Nii elikkäs.. olen 17 vuotias (2 kk päästä 18) tyttö/ nainen. Olemme asuneet kihlattuni kanssa viime kesästä asti yhdessä.. Ongelmani on se, että minusta alkaa tuntua että minun on pakko katkaista välit vanhempiini. Joka ikinen kerta kun näen äitini tai puhumme puhelimessa, hän haukkuu minua, vaatteitani, miestäni, kotiamme, ystäviäni ja yleensäkin tapaamme elää ja se ihan oikeasti viiltää aika syvältä, kun on kuitenkin vielä aika alkuvaiheessa oman elämän perustamisen kanssa, vaikka nyt ollaankin kohta vuosi asusteltu yhdessä (takana 3,5 vuotta seurustelua).. Kerron nyt hieman meistä: Eli minä täytän hyvin pian 18 ja poikaystäväni 19. Opiskelemme molemmat (hyvin tuloksin, ei kursseja rästissä, opiskelu etenee suunnitellusti). Käymme molemmat opiskelun ohella töissä ja saammekin rahaa niin hyvin ettei meidän tarvitse sitä muualta pyydellä. Asumme hyvämaineisella asuinalueella siistissä 60 neliön kaksiossa ja meillä on kaksi kissaa. Kumpikaan meistä ei käytä huumeita, tupakoimme kylläkin, alkoholia juomme ehkä kerran kuukaudessa. Mieheni ja minun välinen suhde on erittäin hyvä, toki joskus riidelläänki mutta outoapa olisi jos ei.. :) Hoidamme kaikki laskut ja vuokrat pois ajallaan, meillä on kaapissa aina ruokaa, puhtaita vaatteita, siisti asunto.Meillä kummallakaan ei ole mitenkään "hämäriä" ystäviä, joten en tiedä sitäkään mistä äitini on mahtanu keksiä haukkua heitä... Tapamme elää on mielestäni normaali, kuten jo mainitsin emme kovin usein juo, tykkäämme vkloppuisin käpertyä sohvalle ja katsella elokuvia jos emme ole töissä, tai vaihtoehtoisesti käymme moikkaamassa mieheni vanhempia ja meidän ystäviämme. KERTOKAA KILTIT IHMISET, MIKÄ MÄTTÄÄ, MIKÄ MINUSSA / MEISSÄ ON NIIN PAHASTI VIALLA ETTÄ AINA PITÄÄ OLLA MOITTIMASSA?
Isäni on aivan ihana, mutta äitini lannistaa hänetkin joten en kauheasti voi vedota häneen että hän puhuisi äidilleni..Tuntuu pahalta ajatella että emme ole tekemisissä mutta en haluaisi kuulla sitä ilkeilyä ja moittimista joka ikinen päivä koska siihen ei mielestäni ole aihetta, mielestäni pärjäämme oikein hyvin.
Isäni on aivan ihana, mutta äitini lannistaa hänetkin joten en kauheasti voi vedota häneen että hän puhuisi äidilleni..Tuntuu pahalta ajatella että emme ole tekemisissä mutta en haluaisi kuulla sitä ilkeilyä ja moittimista joka ikinen päivä koska siihen ei mielestäni ole aihetta, mielestäni pärjäämme oikein hyvin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko kertonut tuon kaiken äidillesi? Teidän pitäisi puhua... kasvotusten... kerrot, että pärjäätte oikein hyvin eikä hänen tarvitse puuttua noin paljon elämäänne, olettehan te miehenne kanssa jo lähes aikuisia ihmisiä! Eikä äidilläsi ole oikeutta arvostella sinua tai ystäviäsi... Kaiken takana on luultavasti vaan kuitenkin se, että äitisi on huolissaan sinusta ja hän on joutunut tavallaan "luopumaan" sinusta kun olet jo omillesi muuttanut. Ehkä hän ei tunne ystäviäsi hyvin... ehkä voisit esitellä heidät paremmin...
Minulla itsellä on jo 15-vuotias lapsi, ja meillä sama meuhkaaminen on jatkunut 20 vuotta.
Lapsi oli varmasti vahinko, väärän miehen kanssa, olen väärässä paikassa töissä, ostan vääränlaisia vaatteita, vääränlaisen pesukoneen... lista on loputon. Neuvoja sataa pyytämättä taukoamatta, ja jos jotain kysyy niin asiallista vastausta ei saa.
Itse olen opetellut sanomaan puhelimeen hei-hei tai kävelemään ovesta ulos kun en enää viitsi kuunnella.
Mitäpä jos äitisi ei tarkoita kannanottojansa haukkumiseksi. Jospa hänellä on vain tapana "jupista" kaikesta. Voisin kuvitella, että hänen tavoitteenaan on ollut kasvattaa sinusta omillaan toimeentulevan kunnollisen kansalaisen juuri niillä arvoilla, mitä nyt toteutat. Olet lähtenyt niin nuorena kotoa omaan elämääsi poikaystäväsi kanssa, että hänen kasvatustyönsä on jäänyt kesken. Ehkä hän kokee sinut vielä pikkutytökseen. Hän ei ehkä luota, että pystyt täysin huolehtimaan itsestäsi ja tekemään oikeita valintoja. Skarppaat ja näytät äidillesi, että pärjäät. Teet parhaasi ja ehkä juuri siksi sinua ärsyttää äitisi kommentit. Neuvoisin sinua suhtautumaan huumorilla niihin. Niille saa nauraa, mutta voi niissä olla jotain viisastakin. Hoida välit äitisi kanssa kuntoon, ennen kuin on liian myöhäistä.
Oma tyttäreni kokee minut suurinpiirtein samanlaiseksi kuin sinä äitisi. Olen siitä tosi surullinen, sillä en ole ikimaailmassa halunnut hänelle pahaa. Hän vain ottaa kaikki sanomiseni henkilökohtaisena loukkauksena, eikä siksi soitakaan minulle. Lisäksi hän parin vuoden kontaktitauon jälkeen ilmoitti, että olen todella psyykkisesti sairas ihminen. Hän on hautonut väärinymmärrettyjä asioita päässänsä ja taitaa itse sairastua. En enää itsekään tiedä, mitä uskallan puhua hänelle. Olen ehdottanut yhteistä terapiaan menoa, mutta siihen hän ei suostu. Meillä taitaa tilanteen korjaaminen olla myöhäistä.
Sitä, että olet saanut niin ihanan ja mahtavan miehen, kuin itse olet antanut ymmärtää, vaan on katkera siitä, että hänen oman elämänsä George Clooney tällä hetkellä on pelkästään tossu.
Äitisi on omista valinnoistaan pahoillaan, ja on mustasukkainen sinun onnellisuudestasi ja yrittää saada sinut luopumaan siitä, sen vuoksi hän yrittää kaivaa jokaisen huonon puolen esille sinun ja miehesi elämästä, jotta saisi osoitettua omaa paremmuuttaan jota ei ole.
Sen sijaan sinussa ja miehessäsi ei todellakaan ole mitään vikaa! Sen sijaan teitä saisi onnitella jo pelkästään siitä, että olette olleet noinkin kauan yhdessä noinkin nuoriksi. Samaten tuo, ettei teidän tarvitse bailata jatkuvasti, vaan rauhallinen koti-ilta rakkaan kanssa ajaa edelle ja on mukavampaa.
Viesti on oikeassa paikkaa.
Ei äitisi sinua hauku siksi, että olisit jotenkin epäonnistunut tai huono. Äidilläsi on sisäisiä ristiriitoja tunteidensa kanssa, koska on menettänyt sinut noin nuorella iällä. Häneen koskee nähdä, että sinä pärjäät noin hyvin ilman häntä. Kaikki äidit ovat sellaisia.
Älä odota parannusta tilanteeseen lähiaikoina! Voisit koittaa jaksaa kyläillä äidilläsi mieluiten yksin ja koittaa vähäsen olla se hänen pikkutyttönsä. Äitisi tulee haukkumaan sinua mutta koita olla luja äläkä välitä.