niin että olen vasta 12 vuotias, mutta minusta tuntuu, että tarvitsen jonkun, jota rakastaa. usein vain tuntuu siltä, ettei kukaan välitä minusta. olen niin yksinäinen. mitä tehdä pulmalle? kun mulla on pakonomainen tarve rakastaa. haluaisin seurustella, koska kukaan muu ei luultavasti ymmärtäisi minua kuin seurustelukumppani. ja eihän rakkaudessa mitään pahaa ole, saahan vaikka 7 vuotiaskin rakastaa. mutta minusta vain tuntuu siltä, että haluaisin poikaystävän, johon voisin turvautua, ja jota voisin rakastaa, ihan oikeasti!
älkää nyt naurako!
tyttö ysineljä
7757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hiihihhahahaha voi huhhuh 12 wee ja sä haluut jo rakastaa senkin n000000000000000b
HAHAHAHA
AHAHHA
HAHAHAHA
HAHAHHIHI
HIHIH
mut.ei se väärin oo.
Joo..toi sun ikäs on aika alhanen eikä sulla ole mitään syytä seurustella vielä tossa iässä. Oot ihan napero vielä. Sun pitää vaan ootella et saat vähäsen enemmän ikää (15w). Kyllä sinä sitä rakkautta saat tuossa iässä vanhemmilta ihan tarpeeksi. Ja kaikki pakolliset valistukset sun muut on vielä käymättä. Siis 8. luokalla on seksi valistus joka on pakollinen jokaiselle oppilaalle. Eli ootteles vaan ja opiskele ahkerasti jotta susta tulee fiksu ku oot "vanhempi".
Enempää kantaa tähän viestiin en ota.
minusta 12 -vuotias on tarpeeksi ''vanha'' seurustelemaan, vaikka sen seurustelun vakavuus saattaakin sitten olla ihan eri asia. itsellänikin heräs jo ihan ala-asteella se halu seurustella, olin tosi yksinäinen jne, kavereita mulla ei ollu siihen aikaan. aloin sitten seurustella kylläkin vasta 14 -vuotiaana ja se osoitti minulle sen että kyllä lapsikin osaa seurustella vakavasti, nyt ikää 17v, kohta 18.
Toi on täysin normaali tunne ja johtuu pääasiassa siitä, että elimistösi alkaa mukautua uuteen aikakauteen ja hormoonit alkavat jyllätä. Joillakin se tapahtuu aikaisemmin, toisilla myöhemmin.
Minäkin olin 12-vuotiaana puhkipoikki ihastunut yhteen poikaan ja tämä poika minuun. Ei me ikinä seurusteltu, mutta saa kai sitä ihastunut olla :) Kannattaa silti ymmärtää ja sisäistää se asia, että seurustelukumppani ei välttämättä täytä tyhjiötä elämässäsi, hän ei välttämättä ymmärrä, eikä välttämättä vie pois yksinäisyyttä.
Jos haluaa täysipainoisen ja toimivan suhteen, ensin täytyy oppia tuntemaan itsensä. Sinulla on menossa muutosten vaihe, joten on entistä tärkeämpää, että kuuntelet elimistöäsi ja yrität kehittyä sen mukana. On ihan hyvä, että on välillä yksinäinen, ihmisen täytyy osata olla yksin (itsekin ystävien ja miehen seuran ahdistelemana kaipaan sitä koloa, jossa olen vain minä ja yksin minä). Mutta tietysti täytyy olla myös kavereita, joiden kanssa jakaa ajatuksia ja tunteita. Hyvä ystävä on tuossa iässä huomattavasti tärkeämpi kuin mikään seurustelukumppani.
Ja jotta voi rakastaa jotakuta toista, jotta voi tulla rakastetuksi, pitää ensin itsekäästi oppia rakastamaan itseään. Poikaystävä ei tee elämästäsi täyttä, se vain tuo väriä jo täyteen elämään. Ihastu ja unelmoi rauhassa ilman paniikkia ja epätoivoa, anna mielikuvitukselle alaa ja kasva rauhassa. Kyllä niitä poikaystäviä ehtii olla kymmeniä ennen kuin se ensimmäinen oikea saapuu paikalle. Ja kannattaa tosiaan muistaa, että todella harvoin se ensimmäinen poikaystävä jää myös viimeiseksi.
Minusta 12-vuotias ei ole liian nuori serusteluun. Siinähän iässä suurin osa sitä harjoittelee ja joskus saattaa olla vähän vakavampaa... Mistä sitä tietää...?!? Nimittäin itse tunnen erään tytön ja pojan jotka aloittivat seurustelun jo 11-vuotiainan ja ovat nyt 15 ja edelleen yhdessä! xD
Ei sitä aina iän perusteella tarvitse tuomita, onko oikeutettu seurusteluun tai rakastamiseen. Henkisestä kasvusta ja kokemuksistahan se riippu. Jos täällä joku sanoo olevansa vaikka nyt 18, ei se tarkoita, että hänen ajatuksensa olisivat kehittyneet aivan täysin sille tasolle mikä aikuisilla on. Tai siis... Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Joku on saattanut elää esimerkikisi hyvin suojatun elämän, eikä ole kokenut samanlaisia asioita kuin joku toinen toisenlaisissa olosuhteissa ja sen takia hän onkin henkisesti kehittynyt enemmän, vaikka ikä olisikin sama. Tietenkin ikä tuo kokemusta yms.mutta eipä muutamassa vuodessa sitä kauheasti kartu. Minusta 1-2 vuotta ei ole kauhean suuri ikäero, vaikka ei tässä nyt mistään ikä eroista puhuttukkaan. Moni ottaa sellaisenkin vain hyvin voimakkaasti ja pitää itseään parempana kuin toinen olessaan vuoden vanhempi. Onhan sitä ikää enemmän, joo-o, mutta huomaako sellaista eroa oikeastaan...? No ehkä tässä nuoruus iässä kyllä, kun kehitytään nopeasti, mutta kehityskin alkaa erivaiheessa. Itsellänikin hyvin aikaisin esimerkiksi. Aikuisenahan vuosi on suorastaan mitätön määrä. Siis ei tietenkään kaikkiole niitä jotka ajattelvat, vuoden suuruutta!!!! Ei herran jestas tosiaan! Vain jotkut lapselliset häiriköt koulussamme ;) Eikä tämä nyt oikein liittynyt tähän, mutta tulipa selvitettyä mielipiteeni iästä. xD
Ja ÄLKÄÄ nyt ajako itseänne hermoromahduksen partaalle kun luette tätä. Tiedän, että on mielipiteitä jotka ovat täysin SAMAAmieltä, täysin ERImieltä ja siitä läheltä ja vähän kauempaa jne.
Seurustelin erään pojan kanssa pitkän aikaa, mutta jätin hänet nyt. Tiedän että seurustelu on aikamoinen vastuukysymys. Vastuu siitä, ettet loukkaa seurustelukumppania, vastuu pystytkö hoitamaan kouluasi jos ajatukset pyörii poikakaverissa, vastuu siitä, miten kerrot asian vanhemmillesi, vastuu seksin aloittamisesta jos vaikka poika haluaisikin jo, mutta sinä (toivottavasti vielä) et.
Eli odota rauhassa, rakasta poikakaverin sijaan vaikka rakasta lemmikkieläintä ja anna sille hellää hoivaa. Ei kannata vaivata päätään noilla äsköisillä asioilla, siksi jätin poikaystäväni. En tuntenut oloani kovin mukavaksi =(
sun ikäiset pojat ovat vielä liian lapsellisia seurusteluun ja 3-5 vuotta vanhemmat pojat taas ei ota sua vakavasti tai sitten ne vaan tahtois sulta yhtä juttua..
mutta poikkeuksia tietysti löytyy