Miksei kukaan vastaa, kun laitan nettiin ilmoituksia joissa etsin kaveria? En asu Helsingissä, mutten myöskään missään pikkukylässä keskellä metsää. Mulla on ihan tavallisia harrastuksia ja olen kiinnostunut monista erilaisista asioista, enkä ole asettanut minkäänlaisia vaatimuksia vastaajille. Tiedän, että myös näillä seuduilla on yksinäisiä jotka seuraa nettipalstoja. Moni valittaa yksinäisyyttään, mutta kuitenkaan kukaan ei vastaa. Miksi ihmeessä? Onko netissä tutustumisessa jotain niin perustavanlaatuista vikaa, ettei voi edes yrittää saada sitä kautta uusia kavereita?
Suoraan sanottuna en ymmärrä, miten yksinäisyydestään kärsivillä voi olla varaa jättää netti-ilmoitusten kautta tutustuminen käyttämättä. On tietysti eri asia jos yksinäisyys ei niin haittaa, mutta jos ihan oikeasti kärsii tilanteestaan ja tosissaan haluaa siihen muutosta, en ymmärrä miksi niin monet jättää hyvän tilaisuuden käyttämättä.
Suoraan sanottuna en ymmärrä, miten yksinäisyydestään kärsivillä voi olla varaa jättää netti-ilmoitusten kautta tutustuminen käyttämättä. On tietysti eri asia jos yksinäisyys ei niin haittaa, mutta jos ihan oikeasti kärsii tilanteestaan ja tosissaan haluaa siihen muutosta, en ymmärrä miksi niin monet jättää hyvän tilaisuuden käyttämättä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Minäkään en asu pk-seudulla, mutten kyllä missään tuppukylässäkään. Uuteen paikkaan muutettuani ja kärsittyäni kuukausien ajan yksinäisyydestä, rohkaistuin viimein laittamaan oman ystävän haku -ilmoituksen nettiin. Vastasin myös yhden toisen laittamaan ilmoitukseen. Nyt minulla on muutamia juttuja alullaan ja tutustumisvaihe käynnissä. Vielä näin varhaisessa vaiheessa ei tiedä, tuleeko näistä mitään syvällisempää ja kestävää ystävyyttä, mutta parempi tämä on kuin ei mitään. Ainakin tiedän yrittäneeni, jos jutut menee mönkään.
Sinulle sanoisin, että älä luovuta vielä. Aivan varmasti joku vastaa sinulle ennen pitkää. Ns. oikeat tyypit eivät ole osuneet kohdallesi. Onnea kaverin etsintään!
Monet varmaankin etsivät seurustelukumppania tai ovat muuten sulkeutuneita mieleltään. Tosi vaikea sanoa mistä muuten johtuisi. Varmaan myös itseluottamuksen puutetta ja sitä että pelästytään yhtäkkiä kun huomataan että muutosta olisi luvassa. Olin itsekin samanlainen jotain 7 vuotta nuorempana, en kuitenkaan enää. Yksinäinen olen edelleen, mutta nyt uskallan kohdata myös tuommoiset pelottavat tunteet enkä jätä asioita tekemättä pelon vuoksi.
Mustakin on kummallista, kuinka haluttomia yksinäiset on tutustumaan toisiin esim. tämän palstan kautta. Täällä on joskus ollut ketjuja, joissa on kysytty ikää ja asuinpaikkaa, joten tiedän 100% varmuudella että suht samanikäisiä tyyppejä lähistöltä ja jopa täysin samasta kaupungista on ollut niihin aikoihin palstalla, kun olen laittanut ilmoituksia. Silti olen saanut todella harvoja vastauksia, vaikka olen laittanut tänne säännöllisesti ilmoituksia jo parin vuoden ajan.
Harmi ettei tähän ole vielä vastannut kukaan, joka tunnustaa jättävänsä kaveri-ilmoitukset väliin. Kuulisin niin mielelläni, mistä se johtuu. Nyt voin vain arvailla. Kuvittelisin, että useimmat vastaamatta jättävistä on muutenkin passiivisia ja odottaa, että joku muu tulee ja ottaa kaiken vastuun tutustumisesta. Netissä on kuitenkin todella matala kynnys ystävystymisen yrittämiselle, kun ei tarvitse kertoa omaa nimeään tai näyttää kuvaansa - se ei siis juurikaan haittaa, vaikka nolaisi itsensä täysin. Toista se on tuolla tosielämässä, jossa vähintään kasvot voi hyvinkin jäädä kenen tahansa mieleen.
Ehkäpä kyse on ujoudesta ja arkuudesta, nyt kun kerran yksinäisyys palstalla ollaan. Ne sun omalla paikkakunnalla ja lähistöllä asuvat, eivät uskaltaneet ottaa itseään niskasta kiinni. Tai sitten ei vaan ollut tarpeeksi porukkaa ja oikeasti kiinnostunutta porukkaa tutustumaan. Mä ainakin ottaisin yhteyttä jos tietäisin sun asuvan lähistöllä.
Kelpaako sulle kaveriksi kummankin sukupuolen edustajat, vai haetko vaan tiettyä sukupuolta? Missä sitten satut asumaan, jos ei ole ilmoitusten avulla tärpännyt? Ehkäpä sen suunnan porukka, ei vaan ole käynyt lukemassa sun ilmoitusta? Eikö sulla ole mitään kriteereitä vastaajille?
kavereiden hommaaminen netistä on ihan nyyppää. ihmiset tietenkin ajattelee sellasesta ihmisestä että "***tu mikä naab no-life ku ei osaa kamujaan hommata IRL"
No kyllä mä ainakin tulen ennemmin tunnetuksi ihmisenä, joka hankki kaverinsa netistä, kuin ihmisenä joka ei ole onnistunut saamaan ensimmäistäkään kaveria yhtään mistään.
pepe__: kuinka niin? onko sillä väliä mitä muut ajattelee?sellainen, joka oikeasti hakee ja haluaa täältä kaveria, tuskin välittää tai ainakaan pitäisi mitä muut tästä tavasta ajattelee. Sulla taitaa olla liian vähää ikää tänne tai todella paha olla.
miettinynnä.jos kerta on yksinäinen tahtomattaan ja haluaa tehdä asialle jotain niin eikö kannattaisi vastata useamminkin kuin kerran tai vastata nyt ylipäätään,no minkäs sil sit voi sit pitää vaan tyytyä osaansa.
Ainakin naisille vastataan varmasti. Eri asia on että vastaavatko he takaisin. Miehesten saamat vastaukset voivat jäädä paikoitellen vain muutamiin vastauksiin tai sitten nollaan. Tietysti vastauksien määrä voi vähetä jos mainitsee ettei etsi seurustelukumppania.
Ai että naisille vastataan varmasti? En tiedä mistä olet sellaisen käsityksen saanut, mutta voin ihan kokemuksesta kertoa, että väärässä olet. Omaan ilmoitukseeni tuli vastauksia pyöreät nolla, vaikka olen niin nainen kuin olla voi.
HarviNainen vahvisti aika hyvin mitä mä oon kans aatellu. Olen sivusta seuraillut esim juuri tätä palstaa. Paljon on jotaki maili ym.kavereiden hakijoita ja täälläkin näitä yksinäisiä pyörii. Tuntuu, ettei näihin ilmoituksiin silti pahemmin vastailla. Tuossa sivullahan näkyy samassa monestiko viesti on luettu ja montako vastausta on tullut. Monet sadat tulevat lukeneeksi,mutta vastauksia hyvä jos yhtäkään... Tuskin täällä käyvät isona osana ihmiset joita yksinäisyys ei juuri kosketa lukemassa mitä täällä tapahtuu?
Toisaalta osa käy lukemassa saman viestin moneen kertaan, jos siihen tulee uusia vastauksia, lukija harkitsee vielä vastaamista tms. Sekin kannattaa myös ottaa huomioon, että kaikki lukijat ei ole potentiaalisia vastaajia: Esim. helsinkiläinen voi avata utsjokelaisen kaveri-ilmoituksen silkkaa uteliaisuuttaan, tai vasta ilmoitusta lukiessa selviää ettei kuulu kohderyhmään (syynä vaikka ikäero tai se, että toinen etsii seurustelukumppania ja toinen pelkkää ystävää).
Tunnustan itse, etten koskaan vastaa yhteenkään ilmoitukseen joka on tyyliä "Etsin kavereita 20-25w tytöistä pk-seudulta, mailaa jos tahdot tutustua". En vaan jaksa uskoa, että joku joka ei kerro itsestään käytännöllisesti katsottuna mitään ilmoituksessaan, voisi olla riittävän mielenkiintoinen kaveriksi. Ensivaikutelma karkottaa pois. Sama muuten pätee niihin ilmoituksiin vastaajiin, joille pitäisi mailata sen merkiksi että on halukas tutustumaan ennen kuin ne kertoo itsestään mitään. Jos kirjoittaa pari riviä tyhjää, voisi saman tien vaivautua kirjoittamaan sen seuraksi edes pari riviä asiaa.
hmm... pistit aika pahan kysymällä miksei kukaan vastaa... mieleeni tuli ensiksi ihmisten epävarmuus vieras ihminen, tiedä mitä vastaan tulee ja kaikki uskalla riskiä ottaa vaik epätoivoisia ovat seuran suhteen... itsekin olen aika yksinäinen... toinen voi olla ei pysty luottamaan, itselläni ainaki voimakas luottamuspula ihmiste keskuudes... tiedä heit mut kyl aina joku vastaa se vaan tarvii aikaa joillain enempi, joillai vähempi...
no hei, parikymppinen luuserikloppi tässä päivää. Tulin kertomaan että luen ilmoituksia mutten vastaa niihin. En edes viitsi yrittää kuten sanoit. tarpeeksi tulee takkiin ja tarpeeksi lujaa niin ei sitten jaksa enää uudestaankaan ottaa. ne joilla käy parempi mäihä elämänsä varrella kutsuvat turpaan ottamista yrittämiseksi. riippuu miltä kantilta asiaa katsotaan.
että mitä teen väärin kun minulle ei vastata..kirjoitan ystävällisesti,pitäisiköhän ruveta oikein v###umaiseksi niin alkais porukat vastailemaan,sellainen näköjään sit puree enemmän kuin ystävällisyys??
hmm... minäkin joskus olen pitänyt ilmoituksia netissä... oletteko te jotka jätätte ilmoituksia nettiin ja oletatte et niihin vastataan, niin oletteko tulleet ajatelleeksi kuinka epäluotettavia on netin henkilötietosuojat... voimpa kokemuksella sanoa ei kovin luotettavat, äkkiä sieltä tulee tutut kyselee tai joku vieraampikin arvioimaan että oletko todella noin epätoivonen, et haet seuraa netistä ottaen huomioon sen minkälaisia ihmisiä siel saattaa liikuskella ja mitä kuulee... itse en ravintolassa hirveesti käy tai baareissakaa, mutta onhan olemassa myös muita kokoontumis paikkoja missä voipi toisiin tutustua, joskus toki chatissa tai näis keskustelu paikois tutustuu hyvin mut irc-galleriassa ku vaan uskaltaa ja viihtii ruveta juttelee, lähestyy ja tutustuu pikkuhiljaa varovaisin elein... voi kuulkaa meit on erilaisii osa on arkoja ja hiljaisia ja osa taas vähän avoimempia ja rohkeempia itse kuulun tohon hieman arempiin, mutta kylläpä ihmiset tulee mulle juttelee ja vaikka aluksi olenkin varautuneempi niin kylläpä jo seuraavalla kerralla voi sanoa olevansa jo kaveri sen toisen kanssa. ei itsellänikään kavereita hirmusest oo, hyvä ku yksi läheisempi kaveri mul on, muit juur ei oo, liikkumalla ulkona ja harrastuksissa sitä parhaiten tutustuu...
Kysyin sulta kysymyksen tuossa ylempänä. Sä et taas vuorostasi vastannut edes siihen. Joten näyttää ne vastaamisen jäävän sultakin väliin.
...juuri että täällä kirjoitellaan, usealla pahaolo vailla seuraa, kaveria, ystävää, kumppania.. ei vaan vastata toisille.. kerranpa kirjoitin eräälle yksinäiselle, olimme oikein sukulais-sieluja..purin sisintäni samoin hän,kunnes, yhtäkkiä ei vaan tullut vastausta kuulunut kuulumisia..tunsin olevani kummallinen, ei hyväksytty, kaikkine mustine ajatuksine, elämän murjoma..olis helpompi löytää iloa elämään kun olis tosiaan joku joka jakaa edes ajatukset..ehkä tästä selvittäs. Elämä vaan on yrittämistä, välillä tuntuu että saanko vähäks aikaa luovuttaa ja levähtää, että taas jaksan..kunnes kuolen pois, yksin, kenenkään kaipamatta jälkeeni.
Onko tapaaminen jokin pakko? Elämäntilanne voi olla sellainen ettei sitä vain kehtaa esitellä kenellekään, mutta ajatustenvaihto tekisi hyvää.
Jos seuraa haetaan nimenomaan tapaamiseen niin silloin myös pitäisi tavata! Vittu kun ihmiset on niin idiootteja että vain käyttävät hyväkseen toisia!
Kirjeenvaihtoa olen enemmänkin harrastanut, treffipalsta taas on asia erikseen. Ei ketään väkisin voi pakottaa tapaamaan, eikä se vänkäämällä parane. Jokaisen pitäisi itse haluta tapaamista eikä niin että toinen hampaat irvessä vänkää. Tein tämän selväksi aina ilmoituksissani etten hae varsinaista seuraa, mutta silti kaikki kolme ehdottivat tapaamista jossain vaiheessa saaden hirveän raivarin kun kieltäydyin.
laittaa ilmoituksia itse asias tämän koko ystävyyspalstan sais lakkauttaa.ei kukaan ota todesta eikä kukaan välitä yksinäisen tuskasta ja ahdistuksesta,ajatellaan vaan et "kyl se pärjää,hankkikoot vaiks lemmikkieläimen" miten ihmiset voi olla näin VÄLINPITÄMÄTTÖMIÄ?
No, kuinka tämän ystävällisesti sanoisi, ei keneltäkään normaalilta kaduntallaajalta voi vaatia terapeutin tehtäviä vaikka niitä voisi tarvitakin.
Huono lähtökohta ystävyydelle että ensimmäisenä pitäisi olla fiksaamassa toisen sielua. Eihän kukaan osta lommoista autonrämääkään jos vieressä on parempi. Life sucks ja sitä rataa, sen kanssa kandee kuitenkin pärjätä.
mihin olet niitä ilmoituksia laittanut? tänne, vai johonkin muualle... itsekin haluaisin tietää edes paikan netissä missä voisi hakea ystäviä (muukin kuin tämä palsta).
täällä olen pariin kertaan hakenut ystäviä, ja laittanut mailiosoitteen. ei ole vastauksia tullut... luulen, että syynä oli se että toivoin että vastaajat olisivat lähistöltä. mutta täällä ei kai meiltäpäin kukaan käy:( asun Ylä-Savossa.
Ylä-Savoa Zaida' asustelet ja minkä ikäinen olet? Itsekin asun Ylä-Savossa ja kaveria vailla. Olen 25-vuotias avoliitossa asuva nainen.
olen myös avoliitossa:)ja 28 v.
mulle voit mailata, jos haluat, osoitteeseen [email protected]
kerrotaan sitten lisää itsestämme...!:)