Muslimien historiassa naisilla on ollut suuria saavutuksia kaikilla elämän aloilla aina 600-luvulta alkaen.
Naisen huonoa kohtelua on mahdotonta selittää islamilaisen lain minkään säädöksen nojalla; eikä kukaan voi peruuttaa, typistää tai vääristää selviä islamilaisen lain naiselle myöntämiä oikeuksia.
Islamin musliminaiselle määrittelemä rooli on selkein todiste tasa-arvolle ja oikeuksille, joita nainen islamissa nauttii. Se, että hän on nainen, ei vapauta häntä yhdestäkään niistä keskeisistä tehtävistä, jotka hän jakaa miesten kanssa:
¤ Luojan ja maailmankaikkeuden Herran palveleminen, eli ensisijainen tehtävä, jota varten kaikki ihmiset on luotu.
¤ Velvollisuus toimia khalifatul Allahina - eli Jumalan asiamiehenä - jonka tehtävä on saattaa ihmiskunta islamin piiriin, saada aikaan rauha ja oikeudenmukaisuus sekä tehdä se, mikä on oikein ja estää se, mikä on väärin.
¤ Uskovan päivittäisten jumalanpalvelustoimien suorittaminen - esim. rukoukset, almut, totuuden puhuminen, virheiden korjaaminen jne., jotka kaikki kuuluvat ibadah-nimikkeen alle.
¤ Uskostaan ja teoistaan vastaaminen tuomiopäivänä, kun koko ihmiskunta kokee ylösnousemuksen ja joutuu tekemään tiliä elämästään.
¤ Allahin säätämän palkkion tai rangaistuksen vastaanottaminen elämässä suoritettujen tekojen perusteella.
On kuitenkin tosiasia, että Jumala viisaudessaan on säätänyt, että kaikki elävät olennot on luotu pareittain, ja että oma lajimme eli ihmislaji ei tee tästä poikkeusta. Siksi me muodostamme kahden sukupuolen yhteisön. Kumpikin sukupuoli, mies ja nainen, on luotu toimimaan määrätyssä roolissa eli erikoistumaan ja vastaamaan tietystä tehtävästä, johon on emotionaalisesti, henkisesti ja ruumiillisesti valmis. Tämä luonnollinen työnjako kuuluu siihen luonnon tasapainoon, jonka mukaiseksi Jumala on luonut koko maailmankaikkeuden. Tasapainoon kuuluu, että mies vastaa suuremmasta osasta taloudellisia velvollisuuksia, kun taas nainen on varustettu kantamaan suurempaa vastuuta lasten synnyttämisestä ja kasvattamisesta. Tämä roolin mukainen erikoistuminen ei mitenkään vähennä miesten ja naisten välistä täyttä tasa-arvoa yhtäältä ihmisinä ja toisaalta muslimeina.
Se joka näkee vikoja tässä luonnollisessa järjestyksessä, joko kyseenalaistaa Jumalan viisautta tai tuhlaa aikaansa miettien: "Miksi synnyin mieheksi enkä naiseksi?" Tämän järjestyksen muuttaminen on luonnon kanssa leikkimistä - sama kuin ostaisi monimutkaisen kojeen, ja sen sijaan, että noudattaisi valmistajan käyttöohjetta, luopuisi siitä ja laatisi omat ohjeet. Tällaisen toiminnan seuraukset on nähtävissä siinä, mitä länsimaissa on tapahtunut. Professori Ismail Faruqin vaimo Lois Lamya Faruqi (molemmat merkittäviä islamin ja länsimaiden tuntijoita) on sanonut:
"Kaikille on luultavasti tuttua se, että nykyaikana on vallinnut suuntaus kohti "unisex"-pukeutumista,
koruja,
hiusmuotoilua,
toimintaa ja,
viihdettä.
Tämä on sen länsimaisissa yhteiskunnissa nykyään vallitsevan ajatuksen seurausta, jonka mukaan sukupuolten välinen fyysisen, älyllisen ja emotionaalisen olemuksen ero on hyvin pieni tai olematon ja jonka mukaan yhteiskunnassa ei sukupuoliroolien välillä pitäisi olla eroa. Pukeutuminen ja teot ovat vain näkyviä todisteita syvemmän vakaumuksen puolesta. Ja tähän liittyy naissukupuoleen perinteisesti liitettyjen ominaisuuksien ja tehtävien arvostuksen aleneminen. Nykykäsitys on synnyttänyt unisex-yhteiskunnan, jossa vain miehen roolia kunnioitetaan ja tavoitellaan.
Vaikka tarkoituksena on ollut saada aikaan naisille mahdollisimman tasa-arvoinen yhteiskunta, se käsitys, että miehet ja naiset eivät ole vain tasa-arvoisia vaan myös täysin samanlaisia, on pakottanut naiset matkimaan miehiä ja väheksymään omaa naiseuttaan. Siksi on syntynyt uudenlainen miehinen sovinismi. Valtavien yhteiskunnallisten paineiden seurauksina naisilta on otettu pois heidän roolinsa mukainen vastuu".
Tästä kehityksestä on ollut se seuraus, että vaikka naisten on osoitettu olevan tasa-arvoisia ja jopa miesten edellä joissain asioissa, he ovat alkaneet menettää etuoikeuksiaan, kun heidät on pakotettu kilpailemaan miesten kanssa määrällisellä asteikolla mitattuna samanarvoisena (tästä Equal Opportunities Commission on kertonut raporteissaan). Länsimainen perheinstituutio ja yhteiskunta ovat kriisissä, koska naiset on pakotettu "elämään ilman persoonallisuutta ja yksilöllisyyttä". Vieraantuminen lisääntyy, itsemurhien määrä kasvaa, yksinäisyys ja depressio lisääntyvät, avioerot ja asumiserot lisääntyvät ja naisia käytetään hyväksi enemmän kuin koskaan aikaisemmin kaupallisissa ja muissa arveluttavammissa tarkoituksissa. Ja miehen aggressiivisuus naista kohtaan on lisääntynyt siinä määrin, että niin sanottua vapautunutta naista kehotetaan pysymään kotona klo 17 jälkeen, jottei olisi alttiina hyökkäyksille.
Hämmästyttävää kyllä, juuri tätä pettävää naisen vapautumisen mallia esitellään koko maailmalle mallina, joka on suositeltava ja kannattaa ottaa käyttöön ns. "takaperoisissa" yhteiskunnissa; ja muslimiyhteiskuntia pidetään tietenkin sellaisina, jotka kaikkein kipeimmin kaipaavat uudistuksia naisten oikeuksiin ja asemaan. Lännen häijyt hyökkäykset sitä vastaan, miten islamissa kohdellaan naista, ovat jatkuneet niin pitkään ja niin aggressiivisina, että jotkut muslimit ovat alkaneet ajatella islamin olevan epäoikeudenmukainen naisia kohtaan ja että länsi tarjoaa enemmän vapautta ja oikeudenmukaisuutta.
Eräs syy länsimaisen propagandan onnistumiselle on se, että musliminaisilta on kielletty oikeudet ja vapaudet, jotka heille islamin mukaan kuuluisivat.
Samaa alkuperää
Yksi syy sille, miksi muut uskonnot ja kulttuurit kohtelivat naisia epäoikeudenmukaisesti, oli se, että niiden ihmisten alkuperää koskevissa näkemyksissä nainen esitettiin alempana olentona ja syyllisenä siihen, että ihminen karkotettiin paratiisista. Koraani korjasi nämä väärät käsitykset kertomalla, että mies ja nainen on luotu yhdestä sielusta - eli että he ovat saman jatkumon osia - ja että naiset eivät olleet peräisin Aatamin kylkiluusta ja siksi alempi olento, kuten kristinusko opettaa.
"Ihmiset, pitäkää kunniassa Herranne, joka on teidät luonut yhdestä hengestä ja hänestä luonut hänen puolisonsa ja näistä molemmista antanut lukuisain miesten ja naisten levitä maailmaan."
Koraani 4:1
Hengellinen tasa-arvo
On mielenkiintoista huomata, että sekä kunnia ensimmäiseksi muslimiksi pääsystä että kunnia ensimmäiseksi marttyyriksi pääsystä suotiin molemmat naisille - Khadijalle, profeetan (SAAS) vaimolle ja Sumaya Umm Ammarille.
Oikeus koulutukseen
Naisilta ei kielletä mahdollisuutta koulutukseen; tiedon hankkimista edellytetään heiltä. Koraanissa toistuva teema on se, että ihmisen pitäisi "nähdä" , "katsoa" , "ajatella" , "punnita" , "pohtia" ; eli tiedon hankkimista rohkaistaan jatkuvasti. Profeetta (SAAS) korosti koulutuksen merkitystä myös sanoessaan: "Hanki tietoa, vaikka joutuisit sen takia Kiinaan", "Tieto on jokaisen miehen ja naisen velvollisuus" .
Aviolliset oikeudet
Suuri ranskalainen sosiologi Maurice Guadfroy Demombynes on sanonut: "Koraanin laki antaa aviovaimolle aseman, joka on monissa suhteissa edistyksellisempi kuin se asema, jonka nykyajan eurooppalaiset lait tarjoavat".
Naisella on oikeus päättää avioliitostaan - avioliitto ei ole pätevä ennen kuin naisen mielipidettä on kysytty. Kerrotaan että profeetta (SAAS) tarjoutui purkamaan erään naisen avioliiton, joka oli solmittu vastoin hänen tahtoaan; nainen päätti pysyä avioliitossa, mutta sanoi: "Valitan asiaa vain, jotta naiset ymmärtäisivät, että heillä on tässä asiassa päätösvalta". Kaikkia naisen tekemiä avioehtosopimuksia on kunnioitettava - profeetta (SAAS) sanoi, että kaikista niistä sopimuksista, joita on tarkasti noudatettava, se joka liittää kaksi ihmistä yhteen avioliitossa, on kaikkein tärkein. Avioiduttuaan naisella on oikeus säilyttää tyttönimensä - tämä heijastaa vahvasti sitä, ettei nainen sulaudu osaksi miehen identiteettiä. Ja naisella on oikeus pitää kaikki omaisuus ja varallisuus, jonka hän tuo avioliittoon mukanaan.
Naisella on oikeus mahriin (myötäjäiset), joka on ennakkoehtona avioliitolle, eikä aviomies koskaan saa ottaa sitä takaisin ellei sitä vapaaehtoisesti tarjota. Naisen oikeudet taloudelliseen itsenäisyyteen säilyvät avioliiton aikana ja lisäksi hänellä on oikeus siihen, että aviomies takaa täydellisesti hänen ylläpitonsa kaikilta osin.
Islamin mukaan aviovaimolla on samat oikeudet kuin aviomiehellä saavuttaa tyytyväisyys intiimissä suhteessa - seikka, joka tunnustettiin tarpeelliseksi ja tavoittelemisen arvoiseksi lännessä vasta tämän vuosisadan alussa. Aviovaimolla on oikeus siihen, että hänen aviomiehensä kohtelee häntä rakkaudella, oikeudenmukaisuudella ja myötätunnolla; sitä seikkaa korostetaan jatkuvasti, että avioliitto on siunaus, jonka on synnytettävä onnea, rauhaa ja iloa - jos näin ei tapahdu ja jos aviomies on siihen syyllinen, vaimolla on sama oikeus hakea avioeroa kuin miehellä.
Äitiyden kunnia
Aviovaimo voi hankkia koulutusta ja käydä työssä kunhan hänen jalo tehtävänsä aviovaimona ja äitinä tulee hoidetuksi. Islam etsii täydellisyyttä; jos vaimo voi toimia menestyksellisesti yhtä aikaa kotona ja kodin ulkopuolella, hänellä on vapaus tehdä niin. Muuten hänen olisi keskityttävä islamin tärkeimpään uraan eli tulevan sukupolven kasvattamiseen; uraan, joka on tärkeä ja edellyttää omistautumista sekä rautaista ammattitaitoa. Lännessä kotona aviomiehiä ja perheitään palvelevia naisia halveksitaan; väitetään, että he eivät ole emansipoituneita. Kuitenkin sellaisia naisia, jotka eivät tee muuta kuin valmista ruokaa ravintoloissa, tarjoile ventovieraille lentokoneissa tai organisoi työnantajansa asioita, pidetään uraihmisinä, ja heitä arvostetaan enemmän, vaikka työ itse ei mitenkään eroa kotirouvan työstä häntä rakastavien ja kunnioittavien perheenjäsenten hyväksi. Länsimaiset naiset alkavat ymmärtää heidän lapsilleen koituvia vakavia seurauksia siitä, että he ovat erossa äideistään näiden uran takia.
Tässä on tärkeää esittää vastaväite niille, jotka väittävät Koraanin edellyttävän aviovaimon alistumista aviomiehelleen ja naisten miehille yleensä. Koraanin väärin käännetyt jakeet, joilla näitä väitteitä perustellaan, ovat 2:228 ja 4:34. Nämä jakeet eivät kuitenkaan edellytä naisen alistumista miehen "sukupuoleen perustuvaan diktatuuriin"; kyseinen edellytys olisi päinvastainen kuin kaikki muut jakeet, jotka edellyttävät sukupuolten välistä tasa-arvoa ja naisen kunnioittamista. Arabiankielisten sanojen tarkka analyysi paljastaa, että vaikka ne sisältävät patriarkaalisen perhejärjestyksen periaatteen, tämä ei tarkoita sitä että perheen miespuoliset jäsenet olisi määritelty ylempiarvoisiksi ja että heillä olisi oikeus hallita perhettään yksinvaltiaan, tyrannin tai käskijän lailla. Sen sijaan perheen tasapainoa ja hyvinvointia koskeva lopullinen vastuu on perheen vanhimman miespuolisen jäsenen harteilla, ja hänen edellytetään täyttävän tämä velvollisuus suopeana perheyksikön suojelijana.
Niiden väitteiden, jonka mukaan Koraani hyväksyy aviovaimojen pieksemisen tai väärän kohtelun, voidaan myös osoittaa olevan islamin törkeää mustamaalaamista. Seuraava profeetan perimätieto ja se, ettei hän koskaan nostanut kättään vaimojaan vastaan, ovat parasta todistusaineistoa tässä asiassa: "Eikö sinua hävettäisi kurittaa vaimoasi pieksämällä häntä päivällä kuin eläintä, kun yöllä haluat ottaa hänet syleilyysi?"
Oikeus tehdä työtä
Kaikille muslimeille on annettu oikeus tehdä työtä riippumatta sukupuolesta, mutta tosin kuin koulutus, työnteko ei ole islamissa naisille pakollista, koska, kuten edellä sanottiin, vastuu perheen toimeentulosta on annettu miehille.
"Jumala on valmistanut anteeksiannon ja runsaan palkan kaikille (islamiin) alistuville miehille ja naisille, uskoville miehille ja naisille, kuuliaisille miehille ja naisille, totuudellisille miehille ja naisille, kärsiville miehille ja naisille, sävyisille miehille ja naisille, almuja antaville miehille ja naisille, paastoaville miehille ja naisille, siveille miehille ja naisille, miehille ja naisille, jotka Jumalaa alinomaa muistavat."
Koraani 33:35
"Ken tahansa tekee hyvää, olkoon hän mies tai nainen, kun hän samalla on uskovainen, hänen Me totisesti annamme viettää onnellista elämää, ja sellaisille Me maksamme palkan parhaasta, mitä ovat tehneet.
Koraani 4:124
Sosiaalinen näkökulma
Naisena:
"Jaloja ovat ne, jotka ovat vieraanvaraisia naisille ja pahoja ne, jotka heitä solvaavat."
Profeetta Muhammedin lausunto (SAAS)
Aviovaimona:
"Parhaat uskovista ovat ne, jotka käyttäytyvät parhaiten, ja parhaat teistä ovat ne, jotka ovat parhaita vaimojaan kohtaan."
Profeetta Muhammedin lausunto (SAAS)
Äitinä:
Kerran eräs mies kysyi Profeetalta, kuka parhaiten ansaitsisi hänen parhaan ystävyytensä. Profeetta vastasi: "Äitisi". Mies kysyi: "Entä kuka muu kuin äitini?" Profeetta vastasi: "Äitisi". "Entä kuka hänen lisäkseen?" Profeetta vastasi: "Äitisi". Silloin mies kysyi: "Entä kuka muu kuin äitini?" Vasta silloin Profeetta vastasi: "Isäsi". Kolme kertaa Profeetta mainitsi äidin ennen isää ihmisenä, joka parhaiten ansaitsee parhaan ystävyyden ja kohtelun.
Profeetta on sanonut myös, että "Paratiisi on äidin jalkojen juuressa."
Yhteenveto
Naisille annetuista oikeuksista ja tasa-arvosta on syytä huomauttaa, että ne ovat peräisin oikeudenmukaiselta Jumalalta; naisten ei tarvinnut taistella näiden luonnollisten oikeuksien puolesta eikä muuttaa sitä perustasapainoa ja luonnollista järjestystä, joiden mukaiseksi maailmankaikkeus ja ihmisen yhteiskunta on luotu. Syntyneenä uskoon, joka ei ole tullut suoraan Jumalalta ja johon on sen takia sisällytetty kaikki mahdollinen erehtyväisten miesten naisvihamielisyys, ei-musliminaisten on ollut taisteltava ankara taistelu näiden oikeuksien saavuttamiseksi. Hinta, jonka yhteiskunta on joutunut maksamaan, on ollut korkea.
Islam tarjoaa ratkaisun sille miesten ja naisten välistä suhdetta koskevalle kysymykselle, jonka länsimainen yhteiskunta kohtaa; mutta muslimeilla on toinen ongelma: musliminaisten roolia ja oikeuksia ei koeta kadehdittavina.
"Uskovaiset, miehet ja naiset, ovat toinen toistensa liittolaisia; he rohkaisevat hyvän tekemiseen ja kieltävät tekemästä pahaa; ja he harjoittavat hartautta sekä antavat säädettyjä almuja, ja he tottelevat Jumalaa ja Hänen lähettilästään. He ovat niitä, joille Jumala osoittaa laupeutensa. Katso, Jumala on väkevä, viisas."
Koraani 9:71
SAAS (Sallah Allahu Alayhi wa Sallam) eli "olkoon Allahin rauha ja siunaukset hänen kanssaan"; lausutaan mainittaessa Profeetta Muhammedin nimi.
Naisen huonoa kohtelua on mahdotonta selittää islamilaisen lain minkään säädöksen nojalla; eikä kukaan voi peruuttaa, typistää tai vääristää selviä islamilaisen lain naiselle myöntämiä oikeuksia.
Islamin musliminaiselle määrittelemä rooli on selkein todiste tasa-arvolle ja oikeuksille, joita nainen islamissa nauttii. Se, että hän on nainen, ei vapauta häntä yhdestäkään niistä keskeisistä tehtävistä, jotka hän jakaa miesten kanssa:
¤ Luojan ja maailmankaikkeuden Herran palveleminen, eli ensisijainen tehtävä, jota varten kaikki ihmiset on luotu.
¤ Velvollisuus toimia khalifatul Allahina - eli Jumalan asiamiehenä - jonka tehtävä on saattaa ihmiskunta islamin piiriin, saada aikaan rauha ja oikeudenmukaisuus sekä tehdä se, mikä on oikein ja estää se, mikä on väärin.
¤ Uskovan päivittäisten jumalanpalvelustoimien suorittaminen - esim. rukoukset, almut, totuuden puhuminen, virheiden korjaaminen jne., jotka kaikki kuuluvat ibadah-nimikkeen alle.
¤ Uskostaan ja teoistaan vastaaminen tuomiopäivänä, kun koko ihmiskunta kokee ylösnousemuksen ja joutuu tekemään tiliä elämästään.
¤ Allahin säätämän palkkion tai rangaistuksen vastaanottaminen elämässä suoritettujen tekojen perusteella.
On kuitenkin tosiasia, että Jumala viisaudessaan on säätänyt, että kaikki elävät olennot on luotu pareittain, ja että oma lajimme eli ihmislaji ei tee tästä poikkeusta. Siksi me muodostamme kahden sukupuolen yhteisön. Kumpikin sukupuoli, mies ja nainen, on luotu toimimaan määrätyssä roolissa eli erikoistumaan ja vastaamaan tietystä tehtävästä, johon on emotionaalisesti, henkisesti ja ruumiillisesti valmis. Tämä luonnollinen työnjako kuuluu siihen luonnon tasapainoon, jonka mukaiseksi Jumala on luonut koko maailmankaikkeuden. Tasapainoon kuuluu, että mies vastaa suuremmasta osasta taloudellisia velvollisuuksia, kun taas nainen on varustettu kantamaan suurempaa vastuuta lasten synnyttämisestä ja kasvattamisesta. Tämä roolin mukainen erikoistuminen ei mitenkään vähennä miesten ja naisten välistä täyttä tasa-arvoa yhtäältä ihmisinä ja toisaalta muslimeina.
Se joka näkee vikoja tässä luonnollisessa järjestyksessä, joko kyseenalaistaa Jumalan viisautta tai tuhlaa aikaansa miettien: "Miksi synnyin mieheksi enkä naiseksi?" Tämän järjestyksen muuttaminen on luonnon kanssa leikkimistä - sama kuin ostaisi monimutkaisen kojeen, ja sen sijaan, että noudattaisi valmistajan käyttöohjetta, luopuisi siitä ja laatisi omat ohjeet. Tällaisen toiminnan seuraukset on nähtävissä siinä, mitä länsimaissa on tapahtunut. Professori Ismail Faruqin vaimo Lois Lamya Faruqi (molemmat merkittäviä islamin ja länsimaiden tuntijoita) on sanonut:
"Kaikille on luultavasti tuttua se, että nykyaikana on vallinnut suuntaus kohti "unisex"-pukeutumista,
koruja,
hiusmuotoilua,
toimintaa ja,
viihdettä.
Tämä on sen länsimaisissa yhteiskunnissa nykyään vallitsevan ajatuksen seurausta, jonka mukaan sukupuolten välinen fyysisen, älyllisen ja emotionaalisen olemuksen ero on hyvin pieni tai olematon ja jonka mukaan yhteiskunnassa ei sukupuoliroolien välillä pitäisi olla eroa. Pukeutuminen ja teot ovat vain näkyviä todisteita syvemmän vakaumuksen puolesta. Ja tähän liittyy naissukupuoleen perinteisesti liitettyjen ominaisuuksien ja tehtävien arvostuksen aleneminen. Nykykäsitys on synnyttänyt unisex-yhteiskunnan, jossa vain miehen roolia kunnioitetaan ja tavoitellaan.
Vaikka tarkoituksena on ollut saada aikaan naisille mahdollisimman tasa-arvoinen yhteiskunta, se käsitys, että miehet ja naiset eivät ole vain tasa-arvoisia vaan myös täysin samanlaisia, on pakottanut naiset matkimaan miehiä ja väheksymään omaa naiseuttaan. Siksi on syntynyt uudenlainen miehinen sovinismi. Valtavien yhteiskunnallisten paineiden seurauksina naisilta on otettu pois heidän roolinsa mukainen vastuu".
Tästä kehityksestä on ollut se seuraus, että vaikka naisten on osoitettu olevan tasa-arvoisia ja jopa miesten edellä joissain asioissa, he ovat alkaneet menettää etuoikeuksiaan, kun heidät on pakotettu kilpailemaan miesten kanssa määrällisellä asteikolla mitattuna samanarvoisena (tästä Equal Opportunities Commission on kertonut raporteissaan). Länsimainen perheinstituutio ja yhteiskunta ovat kriisissä, koska naiset on pakotettu "elämään ilman persoonallisuutta ja yksilöllisyyttä". Vieraantuminen lisääntyy, itsemurhien määrä kasvaa, yksinäisyys ja depressio lisääntyvät, avioerot ja asumiserot lisääntyvät ja naisia käytetään hyväksi enemmän kuin koskaan aikaisemmin kaupallisissa ja muissa arveluttavammissa tarkoituksissa. Ja miehen aggressiivisuus naista kohtaan on lisääntynyt siinä määrin, että niin sanottua vapautunutta naista kehotetaan pysymään kotona klo 17 jälkeen, jottei olisi alttiina hyökkäyksille.
Hämmästyttävää kyllä, juuri tätä pettävää naisen vapautumisen mallia esitellään koko maailmalle mallina, joka on suositeltava ja kannattaa ottaa käyttöön ns. "takaperoisissa" yhteiskunnissa; ja muslimiyhteiskuntia pidetään tietenkin sellaisina, jotka kaikkein kipeimmin kaipaavat uudistuksia naisten oikeuksiin ja asemaan. Lännen häijyt hyökkäykset sitä vastaan, miten islamissa kohdellaan naista, ovat jatkuneet niin pitkään ja niin aggressiivisina, että jotkut muslimit ovat alkaneet ajatella islamin olevan epäoikeudenmukainen naisia kohtaan ja että länsi tarjoaa enemmän vapautta ja oikeudenmukaisuutta.
Eräs syy länsimaisen propagandan onnistumiselle on se, että musliminaisilta on kielletty oikeudet ja vapaudet, jotka heille islamin mukaan kuuluisivat.
Samaa alkuperää
Yksi syy sille, miksi muut uskonnot ja kulttuurit kohtelivat naisia epäoikeudenmukaisesti, oli se, että niiden ihmisten alkuperää koskevissa näkemyksissä nainen esitettiin alempana olentona ja syyllisenä siihen, että ihminen karkotettiin paratiisista. Koraani korjasi nämä väärät käsitykset kertomalla, että mies ja nainen on luotu yhdestä sielusta - eli että he ovat saman jatkumon osia - ja että naiset eivät olleet peräisin Aatamin kylkiluusta ja siksi alempi olento, kuten kristinusko opettaa.
"Ihmiset, pitäkää kunniassa Herranne, joka on teidät luonut yhdestä hengestä ja hänestä luonut hänen puolisonsa ja näistä molemmista antanut lukuisain miesten ja naisten levitä maailmaan."
Koraani 4:1
Hengellinen tasa-arvo
On mielenkiintoista huomata, että sekä kunnia ensimmäiseksi muslimiksi pääsystä että kunnia ensimmäiseksi marttyyriksi pääsystä suotiin molemmat naisille - Khadijalle, profeetan (SAAS) vaimolle ja Sumaya Umm Ammarille.
Oikeus koulutukseen
Naisilta ei kielletä mahdollisuutta koulutukseen; tiedon hankkimista edellytetään heiltä. Koraanissa toistuva teema on se, että ihmisen pitäisi "nähdä" , "katsoa" , "ajatella" , "punnita" , "pohtia" ; eli tiedon hankkimista rohkaistaan jatkuvasti. Profeetta (SAAS) korosti koulutuksen merkitystä myös sanoessaan: "Hanki tietoa, vaikka joutuisit sen takia Kiinaan", "Tieto on jokaisen miehen ja naisen velvollisuus" .
Aviolliset oikeudet
Suuri ranskalainen sosiologi Maurice Guadfroy Demombynes on sanonut: "Koraanin laki antaa aviovaimolle aseman, joka on monissa suhteissa edistyksellisempi kuin se asema, jonka nykyajan eurooppalaiset lait tarjoavat".
Naisella on oikeus päättää avioliitostaan - avioliitto ei ole pätevä ennen kuin naisen mielipidettä on kysytty. Kerrotaan että profeetta (SAAS) tarjoutui purkamaan erään naisen avioliiton, joka oli solmittu vastoin hänen tahtoaan; nainen päätti pysyä avioliitossa, mutta sanoi: "Valitan asiaa vain, jotta naiset ymmärtäisivät, että heillä on tässä asiassa päätösvalta". Kaikkia naisen tekemiä avioehtosopimuksia on kunnioitettava - profeetta (SAAS) sanoi, että kaikista niistä sopimuksista, joita on tarkasti noudatettava, se joka liittää kaksi ihmistä yhteen avioliitossa, on kaikkein tärkein. Avioiduttuaan naisella on oikeus säilyttää tyttönimensä - tämä heijastaa vahvasti sitä, ettei nainen sulaudu osaksi miehen identiteettiä. Ja naisella on oikeus pitää kaikki omaisuus ja varallisuus, jonka hän tuo avioliittoon mukanaan.
Naisella on oikeus mahriin (myötäjäiset), joka on ennakkoehtona avioliitolle, eikä aviomies koskaan saa ottaa sitä takaisin ellei sitä vapaaehtoisesti tarjota. Naisen oikeudet taloudelliseen itsenäisyyteen säilyvät avioliiton aikana ja lisäksi hänellä on oikeus siihen, että aviomies takaa täydellisesti hänen ylläpitonsa kaikilta osin.
Islamin mukaan aviovaimolla on samat oikeudet kuin aviomiehellä saavuttaa tyytyväisyys intiimissä suhteessa - seikka, joka tunnustettiin tarpeelliseksi ja tavoittelemisen arvoiseksi lännessä vasta tämän vuosisadan alussa. Aviovaimolla on oikeus siihen, että hänen aviomiehensä kohtelee häntä rakkaudella, oikeudenmukaisuudella ja myötätunnolla; sitä seikkaa korostetaan jatkuvasti, että avioliitto on siunaus, jonka on synnytettävä onnea, rauhaa ja iloa - jos näin ei tapahdu ja jos aviomies on siihen syyllinen, vaimolla on sama oikeus hakea avioeroa kuin miehellä.
Äitiyden kunnia
Aviovaimo voi hankkia koulutusta ja käydä työssä kunhan hänen jalo tehtävänsä aviovaimona ja äitinä tulee hoidetuksi. Islam etsii täydellisyyttä; jos vaimo voi toimia menestyksellisesti yhtä aikaa kotona ja kodin ulkopuolella, hänellä on vapaus tehdä niin. Muuten hänen olisi keskityttävä islamin tärkeimpään uraan eli tulevan sukupolven kasvattamiseen; uraan, joka on tärkeä ja edellyttää omistautumista sekä rautaista ammattitaitoa. Lännessä kotona aviomiehiä ja perheitään palvelevia naisia halveksitaan; väitetään, että he eivät ole emansipoituneita. Kuitenkin sellaisia naisia, jotka eivät tee muuta kuin valmista ruokaa ravintoloissa, tarjoile ventovieraille lentokoneissa tai organisoi työnantajansa asioita, pidetään uraihmisinä, ja heitä arvostetaan enemmän, vaikka työ itse ei mitenkään eroa kotirouvan työstä häntä rakastavien ja kunnioittavien perheenjäsenten hyväksi. Länsimaiset naiset alkavat ymmärtää heidän lapsilleen koituvia vakavia seurauksia siitä, että he ovat erossa äideistään näiden uran takia.
Tässä on tärkeää esittää vastaväite niille, jotka väittävät Koraanin edellyttävän aviovaimon alistumista aviomiehelleen ja naisten miehille yleensä. Koraanin väärin käännetyt jakeet, joilla näitä väitteitä perustellaan, ovat 2:228 ja 4:34. Nämä jakeet eivät kuitenkaan edellytä naisen alistumista miehen "sukupuoleen perustuvaan diktatuuriin"; kyseinen edellytys olisi päinvastainen kuin kaikki muut jakeet, jotka edellyttävät sukupuolten välistä tasa-arvoa ja naisen kunnioittamista. Arabiankielisten sanojen tarkka analyysi paljastaa, että vaikka ne sisältävät patriarkaalisen perhejärjestyksen periaatteen, tämä ei tarkoita sitä että perheen miespuoliset jäsenet olisi määritelty ylempiarvoisiksi ja että heillä olisi oikeus hallita perhettään yksinvaltiaan, tyrannin tai käskijän lailla. Sen sijaan perheen tasapainoa ja hyvinvointia koskeva lopullinen vastuu on perheen vanhimman miespuolisen jäsenen harteilla, ja hänen edellytetään täyttävän tämä velvollisuus suopeana perheyksikön suojelijana.
Niiden väitteiden, jonka mukaan Koraani hyväksyy aviovaimojen pieksemisen tai väärän kohtelun, voidaan myös osoittaa olevan islamin törkeää mustamaalaamista. Seuraava profeetan perimätieto ja se, ettei hän koskaan nostanut kättään vaimojaan vastaan, ovat parasta todistusaineistoa tässä asiassa: "Eikö sinua hävettäisi kurittaa vaimoasi pieksämällä häntä päivällä kuin eläintä, kun yöllä haluat ottaa hänet syleilyysi?"
Oikeus tehdä työtä
Kaikille muslimeille on annettu oikeus tehdä työtä riippumatta sukupuolesta, mutta tosin kuin koulutus, työnteko ei ole islamissa naisille pakollista, koska, kuten edellä sanottiin, vastuu perheen toimeentulosta on annettu miehille.
"Jumala on valmistanut anteeksiannon ja runsaan palkan kaikille (islamiin) alistuville miehille ja naisille, uskoville miehille ja naisille, kuuliaisille miehille ja naisille, totuudellisille miehille ja naisille, kärsiville miehille ja naisille, sävyisille miehille ja naisille, almuja antaville miehille ja naisille, paastoaville miehille ja naisille, siveille miehille ja naisille, miehille ja naisille, jotka Jumalaa alinomaa muistavat."
Koraani 33:35
"Ken tahansa tekee hyvää, olkoon hän mies tai nainen, kun hän samalla on uskovainen, hänen Me totisesti annamme viettää onnellista elämää, ja sellaisille Me maksamme palkan parhaasta, mitä ovat tehneet.
Koraani 4:124
Sosiaalinen näkökulma
Naisena:
"Jaloja ovat ne, jotka ovat vieraanvaraisia naisille ja pahoja ne, jotka heitä solvaavat."
Profeetta Muhammedin lausunto (SAAS)
Aviovaimona:
"Parhaat uskovista ovat ne, jotka käyttäytyvät parhaiten, ja parhaat teistä ovat ne, jotka ovat parhaita vaimojaan kohtaan."
Profeetta Muhammedin lausunto (SAAS)
Äitinä:
Kerran eräs mies kysyi Profeetalta, kuka parhaiten ansaitsisi hänen parhaan ystävyytensä. Profeetta vastasi: "Äitisi". Mies kysyi: "Entä kuka muu kuin äitini?" Profeetta vastasi: "Äitisi". "Entä kuka hänen lisäkseen?" Profeetta vastasi: "Äitisi". Silloin mies kysyi: "Entä kuka muu kuin äitini?" Vasta silloin Profeetta vastasi: "Isäsi". Kolme kertaa Profeetta mainitsi äidin ennen isää ihmisenä, joka parhaiten ansaitsee parhaan ystävyyden ja kohtelun.
Profeetta on sanonut myös, että "Paratiisi on äidin jalkojen juuressa."
Yhteenveto
Naisille annetuista oikeuksista ja tasa-arvosta on syytä huomauttaa, että ne ovat peräisin oikeudenmukaiselta Jumalalta; naisten ei tarvinnut taistella näiden luonnollisten oikeuksien puolesta eikä muuttaa sitä perustasapainoa ja luonnollista järjestystä, joiden mukaiseksi maailmankaikkeus ja ihmisen yhteiskunta on luotu. Syntyneenä uskoon, joka ei ole tullut suoraan Jumalalta ja johon on sen takia sisällytetty kaikki mahdollinen erehtyväisten miesten naisvihamielisyys, ei-musliminaisten on ollut taisteltava ankara taistelu näiden oikeuksien saavuttamiseksi. Hinta, jonka yhteiskunta on joutunut maksamaan, on ollut korkea.
Islam tarjoaa ratkaisun sille miesten ja naisten välistä suhdetta koskevalle kysymykselle, jonka länsimainen yhteiskunta kohtaa; mutta muslimeilla on toinen ongelma: musliminaisten roolia ja oikeuksia ei koeta kadehdittavina.
"Uskovaiset, miehet ja naiset, ovat toinen toistensa liittolaisia; he rohkaisevat hyvän tekemiseen ja kieltävät tekemästä pahaa; ja he harjoittavat hartautta sekä antavat säädettyjä almuja, ja he tottelevat Jumalaa ja Hänen lähettilästään. He ovat niitä, joille Jumala osoittaa laupeutensa. Katso, Jumala on väkevä, viisas."
Koraani 9:71
SAAS (Sallah Allahu Alayhi wa Sallam) eli "olkoon Allahin rauha ja siunaukset hänen kanssaan"; lausutaan mainittaessa Profeetta Muhammedin nimi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Islam ei tee kerrassaan mitään eroa naisten ja miesten välillä heidän suhteessaan Allahiin (swt). Molemmille luvataan sama palkkio hyvästä käytöksestä ja sama rangaistus huonosta käytöksestä. Osoittaessaan sanansa uskoville, Koraani käyttää usein ilmaisua "uskovat miehet ja naiset" korostaen miesten ja naisten tasa-arvoisuutta, mitä heidän kullekin kuuluviin velvollisuuksiin, oikeuksiin, hyveisiin ja ansioihin tulee.
Koraani sanoo:
"Jumala on valmistanut anteeksiannon ja suuren palkan alistuville miehillea ja naisille, uskoville miehille ja naisille, nöyrille miehille ja naisille, hurskaille miehille ja naisille, kärsivällisille miehille ja naisille, hartaille miehille ja naisille, almuja antaville miehille ja naisille, paastoaville miehille ja naisille, siveille miehille ja naisille ja niille miehille ja naisille, jotka useasti ajattelevat Jumalaa (swt)." (33:35)
Tämä on ristiriidassa kristittyjen kirkonisien väitteen kanssa, että naisilla ei ole sielua ja että he ovat sukupuolettomia olentoja seuraavassa elämässä. Koraani sanoo, että naisilla on sielu tarkalleen samalla tavoin, kuin miehillä ja he pääsevät Paratiisiin, jos tekevät hyvää:
"Käykää onnellisina Paratiisiin puolisoittenne kanssa"(43:70)
Jos joku uskova, mies tai nainen, tekee hyvää, me herätämme hänet hyvään elämään ja palkitsemme hänet hänen parhaimpien tekojensa mukaan."(16:97)
Koraani nuhtelee niitä miehiä, jotka sortavat tai kohtelevat naisia huonosti:
"Uskovaiset, te ette saa periä naisia vastoin heidän tahtoaan. Älkää estäkö vaimoanne menemästä uusiin naimisiin saadaksenne takaisin osan siitä, mitä olette hänelle antaneet, paitsi jos hän on selvästi ollut teille uskoton. Kohdelkaa häntä hyvin. Vaikka inhoaisittekin häntä, kenties inhoatte jotakin, jonka Jumala (swt) asettaa suureksi hyödyksi teille."
Nämä Koraanin opetukset olivat vallankumouksellisia. Toisin kuin muut uskonnot, jotka pitivät naisia pahuuden ja synnin perijöinä, islam pitää miehiä ja naisia olentoina, joiden sisin on luotu samasta yhdestä sielusta. Ottaen huomioon sen tosiasian, että ennen islamin tuloa pakana-arabit hautasivat tyttölapsensa elävältä, laittoivat naiset tanssimaan alasti vuotuisilla markkinoilla lähellä Kaabaa ja kohtelivat naisia kuin pelkkää karjaa sekä seksinautintojen objektina, joilla ei ollut oikeuksia, eikä asemaa.
Koraani julistaa:
"Ihmiset, pelätkää Herraanne. Hän loi teidät kaikki yhdestä sielusta, jolle Hän loi siitä itsestään parin, ja he lisääntyivät lukuisiksi miehiksi ja naisiksi. Kun te pyydätte toisiltanne apua vedoten Jumalaan (swt) ja verisukulaisuuteen, pelätkää Häntä; Hän vartio teitä"(4:1)
Islamin Profeetta (saas) sanoi: "Naiset ovat miehen kaksoispuoliskoja". Koraani korostaa ehdottoman välttämätöntä miesten ja naisten yhteyttä kauneimmalla vertauksella:
"Teille on sallittu maata vaimojenne kanssa paastokuun öinä, olettekan te toistenne peittoja..."(2:187)
Aivan kuin vaate peittää alastomuutemme, niin tekevät myös mies ja vaimo, jotka turvaavat toistensa siveyden astuessaan avioliittosuhteeseen. Vaate antaa vartalolle mukavuutta; niin myös mies löytää mukavuutta vaimonsa seurasta ja vaimo miehestään. "Vaate on sulo, kauneus ja vartalon kaunistus, kuten myös vaimot ja miehet ovat toisilleen." Islam ei pidä naista "paholaisen välineenä", vaan paremminkin Koraani kutsuu häntä nimellä muhsana - linnoitus Saatanaa vastaan, koska hyvä nainen, miehensä naidessaan, auttaa tätä pysymään rehellisellä tiellä elämässään. Tämän takia profeetta Muhammed (saas) piti avioliittoa hyveellisimpänä tekona. Hän sanoi:
"Kun mies menee naimisiin, hän on täyttänyt puolet uskonnostaan."
Hän teroitti muslimeille sanoen:
"Avioliitto on osa minun tietäni ja se, joka pysyy poissa tieltäni, ei ole minusta (ts. ei ole seuraajani)."
Koraani sanoo avioliiton olemassaolon tarkoituksesta sauraavin sanoin:
"Eräs Hänen merkeistään on se, että Hän on luonut teidän omasta joukostanne teille puolisoita, jotta te voisitte levätä heidän luonaan. Hän on asettanut rakkauden ja armon teidän välillenne. Tässä on merkkejä niille, jotka ajattelevat." (30:21)
Profeetta Muhammed (saas) ylisti siveitä naisia ja hyveellisiä naisia. Hän sanoi:
"Maailmaa ja kaikki asiat maailmassa ovat kallisarvoisia, mutta kaikkein kallisarvoisin asia maailmassa ovat hyveellinen nainen."
Kerran hän sanoi tulevalle kalifille Umarille:
"Enkö kertoisi sinulle parhaasta arteesta, minkä mies voi omistaa? Se on hyveellinen vaimo, joka miellyttää miestä aina, kun tämä katsoo häneen, ja joka vartio itseään miehen poissa ollessa".
. Erään toisen kerran Profeetta (saas) sanoi:
"Paras ominaisuus, mikä miehellä voi olla, on (Allahin (Swt)) muistava kieli, kiitollinen sydän ja uskova vaimo, joka auttaa häntä uskossa."
Ennen Islamin tuloa naisia kohdeltiin usein huonommin kuin eläimiä. Profeetta (saas) halusi lopettaa kaiken naisiin kohdistuvan julmuuden. Hän saarnasi hyvyydestä naisia kohtaan ja sanoi muslimeille:
"Pelätkää Allahia (swt), mitä naisen kunnioittamiseen tulee."
Ja
"Parhaita ovat ne, jotka käyttäytyvät parhaimmin vaimojaan kohtaan."
Ja
"Muslimin ei tulisi vihata vaimoaan, ja jos mies on tyytymätön vaimonsa yhteen huonoon ominaisuuteen, olkoon hän tyytyväinen yhteen hyvään."
Ja
"Mitä kohteliaampi ja ystävällisempi muslimi on vaimoaan kohtaan, sen täydellisempi on hän uskossaan."
Profeetta (saas) korosti muslimeille naisten hyvänä pitämistä, pitäessään kuuluisaa puhettaan Armonvuorella Arafatissa 124 000:lle seuraajalleen,jotka olivat kokoontuneet sinne Hajj al-Vada´n (jäähyväispyhiinvaelluksen) vuoksi. Puhuessaan hän käski läsnäolevia ja heidän kauttaan kaikkia tulevia muslimeja olemaan kunnioittavia ja ystävällisiä naisia kohtaan. Hän sanoi:
"Pelätkää Allahia naisten suhteen. Totisesti olette naineet heidän Allahin (swt) luottamuksella, ja tehneet heidät sallituiksi itsellenne Allahin (swt) sanalla. Teillä on oikeuksia heihin ja heillä teihin ruoan ja vaatetuksen suhteen, varojenne mukaan."
Islamissa nainen on täysin itsenäinen persoonallisuus. Hän voi tehdä minkä tahansa sopimuksen tai lahjoituksen omiin nimiinsä. Hänellä on oikeus perintöön äitinä, vaimona, siskona ja tyttärenä. Hänellä on täydellinen vapaus valita miehensä. Esi-islamilaisessa Arabiassa, pakanayhteisössä, oli järjetön ennakkoluulo tyttölapsia kohtaan, joita he hautasivat elävältä. Allahin Lähettiläs (saas) oli täysin tätä käytäntöä vastaan. Hän näytti, että elättämällä tyttölapsensa, ihmiset toimisivat suojana Helvetin tulta vastaan.
Profeetan (saas) vaimo Aisha (ra) kertoi, että eräs nainen tuli hänen taloonsa kahden tyttärensä kanssa. Hän pyysi hyväntekeväisyyttä, mutta Aisha (ra) ei löytänyt muuta, kuin yhden taatelin, jonka oli saanut. Nainen jakoi sen kahden tyttärensä kesken, eikä itse syönyt ollenkaan. Sitten hän nousi ja lähti. Kun Profeetta (saas) tuli taloon, Aisha (ra) kertoi hänelle tapahtuneesta ja Profeetta (saas) sanoi, että kun nainen tuodaan tuomiolle (Tuomionpäivänä) kahden tyttärensä suhteen, nämä toimivat hänelle suojana Helvetin tulta vastaan.
Naisen pahin onnettomuus on hänen miehensä kuoltua, sillä leskeksi tullessa lasten elättämisvelvollisuus siirtyy hänelle. Itäisessä maailmassa, missä nainen ei aina tienaa elantoaan, leskeyden ongelmat ovat sanoinkuvaamattomat. Profeetta Muhammed (saas) tuki leskien oikeuksia. Useimmat hänen vaimoistaan olivat leskiä. Profeetta (saas) rohkaisi seuraajiaan ottamaan leskiä vaimoiksi, jotka harvoin pääsivät siinä iässä uusiin naimisiin. Profeetta (saas) oli aina valmis auttamaan leskiä ja kehoitti seuraajiaan samaan. Abu Huraira (ra) kertoi Profeetan (saas) sanoneen:
"Se, joka yrittää auttaa leskeä tai köyhää, on kuin ´mujadid`(soturi) Allahin (swt) tiellä tai kuin se, joka seisoo rukouksessa yöllä ja paastoaa päivällä."
Islam käskee suuresti kunnioittamaan naista äitinä. Koraani puhuu äidin oikeuksista monissa jakeissa. Se kehoittaa muslimeja äitien kunnioittamiseen ja palvelemaan heitä hyvin, vaikka he vielä olisivatkin uskottomia. Profeetta (saas) sanoo painokkaasti, että äidin oikeudet ovat ylimpiä. Abu Huraira (ra) kertoi, että mies tuli Allahin Lähettilään (swt) luokse ja kysyi: "Oi Allahin Lähettiläs (saas), kenellä on suurin oikeus minuun ystävällisyyden ja huomion suhteen?" Hän vastasi: "Äidilläsi!" "Kenellä sitten?" Hän vastasi: "Äidilläsi!" "Kenellä sitten?" Hän vastasi: "Äidilläsi!" "Kenellä sitten?" Hän vastasi: "Isälläsi!"
Toisen perimätiedon mukaan Profeetta (saas) neuvoi yhtä uskovaa olemaan menemättä sotaan Quraish´ia vastaan puolustaakseen Islamia, vaan huolehtimaan äidistään sanoen, että hänen palveluksensa äidilleen olisi hänen pelastuksensa syy. Mu´awiyah bin Jahimah kertoi, että Jahimah tuli Profeetan (saas) luokse ja sanoi: Allahin Lähettiläs (saas), haluan osallistua taisteluun (Allahin (swt) tiellä) ja olen tullut kysymään neuvoasi." Hän sanoi: "Jää sitten äitisi palvelukseen, sillä Paratiisi on hänen jalkojensa alla."
Profeetan (saas) seuraajat hyväksyivät hänen opetuksensa ja saivat aikaan vallankumouksen sosiaalisissa asenteissa naisia kohtaan. He eivät enää pitäneet naisia pelkkänä karjana, vaan olennaisena osana yhteisöään. Ensimmäistä kertaa naisille annettin oikeus perintöosaan. Uudessa sosiaalisessa ilmapiirissä naiset löysivät uudelleen itsensä ja heistä tuli hyvin aktiivisia yhteiskunnan jäseniä tehden hyödyllisiä palveluksia sodissa, joihin pakana-arabit pakottivat muslimi-umman. He kantoivat huolta sotilaista, hoitivat heitä, ja jopa taistelivat heidän rinnallaan, kun se oli tarpeellista. Oli yleistä nähdä nyt naisia auttamassa pelloilla ja harjoittamassa kaupankäyntiä itsenäisesti ja kulkemassa kodin ulkopuolella hoitamassa asioitaan.
Aisha (ra) kertoi, että Saudah bint Zam`ah (ra) meni ulos eräänä yönä. Umar näki ja tunnisti hänet ja sanoi: "Jumalan nimeen, oi Saudah. Miksi et kätke itseäsi meiltä?" Hän meni takaisin Profeetan (saas) luo ja kertoi hänelle tapahtuneesta samalla, kun söi illallista hänen kanssaan, ja Profeetta (saas) sanoi: "Allah (swt) on sallinut teidän mennä ulos asioillenne."
Pääasiallinen idea Islamin opetuksissa miesten ja naisten suhteen on se, että miehen ja vaimon pitäisi olla kyvykkäitä kumppaneita tekemään kodistaan onnellisen ja menestyksellisen paikan. Heidän pitäisi olla uskollisia ja kuuliaisia toisiaan kohtaan ja aidosti kiinnostuneita toistensa ja lastensa hyvinvoinnista. Naiselta odotetaan olevan inhimillistä sekä luontaista ankaruutta pehmentävää vaikutusta mieheensä. Mies on määrätty opettamaan vaimoaan, jotta he voisivat harjoittaa niitä ominaisuuksia, joissa he ovat eteviä luonnostaan.
Profeetta (saas) korosti näitä näkökulmia paljon. Hän kehoitti miehiä naimaan hurskaita naisia ja naisia olemaan uskollisia miehilleen ja ystävällisiä lapsilleen. Hän sanoi: "Parhaita miehiä seuraajistani ovat ne, jotka ovat parhaita vaimoilleen, ja parhaita naisia ovat ne, jotka ovat parhaita miehilleen. Jokaisella sellaisella naiselle merkitään palkkio, joka on samansuuruinen kuin tuhannen marttyyrin palkkio. Ja sen jälkeen parhaita naisia seuraajistani ovat ne, jotka auttavat miehiä töissään ja rakastavat heitä hellästi joka asiassa, säästyvät rikkomasta Allahin (swt) lakia."
Mu´awiyah kysyi kerran Profeetalta (saas): "Mitkä ovat vaimon oikeudet mieheensä?" Profeetta (saas) vastasi: "Anna hänelle ruokaa, kun otat ruokasi, anna hänelle vaatteita pukeakseen, kun sinä puet päällesi, pidättäydy läimäisemästä häntä kasvoihin tai käyttämästä häntä väärin, äläkä erottaudu vaimostasi, paitsi talon sisällä."
Kerran nainen tuli Profeetan (saas) luokse ja valitti miehestään. Profeetta (saas) sanoi hänelle: "Ei ole naista, joka siirtäisi jotakin asettaen sen oikeaan paikkaan, siivotakseen miehensä talon, mutta Allah (swt) on säätänyt sen hyveelliseksi naiselle. Eikä ole miestä, joka kävelisi vaimonsa kanssa käsikkäin, mutta Allah (swt) on säätänyt sen hyveelliseksi miehelle. Jos hän kietoo kätensä vaimonsa ympärille rakkaudessa, hänen hyvyytensä kymmenkertaistuu."
Kerran hänen oli kuultu ylistävän Quraish-heimon naisia: "...koska he ovat ystävällisimpiä lapsiaan kohtaan, kun he ovat pieniä ja koska he ovat huolellisia vartioidessaan miestensä omaisuutta."
Shari´a pitää naista henkisesti ja älyllisesti tasa-arvoisina miesten kanssa. Suurin ero heidän välillään on fyysisellä alueella, mikä perustuu oikeudenmukaiseen periaatteeseen työvoiman suhteen. Shari´a jakaa miehelle enemmän rasittavia töitä ja tekee hänestä velvollisen perheen elättämiseen. Se takaa naiselle kodista huolehtimisen ja lasten kasvatuksen, joka on kaikkein tärkein rakennettaessa hyvinvoivaa ja tervettä yhteisöä.
On kuitenkin tosiasia, että terve hallinto kodin alalla on mahdotonta ilman yhdistävää käytäntöä. Tästä syystä Shari´a vaatii perheen pääksi miehen neuvottelemaan perheen kanssa ja sitten sanomaan viimeisen sanan. Näin tehden hän ei saa väärinkäyttää erioikeuttaan vahingoittaakseen vaimoaan. Mikä tahansa tämän periaatteen rikkomus aiheuttaa hänelle riskin Allahin (swt) suosion menetyksestä, koska hänen vaimonsa ei ole hänen alaisensa, vaan Profeetan (saas) sanoja käyttäen "talonsa kuningatar", ja tällaisen aseman todella uskovan tulisi antaa vaimolleen. Vastakohtana näille Islamin valistuneille opetuksille naisen kunnioituksesta, lännen puhe naisten vapaudesta tai vapautuksesta on itseasiassa valepuettu muoto naisen vartalon väärinkäytöstä, hänen kunniansa riistosta ja hänen sielunsa alentamisesta.
Vaatetus
Ensimmäinen asia, joka saa länsimaisen naisen kohottamaan kulmakarvojaan ja kaivamaan muististaan yhden harhakuvitelman selitykseksi ilmiölle on vaatetus. Vanha harhakuvitelma on opettanut hänelle, että tämäntyyppinen vaatetus on perinne - epäoikeudenmukainen perinne kaiken lisäksi - johon miehet häikäilemättömässä omistushalussaan ja mustasukkaisuudessaan ovat naisparkansa pakottaneet. Tämä selitys riittää hyvin, kun on kyse muslimipuhuun pukeutuneista ei-eurooppalaisista naisista, mutta niin pian kuin näkee eurooppalaiselta näyttävän naisen pukeutuvatn samalla tavoi, on yritettävä keksiä uusi selitys. Uusi selitys kuuluu, ettei kyseinen nainen voi olla aivan viisas, jos hän pukeutuu sillä tavoin vapaaehtoisesti, tai että naisen ulkomaalainen mies on orjuuttanut hänet tai nainen on kiihkoilija. Melkein mikä tahansa kelpaa, kunhan se vain on kielteistä ja tuomitsevaa. Musliminainen ei voi välttyä huomaamasta tätä kielteistä asennetta vaatetuksensa suhteen liikkuessaan yleisillä paikoilla. Tässä "sivistyneess maassa" (Ruotsissa) pidetään hävyttömyyksien huutamista vieraiden ihmisten perään yleisillä paikoilla täysin luonnollisena. Merkillisintä on, että muslimipukua useimmiten pidetään merkkinä vapauden ja itsenäisyyden puutteesta. Esimerkiksi Lil Yunkers kirjoittaa matkaopasvihkosessaan "Tunisien" sivulla 35. "...nainen itsenäistyy, hankkii itselleen koulutuksen ja riisuu huntunsa."
Musliminainen sitä vastoin ajattelee muslimipukuisen naisenn nähdessään että kyseinen nainen on Vapaa. Mitä? Juuri niin, vapaa ja itsenäinen. Vapaa muodin orjuudesta, itsenäinen verrattuna niihin, jotka seuraavat tarkoin muotilehtien ohjeita ja ystäväpiirin pukeutumista, meikkaustapaa jne.
Heti nunnan nähdessään tietää, että tämä omistaa elämänsä Jumalalle. Mistä sen sitten tietää? Niin, hänhän on pukeutunut sillä tavoin, tiedäthän, peittää itsensä toisten katseilta, haluaa osoittaa ettei ulkonäkö ole tärkeä. Musliminainen käyttää samantapaista pukua samoista syistä. Hän ei halua, että ihmiset voisivat yleisillä paikoilla tutkia häntä katseillaan ja arvioida hänet hänen vartalonsa, kauneutensa tai rumuutensa - lyhyesti sanoen hänen ulkonäkönsä perusteella. Hän siis haluaa suojella itseään.
Musliminainen käyttää pukuaan myös moraalisyistä. Hän haluaa kokea vähäpukuisten naisten ympärille hyvin helposti syntyvän eroottisen jännitteen kotona miehensä luona ymmärrettävistä syistä.
Musliminainen ei ole nunna, hän voi mennä naimisiin ja saada lapsia, mutta hänen pukunsa on samankaltainen kuin nunnan - jumalanpelon ja nöyryyden puku. On varmasti tusinoittain muita myönteisiä muslimipukuun liittyviä seikkoja, joita voitte miettiä.
Valitettavasti "ruotsalaiset" suhtautuvat erittäin epäluuloisesti muslimipukuisiin naisiin, kun heidän päinvastoin pitäisi ymmärtää, että on kyse uskovaisista, nöyristä naisista, jotka pyrkivät seuraamaan Luojan ohjeita kaikilla alueilla. Musliminainen, joka sitä vastoin ei käytä muslimipukua, mutta sanoo kuitenkin tuntevansa Luojan ohjeet erittäin hyvin, ei ole täysin ymmärtänyt, kuinka tärkeää on noudattaa näitä kaikkia eikä vain niitä, jotka hänelle itselleen sopivat.
Sano myös uskoville naisille, että...heidän tulee heittää huntunsa povensa päällä eikä näyttää suloaan muille kuin miehilleen tai isilleen..." Koraani 24:31
Avioliitto
Joukkoviestimissä törmää usein uskomukseen, että muslimi ostaa itsellee morsiammen, jota hän ei ole koskaan nähnyt ennen hääyötä, että nainen naitetaan kysymättä ensin hänen mielipidettään tai suorastaaan vasten tahtoaa ja että naisesta naimisiin mennessään tulee miehen orja, jota mies saa kohdella miten tahansa. En lainkaan epäile, etteikö sellaista esiintyisi kaikissa yhteiskunnissa, mutta ymmärrätte pian, että tällainen on itseasiassa täysin Islamin opetusten vastaista.
Profeetta kehoitti kaikkia seuraajiaan menemään naimisiin, jotta korkea moraali säilyisi yhteiskunnassa. Avioliiton ulkopuoliset suhteet kiellettiin Koraanissa SEKÄ MIEHILTÄ ETTÄ NAISILTA (kuinka olisi mahdollista kieltää nämä suhteet vain jommaltakummalta sukupuolelta - suhteeseen tarvitaan kaksi - jos nyt joku luuli, että kielto koski vain naisia!!!). "Nykyaikaisen" länsimaisen naisen mielestä on oikeus kokeilla mahdollisimman monia miehiä ennen avioliittoa, jos hän ylipäätänsä avioituu. Vastaavasti länsimainen mies katsoo, että hänellä on oikeus tehdä mahdollisimman monia valloituksia ja käyttää hyväkseen monia naisia saadakseen kerskua valloituksillaan ystäväpiirissään. Musliminainen (ja -mies) tietää, että kun hänen Luojansa kieltää jonkin asian, kiellolle on oltava looginen syy. Nykyaikaiset tutkimukset mm. USA:ssa ovat vahvistaneet, että kaikki naisen sukuelinten tulehdusten ja syövät muodot ovat olemattoman vähäisiä niillä naisilla, joilla ei ole ollut avioliiton ulkopuolisia tai useita esiaviollisia suhteita. On tunnustettu tosiasia myös Ruotsissa, että sairastumisen riski lisääntyy seksipartnerien lisääntyessä.
Islamin mukaan avioliitto on kahden ihmisen välinen sopimus. Sopimusta ei voi allekirjoittaa paperille eikä allakirjoittaa ennen kuin molemmat osapuolet ovat saaneet sanoa, mitä odottavat toiselta. Näille kahdelle on suotava tilaisuus tavata ja keskustella ennen kuin he tekevät päätöksensä. Vanhemmat tai muut sukulaiset toimivat usein neuvonantajina tai välittäjinä suuremman kokemuksensa vuoksi. Miehen on annettava vaimolleen huomenlahja ennen kuin avioliitto on pätevä, ja summa merkitään sopimukseen.
Avioero on sallittu (sekä mies että nainen voivat hakea avioeroa), mutta Profeetan (saas) mukaan se ei ole suositeltava ratkaisu aviollisiin kiistoihin. (Koraani 2:226, 2:229-231, 2:235-238, 2:242, 4:3, 4:26-27, 4:39, 24:2-9, 65:1-7, 58:4-5, jne. katso myös Hadith: Salih al Bukhari, The book of Nikah ch. 32,50; 42, 67; 3,4 ja The book of Divorce ch. 11; 12,197)
Moniavioisuus on kysymys, jota aina kiivaasti vastustetaan muttei lainkaan puolusteta. Tämä johtuu siitä, että koko asia on useimmiten ymmärretty täysin väärin.
Esim. vielä 1600-luvulla sallittiin moniavioisuus krisityissä maissa. Tähän monet tietysti sanovat, ettei moniavioisuutta tee oikeutetuksi se, että sitä on aina esiintynyt historiassa, mutta islamissa moniavioisuus ei ole miehen oikeus, joka johtuisi hänen suuremmista seksuaalisista tarpeistaan ja tekesi näin miehen tyydytyksen helpoksi. Islam salli moniavioisuuden, koska se on luonnollinen ja turvallinen elämänmuoto sekä miehille että naisille, mutta ketään ei tietenkään vo pakottaa siihen. Islam rajoitti myös yhden miehen vaimojen määrän neljään. Koraanissa (4:3) sanotaan: "...niin naikaa niin monta vaimoa kuin teille sopii, kaksi, kolme tai neljä, mutta jos kumminkin pelkäätte että ette pysty täyttämään kohtuuden vaatimuksia, niin ottakaa vain yksi..."
Moniavioisuus on siis sallittua, jos pystyy kohtelemaan kaikkia vaimojaan yhdenvertaisesti. Nainen voi vaatia että avioliittosopimukseen merkitään ylimääräinen pykälä, jonka mukaan hänellä on oikeus avioeroon, jos hänen miehensä haluaisi "ottaa itselleen" toisen vaimon. Moniavioisuus on siis mahdollista vain, jos sekä ensimmäinen vaimo että mahdollinen toinen vaimo ovat suostuneet siihen omasta vapaasta tahdostaa.
Työ
Koraanissa sanotaan naisen oikeuksista näin: "vaimoilla on myös sama oikeus kuin miehillä on heihin nähden niinkuin kohtuullista on." (2:228)
Kun puhutaan työstä, urasta, taloudesta, jne. on aina muistettava, että sekä miehellä että naisella on velvollisuuksia Jumalaa, toisiaan ja perhettään kohtaan. Molemmat pyrkivät palvelemaan Jumalaa parhaalla mahdollisella tavalla. Olemassaolon tarkoitus ei ole ura, maine eikä maallinen rikkaus. Naisen asemasta ja oikeuksista perheessa voidaan todeta, että naisella on YKSINOIKEUS omiin varoihinsa riippuen siitä, onko kyseessä hänen palkastaa, perinöstä, liikevoitosta jne. ja hän saa käyttää varansa miten haluaa, samalla kun hänellä on täysi oikeus saada elatus mieheltään, isältään jne. Näiden velvollisuus on huolehtia siitä, että naisella on kaikki, mitä hän tarvitsee. (Profeetan (saas) sanat: Jos miehellä on vapaa antaa vaimollee silkkisiä vaatteita ja kultaisia koruaj, tulee hänen tehdä niin, jos vaimo haluaa.) Vaimon sitä vastoin ei tarvitse auttaa miestään taloudellisesti, mutta hän voi luonnollisesti sen tehdä, jos itse haluaa.
Perheen tärkein tehtävä yhteiskunnassa on pitää huolta tulevast sukupolvesta ja antaa sille hyvä perusta oman elämän rakentamiseen. Lapsilla tulee olla mahdollisimman paljon tietoja elämästä ja sen tarkoituksesta perustaessaan omia perheitään, jotta he pystyisivät kasvattamaan omat lapsensa hyvin. Perheenjäsenten tehtävät on jaettu tätä tehtävää ajatellen, mutta Koraanin (2:233) mukaan ei naisen eikä miehen tarvitse kärsiä lastensa vuoksi. He saavat sopia imettäjän (tai miksei kotiapulaisen tai hoitotädin) hankkimisesta lapselle.
Opinnot liittyvät läheisesti työhön, ja koko perheellä tulee olla hyvä koulutustaso, niin että lapsille voidaan antaa tietoja, joista heille on hyötyä elämässä. Islamin mukaan on äidin velvollisuus kasvattaa lapsensa seitsemän vuoden ikään saakka, ja sen jälkeen on isän velvollisuus huolehtia, että lapset saavat hyvän koulutuksen. Tämä koskee sekä tyttäriä että poikia.
Profeetan (saas) sanat: "Ja kuka tahansa huolehtii kolmesta tyttärestään tai kolmesta sisarestaan ja antaa heille hyvän kasvatuksen ja koulutuksen ja kohtelee heitä ystävällisesti kunnes Jumala auttaa heitä seisomaan omilla jaloillaan, Jumalan armon kautta hän on ansainnut itselleen paikan Paratiisissa." (Mishkat, book XIII s. 716).
On myös jokaisen aikuisen velvollisuus Jumalaa ja luomakuntaa kohtaan lisätä tietoaan kaikilla aloilla. "Totisesti, Jumala on velvoittanut teidät hankkimaan asiantuntemusta kaikesta..." (Hadith nro 17, Iman An-Nawawi, Forty Hadith.)
Koraanissa ihmistä kannustetaan lukemaan, tutkimaan, kyselemään muilta, opiskelemaan historiaa ja tekemään uusia löytöjä (30:41, 3:188). Profeetta Muhammedin (saas) ensimmäinen ilmoitus (96:1-5) tähdentää kynän ja kirjoitetun sanan tärkeyttä.
Perintöoikeus
Islamin perintölaki löytyy Koraanista suura an-Nisan kohdalta (4). Se alkaa 7. jakeessa, jossa julistetaan, että sekä naisilla että miehillä on oikeus periä sukulaisensa. Seuraavassa kuudessa jakeessa määritellään perintöoikeuden rajat.
Läheisimmät sukulaiset perivät aina; perijät on asetettu tiettyyn järjestykseen sen mukaan, miten läheistä sukua he ovat vainajalle, ja perintöosuudet on selvästi mainittu Koraanissa. on myös mahdollista testamentata omaisuutta tai rahaa jollekulle perheen ulkopuoliselle, mutta summa ei silloin saa ylittää tiettyä prosenttia koko omaisuudesta. Koraanissa annetus rajat ottavat huomioon jokaisen perijän taloudelliset vaatimukset, eikä kukaan ihminen saa muuttaa perintöoikeutta jonkun sukulaisen eduksi. Sillä tavoin Islam varmistaa täydellisen oikeudenmukaisuuden tällä alueella.
Tasa-arvo
Länsimainen nainen rupesi taistelemaan ihmisarvonsa puolesta 1700-luvulla. "Sivistyneessä" maailmassa naisella ei ollut edes sielua ennen kuin uskonpuhdistus muutti kirkkojen näkymyken. Kun teollistuminen sitten pakotti talonpojat kaupunkeihin ja heidän naisensa tehtaisiin, nainen ryhtyi taisteluun, ja äärimmäisen alistetusta lähes epäinhimillisen olennon asemasta hän taisteli itsensä nykyisen kahta työtä tekevän uranaisen asemaan. Hän pitää itseään kuitenkin edelleen sorrettuna ja syrjittynä. Länsimaiselle naiselle tasa-arvo merkitsee vapautta kokonaan omistautua omille kiinnostuksen kohteilleen - omalle uralle, omalle vapaa-ajalle, omille eduillee - samoin kuin hänen miehensä on tehnyt kautta aikojen.Tämän tasa-arvokäsityksen pohjalta länsimainen nainen pitää tietysti musliminaista vähintäänkin sorrettuna ja epätasa-arvoisena.
Islamin mukaan miehen ja naisen tulee yhdessä palvella Jumalaa parhaalla mahdollisella tavalla. Kyse ei ole siitä, että ihmiset, miehet tai naiset, tavoittelevat yksinomaan aineellisia asioita, metsästävät statusta tai kunniaa ihmisten keskuudessa. Islamissa vallitsevat toiset elämänpäämäärät kuin materialistisessa länsimaisessa yhteiskunnassa. Yksilöinä miehellä ja naisella on Islamin mukaan sama ihmisarvo. He ovat yhdenvertaisia Jumalan edessä. Tämä yhdenvertaisuus ilmenee monissa yhteyksissä yhteiskunnassa, esim. sama palkka samasta työstä, yhteiset päätöksen perheessa ja muutenkin yhteiskunnassa. Tasa-arvoa (=yhtäläistä ihmisarvoa) nimenomaan korostetaan Koraanissa. Ihmisiä kehoitetaan kaiken aikaa perustamaan päätöksensä neuvotteluun. Kuten olemme aiemmin nähneet vanhemmat voivat yhdessä sopia lastenhoidosta. Miehellä ja naisell ei kummallakaan ole oikeutta päättää heitä molempia koskevista asioista keskustelematta ensin toisen osapuolen kanssa. Musliminaisella on sama oikeus kuin miehellä asettua ehdokkaaksi erilaisiin päättäviin elimiin tai institutioihin, kuten parlamenttiin, kunnanvaltuustoon (sikäli kun niitä voidaan kutsu näillä nimillä islamilaisessa yhteiskunnassa) jne. Luonnollisesti islamilaisella parlamentilla on hieman toisenlainen tehtävä kuin länsimaisella ottaen huomioon, ettei ylin lainsäädäntövalta kuuluu millekään inhimilliselle olennolle vaan yksi Jumalalle eikä ihmisillä ole oikeutta muuttaa Jumalan lakia ajan henkeen sopivaksi, vaan ihmisen on aina sopeuduttava Jumalan lakiin.
Profeetta (saas) vaati muslimeja aina osoittamaan kunnioitusta toisilleen, myös aviopuolisoiden kesken. Hyvä käytös ja korkea moraali ovat ominaisuuksia, joita muslimi eniten arvostaa. ne ovat osa ihmisten velvoitteita ja velvollisuuksia Jumalaa kohtaan. Tärkeimmät velvollisuudet, siis viisi pilaria, ovat samat kaikille aikuisille. Joissakin tapauksissa naisille suodaan helpotuksia hänen biologisten toimintojensa vuoksi. On hyvin valitettavaa, etteivät kaikki musliminaiset ole tietoisia oikeuksistaan. Tämä johtuu paljolti siitä, ettei mitään ns. musliminaista halllita Islamin mukaan. Vallanpitäjät päinvastoin vastustavat kaikkea, mikä kuuluu Islamin oikeaan luonteeseen, sillä seuraukselle olisivat tuhoisia heidän vallankäytölleen, jos he sallisivat islamilaisen yhteiskuntajärjestelmän perustamisen.
Minusta länsimainen käsitys tasa-arvosta ei ole koskaan tarkoittanut, että mies ja nainen olisivat samanlaisia. Kysymys on aina ollut samasta ihmisarvosta, samoista oikeuksista ja osallistumisen mahdollisuuksista sekä samoista eduista työelämässä. Miehillä ja naisilla on biologiset eronsa. Vain nainen voi synnyttää lapsia.
Mies ja nainen hoitavat yhdessä jälkeläisensä. Se on kummankin tehtävä. Nainen voi oppia aivan samoja asioita kuin mieskin, joten hän voi tehdä samaa työtä ja hänellä on oikeus yhtä suureen palkkaan. Miehen ei tarvitse vastata elatuksesta, vaan se on yhteinen tehtävä sekin. Tämä on tasa-arvoa.
Länsimaiden pahoinvointi johtuu mielestäni kovasta kilpailusta ja suurista vaatimuksista ihmisille sekä suurista tuloeroista. Kaikki eivät voi voittaa työelämässä. Myös ihmisillä on ylisuuret odotukset ja vaatimukset aviopareista ja moni ei osaa olla koskaan tyytyväinen itseensä ja saavutuksiinsa.
I. JOHDANTO
Naisen asema yhteiskunnassa on kysymys, jota on pohdittu ja kauan, eikä lopullista vastausta ole vielä löytynyt. Islamilaista suhtautumista tähän asiaan on länsimaiselle lukijalle kuvattu puolueellisesti. Tämän artikkelin tarkoituksena on esitellä lyhyesti ja aidosti, miten Islam suhtautuu naisen asemaan. Islamin opetukset perustuvat pääasiassa Koraanin (Jumalallinen ilmestys) ja hadithiin (Profeetan perimätieto).
Oikein ja ennakkoluulottomasti ymmärrettynä Koraani ja hadith tarjoavat peruslähtökohdan kaikkien niiden näkökantojen vahvistamiseksi, jotka liitetään Islamiin. Artikkeli alkaa lyhyellä katsauksella, joka koskee naisen asemaa Islamilaisuutta edeltäneenä aikana. Sen jälkeen siirrytään tutkimaan seuraavia kysymyksiä: Mikä on Islamin kanta naisen asemaan yhteiskunnassa? Onko kanta samanlainen vai erilainen kuin se ” ajan henki”, joka vallitsi, kun Islam annettiin ilmestyksenä? Miten tämä liittyy ”oikeuksiin”, jotka naiset ovat saavuttaneet viimeisten vuosikymmenien aikana?
II. HISTORIALLISIA NäKöKOHTIA
Eräs tämän kirjasen päätarkoituksia on esitellä tasapuolisesti sitä, minkä panoksen Islam on antanut (tai ei ole onnistunut antamaan) naisen arvokkuuden ja oikeuksien palauttamiseen. Tämän tarkoituksen saavuttamiseksi voi olla hyödyllistä luoda lyhyt katsaus siihen, miten aiemmat kulttuurit ja uskonnot ovat yleensä kohdelleet naisia; varsinkin kulttuurit ja uskonnot, jotka edelsivät Islamia (aikana ennen vuotta 610 JKr.). Osaksi esitellään myös naisen asemaa niinkin myöhään kuin 1800-luvulla eli 1200 vuotta Islamin synnyn jälkeen.
Naiset antiikin kulttuureissa
Intia
Encyclopedia Britannica kuvaa naisen asemaa Intiassa: Intiassa pääperiaatteena oli alistaminen. Manun mukaan naiset pidettiin riippuvuuden tilassa yötä päivää. Perimyssäännöt perustuivat isänpuoliseen sukulaisuuteen, eli perintö kulki mieheltä miehelle ja naiset olivat ulkopuolisia.
Hindulaisissa kirjoituksissa hyvä aviovaimo kuvataan seuraavasti: ”Nainen, jonka ajatukset, puhe ja ruumis pidetään alistettuna, saavuttaa hyvän maineen tässä maailmassa ja seuraavassa pääsee yhteen aviomiehensä kanssa”:
Ateena ja Rooma
Antiikin Ateenassa naisten asema ei ollut sen parempi kuin Intiassa tai antiikin Roomassa: ”Ateenalaiset naiset olivat aina alempiarvoisia, he kuuluivat miehelle – isälleen, veljelleen tai jollekin miespuoliselle sukulaiselle”. Naisen suostumusta avioliittoon ei katsottu tarpeelliseksi ja ”hänen oli alistuttava vanhempiensa tahtoon, ja otettava heiltä vastaan herransa ja aviomiehensä, vaikka tämä olisi ollut hänelle täysin vieras”.
Historioitsija on kuvannut roomalaista vaimoa seuraavasti: ”Lapsi, alempiarvoinen, holhokki; henkilö, joka ei kykene tekemään mitään oman mielensä mukaan; henkilö, joka on jatkuvasti aviomiehensä valvonnassa ja holhouksessa”.
Encyclopedia Britannica selostaa lyhyesti naisen laillista asemaa antiikin Roomassa seuraavasti: Roomalaisen lain mukaan nainen oli jo historiallisina aikoina täysin riippuvainen. Avioliitossa hänen omaisuutensa siirtyi aviomiehelle. Nainen oli aviomiehelleen kuin tavaraa; kuin vain miehen tarkoitusperiä varten hankittu orja. Naisella ei voinut olla mitään ammattia eikä julkista virkaa. Nainen ei voinut toimia todistajana, takaajana, opettajana eikä holhoojana; nainen ei voinut adoptoida eikä tulla adoptoiduksi, eikä tehdä testamenttia tai solmia sopimusta.
Skandinavia ja Englanti
Skandinavian heimojen keskuudessa naiset olivat jatkuvan holhouksen alaisia riippumatta siitä, olivatko he naimisissa vai naimattomia. Niinkin myöhään kuin Kristian Viidennen laissa 1600-luvun lopussa laissa säädettiin, että jos nainen avioitui ilman holhoojansa suostumusta, holhooja sai halutessaan hallintansa naisen omaisuuden tämän elinajaksi. Englannin vanhan siviilioikeuden mukaan kaikki aviovaimon kiinteä omaisuus siirtyi avioliiton solmimishetkellä aviomiehen omaisuudeksi. Aviomiehellä oli oikeus maasta saatuun vuokran ja kaikkeen aviopuolisoiden yhteisesti hoitamasta tilasta koituneeseen voittoon. Myöhemmin englantilaiset oikeusistuimet kehittelivät keinoja, jotka estivät aviomiehiä siirtämästä kiinteä omaisuutta itselleen ilman vaimon suostumusta, mutta aviomiehillä oli yhä oikeus hallita omaisuutta ja saada itselleen sen tuottama rahallinen hyöty. Aviovaimon henkilökohtaiset omaisuuden suhteen aviomiehen valta oli absoluuttinen. Hänellä oli oikeus käyttää sitä niin kuin parhaaksi näki.
1800-luku
Vasta myöhään 1800-luvulla tilanne alkoi muuttua parempaan suuntaan. ”Kun oli säädetty joukko lakeja, joista ensimmäinen oli laki aviovaimojen omaisuudesta vuosilta 1870, 1882 ja 1887, aviovaimot saivat samankaltaisen oikeuden omaisuuteen ja sopimusten solmimiseen kuin naimattomat naiset, lesket ja eronneet naiset”. Vielä 1800-luvulla antiikin lakien tuntija Sir Henry Maine kirjoitti: ”Mikään yhteiskunta, joka haluaa säilyttää kristilliset instituutiot, ei anna aviovaimolle niitä henkilökohtaisia vapauksia, jotka taataan keskikauden roomalaisessa oikeudessa”.
Esseessään naisen alistumisesta John Stuart Mill kirjoitti: Saamme jatkuvasti kuulla, että yhteiskunta ja kristikunta ovat palauttaneet naiselle hänelle kuuluvat oikeudet. Samaan aikaan aviovaimo joutuu tosiasiassa toimimaan miehen maaorjana; oikeuskäytäntö asettaa naiselle samat velvollisuudet kuin maaorjille.
Ennen kuin siirrymme tutkimaan Koraanin asetuksia naisen asemasta, muutamat raamatulliset asetukset voivat valaista asiaa niin, että puolueeton arviointi on paremmin mahdollista. Mooseksen laissa aviovaimo kihlattiin Encyclopedia Biblica selittää kihlauksen käsitettä seuraavasti: ”Vaimon kihlaaminen merkitsi yksinkertaisesti omistusoikeuden saamista häneen maksamalla ostohinta; kihlattu on tyttö, josta on maksettu ostohinta". Lain näkökulmasta tytön suostumus ei ollut välttämätön avioliiton laillistamiseksi. ”Tytön suostumus ei ollut tarpeen eikä sen tarpeellisuudesta ollut mitään mainintaa laissa”.
Encyclopedia Biblica kirjoittaa oikeudesta avioeroon seuraavaa: ”Koska nainen oli miehen omaisuutta, miehen oikeus avioeroon oli itsestään selvää”. Oikeus avioeroon oli vain miehellä: ”Mooseksen laissa avioero oli miehen yksin etuoikeus…” Kristillisen kirkon näkökanta aina viime vuosisatoihin saakka on saanut vaikutteita sekä Mooseksen laista että aikakauden yhteiskuntien ajattelutavoista. Kirjassaan Marriage East and West David ja Vera Mace kirjoittavat: älköön kukaan kuvitelko, että kristillinen perintömme on vapaa tällaisista väheksyvistä arvioista. Olisi vaikeaa löytää kokoelmaa, jossa olisi yhtä paljon halventavia naissukupuolta koskevia viittauksia kuin varhaisten kirkkoisien kirjoituksissa. Kuuluisa historioitsija Lecky kirjoittaa näistä ”purkauksista, jotka muodostavat niin näkyvän ja groteskin osan kirkkoisien kirjoituksista. Nainen kuvataan helvetin ovena, kaikkien inhimillisten harmien äitinä. Naisen olisi hävettävä jo pelkkää ajatusta, että on nainen. Naisen olisi tunnettava jatkuva katumusta sen kirouksen takia, jonka hän on langettanut maailman päälle. Naisen tulisi hävetä lankeamistaan. Erityisesti naisen tulisi hävetä kauneuttaan, koska se on paholaisen kaikkein vahvin ase”. Kaikkein ankarimmin naisen kimppuun hyökkää Tertullianus: ”Tiesittekö, että olette kaikki Eevoja? Jumalan rangaistus sukupuoltanne kohtaan elää tänä aikana: syyllisyyden on myös elettävä. Olette paholaisen portti: rikoitte kielletyn puun sinetin; hylkäsitte ensimmäisinä Jumalallisen lain; te suostuttelitte miehen, jonka kimppuun paholainen ei ollut tarpeeksi rohkea hyökkäämään. Te tuhositte niin helposti Jumalan kuvan, miehen. Teidän hylkäämisenne takia – kuoleman – jopa Jumalan pojan täytyi kuolla”. Kirkko ei ainoastaan vahvistanut naisen alistettua asemaa, se myös riisti naiselta ne lailliset oikeudet, jotka hänellä oli aikaisemmin ollut.
III. NAINEN ISLAMISSA
Keskellä maailman peittänyttä pimeyttä Arabian laajalla aavikolla kaikui Jumalallinen ilmestys, jolla oli tuore, jalo ja maailmanlaajuinen viesti ihmiskunnalle: ”Ihmiset, pitäkää kunniassa Herranne, joka on teidät luonut yhdestä hengestä ja hänestä luonut hänen (samanlaisen) puolisonsa ja näistä molemmista antanut lukuisain miesten ja naisten levitä maailmaan”. (Koraani 4:1).
Eräs oppinut, joka on tutkinut tätä jaetta, kirjoittaa: ”On olemassa näkemys, jonka mukaan ei ole mitään tekstiä, vanhaa tai uutta, joka käsittelisi naista ihmisenä kaikista näkökulmista samanlaisella hämmästyttävällä ytimekkyydellä, kaunopuheisuudella, syvyydellä ja alkuperäisyydellä kuin tämä pyhä säädös
Painottaen tätä jaloa ja luonnollista näkemystä Koraanissa sanotaan: ”Hän (Jumala) on luonut teidät yhdestä ainoasta ihmisestä, ja hänestä teki Hän hänen vaimonsa, jotta mies löytäisi hänestä virkistyksensä (rakkaudessa) (Koraani 7:189).
”Hän on taivaan ja maan Luoja; Hän määräsi teille aviopuolisoita keskuudestanne… (Koraani 42:11).
”Ja Jumala antaa teille vaimoja omasta keskuudestanne, ja vaimojenne kautta Hän antaa teille poikia ja pojanpoikia. Myöskin Hän varustaa teidät hyvällä ravinnolla. Uskovatko he siis valheeseen ja kieltävät Jumalan siunauksen”. (Koraani 16:72):
Artikkelin loppuosassa hahmotetaan Islamilaisen naisen asemaa koskevan ajattelutavan eri näkökulmia: hengellistä, sosiaalista, taloudellista sekä poliittista näkökulmaa.
1. Hengellinen näkökulma
Koraani tarjoaa selvää todistusaineistoa sen puolesta, että naista pidetään oikeuksiltaan ja velvollisuuksiltaan Jumalan edessä täysin samanarvoisena kuin miestä.
Koraanissa sanotaan: ”Jokainen sielu on vastuussa teoistaan”. (Koraani 74:38). Koraanissa sanotaan myös:
Niin kuuli heidän Herransa heitä (ja sanoi): ”Minä en anna tekijän työn mennä hukkaan teidän keskuudessanne,
olkoon hän mies tai nainen; toinen toisestannehan te polveudutte”. (Koraani 3:195).
”Ken tahansa tekee hyvää, olkoon hän mies tai nainen, kun hän samalla on uskovainen, hänen Me totisesti annamme viettää onnellista elämää, ja sellaisille Me maksamme palkan parhaasta, mitä ovat tehneet”(Kor.4:124)
Koraanin mukaan naista ei syytetä Aatamin ensimmäisestä erehdyksestä. Molemmat tekivät yhdessä virheen ollessaan tottelemattomia Jumalaa kohtaan, molemmat katuivat ja kummallekin annettiin anteeksi: (Kor. 2:36, 7:20-24). Yhdessä jakeessa (20:121) nimenomaan Aatamia syytettiin.
Uskonnollisten velvollisuuksien kannalta - päivittäiset rukoukset, paasto, almut ja pyhiinvaellus – nainen ei eroa miehestä. Itse asiassa joiltain osin nainen on etuasemassa mieheen verrattuna. Naisen ei esim. tarvitse osallistua päivittäisrukouksiin eikä paastoon kuukautisten aikana eikä neljänäkymmenenä päivänä lapsen synnyttämisen jälkeen. Naisen ei tarvitse myöskään paastota raskausaikana eikä imetysaikana, mikäli naisen tai lapsen terveys ovat vaarassa. Jos paastot ovat pakollisia (Ramadan – kuun aikana), nainen voi korvata menetetyn päivät silloin, kun hänelle sopii. Edellä mainituista syistä suorittamatta jääneitä rukouksia ei tarvitse korvata. Vaikka naiset saivat käydä ja kävivät moskeijassa Profeetan (ROHK) aikana ja sen jälkeen, osanotto perjantain seurakuntarukoukseen on vapaaehtoista naiselle, kun taas miehelle se on pakollinen.
Näissä asioissa Islaminoppi on selvästi lempeä, sillä se ottaa huomioon sen tosiseikan, että nainen saattaa imettää tai pitää huolta lapsesta eikä sen takia voi lähteä moskeijaan rukousaikana. Tässä otetaan huomioon myös fyysiset ja psyykkiset muutokset, jotka liittyvät naisen luonnollisiin toimintoihin.
2.Sosiaalinen näkökulma
a) Lapsena ja varhaisnuorena
Huolimatta siitä, että jotkut arabiheimot hyväksyivät tyttövauvojen surmaamisen, Koraani kielsi tämän tavan ja piti sitä muiden murhien veroisena rikoksena. ”Ja kun elävältä haudatulta naiselta kysytään, minkä synnin vuoksi hänet surmattiin”. (Koraani 81: 8-9).
Koraanissa arvostellaan sellaisten vanhempien asennetta, jotka hylkäävät tyttölapsensa: ”Kun jollekin heistä ilmoitetaan tyttölapsen syntymästä, niin hänen kasvonsa synkkenevät ja hän on aivan murheen vallassa. Hän kätkeytyy heimolaisiltaan sen pahan sanoman vallassa, joka hänelle on ilmoitettu. Omistaisiko hän lapsen välittämättä häpeästä vai kantaisiko sen elävänä hiekkaan? Eikö heidän tuomionsa ole julma? (Koraani 16:58-59)
Islamissa ei tyydytä siihen, että tytön elämä säilytetään vain, jotta hän myöhemmin joutuisi kärsimään epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa, vaan siinä edellytetään lempeää ja oikeudenmukaista kohtelua naista kohtaan. Tähän liittyvät seuraavat Profeetta Muhammedin (ROHK) sanomat: Se, jolla on tytär ja joka ei hautaa häntä elävältä eikä loukkaa häntä eikä aseta poikansa etusijalle, hänet Jumala päästää paratiisiin. (Ibn Hanbal nro 1957).
Se, joka huolehtii kahdesta tyttärestä, kunnes he ovat aikuisia, hänet me tapaamme tuomionpäivänä ja teemme näin (ja hän liitti kaksi sormenpäätään yhteen).
Samanlainen hadith käsittelee veljeä, joka elättää kahta sisartaan. (Ibn Hanbal nro 2104). Naisten oikeus hankkia tietoa ei eroa miesten oikeudesta. Profeetta Muhammed (ROHK) on sanonut: ”Tiedon hankkiminen on pakollista jokaiselle muslimille” (Al-Bayhaki). Tässä muslimilla tarkoitetaan sekä ,miehiä että naisia.
b) Aviovaimona
Koraanissa ilmaistaan selkeästi, että avioliitossa on kysymys yhteiskunnan kahden puoliskon yhteistyöstä ja että avioliiton päämäärät ihmiselämän jatkuvuuden turvaamisen lisäksi ovat henkinen hyvinvointi ja hengellinen harmonia. Avioliitto perustuu rakkauteen ja armeliaisuuteen.
Seuraava on yksi Koraanin vaikuttavimpia avioliittoa koskevia jakeita: ”Eräs Hänen merkeistään on myös se, että Hän on teistä itsestänne luonut teille puolisot, jotta löytäisitte heistä tyydytyksen, ja Hän on antanut teille keskinäistä rakkautta ja laupeutta. Totisesti, tässä on merkkejä niille, jotka ajattelevat”. (Koraani 30:21).
Islamilaisen lain mukaan naista ei voida pakotta avioliittoon ilman omaa suostumusta. Ibn Abbas kertoo tytöstä, joka tuli Jumalan sanansaattajan, Muhammedin (ROHK) luokse ja kertoi, että hänen isänsä oli pakottanut hänet avioliittoon ilman hänen suostumustaan. Jumalan sanansaattaja antoi hänen valita (avioliiton hyväksymisen ja hylkäämisen välillä). (Ibn Abbas nro 2469). Toisessa versiossa tyttö sanoi: ”Hyväksyn kyllä tämän avioliiton, mutta halusin saattaa naisten tietoon, ettei vanhemmilla ole oikeutta (pakottaa naista ottamaan aviomiestä)”. (Ibn Maja nro 1873).
Kaikkien naista avioliiton aikana suojelevien säännösten lisäksi säädettiin erikseen, että naisella on täysi oikeus mahriin eli myötäjäisiin, jotka aviomies antaa hänelle ja jotka sisältyvät avioehtosopimukseen; ja että omistusoikeus myötäjäisiin ei siirry naisen isälle eikä aviomiehelle. Mahr ei Islamissa ole todellinen eikä vertauskuvallinen maksu naisesta kuten joissain muissa kulttuureissa, vaan se on lahja, joka kuvastaa rakkautta ja kiintymystä.
Avioelämän säännöt ovat Islamissa selvät ja sopusoinnussa oikeamielisen ihmisluonnon kanssa. Pohjautuen miehen ja naisen fyysiseen ja psyykkiseen olemukseen, kummallakin sukupuolella on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet toistaan kohtaan, lukuun ottamatta erästä velvollisuutta, joka on johtajuus. Tämä on luonnollista kaikissa yhteisössä ja miehen luonnolle ominaista. Koraanissa sanotaankin: ”Naisilla on sama oikeus miehiin nähden kuin miehillä heihin, kuten on kohtuullista; kuitenkin ovat miehet naisiin verrattuna korkeammassa asemassa”. (Koraani 2: 228).
Korkeampaa asemaa sanotaan Quiwamaksi (ylläpitäminen ja suojeleminen). Se viittaa luonnolliseen eroon sukupuolten välillä, joka takaa heikommalle sukupuolelle oikeuden tulla suojelluksi. Tämä ei tarkoita korkeampaa asemaa tai etuasemaa lain kannalta. Miehen asema johtajana ei kuitenkaan tarkoita perheessä sitä, että aviomies on vaimoonsa nähden diktaattorin asemassa. Islam korostaa keskustelun ja konsensuksen merkitystä perhettä koskevissa päätöksissä. Koraani antaa tästä esimerkki: ”…Mutta jos he molemminpuolisen sopimuksen ja neuvottelujen jälkeen sopivat lapsen vieroittamisesta, niin siinä ei kumpikaan tee mitään syntyä”. (Koraani 2: 233).
Aviovaimon perusoikeuksien yläpuolella on oikeus, jota korostetaan Koraanissa ja jota Profeetta (ROHK) suosittelee lämpimästi; lempeä kohtelu ja kumppanuus. Koraanissa sanotaan: ”…vaan kohdelkaa heitä hyväntahtoisesti. Jos tunnette vastenmielisyyttä heitä kohtaan, niin voi olla, että vastenmielisyytenne kohdistuukin sellaiseen henkilöön, johon Jumala on kätkenyt paljon hyvää”. (Koraani 4: 19).
Profeetta Muhammed (ROHK) on sanonut: Paras teistä on se, joka paras perhettään kohtaan ja minä olen perhettäni kohtaan teidän joukostanne paras.
Parhaat uskovista ovat ne, jotka käyttäytyvät parhaiten, ja parhaat teistä ovat ne, jotka ovat parhaita vaimojaan kohtaan. (Ibn-Hanbal nro 7396).
Katso, monet naiset tulevat Muhammedin (ROHK) vaimojen luokse ja valittavat aviomiehistään, koska nämä lyövät heitä – nuo aviomiehet eivät ole teistä parhaimpia.
Niin kuin tunnustetaan naisen oikeus päättää avioliitostaan, samoin tunnustetaan myös hänen oikeutensa saattaa päätökseen epäonnistunut avioliitto. Jotta voitaisiin taata perheolojen vakaus ja jotta voitaisiin suojella niitä äkkipikaisesti tehdyiltä päätöksiltä, jotka on tehty väliaikaisen henkisen paineen johdosta, avioeroa hakevien miesten ja naisten on käytävä läpi tiettyjä toimenpiteitä ja noudatettava odotusaikaa. Koska naiset ovat luonnostaan paljon tunteellisempia kuin miehet, heidän on ilmoitettava avioeroon hyvä syy. Kuitenkin nainen voi saada avioeron miehestään myös ilman oikeusistuinta, jos avioehtosopimus sen sallii. Tietyt Islamilaisen lain avioliittoa ja avioeroa koskevat seikat ovat mielenkiitoisia ja ansaitsisivat oman esittelynsä. Riittää, kun tässä sanotaan, että moniavioisuus on ollut tavallista lähes kaikkialla ja se sallittiin niin juutalaisuudessa kuin kristinuskossakin aina viime vuosisatoihin saakka. Koraani on ainoa pyhä kirjoitus, joka nimenomaisesti rajoitti moniavioisuutta ja yritti estää sitä monin ankarin ehdoin. Eräs syy sille, että moniavioisuutta ei ehdottomasti kielletty on se, että eri alueilla eri aikoina saattaa vallita olosuhteet, joiden takia moniavioisuus on parempi vaihtoehto kuin avioero tai tekopyhä yksiavioisuus, jonka vallitessa harjoitetaan monenlaisia luvattomia suhteita.
Kun avioliiton jatkaminen on syystä tai toisesta mahdotonta, ihmisiä kehotetaan silti löytämään kunniallinen tapa lopettaa avioliitto. Koraanissa sanotaan näistä tapauksista seuraavaa: ”Ja kun olette eronneet vaimostanne ja tämä on odottanut määrätyn aikansa, niin joko pitäkää hänet luonanne kunniallisesti tai antakaa hänen mennä sovinnossa. älkää pidättäkö häntä väkivalloin eikä tehden vääryyttä, vaan muistakaa osaksenne tullutta Jumalan armoa”. (Koraani 2:2341). (Katso myös Koraani 2:229 ja 33:49).
c) Äitinä
Islamissa lempeysvanhempia kohtaan on arvojärjestyksessä seuraavana Jumalan palvelemisen jälkeen. ”Olemme myös määrännyt ihmisen pitämään huolta vanhemmistaan; hänen äitinsä on kantanut häntä äärimmäiseen uupumukseen saakka”. (Koraani 31:14). (Katso myös Koraani 46:15, 29:8).
Koraanissa on myös erityinen suositus, joka koskee äitien hyvää kohtelua: ”Ja Herrasi on määrännyt, että palvelette yksin Häntä ja teidän tulee tehdä hyvää vanhemmillenne…”. (Koraani 17:23).
Eräs mies tuli Profeetta Muhammedin (ROHK) luokse kysyen: ”Oi Jumalan sanansaattaja, kuka ihmisistä parhaiten ansaitsee hyvän seurani? Profeetta vastasi: ”Äitisi”. Mies kysyi: ”Entä kuka muu?” Profeetta vastasi: ”Äitisi”. Silloin
mies kysyi: ”Entä kuka muu?” Vasta silloin Profeetta vastasi: ”Isäsi”. (Al-Bukhari ja Muslim).
Eräät kuuluisat Profeetan sanat: ”Paratiisi on äidin jalkojen juuressa”. (In Al`Nisa`I, Ibn-Majah, Ahmad). ”(Luonteeltaan) jaloja ovat ne, jotka ovat vieraanvaraisia naisille ja pahoja ne, jotka heitä solvaavat”.
3. Taloudellinen näkökulma
Islam on säätänyt naiselle oikeuden, joka häneltä on ollut kielletty sekä ennen että jälkeen Islamin synnyn (jopa niinkin myöhään kuin tällä vuosisadalla. Esimerkiksi vasta vuonna 1938 Ranskan lakia muutettiin niin, että naisella oli oikeus solmia sopimuksia. Avioliitossa olevan naisen edellytettiin kuitenkin yhä saavan aviomieheltään luvan ennen kuin voi myydä yksityisomaisuuttaan.) Nimittäin itsenäisen omistusoikeuden. Islamilainen laki tunnustaa täysin naisen oikeuden omaan rahaan, kiinteistöön ja muuhun omaisuuteen. Tähän oikeuteen ei vaikuta se, onko nainen naimaton vai avioliitossa. Naisella pysyy täysi oikeus myydä, ostaa, kiinnittää ja vuokrata kaikkea omaisuuttaan. Missään Islamilaisen lain osassa ei naista pidetä alempiarvoisempana vain sen takia, että hän on nainen. On myös huomionarvoista, että kyseinen koskee kaikkea naisen omaisuutta ennen avioliittoa sekä kaikkea sitä mikä tulee hänen omistukseensa avioliiton solmimisen jälkeen.
Naisen oikeudesta käydä työssä on ensin huomautettava, että Islamissa naisen roolia äitinä ja aviovaimona pidetään kaikkein pyhimpänä ja tärkeimpänä. Lapsenvahdit ja kotiapulaiset eivät voi vastata äitiä oikeamielisten, tasapainoisten ja hyvin kasvatettujen lasten kasvattajana. Näin tärkeää tehtävää, joka muovaa kansakuntien tulevaisuutta, ei voida pitää ”laiskuutena”.
Islamissa ei kuitenkaan ole säädöstä, joka kieltäisi naista käymässä työssä; aina kun siihen on tarvetta ja varsinkin, kun kyseessä on työ joka sopii naisen luonteeseen ja jossa yhteiskunta tarvitsee häntä kipeimmin. Tällaisia töitä ovat esim. lastenhoito, opettaminen (varsinkin lasten opettaminen ja lääketiede). Eikä mitään rajoituksia ole sille, etteikö naisen erityislahjakkuudesta voitaisi saada hyötyä millä tahansa alalla. On tavallista epäillä, ettei nainen sovi tuomariksi, mikä joutuu naisen miestä tunteellisemmasta luonteenlaadusta; mutta varhaiset muslimioppineet Abu Hanifa ja Al-Tabari olivat sitä mieltä, että nainen voi hyvin olla tuomari. Islam myös palautti naiselle oikeuden perintöön sen jälkeen, kun nainen oli itse eräissä kulttuureissa ollut osa perintöä. Naisen perintöosuus kuuluu yksin hänelle, eikä kukaan voi vaatia sitä häneltä, ei edes hänen isänsä eikä aviomiehensä.
”Miehiset perijät saakoon osan siitä, mitä vanhemmat ja lähimmät omaiset ovat jälkeensä jättäneet, ja naispuolisetkin perilliset saakoot osan siitä, mitä vanhemmat ja lähimmät omaiset ovat jälkeensä jättäneet, olkoon perintö vähäinen tai suuri- laki määrää siitä kullekin hänen osuutensa”. (Koraani 4:7) .
Yleensä naisen osuus on puolet miehen osuudesta, mikä ei tarkoita sitä, että nainen vastaisi puolta miestä! Kun otetaan huomioon edellisillä sivulla esitetty vahva todistusaineisto naisen tasaveroisesta kohtelusta Islamissa, olisi hyvin epäjohdonmukaista vetää sellaista johtopäätöstä. Tämä ero perintöoikeudessa on sopusoinnussa sen eron kanssa, joka miehen ja naisen välillä vallitsee taloudellisen vastuun suhteen Islamilaisen lain mukaan. Mies on Islamissa yksin velvollinen vaimonsa, lastensa sekä jossain tapauksissa puutteessa elävien, etenkin naispuolisten sukulaistensa toimeentulosta. Tätä velvollisuutta eivät poista vaimon varakkuus, vaimon henkilökohtaiset työtulot, vuokratulot, liikevoitto eivätkä mitkään muut lailliset seikat.
Nainen on taloudellisesti toisaalta paljon turvatummassa asemassa, eivätkä hänen asemaansa rasita mitkään hänen omaisuuttaan koskevat vaateet. Naisen omaisuus ei avioliiton solmimisen jälkeen siirry aviomiehelle, ja hän pitää jopa tyttönimensä. Naisella ei ole velvollisuus käyttää omaisuuttaan eikä tulojaan perheen hyväksi avioliiton solmimisen jälkeen. Naisella on oikeus mahr-myötäjäisiin, jotka hän saa mieheltä avioliiton solmimishetkellä. Avioeron jälkeen nainen voi saada elatusapua entiseltä aviomieheltään.
Perintökaaren tutkiminen koko Islamilaisen lain yhteydessä paljastaa, että naista ei kohdella vain oikeudenmukaisesti vaan hyvin suurella myötätunnolla.
4. Poliittinen näkökulma
Jokainen tasapuolinen Islamin opin ja Islamilaisen kulttuurin tarkastelu osoittaa selvästi, että nainen on tasa-arvoinen miehen rinnalla niissä asioissa, joita nykyään kutsutaan ”poliittiseksi oikeuksiksi”. Näihin kuuluvat äänioikeus sekä oikeus tulla valituksi poliittisiin virkoihin. Näihin kuuluvat myös naisen oikeus ottaa osaa julkiseen toimintaan. Sekä Koraanissa että Islamin historiassa on esimerkkejä naisista, jotka ottivat osaa vakaviin keskusteluihin ja väittelivät jopa itse Profeetan kanssa. (Katso Koraani 58: 1-4 ja 60: 10-12).
Omar Ibn al-Khattabin kalifikunnan aikana nainen väitteli hänen kanssaan moskeijassa, osoitti väitteensä oikeaksi ja sai Omarin ilmoittamaan ihmisten edessä: ”Nainen on oikeassa ja Omar on väärässä”.
Vaikkei siitä ole mainintaa Koraanissa, erästä Profeetan (ROHK) perimätietoa tulkitaan niin, ettei naista voitaisi valita valtiopäämiehen asemaan. Tämä hadith kuluu käännettynä suurinpiirtein seuraavasti: ”Kansakunnalle ei koita hyvinvointi, jos se antaa naisen olla johtajanaan”. Tällä rajoituksella ei ole mitään tekemistä naisen arvokkuuden tai hänen oikeuksiensa kanssa. Sen sijaan se liittyy miesten ja naisten välisiin biologisiin ja psykologisiin eroihin.
Islamissa valtiopäämies ei ole pelkkä keulakuva. Hän johtaa ihmisiä rukouksissa varsinkin perjantaisin ja juhlapyhinä; hän ottaa jatkuvasti osaa päätöksentekoon, joka koskee kansakunnan turvallisuutta ja hyvinvointia. Tämä vaativa asema tai jokin vastaava kuten puolustusvoimien komentaja virka ei yleensä sovi naiselle fyysisesti eikä psyykkisesti. On lääketieteellinen tosiasia, että kuukautisten ja raskauden aikana naiset läpikäyvät monia fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia. Tällaiset muutokset saattavat ilmetä kriisitilanteiden aikana, mikä vaikuttaa naisen päätöksentekoon, puhumattakaan ylimääräisestä rasituksesta. Lisäksi tietyt päätökset vaativat järkiperäisyyden maksimointia ja tunneperäisyyden minimointia – ja tämä vaatimus ei ole sopusoinnussa naisen vaistomaisen luonteen kanssa.
Jopa nykyaikana ja kaikkein kehittyneimmissäkin valtioissa on harvinaista nähdä nainen valtionpäämiehenä muuten kuin keulakuvan asemassa. Ja naisia on harvoin jos koskaan puolustusvoimien komentajana tai edes kansanedustajana suhteessa naisia vastaavaa määrää. Ei voida väittää, että tämä johtuisi valtioiden takaperoisuudesta tai naisen asemaa koskevista perustuslaillisista rajoituksista, jotka estäisivät mahdollisuuden toimia valtionpäämiehenä tai kansanedustajana. Loogisesti selitys on se, että naisen ja miehen välillä on luontaisia ja kiistämättömiä eroja, ilman että erolla tässä tarkoitetaan toisen paremmuutta toisen nähden. Ero viittaa pikemminkin siihen, että sukupuolet täydentävät toisiaan elämässä.
IV. YHTEENVETO
Tämän artikkelin ensimmäisessä osassa käsitellään lyhyesti vanhojen uskontojen ja kulttuurien käsityseroja koskien naisen asemaa. Käsittely ulottuu osin aina 1800-luvulle saakka eli 1300-vuotta sen jälkeen, kun Islamin oppi tuli maailmaan Koraanin välityksellä.
Toisessa osassa artikkelia käsitellään lyhyesti naisen asemaa Islamissa. Tämän osan painopiste on Islamilaisuuden alkuperäisissä ja aidoissa lähdeteoksissa. Ne edustavat normia, jonka perusteella voidaan arvioida missä määrin muslimit noudattavat Islamin oppia. On myös tosiseikka, että Islamilaisen kulttuurin taannuttua monet muslimeiksi itseään kutsuvat, eivät ole noudattaneet tarkasti näitä opetuksia.
Eräät kirjoittajat ovat epäoikeudenmukaisesti korostaneet vääristymiä ja mikä pahinta, länsimaiset lukijat ovat katsoneet vääristymien edustavan Islamin oppia, näkemättä vaivaa itse ennakkoluulottomasti tutustua opin alkuperäisiin lähteisiin. Vääristymistä huolimatta on syytä mainita kolme seikkaa:
1. Muslimien historiassa naisilla on ollut suuria saavutuksia kaikilla elämän aloilla aina 600-luvulta alkaen.
2. Naisen huonoa kohtelua on mahdotonta selittää Islamilaisen lain minkään säädöksen nojalla; eikä kukaan voi peruuttaa, typistää tai vääristää selviä Islamilaisen lain naiselle myöntämiä oikeuksia.
3. Kautta historian musliminaisten maine, siveys ja rooli äitinä on ollut puolueettomien tarkkailijoiden ihailun kohteena.
Kannatta myös mainita, että se asema, jonka naiset ovat saavuttaneet nykyaikana, ei joudu miesten lempeydestä tai luonnollisesta kehityksestä. Se saavutettiin naisten pitkän kamppailun ja uhrausten avulla, ja vain silloin, kun yhteiskunta tarvitsi naisten työpanosta; eli tarkemmin sanoen kahden maailmansodan aikana sekä johtuen teknologisen kehityksen nopeuttamisesta.
Islamin tapauksessa naisen myönteinen ja arvostettu asema säädettiin lailla; ei siksi, että säätäminen olisi heijastanut 600-luvun tilannetta eikä siksi että naiset tai naisjärjestöt olisivat painostaneet, vaan Islamin oman sisäisen totuudellisuuden takia.
Jos tästä voidaan vetää johtopäätös, on se, että Koraanin alkuperä on Jumalallinen ja että Islamin sanoma on totuudellinen; ja toisin kuin ihmisten synnyttämät filosofiat ja aatteet, Islamin sanoma ei noussut esiin inhimillisestä ympäristöstä; sanoma, joka loi perustan humaaneille periaatteille, joka ei ole vanhentunut vuosisatojen aikana ja joka ei voi vanhentua tulevaisuudessakaan. Sanoma onkin peräisin kaikkitietävältä Jumalalta, jonka viisaus ja tiedot ovat ihmisen ajattelukyvyn ja kehityksen suurimpienkin saavutusten tavoittamattomissa.
minä en ymmärrä sitä miksi ihmisten tehtävät täytyy tuolla lailla jaotella sukupuolen mukaan. Mikseivät kaikki voi vain toteuttaa luonnollisia taipumuksiaan ilman jotain keinotekoisia sukupuolirooleja? Sukupuoliroolit eivät voi olla myötäsyntyisiä, koska ihmiset kokevat olonsa huonoksi niissä ja pyrkivät yksilöllisyyteen. Se ero että nainen pystyy synnyttämään lapsia ja miehellä on enemmän lihasmassaa ei voi olla kovin keskeinen juttu, kun muu on samanlaista ja mahdolliset erot ovat sukupuolesta riippumattomia. Yksilöiden kesken on tutkitusti enemmän eroja kuin sukupuolten välillä.
Samat sanat.
on loppujenlopuksi vallasta, ja toisten alalentamisesta, sekä huippunsa saavuttaneesta mustasukkaisuudesta. Näitä piirteitä esinntyy kaikkien uskontokuntien miehissä, mutta muhamettilaisuudessa, se on saavuttanut aivan käsittämättömät mittasuhteet. Voidaan myös sanoa niin, että silloin kun mies käyttäytyy näin alentavasti, silloin voidaan todeta miehen edittäin huonosta itseluottamuksesta, koska minun käsityksen mukaan mies joka lyö naista, niin hänen itseluottamuksensa on pohjalukemissa, koska ainahan on jos ihminen turvautuu väkivaltaan silloin ihminen on ipävarma, ja heikon itseluottamuksen omaava..
joka tiesi kertoa että ristiretket suunniteltiin Azoreilla
http://www.islamtampere.com/naisenasema.htm
Naisen asema antiikin Roomassa oli todella hyvä verrattuna esimerkiksi antiikin Kreikan naisten olemattomiin oikeuksiin ja useiden myöhäisempien aikakausien naisten kohteluun. Naisten oikeudet eivät Roomassakaan olleet jatkuvasti samanlaisia, vaan ne kehittyivät tasavallan ajoista lähtien aina parempaan suuntaan.
Jo tasavallan aikana perhe ja koti olivat roomalaisen elämän tärkeitä perusyksiköitä. Ylin valta perheessä kuitenkin oli miehellä ja nainen oli koko elämänsä miespuolisten perheenjäsenten ja aviomiehensä vallan alaisena. Naisella ei ollut vielä tässä vaiheessa perimisoikeutta ja avioliitossa hän oli nainen2.jpg alistuva ja hylkäykselle altis osapuoli. Tytöt kasvatettiin palvelemaan miehensä ja perheensä tarpeita, ja tyttöjen avioitumisikä oli tavallisesti noin 12- 15 vuotta, kun taas miesten keskimääräinen avioitumisikä oli 19 -21 vuotta, eli huomattavasti tyttöjä suurempi. Kuitenkin tässäkin vaiheessa roomalaiset naiset olivat paremmassa asemassa ja vapaampia kuin naiset Kreikassa, sillä heillä oli ulkonaliikkumisvapaus ja he olivat oikeutettuja myös liikkumaan vapaasti kotonaan ja myös seurustelemaan miestensä vieraiden kanssa.
Naisten asema kehittyi jatkuvasti tasavallan loppua kohti ja erityisesti puunilasisodat, jolloin naiset joutuivat pitämään valtakuntaa yllä miesten ollessa sotaretkillä, vahvisti heidän asemaansa. Tällöin naisille suomaan enemmän vapauksia ja tämän seurauksena perheet kehittyivät taloudellisista yksiköistä tunnepitoisimpiin yhteisöihin, mutta avioliittojen solmiminen perustui edelleen jossain määrin säätyihin ja omaisuuteen. Erityisesti ylhäisöperheissä aviopuolisot nukkuivat tavallisesti eri huoneissa. Roomalaisissa perheissä erityisesti lasten ja vanhempien välisten suhteen rakkautta korostettiin ja äidinrakkautta pidettiin naisen tärkeimpänä hyveenä. Holhouskäytäntö säilyi edelleen yleisenä, mutta kehityksen myötä siitä tuli lähinnä muodollisuus ja myöhäisimmissä vaiheissa nainen pystyi jopa vaihtamaan holhoojaa mikäli hän ei ollut tyytyväinen tämän toimintaan.
Avioliitto oli Roomassa lähinnä suullinen sopimus, jota Rooman valtakunta piti välttämättömyytenä. Tämän vuoksi sen purkaminenkin oli helppoa ja se onnistui lausumalla sanat "tuas res tidi habeo" , joka tarkoittaa ota tavarasi. Naisen aseman kehittyessä avioeron ottaminen oli mahdollista myös naisille. Suurien eroprosenttien vuoksi myös uusperheet olivat yhtä yleinen ilmiö kuin nykyaikana. Naisen valta ja asema perustui hänen avioliittosuhteelleen sillä miehensä kautta nainen pystyi vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin, minkä vuoksi naisille oli tärkeää muodostaa avioeron tai leskeksi jäämisen jälkeen uusi avioliitto. Joissain tapauksissa tämä saattoi synnyttää eräänlaista avioliittokeinottelua, jolloin nainen saattoi vaihdella aviomiehiä näiden yhteiskunnallisen aseman perusteella.
Naisen oikeudellinen asema antiikin Rooman aikana on ollut ainutlaatuinen, sillä millään muulla varhaisella aikakaudella naisella ei ole ollut oikeutta omaan omaisuuteensa. Itseasiassa tämä käytäntö vakiintui suurimmalta osin vasta 1900- luvun aikana. Erikoista yleiseen naisen asemaan verrattuna olivat myös naisen oikeus periä ja testamentata omaisuuttaan. Naiset saivat itse päättää kenelle he testamenttasivat omaisuutensa, ja olivat oikeutettuja perimään omaisuutta vanhempiensa lisäksi myös omalta perheeltään. Myös myötäjäisten merkitys muuttui Roomassa sen kehityksen aikana: alunperin myötäjäiset olivat miehelle tarkoitettu hyvitys avioliiton kuluista, mutta keisariajan aikana Roomassa vakiintui käytäntö, jonka mukaan avioeron sattuessa nainen oli oikeutettu saamaan myötäjäisensä. Naisella oli myös oikeus kaikkeen avioliiton aikana hankkimaansa omaisuuteen, joka sisälsi niin maahankinnat kuin orjatkin, ja hän hoiti jatkuvasti itse raha-asiansa. Myös perheen aikuiset lapset olivat taloudellisesti hyvin itsenäisiä.
Roomalaiset naiset olivat itsenäisiä myös arkisemmalta kannalta. portrait5_rom_woman.jpg He saivat itse päättää mitä he pukivat päälleen, he huolehtivat ulkonäöstään mm. meikkaamalla ja leikkimällä erilaisilla kampauksilla. Ehostamiseen naiset käyttivät valkoista liitua, jota laitettiin käsivarsiin ja otsaan. Poski- ja huulipunaa saatiin okrastra, punajäkälästä ja viinisakasta. Mustaa nokea käytettiin silmämeikin tekemiseen. Varakkaat naiset saattoivat omistaa esimerkiksi kampaajaorjattajia, ja meikkaus, pukeminen ja jopa ihokarvojen nyppiminen oli usein orjan tehtävä. Ylhäistön naiset käyttivät myös useasti paljon kullalla ja jalokivillä koristeltuja koruja ranteissa, kaulassa, hiuksissa ja nilkoissa.
http://www.peda.net/verkkolehti/jamsankoski/jamkoskihi?m=content&a_id=13
sukupuolierottelu on luotu suunnitelmallisesti tarkoituksena alistaa naiset. Miten perustelet sen, että juuri muslimimiehillä olisi erityisen huono itsetunto? Ja miksi monet musliminaisetkin allekirjoittavat tuon sukupuolierottelun, jos se hyödyttää vain miehiä?
olen sitä mieltä että kaikkien tulisi olla tasaarvoisia miesten ja naisten, ja alistajalla on AINA heikompi itseluottamus kuin henkilöllä jota hän alistaa. Ja pysyn sanojeni takana että muslimimiesten keskuudessa korostuu naisen alistaminen/ mustasukkaisuus, koska siellä sitä on pidetty hyväksyttävänä käytöksenä..
annan sinulle ajateltavaa. voisiko olla niin että siltä naiselta ei kysytä, haluaako hän olla heikompi astia. Muistat varmaan Ruotsissa kun musliminainen halusi itse valita aviopuolisonsa, ja kuinka siinä kävi..
..........
siitä, että tälläkin palstalla ovat musliminaiset tuoneet esille hyväksyvänsä tässä ketjussa kuvatun sukupuolierottelun, mistä tämä johtuu, en ymmärrä sitä.
Toinen asia on, että joissakin muissa maissa on tilanne, jossa moni nainen ei voi yksinään vaikuttaa elämäntilanteeseensa.
jos vastaisin sinulle selventävästi mistä johtuu että monet musliminaiset hyväksyy hyvinkin räikeät tasaarvonloukksukset, ja suoranaisen alistamisen. Olisiko kyseessä väkivaltaisen kohtelun pelko, mene ja tiedä..