Olen huomannut että mitä enemmän yksinäisyyttäni mietin niin sitä epätoivoisempi olo minulla on. Välillä olo on erilainen, unohdan toisinaan yksinäisyyteni ja silloin on paljon helpompi olla. En edes tiedä mistä yksinäisyyden tunteeni on peräisin, kai se johtuu tästä yksinolosta ja kun ei ole muuta elämää kuin työ. Jos menen ihmisten ilmoille vain tarkoitukseni unohtaa yksinäisyyteni niin silloin se vasta aina muistuukin mieleeni. Mutta silloin kun pystyn menemään ihmisten ilmoille jostain toisesta syystä kuin seuran puutteesta voin taas ihan mielettömän hyvin!
Lamaannuttava tunne
Stressiä ja yksinäisyyttä
2337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikka tulee takkiin välillä, niin aina pitää ponnahtaa elämään aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, loputtomalla syötöllä, loputtomin resurssein ja loputtomin konstein. Jos jää sisälle murehtimaan, ongelmat kasautuvat, ja näin pam löydät itsesi äkkiä hourulasta.
Aika yleistä. Pahennat tilannetta lisää olemalla yksin ja miettimällä aihetta illasta toiseen.
Jos sulla on kavereita, niin lähde niiden kanssa harrastamaan jotain tai vaikka vaan ulos jonnekkin, ihan minne vaan missä voit tavata muita.
Jos taas lähdet ravintolaan yksin vartavasten seuraa etsimään, niin kylläpä tuntuu varmasti yksinäiselle. Ei silloin tule ainakaan unohdettua kyseistä asiaa. Ravintolassa yksinäisyys voi tuntua ehkäpä vielä suuremmalle asialle kun näkee muilla olevan niin sanotusti "hauskaa" tai "meno päällä". (Tarkemmin tutkailtuna osalla porukkaa ei todellakaan ole em asioita, vaikka he siltä ensivaikutelmassa näyttävätkin.)
Toisaalta jos lähdet ravintolaan yksinäsi, niin voit tehdä kuten minä. En lähde varta vasten mitään seuraa hakemaan (näin ei tule myöskään pettymyksiä), vaan valitsen paikan jossa on hyvä bändi ja menen vaan kuuntelemaan sitä. Jos tapaan tuttuja, niin sitten tapaan. (Näillä leveysasteilla se on kylläkin minulle aika epätodennäköistä.)