Suunnistus luonnonmerkkien avulla

suunnistaminen ei onnistu tarkasti. Etelän saa kyllä hyvinkin tarkasti selville kellon ja auringon sekä esim. puukon avulla pilvisenäkin päivänä. Yöllä tähdet ovat tietenkin tarkempia (pohjantähti), mikäli näkyvät.

Muurahaispesiin ja puiden oksiin ja jäkäliin ja kantojen vuosirenkaisiin ei voi kovin tarkasti luottaa, mutta kyllä niillä etelän saa selville tarkimmillaan n. 10-20 asteen tarkkuudella. Se tarkkuus ei monesti riitä. Näihin on tietenkin turvauduttava, jos puuttuu kello.

Kunnon kompassi, se on tietenkin paras. Sekään ei aina riitä. Pitää tietää kokonaiskorjaus.

Minulle kävi kerran niin, että suunnistin kartan ja kompassin avulla, mutta kun kartassa ei ollut, enkä tiennyt kokonaiskorjausta, menin 1500 metrin matkalla 200 metriä sivuun. Maasto oli tasaista suopohjaa, joten muita maamerkkejä ei ollut. Uudemmalta kartalta laskin myöhemmin kokonaiskorjaukseksi n. 130 piirua.

Kunnon kompassi on paras. Sitä katsoessa on tietenkin pidettävä se kaukana rautaesineistä.

ilmansuunnat luonnonmerkkien avulla. Mutta kuten tuossa yllä on todettu, mitenkään tarkasti luonnonmerkkien avulla ei voi suuntia määrittää. Ja loppujen lopuksi se on hätäkeino, jos muuta menetelmää ei ole käytettävissä.

Karttojen ja kompasssien avulla selviää tietenkin parhaiten, jos ei satu putoamaan karttalehdeltä. Kompassin avulla suunnistamisessa on osattava siis ottaa kokonaiskorjaus huomioon, joka jossakin päin Suomea saattaa olla jopa 200 piirua.

Suunnistuskilpailuissa käsittääkseni kartat ovat sellaisia, että kokonaiskorjaus on tehty jo karttalehdelle, joten siellä suunnistaminen on helpompaa kuin normaalissa maastossa.