näen hänen ihanan pyöreän takamuksensa ensimmäistä kertaa. Käännän katseeni vastentahtoisesti pois ja astun polviani myöten jäiseen veteen. Suvi kävelee viereeni ja haukkoo henkeään osin jännityksestä ja osin kylmästä vedestä. Tartun Suvin käteen ja mutisen jotain siitä, että on parasta käydä äkkiä, ettei palelluta. Astumme varovasti kivisellä pohjalla keskelle puroa, jossa vesi virtaa voimakkaammin vyötärön syvyisenä. Irrotan otteeni Suvin kädestä ja upottaudun hetkeksi veteen nousten huokaisten nopeasti ylös. Suvi epäröi vieläkin, ja hetken mielijohteesta astun hänen eteensä ja kiedon käteni hänen ympärilleen. Puristan hänet itseäni vasten ja painaudumme yhdessä veden alle tuskin sekunnin ajaksi. Noustessamme vedestä annan hienovaraisen suukon Suvin otsalle ja pyyhkäisen hänen hiuksensa hänen kasvoiltaan, jotka ovat jotenkin vääristyneet kylmästä. Kiedon tuon haavoittuvan olennon kainalooni ja nousemme yhdessä vedestä sanomatta sanaakaan.

Pyyhkeitä ei tietenkään ole, joten istumme alastomina laavukankaan päälle palelemaan. Minä kiroilen ja Suvi tärisee, pitipä olla huono idea käydä kevätkylmäisessä purossa uimassa, kun ei kuivia vaatteitakaan ole mukana. Kohennan nuotiota sanomatta vieläkään mitään. Suvin huulet sinertävät veden valuessa hiuksista hänen kasvoilleen ja hän hieroo jalkojaan lämpimiksi.

"Nyt pitää lämmitellä kunnolla, otetaanpas makuupussi", sanon tajuamatta siinä vaiheessa lausahduksen kaksimielistä luonnetta. Levitän makuupussin laavukankaalle ja annan Suvin mennä sen sisään. Jätän kuitenkin makuupussin vetoketjun auki ja laskeudun varovasti hänen viereensä edelleen alastomana. Katsomme toisiamme silmiine ja Suvi liikahtaa lähemmäksi aivan kuin hyväksyen ajatukseni, ja kiedon käteni hänen ympärilleen nostaen makuupussikankaan meidän molempien peitoksi: Maa hohkaa kylmää laavukankaan läpi ja painauessamme toisiamme vasten käännän ritarillisesti Suvin puolittain päälleni ottaen itse vastaan roudasta nousevan kylmyyden.

"Näinkö sitä linnunlaulua kuunnellaan?", Suvi kysyy kylmästä tärisevällä äänellä ja minä en voi olla nauramatta, vaikka nauruni sekoittuukin hampaiden kalinaan. Peippo laulaa edelleen lähistöllä ja muutakin ääntä kuuluu kauempaa.
"Näin", vastaan ja kosketan hellästi huulillani Suvin korvaa. Sanat loppuvat taas siihen, ja huomaan harmikseni, että kaluni alkaa taas herätä kylmän kylvyn jäljiltä. Tunnen kuinka se painautuu Suvin reittä vasten eikä hänkään voi olla sitä huomaamatta. Jännitys kasvaa välillämme ja huomaan, kuinka Suvin hengitys tihenee. Puristan häntä lujemmin itseäni vasten haluten unohtaa kaiken ulkomaailman, sillä tuntuu kuin meidän olisi hyvä olla yhdessä. Suvi nostaa päätään ja katsoo minua silmiin. En malta enää mieltäni vaan painan huuleni hänen ihanan pehmeille huulilleen ohikiitäväksi hetkeksi, joka saa kuitenkin heti jatkoa hymyn karehtiessa molempien kasvoilla. Suvi heilauttaa päätänsä ja suutelee nyt aivan yhtä herkästi, mutta kuitenkin määrätietoisesti, ja tunnemme molemmat ylittäneemme lopullisesti jonkinlaisen rajan välillämme.

Käännän Suvin varovasti alleni ja vedän makuupussin samalla suojaamaan hänen selkäänsä maan kylmyydeltä. Nousen varovasti hänen yllensä ja suutelen tuota sileää otsaa tuntien Suvin kädet ympärilläni. Kylmästä kankeat jalkamme sekoittuvat toisiinsa ja yritän parhaani mukaan olla satuttamatta allani lepäävää kaunista olentoa, jonka iho tuntuu huokuvan lämpöä palellessaankin. Nostan käteni hyväilemään kylkeä ja vien sen Suvin kaulalle. Suvi hymyilee, mutta tärisee edelleen kymästä ja suljen hänen suunsa huulillani. Tunnen kaluni painautuvan hänen reittään vasten ja katson parhaaksi jäädä paikalleni vielä hetkeksi, ettei kylmä pääse vahingoittamaan tuota naisvartaloa, jota niin suuresti himoitsen. Käännymme kyljellemme sylikkäin ja puristan Suvin itseäni vasten. Makaamme siinä vain odottaen, että palautuisimme kylmästä kylvystä, tietäen kuitenkin, mihin kaikki lopulta johtaa. Laulurastas on aloittanut oman konserttinsa puron toisella puolella, mutta tuskin sitä edes tunnistamme. Annan käteni vaeltaa Suvin selällä hieroen kevyesti hänen jännittyneitä lihaksiaan. Suvi tekee samoin, ja uskaltaudun laskemaan käteni hänen takapuolelleen sivellen sitä aivan kevyesti puristaen samalla lantiotani häntä vasten. Suvi ynähtää hieman ja uskon ajan olevan kypsä halujemme toteuttamista varten. Nousen polvilleni ja suutelen Suvin paljasta vatsaa, joka on juuri sellainen kuin toivoinkin, sopivasti naisellisen pyöreä. Hivelen käsilläni hänen rintojensa ympäriltä ja annan huuleni koskettaa nänniä, joka tuntuu kaiken sen pehmeyden keskellä entistäkin kovemmalta ja suuremmalta. Hyväilen rintoja toisella kädelläni samalla suudellen ja vien toisen käteni Suvin poskelle ja kosketan sormellani hänen huuliansa. Laskeudun hitaasti alaspäin suudellen vatsaa ja työnnän käteni kaareutuvan selän alle nostaakseni tuota naisellista lantiota lähemmäksi itseäni. Katson hieman kauempaa tummaa häpykarvoitusta, joka on siistitty reunoiltaan jonkinlaiseksi siveelliseksi kolmioksi. Annan käteni kulkea karvoituksen yli niin, että tunnen kämmenselässäni kutinaa ja kuulen Suvin tuhahtavan kiusoitteluni takia. Suvi painaa kätensä niskaani samalla kun lasken huuliani suutelemaan alavatsaa ja vien samalla toisen käteni hänen reidelleen. Kuljetan sormeani reiden ulkopinnalla aivan kuin mittaillen sen muotoa ja annan ajan kulua kiireettömän kosketukseni alla. Lopulta siirryn reiden sisäpinnalle ja sivelen kosteaa ihoa edestakaisin seuraten samalla, kuinka kosketukseni tuottaa naiselleni jännistyksen ja odotuksen väristyksiä, jotka näkyvät kauniin rintakehän epäsäännöllisenä kohoiluna. Unelmieni nainen katsoo minua odottaen kunnes lasken pääni saadakseni suudella hänen pyhimpäänsä. Vien sormeni häpyhuulille enkä malta olla painamatta toista kättäni hänen takapuolensa alle, sillä jännittynyt lantio on nostanut sen puoliksi ilmaan. Kosketan kielelläni häpyhuulia ja tunnen hänen puhtaan makunsa, maun joka on niin inhimillisen kiinnostava ja kiihottava, että se saa tunteeni nousemaan järkeni ylitse. Vien sormeni Suvin herkimmille alueille ja tuotan hänelle nautintoa niin kuin vain parhaiten osaan, ja yritän tuntea kaikki hänen reaktionsa vartalon liikkeistä, jotka paljastavat voimakkaimmat tuntemukset. Nostan epäitsekkäästi toisen käteni hänen altaan ja tartun sillä Suvin käteen, joka on hyväillyt hänen omia rintojaan puristaen sitä hetken, kunnes vedän sormeni korvaukseksi hänen rinnalleen. Tunnen Suvin sormien koukistuvan ja oikenevan hiuksissani sen mukaan, mitä milloinkin teen. Raskaaksi käyvä hengitys on ainoa mitä kuulemme, vaikka lintujen kuoro on virittänyt jo kaikki äänensä mukaan. Lopulta saan nähdä kuinka Suvin selkä nousee kaarelle ja hän laukeaa huokaisten. Emme halua särkeä tunnelmaa puheella tai huudoilla, sillä luonto ympärillämme pyhittää rakkautemme voiman, ja lintujen laulu tekee kokemuksestamme täydellisemmän aistinautinnon kuin koskaan.

Halu himmentää ajatukseni ja lepään hetken Suvin vieressä maaten katsellen hänen hengityksensä tasaantumista, kunnes hän kierähtää päälleni ja katsoo minua halusta hurjistuneilla silmillään. Hetken katsottuaan hän heittää hiuksensa kasvoiltaan ja nousee ottaamaan minut sisäänsä. Tuntiessani hänen kuuman kosketuksensa kaluni päässä suljen silmäni ja annan hänen tuottaa minulle sen nautinnon, minkä hän ikinä haluaa. Suvi istuu päälleni ja sulkee minut sisäänsä huokaisten. Vedän hänet syliini istumaan niin, että olemme mahdollisimman lähellä toisiamme ja annan rytmin tulla jostain eläimellisestä vaistosta ohjaamaan liikkeitämme. Katsomme toisiamme silmiin ja naimme välittämättä mistään estetiikan vaatimuksista, sillä olemmehan keskellä villiä luontoa, joka ei tunne siveellisyyttä tai rajoja, vaan pelkästään vaistojen ohjaamaa himoa. Näen sumeilla silmilläni Suvin hymyilevät kasvot, kun laukean huultani purren hänen sisäänsä voimalla, joka saa minut puristamaan häntä itseäni vasten tukahduttaen hänen hengityksensä hetkeksi. Nyt on minun vuoroni pidättää huutoani ja onnistun siinä hädin tuskin vaipuen selälleni laavukankaan päälle. Suvi antaa lantionsa liikkua kunnes pehmenen niin, että hän katsoo parhaaksi luovuttaa ja laskeutua syliini lepäämään.

Ympärillämme linnut jatkavat omia soidinmenojaan häiriintymättä yhden lajin poikkeuksellisen kiihkeästä parittelusta.