Onko täällä äitejä jotka ovat huomanneet alkaneensa "robotoitua" ollessaan pitkään kotisalla muksun kanssa? Itse huomaan että aamuisin pitää joskus tosissaan miettiä mitä tuli eilen illalla tehtyä ja monenko aikaan ja muistinko sitä ja tuota. Sitte unohtelen asioita alle punaisen sekunnin ja rentoutuminen on vaikeaa, en esim. älyä istahtaa vaikka hetkeksi kahvikupin kanssa yhteen kohti vaan hortoilen kahvikuppi kädessä ympäri taloa ja kuin robotti ajattelen mitä pitäisi puunata & duunata. Onko tämä normaali kotiäidin "syndrooma" vai olenko alkamassa dementoitua tai muuten vaan höperöityä. Kertokaa kokemuksia!!
Tylsistyminen
Petuliina
8634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
meillä on vaavi vasta kuukauden ja eilen huomasin meneväni ruokalautanen kädessä vessaan...hoo.
Tänään päätin pitää vapaata "duunauksesta ja puunauksesta",mutta ans kattoo ny.
Hyvää keskiviikkoa sinulle, olihan se keskiviikko, kai???;)
Moi!
Kovasti rupesi hymyilyttämään tuo sinun viestisi :) Nuorimmaiseni on jo viisivuotias, mutta silti löydän vielä eilisiä puoliksi juotuja kaffemukeja kirjahyllystä!! Jäi vissiin tuo levottomuus "päälle" :)
Ehkä olet vähän samanlainen kuin minä tässä asiassa. Aina pitäsi olla jotain tekemistä käsillä, tuntuu, ettei voi "hukata" aikaa vain olemiseen, että pitää Tehdä Jotain, kun voi. eihän se välttämättä ole ollenkaan paha asia! Miksi rentoutumisen pitäisi aina olla sitä, että makaa sohvalla kuin lahna!? Eri ihmiset rentoutuvat eri tavoin.
Tässä joitakin asioita, jotka minulle ovat rentoutumista tähän vuodenaikaan. Saan tehdä jotain, mutta kuitenkin olen tekemättä mitään "tärkeää ja välttämätöntä". Homman idea on tietenkin se, että siitä itse nauttii. Ja samalla saa vähän rikottua sitä päivittäistä rutiinia.
Okei.
* Lue. Mars kirjastoon.
* Askaretele pääsiäiskortteja. Mars askartelutarvikeostoksille.
* Kirjoita piiiiiitkä ihan oikea kirje ystävälle, johon et ole ollut yhteydessä pitkään aikaan. Mars postilaatikolle.
* Puhelu jollekin harvinaiselle ystävälle / sukulaiselle.
* Mars pihalle. Keräämään koivunoksia vaasiin, hiirenkorvien kehittymistä on mukava seurata.
* Kudo kaulaliina. (Tai jos olet edistynyt näissä hommissa, tee jotain vaikeampaa.) Tässäkin hommassa saa mietiskellä omiaan, mutta käsillä on silti näpräämistä. Mars lankakauppaan.
* Selaile lehtiä ja pidä sisustuspäivä. Sisusta mielessäsi vaikkapa yksi huone uusiksi. Vaikka lopulta et päätyisi muuta kuin uuteen pöytäliinaan, sekin piristää. Tee se liina itse. Mars kangaskauppaan.
* Siivoa välillä tietokone.
* Osta uusi levyllinen musiikkia. Istu kuuntelemaan. Jokaisella musiikkilajilla on omat "taipumuksensa" saada ihminen tekemään jotain; rauhoittumaan, innostumaan tai haaveilemaan.
* Katsele valokuvia.
* Kutsu kylään joku vähemmän tuttu henkilö. Uusien ystävyyssuhteiden rakentaminen on aina piristävää.
* Leivo jotain "poikkeavaa".
* Vaihda kukkamullat. Uudet ruukut ovat osa sisustusta :)
* Hanki käsiisi siemenluettelo ja selaile ja suunnittele. Etsi tietoa kasveista netistä ja suunnittele itsellesi pieni kasvimaa tai ruukkupuutarha. Ellet ole ennen tehnyt vastaavaa, aloita helpoilla. (Kysele vaikka minulta vinkkejä, jos innostut. Puutarhanhoito ON terapeuttista)
* Osta kaupasta kolme persiljanippua, sellaisia, joissa on juuret tallella. Istuta ne ruukkuun ja pidä ikkunalaudalla. Saat joka päivä tuoretta persiljaa ja samalla uusia viherkasveja. Ne voi sitten myöhemmin keväällä istuttaa ulos.
* Leikkaa vanhat trikoo- ja collegevaatteet matonkuteiksi ja virkkaa uusi kynnysmatto.
...no hei, kyllä näitä tulisi vaikka kuinka paljon. Ehkä teetkin kaikenlaista. Kaikki eivät kaikesta tykkää, mutta tekemällä tällaisia pikku asioita, jotka eivät ole sitä ihansamaajokapäivä, saat sen arjen vähän monipuolisemmaksi. Toki joskus kannattaa olla vain tekemättä mitään. Minulle se on tuo kirjan lukeminen. Päiväunia en osaa nukkua ja telkkarin katsominen ei ole mun juttu. Joillekin taas ainoa rentoutumiskeino on vain ikkunasta ulos tuijottelu. Sitäkin olen tehnyt...
Tää saattaa nyt vaikuttaa joltain naistenlehden "inspiroi itsesi"-palstalta, sori. Nää on kuitenkin kaikki suht edullisia päivänpiristyksiä - ja niitä voi tehdä siinä samalla kun sen lapsen kanssa viettää päivää.
Mukavaa kevättä :)
Istua kahvikupin kanssa? Turha toivo. Enää en viitsi edes yrittää koska lapset karjuvat pyllyn penkistä hyvin nopeasti joka tapauksessa, jos se eivät katso piirrettyä tai nuku niin en edes viitsi yrittää :D
Ajattele, sinä asut työpaikallasi ja työtehtävät koko ajan ympärillä ja näkyvillä. On siinä seonnut yksi jos toinenkin kun omilta duuneilta ei pääse koskaan karkuun, niiden keskellä saa olla koko ajan, nähdä kaikki se mitä on tehtävä vielä. Auts.
Mutta tuosta kotiäitisyndroomasta, on se ihan todellinen tila ja muutkin kärsivät siitä. Ei sitä vain osaa olla enää paikallaan tekemättä mitään, pitää oikein keskittyä. Muuten sitä hortoilee :D
***
taitaa kärsiä tästä vaivasta vieläkin, vaikka minä olen nuorin lapsi. Ainakin hänellä on vaikeuksia syödä istuiltaan kaikessa rauhassa :)
Itselle tätä vaivaa ei ole onneksi tullut, vielä, tosin minulla on vaikeuksia tietää mikä päivä tai jopa mikä kuukausi on menossa :D
Elämä on niin rutiinia kun olla voi.Olen nyt 5 vuotta kotona lastenkanssa ja kaikki menee samalla kaavalla ja koko päivä on just sellasta tohotusta..välillä siivotessa ei edes muista jälkeenpäin mihin on kaikki kamat siivonnu ku niin robottina pyörii täällä :) ja kun kaikki samat asiat tapahtuu jokapäivä uudestaan ja uudestaan ni ne menee jo ihan ilman ajatusta ikäänkuin automaattisesti
avoimessa päiväkodissa hoitaja huomautti että siellä on koulutettu hoitaja katsomassa sinun NUKKUVAA lasta ja sinä seisot täällä kahvinkeittimen edessä juomassa pika pikaa kahvia :)
Kyllä se vaan niin on että illalla ei vauvan nukahtamisenkaan jälkeen osaa rauhoittua ja istua alas vaan pomppii jos jonnekkin kunnes lopulta tajuaa mennä vaakatasoon ja nukahtaa sekunnissa.
olen yrittänyt tehdä päiväjärjestystä, 9.30 ulkoillaan, 11.30 sisälle, syödään, nukkumaan, jolloin itse opiskelen, isompi koulusta, lapset harrastuksiin, taas syödään, iltapalat, iltasadut. Ei siitä kuitenkaan mitään ole tullut, kaikki on pelkkää kaaosta ja unohtelen jatkuvasti hammaslääkäreitä ja tänään näköjään olisi ollut kampaajani. Flunssaisena en muistanut sitäkään. Mies kysyy mitä tänään olet tehnyt?, tullessaan 19.00 kotiin ja rojahtaa sohvalle. Siivooja on käynyt pari kertaa ja selkiyttää kummasti, kun ei tarvi joka päivä miettiä,että nyt pitää kyllä siivota.
Se kenellä homma toimii hienosti ja asiat sujuu joustavasti kertokoot päivärytminsä täällä, haluaisin niin päästä eroon tunteesta, että en saa mitään aikaiseksi ja mikään ei ole kunnossa.
Olisi kiva kirjoitella taas lapsipäiväkirjoja ja laitella valokuvia, jotenkin kaikki tökkii.
Mies on antanut itselleen vapautuksen kaikista kotitöistä.Helpottaisi huomattavasti, jos veisi kersat joskus pihalle tai uimaan. Sen olen tajunnut, että pakko ottaa joskus itsellekin omaa
aikaa esim. harrastusten parissa.
No hyvä että hourijoita on muitakin... Pitänee alkaa tosissaan harrastamaan ainakin aivojumppia ettei tässä oo kypsä pehmustettuun selliin jo parin vuoden päästä. Ja kloppini on vasta parivuotias. Tosiaankin ärsyttää ku sitä on koko ajan jotenki levoton, kuin tulisilla hiilillä! Noh, hyvää kevättä kaikille nautitaan siitä se mitä muistetaan :D