Olen seurustellut muutaman vuoden lapsettomana lapsellisen miehen kanssa. Heti alkuun tule tunne että minun täytyy olla äiti lapselle, miksi? Eikö lapsella ole äiti ja isä? Minähän ole ennemmin kaveri kuin äiti. Mies vielä olettaa että eron jälkeen kaikki sujuu kuten "ennenkin". Eihän se niin mene. Yrittäkään nyt miehet ymmärtää että tilanne on uusi niin lapselle kuin tyttöystävällekin! Voin sanoa että meillä lapsi tottui tosi hyvin tilanteeseen alusta alkaen. Minulle tilanne oli paljon vaikeampi. Mielestäni miehen pitää hoitaa lapsensa koska lapsi on hänen. Minulla kai saa olla omiakin menoja eikä aina tarvitse olla miehen ja lapsen matkassa. Mies jotenkin kuvittelee että olen siirtynyt hänen eronsa jälkeen äidin rooliin. Mitä mieltä isät ovat tästä?
Eronneet isät
lyydia*
91205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eli kun otat/saat miehen, jolla on lapsi tai lapsia niin myös sellaisen saat. Eli suomeksi; miehellä on lapsi ja lapsi on nro 1, sinä tulet sitten vasta. Mikäli kuvittelit, että vietät miehen kanssa vain aikaa osallistumatta hänen ja lapsensa puuhiin ja teet sen silloin kun sinulle sopii, niin väärässä olet. Ei sinun tarvitse äidiksi lapselle ruveta, eikä hoitajaksi, mutta huomioon täytyy ottaa, että lapsen täytyy mahtua kuvioihin. Et voi saada vain pelkkää miestä.
ole kuitenkaan välttämätöntä ja mielestäni miehen tulisikin viettää kahdenkeskistä aikaa lapsensa kanssa mahdollisimman paljon, eikä vaatia lapselta, että hänen tulee heti ottaa kontaktia tai ylipäätänsä tutustua heti uuteen naiseen. Lapsen kannalta ajateltuna jos itse olisin se uusi tyttöystävä... antaisin isän ja lapsen olla mahdollisimman paljon kaksistaan, koska jos tapaa lastaan VAIN JA AINOASTAAN joka toinen viikonloppu, on se niin vähän, ettei silloin tarvita siihen enää uusia aikuisia mukaan. Vaan sen kaksi päivää tulisi olla vain ja ainoastaa laatuaikaa heille kahdelle!!!! Näin minä näkisin asian. Ja ihmettelen jos mies ei asiaa nää niin. Mutta en tunnekaan tapausta, joten olen aika jäävi sanomaan.
katkera ex? Eihän alkuperäinen sanonut sanallakaan että haluaisi vain miehen.
Ihmetyttää joissakin uusio perheissä ajatus, että uuden kumppanin pitäisi kohdella toisen lapsia kuin omiaan. Tottakai kuuluu kohdella kumppanin lapsia asiallisesti ja tulla heidän kanssaan toimeen mutta kyllä ne on lapsen oma isä ja äiti jotka siitä kasvatuksesta vastaavat.
onnellisesti jo 10v naimisissa :) Ja liittomme kestää toivottavasti hautaan saakka jotta lasten lapset voi tulla sitten onnelliseen mummolaan.
Minä en todellakaan kaipaa lapselleni toista äitiä, sillä yksi äiti hänellä jo on. Minä kyllä hoidan sekä isän että äidin tehtävät niillä viikoilla kun lapsi minulla on.
Mielestäni jos yhdessä asutte niin yhdessä hoidatte. Niinkuin muissakin perheissä varmaan kaikilla perheenjäsenillä saa olla yhteisten menojen lisäksi myös omat menot. ja näiden lisäksi mikä myös tärkeää niin aikuisten omat yhteisen menot.
ja menoistahan varmaan sovitaan yhdessä ja ilmoitetaan ajoissa toiselle mikäli on jotakin omaa menoa.
Et tosiaan ole lasten äiti mutta muuten tärkeä perheenjäsen siinä missä toisetkin!!
Eikö ole ihan reilua ja rakkaudellista jos lapsenomaava kumppani tulee vaikka töistä väsyneenä että tämä uusi "äitipuoli" voisi vähän auttaa?? Aikamoista itsekkyyttä osoittaa jos isä saa hoitaa kokonaan lapsen kaikki asiat jos vaikka on viikko-viikko järjestely. Sillä toisella viikolla sitten pitäisi taas yhtä innolla leikkiä tämän äitipuolen kanssa, äitipuolen joka ei persettään nosta juorulehtien- ja ohjelmien seuraamiseltaan auttaakseen koska :"Sinunhan on lapsi"...Haloo!
että on ihme jos isä ei halua itse hoitaa lastaan jos on esim viikko ja viikko tai joka toinen vkoloppu. Sehän on OMA LAPSI ja vanhempana ainakin minä haluan olla mahdollisimman paljon lapseni kanssa. Ja jos saisin olla vain joka toinen viikko....odottaisin innolla töistä pääsyä, että saisin taas olla lapseni kanssa. En todellakaan jaksa ymmärtää, että oman lapsen kanssa oleminen, varsinkaan vähemmän kuin kolmen kanssa olisi jotenkin vastenmielistä??? Ei mene minun jakeluun. Eikö sitä omaa aikaa riitä sitten kun lapset eivät halua olla enää meidän kanssa, vaan menevät menojaan??? Se aika tulee yllättävän nopeasti ja tätä vaihetta ei saa enää takaisin.