Mulla on jokapäiväisenä lääkityksenä Xanor 1 mg ja tarvittaessa otan Stesolidia 5 mg, siitä olen yrittänyt pikkuhiljaa eroon.
Työ stressaa ja ilmeisesti se vaikuttaa koko psyykkeseen.
Olen "oppinut" lietsomaan itseni aivan järjettömään paniikkitilanteseen. Äskenkin suihkussa aloin ajattelemaan rintasyöpää ja kappas vaan, sydän alkoi hakkaamaan ja lopulta olin aivan varma, että kuolen juuri siihen paikkaan.
Ja yöllä/illalla, jos en saa unta, alan ajattelemaan sydänkohtausta, niin johan taas teen kuolemaa.
Nyt olen menossa iltavuoroon töihin sairausloman jälkeen ja sekin jännittää aivan tajuttoman paljon.
Että tämä on rasittavaa! Kaikki tuntuu niin vaikealta...
Työ stressaa ja ilmeisesti se vaikuttaa koko psyykkeseen.
Olen "oppinut" lietsomaan itseni aivan järjettömään paniikkitilanteseen. Äskenkin suihkussa aloin ajattelemaan rintasyöpää ja kappas vaan, sydän alkoi hakkaamaan ja lopulta olin aivan varma, että kuolen juuri siihen paikkaan.
Ja yöllä/illalla, jos en saa unta, alan ajattelemaan sydänkohtausta, niin johan taas teen kuolemaa.
Nyt olen menossa iltavuoroon töihin sairausloman jälkeen ja sekin jännittää aivan tajuttoman paljon.
Että tämä on rasittavaa! Kaikki tuntuu niin vaikealta...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lue ihmeessä kirjoitukseni "Hei kaikki kohtalotoverit ja pirteää mieltä!" Jos siitä olisi apua :) Tuohon sairauksien ajatteluun sanoisin, että on hyvä tietenkin tiedostaa elämän varjopuolia, muttei niihin saa takertua. Ne on pelottavia asioita, muttei niistä kannata "paniikkia" niin sanotusti ottaa. Jos sellainen tulee, se on tullakseen.
Mutta sen sijaan, että ajattelet "mitä jos minulle tulee rintasyöpä tai saan sydänkohtausken" käännä se toisinpäin: "kylläpä elämä on ihanaa ja onpa ihana olla terve, elää tässä ja nyt! Mitähän kivaa keksisin seuraavaksi?" Käy pienellä kävelylenkillä ulkona raikkaassa ilmassa ja mene vain töihin reippain mielin, huomaat, että eihän siinä mitään jännitettävää ollutkaan! Parhaiten saat ajatuksesi muualle kun on tekemistä. Tai käännä se huumoriksi: "Hejdo! Mä tästä lähden nyt töihin panikoimaan."
Ei siinä oikein muu auta kuin luja tahto ja itsensä psyykkaus. On toki olemassa lääkkeitä, mutta nekään eivät aina auta, korkeintaan lieventävät oloa. Tsemppiä!
tarvitset mielialalääkityksen joka auttaa paniikkiisi pitemmän päälle.Itselläni on Cipralex ja tarvittaessa Xanorin tapainen rauhoittava ja ahdistusta poistava lääke.Ehkä kannattaisi käydä uudelleen lääkärissä.Itse voin tällä hetkellä aika hyvin,kiitos Cipralexin,mutta taskussa kulkee rauhoittava kainalosauvana,ja joskus joudun ottamaan sen.Olen alkanut hyväksymään tämän vaivani, mutta pyrin varomaan stressiä jos pystyn.
Eli miten äkkiä tuo Xanor alkaa vaikuttamaan siitä kun sen ottaa?
Millainen olo siitä tulee... tarkoitan "unohtuuko" paniikkioireet vai eikö niistä välitä vai mikä on sen lääkkeen apu?
eli siis:Itse pyrin käyttämään viime hädässä,mutta siihen en ole vielä päässyt että uskaltaisin antaa paniikin tulla.Kun tunnen että paniikki tulee,otan lääkkeen,juon kylmää vettä,käveleskelen edstakaisin,pesen vaikka hampaita,valuttelen ranteille kylmää vettä,yritän touhuta kaikenlaista pientä.No aikaa menee ehkä n.10-15min ja olo helpottuu.Olo on hiukan raukea mutta ei toimintakyvytön,ahdistus on poissa .Totuus kohdallani on se kuitenkin ,että jos menen esim.teatteriin tai paikkaan jossa tiedän tai uskon paniikin tulevan,otan tabletin n.puoli tuntia ennen menoa.Minulla on Alprox lääkityksenä,kuuluu samoin vaikuttaviin käsittääkseni.Näin minulla..jaksamista sinulle
Tosi hyvä, että otat lääkkeen vain viime hädässä, niin kehosi ei pääse tottumaan siihen. Kokeilepa myös tuota EFT-taputteluhoitoa, josta viesti muistaakseni alempana tällä palstalla. Taputtelu vaikuttaa autonomiseen hermostoon tasapainottavasti ja sen vuoksi paniikkioireet lievittyvät tai suorastaan katoavat.