Pääsin viime kesän pääsykokeissa historiaa lukemaan. En tosin aloittanut vielä syksyllä, vaan jäin vielä töihin, jotta saisin kerättyä rahaa hieman säästöön. Ensi syksynä olisi tarkoitus opinnot aloittaa. Mieltäni kuitenkin kaivertaa enkä edes tarkalleen ottaen tiedä syytä. Perusluonteeseeni ilmeisesti kuuluu se, etten voi olla ikinä omiin saavutuksiini tarpeeksi tyytyväinen.
Pääsin läpi toisella yrittämällä (niukasti) ja olin tietysti hyvin onnellinen. Nyt on onni sitten taantunut jopa jonkinlaiseksi apatiaksi, mikään ei ikein tunnu miltään. Tunnen itseni jo vanhaksi (25 vuotta) ja monen vuoden opiskelu alkaa tuntumaan liian isolta haasteelta. Opiskelun aikana ei toisekseen ole rahaa, joten taloudellisistakin syistä johtuen opiskelusta/opiskeluympyröistä irtautuminen on hankalaa.
Kysynkin teiltä opiskelijoilta onko yliopistossa opiskeleminen myös vapaa-aikaa ja harrastuksia rajoittavaa? Matkusteleletteko paljon? Käyttekö töissä?
Pääsin läpi toisella yrittämällä (niukasti) ja olin tietysti hyvin onnellinen. Nyt on onni sitten taantunut jopa jonkinlaiseksi apatiaksi, mikään ei ikein tunnu miltään. Tunnen itseni jo vanhaksi (25 vuotta) ja monen vuoden opiskelu alkaa tuntumaan liian isolta haasteelta. Opiskelun aikana ei toisekseen ole rahaa, joten taloudellisistakin syistä johtuen opiskelusta/opiskeluympyröistä irtautuminen on hankalaa.
Kysynkin teiltä opiskelijoilta onko yliopistossa opiskeleminen myös vapaa-aikaa ja harrastuksia rajoittavaa? Matkusteleletteko paljon? Käyttekö töissä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
yliopistossa opiskeleva voisi matkustaa PALJON!
Kyllä mä ainakin aion yhden pidemmän ulkomaanreissun/vuosi tehdä, töitä tekemällä ei nykyhinnoilla pitäisi tehdä edes kauhean tiukkaa.
Ja aloittajalle, itse käyn töissä, vapaa-aikaa riittää, opinnot edistyy ja olen kohta 24 v fuksi. Sekaan vaan, parempi katua sellaista mitä on tehnyt, kuin sellaista mitä ei ole tehnyt. :)
Itse saan opinto- ja asumislisän päälle 100 e kuussa ja lisäksi tienaan vajaan 1000 e vuodessa satunnaisista töistä. Kyllä tästä riittää matkusteluunkin, jos ei ryyppää, polta tupakkaa ja on muutenkin säästeliäs.
Itse olen kokenut yliopisto-opinnot hyvin löysiksi. Luentoja on joitakin tunteja päivässä (eikä edes joka päivä) ja vapaa-aikaa enemmän kuin riittävästi. Historian opiskelu voi tietysti olla vähän enemmän aikaa vievää, koska tentittäviä kirjoja on paljon. Omasta motivaatioista riippuu, miten raskaaksi sen kokee. Kyllä minä suosittelisin opiskelua, paitsi jos sinulla on jokin muu hyvä vaihtoehto eikä ala oikeasti kiinnosta.
Ehkä sinun kannattaisi pohtia/muistella mistä syystä alun perin lähdit pääsykokeita varten lukemaan.
Jos urakoinnin syynä ei ollut pelkkä valintakokeiden muodostama haaste, saatat yksinkertaisesti kärsiä jonkinasteisesta muutosvastarinnasta. Ei aikuisen(kaan) ole kovin helppoa siirtyä suhteellisen vakiintuneesta elämästä ja tutusta rutiinista uudenlaista työ- tai opiskelu-uraa tavoittelemaan.
Pääsykokeiden aikaan ajatus opiskelijaksi siirtymisestä voi tuntua hohdokkaalta ja hienolta idealta; lähempänä sen toteutumista alkaakin jo ahdistaa, kun käytännön kysymykset, taloushuolet ja mahdollinen toiseen kaupunkiin muuttaminenkin alkavat painaa päälle. Se ei silti välttämättä tarkoita, että opiskelun aloittaminen olisi huono idea.
Vanha et ole missään nimessä. Aika kuitenkin kuluu omia menojaan vaikka päättäisitkin jättäytyä syksyllä opinnoista pois. Jos sinusta vähänkin tuntuu siltä, että opintojen peruminen voisi myöhemmin kaduttaa, kannattaa ainakin käydä kokeilemassa, miltä elämä opiskelijana tuntuu.
Tunnut olevan eniten huolissasi rahan riittävyydestä ja siitä, rajoittaako opiskelu hirveästi elämääsi. Vastaus on: se riippuu itsestäsi. Ajankäyttötavoistasi, harrastusten määrästä ja tärkeydestä... Näihin asioihin voit itse vaikuttaa. Ehdit kyllä käydä töissä opintojen sivussa tai opiskella töiden sivussa, miten nyt vain.
Tee itsellesi selväksi, kummalla asialla on sinulle tällä hetkellä suurempi painoarvo: työnteolla ja sen tuomalla taloudellisella turvalla, vai opiskelulla.
Pohdi, onko nykyinen työsi sellaista, jota voisit tehdä koko työurasi ajan. Opiskelu on tutkintoon johtaessaan välivaihe, jonka tarkoituksena on viedä sinut uusille urille. Jos et sellaista kaipaa ja ole täsmälleen tyytyväinen siinä missä olet, ja voit nähdä itsesi saman alan hommissa vielä pitkään, niin vastaushan on siinä.
Tsemppiä. Yritä saada kiinni niistä suunnitelmista ja ajatuksista, joita sinulla oli siinä vaiheeessa, kun olit hakemassa opintojen piiriin. Älä käytä ikääsi argumenttina opintojen peruuttamista pohtiessasi, sillä siinä kyllä putoat aika pahaan ansaan. Se 5-6 vuotta jotka ehkä vietät opiskellen voivat tuntua nyt todella paljolta, mutta ovat vielä aika pieni siivu elämänkaartasi, etenkin jos opiskelun tuloksena on sellainen ala ja ura, joka todella iskee.
Otsikossa esittämääsi kysymykseen vastaan: ei ole.
Muista, että yliopistoissa opiskelee monia keski-ikäisiäkin. Olen kuullut jopa yli 80-vuotiaasta ensimmäisen vuoden opiskelijasta.
Vaikutat perfektionistilta. Liiallinen perfektionismi voi hankaloittaa omaa elämää. Varsinkin, jos olet sattumoisin vielä kontrollifriikki, niin silloin suosittelen esim. draamaa harrastukseksi.
Matkustelu on mahdollista, mutta lähinnä naapurimaihin. Suosittelen laivaristeilyjä. Uskon, että ainejärjestöön kannattaa liittyä ja sen jälkeen hankkia ihmiskontakteja.
Muista, että elämään mahtuu niin onnistumisia kuin epäonnistumisiakin. :)
Yliopisto-opiskelu on ollut itselleni koko ajan hankalaa, osin siksi että olen hiukkasen väärällä alalla. Aion tosin nyt hakea uuteen kouluun vaikka täytänkin 24.
Mutta mutta. Ikä on kuules yksi hailee yliopistossa. Kaikissa opiskeluryhmissä joissa olen ollut on aina ollut mukana ainakin yksi vanhempi henkilö ja minä puhun nyt neli-viisikymppisistä.
Itse olen välillä tehnyt enemmän töitä, välillä vähemmän.Tällä hetkellä opiskelen pääasiallisesti ja olen taloudellisesti vähän tiukemmilla, mutta tulevaisuutta ajatellen olen oppinut käyttämään rahaa todella järkevästi ja suhtautumaan kriittisesti turhaan kuluttamiseen. Joskus olen ollut tiiviimin töissä ja palautellut opintotukia takaisin. Välillä on matkusteltu ja välillä kitsasteltu.
tosiaankaan opiskelu sinun iässäsi! Kälyni (24v.) lääkiskurssilla on myös 40-vuotiaita...Itselleni opiskeluaika yliopistossa oli ehdottomasti elämäni onnellisinta aikaa. Pystyi hyvin itse rytmittämään opintoja ja vapaa-aikaa. Rahaa tosin oli vähän, mutta kannatti ehdottomasti. Nyt työelämässä ja lomapkko paksumpana haikailen ehdottomasti opiskeluajan rennon elämänrytmin perään...Ei muuta kuin syksyllä luennoille reippaasti!
Minä olen valmis maisteri ja olen ollut pitkään työelämässä. Aloitin jokin aika sitten toisen maisterin tutkinnon suorittamisen täysin työelämän ohella - hyvin menee! Normaali opiskelurytmi on kuitenkin sen verran hidasta, että opiskelu normaalissa tahdissa onnistuu varsin mainiosti työn ohella.
Älä siis jätä työtäsi, vaan aloita opinnot siinä sivulla. Tällöin et edes menetä mitään, jos opiskelut ei maistukaan.