Vaimoni oli kesämökillämme omissa oloissaan kesällä Loviisan saaristomökissä.
Itse olin silloin työkeikoilla maakunnissa ja harvoin pääsin yöksi “kotiin”.
-Eräänä päivänä vaimoni oli rannassa huuhtomassa perunoita kattilassa ja sai niskaansa jotenkin pistävän tunteen. Aivan kuin häntä olisi joku tarkkaillut takaapäin.
Vaimoni oli kääntynyt katsoakseen taakseen ja havaitsi samassa miehen, joka tuijotti häntä parinkymmenen metrin päässä olleen puun katveesta.
-Vaimoni pelästyi ja lähti juosten mökkiin. Samalla mieskin oli kadonnut näköpiiristä.
-Vaimoni oli peloissaan yksin siellä mökillä kaikkien lukkojen takana.
-Onneksi tuo lukiolaispoika Risto tuli mantereelta Monarkillaan käymään ja tuomaan meille saapuneen postin.
-Vaimoni poistui saaresta Riston veneessä kassinsa pakattuaan tullen takaisin kaupunkiasuntoon.
-Myöhemmin lehdistä selvisi, että eräs vankikarkuri oli liikkunut seudulla omissa kotimaisemissaan ruokaa etsien. -Ei hän ollut luonnoltaan mikään murhamies, mutta kuitenkin?!
(tässä rasvakouran poika selaa isänsä muistelmia, jotka taitavat olla nyt yhtä kirotut kuin alkuaikoinaankin)
Itse olin silloin työkeikoilla maakunnissa ja harvoin pääsin yöksi “kotiin”.
-Eräänä päivänä vaimoni oli rannassa huuhtomassa perunoita kattilassa ja sai niskaansa jotenkin pistävän tunteen. Aivan kuin häntä olisi joku tarkkaillut takaapäin.
Vaimoni oli kääntynyt katsoakseen taakseen ja havaitsi samassa miehen, joka tuijotti häntä parinkymmenen metrin päässä olleen puun katveesta.
-Vaimoni pelästyi ja lähti juosten mökkiin. Samalla mieskin oli kadonnut näköpiiristä.
-Vaimoni oli peloissaan yksin siellä mökillä kaikkien lukkojen takana.
-Onneksi tuo lukiolaispoika Risto tuli mantereelta Monarkillaan käymään ja tuomaan meille saapuneen postin.
-Vaimoni poistui saaresta Riston veneessä kassinsa pakattuaan tullen takaisin kaupunkiasuntoon.
-Myöhemmin lehdistä selvisi, että eräs vankikarkuri oli liikkunut seudulla omissa kotimaisemissaan ruokaa etsien. -Ei hän ollut luonnoltaan mikään murhamies, mutta kuitenkin?!
(tässä rasvakouran poika selaa isänsä muistelmia, jotka taitavat olla nyt yhtä kirotut kuin alkuaikoinaankin)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vai tällasta keksit tällä kertaa. Mieti nyt itsekin vähän. Ei ole mahdollista että jollekulle on todellisuudessa tapahtunut noin paljon kaikenlaista. Jos kyseessä olisi ollut sen aikainen siviilipukunen, niin sitten voisin jotenkin uskoa.
Etkös sinä sanonut, että kirjottelet tänne sillon tällön kun ehdit! Nyt tuo touhus alkaa vaikuttaa jo päätoimelta.
Ja nyt noi sun juttus alkaa tuntuun jo sen verran paksulle, että joskos olis aika lopettaa.
Olen paljon näitä sinun juttujas lukenut ja on sinussa ainesta, mutta rajansa kaikella.
Ala kirjoittaa vaikka satukirjaa, sillä senhän näytät osaavan.
Samanlainen juttu jonka siskoni koki mökillään mutta ei sielä silloin ollut luultavasti mitään karkuria.
Aika inhottava tilanne jollekin yksinäiselle naiselle jossain keskellä ei mitään.
En ymmärrä miksi rasvakoura poika ei voisi kirjoitella nuita juttujaan tään.
Ihan eri asia mitä kukakin on kokenut elämänsä aikaan.
Mielestäni kertomukset ovat hauskoja tänne rasvanippelipalstalle.
Lisää tarinoita kehiin.
Joo joo!
Kyse onkin siitä, että kaveri esittää noita asioita todellisiksi tapahtumiksi, jotka ovat kaikki sattuneet yhdelle ja samalle henkilölle. En epäile yhtään että tuollaisia tapauksia on sattunut ja sattuu. Mutta ei varmasti yhdelle ja samalle henkilölle. Eli nämä kertomukset ovat varmasti ennemminkin fiktiota kuin faktaa.
Päätä jo lopulta mitä haluat.
Kehotat kirjoittajaa lopettamaan ja kuitenkin kiinnostuksella luet hänen juttujaan.
Jos taas kirjoitukset tuntuvat epärealistisilta ja kiinnostamattomilta on palstoilla 15000 muuta juttua vuorokaudessa , keskity niihin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=95&conference=1000000000000021&posting=22000000024139746
kyllä yhdelle ja samalle henkilölle voi sattua ja samallalailla sattuu kaikille, mutta eivät kaikki osaa taphtumiaan rekisteröitä saati niitä kirjallisesti tuoda esille.
jos esim. volter kilven (oliko se?) alastaron salissa henkilö lataa kivääriä noin sata sivua tai
päätalon kallen romaanissa joku pukee kenkiään kymmenen sivua, täytyy kyseessä olla kirjailijan taidoilla varustettu yksilö.
kyllä kirjailijoille "taphtuu enemmän" kuin tavan rattotikuskeille.
Lukemattomia tositarinoita mahtuu jokaisen elämään, kun ne vain kirjoitettaisiin. Melkoisia tragedioita mahtuu minunkin elämääni vaikka en ole vielä 50:tä! Osaisinpa kertoa elävästi, miten tuli lähti tahkoa pyörittäneestä Simsonin moottorista, miten pidettiin halkovalkeaa traktorin alla, miten eräs mies takertui jalastaan peräkärryyn karikkaan siten, että sai lehmänvirtsasuihkun pää alaspäin jalastaan roikkuen ym. ym...
Paska puhetta! Ei varmasti tapahdu!
Ja mitenkä se liittyy asiaan, että joku pystyy kirjoittamaan jostain yhdestä asiasta 100 sivua!?
Tässä onkin kyse siitä että yhdelle ihmiselle tapahtuu niin paljon kaikenlaisia eriskummallisia asioita. Että se ei voi pitää paikkaansa. Miten yhdelle voi tapahtua enemmän kuin kahdellekymmenelle normaalille ihmiselle elämänsä aikana!
Ja vielä: Mitenkä kirjailijalle muka tapahtuu enemmän kuin tavalliselle ihmiselle? Jopa enemmän kuin etsivälle?
Kyllä kirjailijan lahjakkuuteen kuuluu sellainen itsensä etsiminen; monia projekteja mennään rohkeasti tekemään ja silloin tulee koetuksi enemmän kuin tavallinen kansalainen uskaltaa kokea elämänsä aikana.
Niinhän se on, että kirjailijat, muusikot ja taiteilijat rakastavat enemmän, kokevat enemmän ja saavat elämältä enemmän, heidän kokemustensa kautta arkipäivän raskauttamat tavikset pääsevät edes vähäksi aikaa myötäelämään nämä ikimuistoiset ajat.
Rasvakourahan on jo 50-60 - luvuilla korjannut Fergussoneja, eikös se tarkoita, että Rasvakouran Poika olisi jopa 40-50 vuotias tällä hetkellä. Hänkin on saaattanut periä kirjailjan lahjakkuuden, hän voisi kirjoittaa uudemmista asioista, kun jo on elämänkokemusta varmaan hänelläkin, erityisesti kiinnostaa kahdeksankymmenluku ja nousukausi ja 90-luvun alun lama, miten se näkyi elämässä.
Me aplodeeraamme jo valmiiksi uutta sarjaa, esim. "Rasvakouran perilliset". Sellainen olisi oikein odotettu.
Kyllä kirjailijan lahjakkuuteen kuuluu sellainen itsensä etsiminen; monia projekteja mennään rohkeasti tekemään ja silloin tulee koetuksi enemmän kuin tavallinen kansalainen uskaltaa kokea elämänsä aikana.
Niinhän se on, että kirjailijat, muusikot ja taiteilijat rakastavat enemmän, kokevat enemmän ja saavat elämältä enemmän, heidän kokemustensa kautta arkipäivän raskauttamat tavikset pääsevät edes vähäksi aikaa myötäelämään nämä ikimuistoiset ajat.
Rasvakourahan on jo 50-60 - luvuilla korjannut Fergussoneja, eikös se tarkoita, että Rasvakouran Poika olisi jopa 40-50 vuotias tällä hetkellä. Hänkin on saaattanut periä kirjailjan lahjakkuuden, hän voisi kirjoittaa uudemmista asioista, kun jo on elämänkokemusta varmaan hänelläkin, erityisesti kiinnostaa kahdeksankymmenluku ja nousukausi ja 90-luvun alun lama, miten se näkyi elämässä.
Me aplodeeraamme jo valmiiksi uutta sarjaa, esim. "Rasvakouran perilliset". Sellainen olisi oikein odotettu.
kun kirjoitin että kirjailijalle "tapahtuu enmmän"
, nimenomaan sitaateissa, tarkoitin tietenkin että taiteellisesti lahjakas tyyppi kokee pienetkin arkipäivän ohimenevät hetket ja ilmiöt paljon tarkemmin kuin tavan tallaaja, ja osaa ne tallentaa toisillekin taidenautinnon suovina elämyksinä, joko kirjaimin, kuvin tai musiikin, jopa suusanallisen kerronnan tai näyttelemisen keinoin.
kyllä sitä usein kirjoja lukiessa ihmettelee, että noinhan se menee ja noin sen minäkin olen kokenut, mutten ole osannut sitä edes kunnolla ajatuksen muotoon saattaa, saati että voisin sen toisille ymmärrettävässä muodossa kertoa.