Mä oon vasta 18 vuotias, mutta musta tuntuu, että mulla on vakavia mielenterveyshäiriöitä. Mulla on bulimia, sehän lasketaan mielenterveys sairauksiin, siihen oon hakenu apua. Mutta nykyään mulla on muitaki ihan kamalia oireita ja mua ahdistaa ihan hirveesti (en oo kyllä varma mitä ahdistus tarkoittaa) En pysty nukkua, en saa unta ja heräilen välillä ja sit herään tosi aikasin, nukun ehkä 4 tuntia yössä. ja en pysty oleen omassa kämpässä enää, koska siellä ahdistaa, nään ja tunnen ötököitä joka paikassa, vaikka sit ku nousen ja lätkäsen sitä lehellä nii huomaan et se on kolo katossa tai roska...ja ku nään ötökän mä kiljun ja rääyn ja tärisen, meen ihan paniikkiin, sit ku tapan sen nii voin ajatella viikkoja et miten mulla on oikeus päättää sen elämästä, eli tulee huono omatunto. Tiiän, että tää kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta mä en ees usko pystyväni elään enää...mua ei kiinnosta mikään, mun päässä pyörii vaan ajatukset bakteereista, sairauksista ja ötököistä, mitään muuta en ajattele...ja se ahistuskohtaus mikä mulle tulee on aivan hirvee, mun maha menee ihan sekasin, tärisen, tulee kylmä ja tuntuu nii hirveeltä, mä en kestä sitä enää...jos oon kaupoissa tai jossain missä on paljo ihmisiä nii siel mua ei ahista yhtään...mutta aina yksin tulee hirvee olo. Sillon ku mua ahistaa nii mietin myös itsaria, koska ajattelen, että jos tää olo ei lopu nii mä en kestä enää elää...nykyään kuolema tuntuu paremmalta ku pelko jostain sairaudesta.
Mä myös viiltelen, mutta en pidä sitä ongelmana, joskus se vaan helpottaa.
Oonko mä mielisairas? mä tiiän, ettei tää oo normaalia, mutta voiko tätä saada pois koskaan?
oon hirveen huono puhuun mun ogelmista, jotenki näyttelen lääkärille vaan ilosta ja vähättelen kaikkee, vaikka mulla ois ihan hirvee olo.
Sit mä en oo varma, mutta tuntuu et mulla vois olla myös luulosairaus, koska mä kuvittelen ihan tosissaan, että mulla on vaikka mitä sairauksia...mä en kestä tätä enää...
Mä oon ihan erilainen ku muut mun ikäset, mua ei kiinnosta seurustelu eikä miehet, ajattelen neki jotenki tautisina, luen vaan terveys palstoja, lääkärikirjoja yms.
En halua ketään mun lähelle, mutta en halua olla yksinkään...mä en pysty enää oleen yksin..
ehkä mua ei vaan oo tarkotettu elään...
Mä myös viiltelen, mutta en pidä sitä ongelmana, joskus se vaan helpottaa.
Oonko mä mielisairas? mä tiiän, ettei tää oo normaalia, mutta voiko tätä saada pois koskaan?
oon hirveen huono puhuun mun ogelmista, jotenki näyttelen lääkärille vaan ilosta ja vähättelen kaikkee, vaikka mulla ois ihan hirvee olo.
Sit mä en oo varma, mutta tuntuu et mulla vois olla myös luulosairaus, koska mä kuvittelen ihan tosissaan, että mulla on vaikka mitä sairauksia...mä en kestä tätä enää...
Mä oon ihan erilainen ku muut mun ikäset, mua ei kiinnosta seurustelu eikä miehet, ajattelen neki jotenki tautisina, luen vaan terveys palstoja, lääkärikirjoja yms.
En halua ketään mun lähelle, mutta en halua olla yksinkään...mä en pysty enää oleen yksin..
ehkä mua ei vaan oo tarkotettu elään...
Vastaukset 1
Vanhimmat
En ala sinua diagnosoimaan vaikka oireesi selkeästi liittyvät mt- ongelmaan. Viiltely kyllä helpottaa lähes poikkeuksetta, mutta kun saa toisia keinoja ymmärtää esteettisen haitan, sen että itsensä satuttaminen on väärin omaa itseään kohtaan yms. Suosittelen että otat yhteyttä paikkakuntasi tai lähimpään mahdolliseen mielenterveystoimistoon/terapiakeskukseen/lääkärille tms. tavalla joka on sinulle helpoin. Menemällä suoraan paikanpäälle kertomaan asiasi/mailaamalla/soittamalla. Sinut kyllä varmasti ohjataan sitten oikean ammattilaisen luo, Voit ottaa ihan rauhassa, sinulla ei ole hätää vaikka tuntemukset, pelkotilat ja ajatuksesi tuntuvatkin sinusta ehkä kestämättömän tuskallisilta. Olet kuitenkin turvassa. Suosittelen, että otat yhteyttä mainitsemiin tahoihin heti kun vaan kerkeät.
Olen itse ollut kahdessa eri sairaalassa, terapioissa yms. elämäni aikana