Olen vähän päälle parikymppinen nainen, jolla ei ole ollut koskaan kunnon parisuhdetta. Olen joutunut keräilemään itsetuntoani ja minuuttani sen ajan, kun muut hankkivat seurustelukokemusta ja vasta nyt alan olla taas ehjä ihmisenä.
Tuona "keräilyaikana" ihastuin aina varattuihin tai muuten "saavuttamattomiin" poikiin, joita ihailin kaukaa. 18 ikävuoden jälkeen kävin muutamilla nettitreffeillä, mutta ne töppäsivät yhteen kertaan (itse pistin poikki). Vuosi sitten törmäsin poikaan, johon en ollut kiinnittänyt koulussa koskaan mitään huomiota. Kesä ja kärpäset ja päädyimme jonkinnäköiseen suhteeseen, jossa opin läheisyyttä ja vastakkaisen sukupuolen kanssa luontevaa keskustelua. Silti jotenkin tiesin, ettei syviä tunteita ollut missään vaiheessa ja suhde ahdisti.
Kesän lopulla tapasinkin aivan sattumalta pojan, jonka kanssa tuntui, että pystyy keskustelemaan kaikesta mahdollisesta ja ihastuin parin päivän aikana enemmän, kuin tapailemaani poikaan koskaan. Pistin poikki ja aloin tapailemaan tätä uutta poikaa, mutta elämäntilanne (oma) vei ajatukset sekaisin ja muutamaan kuukauteen emme nähneet tai olleet juuri yhteyksissä (itse pistin poikki). Yritin unohtaa, mutta poika on ollut mielessä joka päivä.
Nyt sitten pääasiaan (anteeksi pitkä vuodatus)Viime kuukauden aikana välit jälleen lämmenneet, olemme saaneet puhuttua asioista, jotka mieltäni painoivat jne. Olen ihan sekaisin oman tunnemaailmani kanssa. Unirytmini on ihan sekaisin (ennen vakaampi, kuin kellään muulla tuntemallani henkilöllä, heräilen, en saa unta) koko ajan ajatus kiertää asiaa. VÄlillä pojan seurassa tuntuu taivaalliselta, eikä tahtoisi millään pois, välillä tuntuu että välillämme on liian suuri kuilu (elämät erilaisia)En tiedä pystynkö/haluanko suhdetta hänen kanssaan ja toisena päivänä en haluaisi päästää häntä luotani mihinkään. En ole koskaan tuntenut näin ketään kohtaan ja olen ihan sekaisin.
Olenko ihastunut/rakastunut, mistä sen tietää, mitä oireita teillä muilla on ollut? Ihastumisen pitäisi olla ihanaa aikaa, mutta energiaa kuluu hirveästi pohtiessa erilaisuuttamme ja en voi olla ajattelematta tulevaisuutta. En halua ketään satuttaa, poikaa tai itseäni. Ehkä ihastuminen vaatii heittäytymistä ja unohtamista, miksi en itse sitä voi tehdä?
Tuona "keräilyaikana" ihastuin aina varattuihin tai muuten "saavuttamattomiin" poikiin, joita ihailin kaukaa. 18 ikävuoden jälkeen kävin muutamilla nettitreffeillä, mutta ne töppäsivät yhteen kertaan (itse pistin poikki). Vuosi sitten törmäsin poikaan, johon en ollut kiinnittänyt koulussa koskaan mitään huomiota. Kesä ja kärpäset ja päädyimme jonkinnäköiseen suhteeseen, jossa opin läheisyyttä ja vastakkaisen sukupuolen kanssa luontevaa keskustelua. Silti jotenkin tiesin, ettei syviä tunteita ollut missään vaiheessa ja suhde ahdisti.
Kesän lopulla tapasinkin aivan sattumalta pojan, jonka kanssa tuntui, että pystyy keskustelemaan kaikesta mahdollisesta ja ihastuin parin päivän aikana enemmän, kuin tapailemaani poikaan koskaan. Pistin poikki ja aloin tapailemaan tätä uutta poikaa, mutta elämäntilanne (oma) vei ajatukset sekaisin ja muutamaan kuukauteen emme nähneet tai olleet juuri yhteyksissä (itse pistin poikki). Yritin unohtaa, mutta poika on ollut mielessä joka päivä.
Nyt sitten pääasiaan (anteeksi pitkä vuodatus)Viime kuukauden aikana välit jälleen lämmenneet, olemme saaneet puhuttua asioista, jotka mieltäni painoivat jne. Olen ihan sekaisin oman tunnemaailmani kanssa. Unirytmini on ihan sekaisin (ennen vakaampi, kuin kellään muulla tuntemallani henkilöllä, heräilen, en saa unta) koko ajan ajatus kiertää asiaa. VÄlillä pojan seurassa tuntuu taivaalliselta, eikä tahtoisi millään pois, välillä tuntuu että välillämme on liian suuri kuilu (elämät erilaisia)En tiedä pystynkö/haluanko suhdetta hänen kanssaan ja toisena päivänä en haluaisi päästää häntä luotani mihinkään. En ole koskaan tuntenut näin ketään kohtaan ja olen ihan sekaisin.
Olenko ihastunut/rakastunut, mistä sen tietää, mitä oireita teillä muilla on ollut? Ihastumisen pitäisi olla ihanaa aikaa, mutta energiaa kuluu hirveästi pohtiessa erilaisuuttamme ja en voi olla ajattelematta tulevaisuutta. En halua ketään satuttaa, poikaa tai itseäni. Ehkä ihastuminen vaatii heittäytymistä ja unohtamista, miksi en itse sitä voi tehdä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
kaikki seurusteluasiat kunnossa?..
Ja kyllä taidat olla ihastunut tai ainkin vahvoja tunteita on poikaa kohtaan.