Toisia ihmisiä ei tarvitse koskaan "hoitaa".
Jos näkee lähimmäisessään jotain hoidettavaa niin voi olla varma että ei itse ole vielä antanut Pyhän Hengen hoitaa omaa sydäntään. Kyse on oman syyllisyyden projisoimisesta. Tämän asian Jeesus opettaa rikka-silmässä-vertauksessaan.
Jos siis jollekulle iskee hoitamisenhimo niin ainut asia mitä silloin voi tehdä on tutkia omaa sisisintään, tunnustaa syntinsä (tämä toisiin projisoitu synti)Jumalalle ja hylätä se. Vain näin toimimalla tulee itse vanhurskaaksi kuten alla oleva Raamatun kohta opettaa.
Synnin ulkonen muoto ei ole ratkaisevaa vaan synnin olemus. Muoto on vain helposti manipuloitavissa oleva tekosyy.
(Luuk.18:10-14)
"Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!'
Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."
Jumalan sana ei tyhjänä palaja, se joko parantaa tai pahentaa. Mistähän minä tämänkin olen kuullut?
Jos näkee lähimmäisessään jotain hoidettavaa niin voi olla varma että ei itse ole vielä antanut Pyhän Hengen hoitaa omaa sydäntään. Kyse on oman syyllisyyden projisoimisesta. Tämän asian Jeesus opettaa rikka-silmässä-vertauksessaan.
Jos siis jollekulle iskee hoitamisenhimo niin ainut asia mitä silloin voi tehdä on tutkia omaa sisisintään, tunnustaa syntinsä (tämä toisiin projisoitu synti)Jumalalle ja hylätä se. Vain näin toimimalla tulee itse vanhurskaaksi kuten alla oleva Raamatun kohta opettaa.
Synnin ulkonen muoto ei ole ratkaisevaa vaan synnin olemus. Muoto on vain helposti manipuloitavissa oleva tekosyy.
(Luuk.18:10-14)
"Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!'
Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."
Jumalan sana ei tyhjänä palaja, se joko parantaa tai pahentaa. Mistähän minä tämänkin olen kuullut?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikken yleensä pidä tapana lainata pitkiä raamtunkohtia tämä kohta kuitenkin nousi väistämättä mielee. Ainakin istelleni tämä on avannut tätä synnin olemusta. Usko ei tee meistä synnittömiä ja sikäli meidän pitää kiinnittää itsemme Kristukseen että me hänen sovitustyön kautta myös olisimme osallisia ylösnousemuksesta.
Roomalaiskirje 6
1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
9 tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
10 Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
11 Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
12 Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
13 Älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
14 Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
17 Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,
18 ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!
..tarkoittaa mainitsemasi itsensä Kristukseen kiinnittäminen? Jos tätä ei ymmärrä niin koko Raamatun lauseet ovat vain turhaa sanahelinää.
Eikö se ole juuri sitä että antaa kaiken kaikille anteeksi? Niinhän Jeesus juuri teki. Hän ei kulkenut ympäriinsä papeilta syntejä anteeksianomassa. Jos ihminen seuraa Jeesusta niin silloin hänen täytyy olla mukana samoissa puuhissa kuin missä Jeesuskin on.
Muistaakseni se olit sinä jonka kanssa aiemmin pääsimme yhteisymmärrykseen siitä että usko ei tee meistä välittömästi synnittömiä mutta kylläkin koko ajan synnittömämpiä, eikö?
"meno päällä" enkä aamusella ehtinyt syventää ajatuksiani.
Mitä tarkoitaa Kristukseen kiinnittäminen?
Sitä että vaikka elämässämme teemme syntiä monin tavoin synti ei ole se joka elämäämme hallitsee vaan Kristus. Ettei synti ole meille niin rakas ja tärkeä että syrjäyttää meidän elämästä sen kaikkein tärkeimmän. Me teemme syntiä mutta synti ei hallitse meitä vaan Kristus.
Kun kiinnitämme itsemme Kristuksen on ruumimme synnin takia kuoltava mutta jos me olemme yhteen liitetyt Kristuksen kannsa kuolemaan olemme kiinitetty myös hänen ylösnousemukseen.
Laki ei tee meitä Jumalan edessä eläväksi vaan Krsitus. Te olette viinipuun oksat....
Oletko koskaa oikeassa elämässä nähnyt omenapuun tai sireenin "varttamista". En tiedä ihan tarkaan millä nimellä sitä kutsutaan. Kuitenkin toiseen puuhun istutetaan toisen puun oksa ja ne kasvat yhdeksi puuksi. Niin meidänkin tulee antaa vartaa itsemme siihen totiseen viinipuuhun?
Usko hedelmiä taas on anteeksianto hvyyys rauha rakkaus jne.... Ja ne tulevat uskon kautta. Niin kuin vartettu oksa ottaa voimansa emäpuusta niin meidänkin voimamme on Kristuksessa.
Luonnollisessa varttamisessa vartettu oksa ei kanna niitä hedelmiä mitä emäpuu tuottaisi vaan niitä jaloja hyviä hedelmiä mistä se on leikattu.
Samoin tekee taivaallinen isä meille. Se leikkaa meidät viallisesta puusta ja kiinittää meidät uskon kautta Kristukseen. Ja sitä kautta kannamme niitä hyviä hedelmiä. Ilman varttamista kuolisimme yhdessä "huonon" puun kannsa jolla ei ole elämää.
Inhimillisesti katsottuna meistä "voi" tulla parempia ihmisiä. Jumalan edessä olemme kuitenkin yhtä syntisiä. Se että näemme uskon hedelmät ympärillämme on osoittamassa että olemme oikealla tiellä. Kun pidämme omantunnon puhtaan tokihan se tekee "elämästä helpompaa" ainakin siinä mielessä ettemme lankea taas siihen samaan.
Tokihan Kristuksen mieli velvoitaa meitä parannuksen askelille siinä että me osoittaisimme sitä rakkautta lähimmäisiämme kohtaan jonka itse olemme osaksemme saaneet.
Kristuksen mieli myös opastaameitä ja myös lisää ymmärttystä. Se että kilvoittelemme synnin poispanijana ei tee meistä synnittömiä eikä edes synnitömämpiä vaan se on armohoitoa. Osoittamassa meille joka päivä ja joka hetki että me olemme lahjaksi saaneet täydellisen vanhurskauden.
Ilman synnin tuntoa emme voisi ymmärtää armon ylenpalttisuutta.