Onko täällä paljon äitejä, jotka ovat kokeneet abortin?
Missä vaiheessa teille on tehty, eli onko teini-ikäisenä vai mahdollisesti myöhemmällä iällä?
Miten asia vaikutti elämäänne sillä hetkellä ja / tai myöhemmin?
(Haluan kysellä täällä palstalla mietteitänne ja ajatuksianne, koska aborttipalsta on aivan kaikkien sekopäiden temmellyskenttä näin leikkisästi sanottuna.)
Missä vaiheessa teille on tehty, eli onko teini-ikäisenä vai mahdollisesti myöhemmällä iällä?
Miten asia vaikutti elämäänne sillä hetkellä ja / tai myöhemmin?
(Haluan kysellä täällä palstalla mietteitänne ja ajatuksianne, koska aborttipalsta on aivan kaikkien sekopäiden temmellyskenttä näin leikkisästi sanottuna.)
Vastaukset 5
Vanhimmat
sain keskenmenon 2 vuotta sitten, enkä ole vieläkään asiasta kokonaan yli päässyt. Enkä varmaan ikinä pääsekään. Vaikka toisen menetin rv 9 ja toinen (ku) rv reilu 10, niin mielestäni olen menettänyt kaksi lasta.
sillä päädyin raskauden keskeytykseen 21-vuotiaana. Syitä en tahdo sen kummemmin käydä selvittämään, mutta kyllä ne liittyi lähinnä elämäntilanteeseen. Koen että se ratkaisu oli minun kohdallani hyvä, kun olin vielä perustellut asian itselleni todella hyvin, ei ole tarvinnut katua eikä miettiä entä jos. Avopuolisoni jätti päätöksen minun harteilleni ja sanoi vaan että ei ole valmis isäksi.
Itse operaatio epäonnistui, kaavinnan yhteydessä kohtu puhkesi ja se jouduttiin leikkaamaan. Jouduin noin kuuden viikon mittaiselle sairaslomalle, enkä kertonut todellista syytä kenellekään työpaikalla, en silloin enkä myöhemmin. Siitäkään huolmatta toimenpide ei jättänyt traumoja, olen edelleen sitä mieltä että tein oikean ratkaisun.
Nyt olen yhden lapsen onnellinen äiti ja täytyy myöntää että menneet eivät pyöri mielessä lainkaan. Muistan koko abortin vasta silloin kun joku nimen omaan asiasta kysyy. Asiasta on puhuttu todella paljon julkisuudessa ja minusta sekä puolesta että vastaan -leirit ovat menneet liiallisuuksiin. Kyse on niin henkilökohtaisesta asiasta että kenenkään ei pitäisi joutua perustelemaan ratkaisuaan muille kuin itselleen - tietenkin lakien mukaan pitää toimia, sehän on selvä.
vaikka "temmellänkin kentällä" mielipiteineni.
Kesken on kyllä mennyt.
josta en myöskään halua sen enempää sanoa mutta se oli minulle silloin sillähetkellä kamalaa,tiesin että se on ainut vaihtoehto mutta silti tuntu ihan hirveeltä.Itkin kaksipäivää ennen kaavintaa ja juuri ennen kun lyhty pimeni muistan itkeneeni ihan hysteerisesti ja huutaneeni että ei kun minua asetettiin tähän "vuoteelle" itkin vielä monta päivää tämän jälkeen mutta jälkeenpäin se ei ole enää vaivannut eikä käy mielessäkään kun sillontällöin.Uudestaan en siihen rupeaisi enään koskaan.
Moi tein abortin kun olin 16 vuotias. Olin juuri aloittanut opiskelut, samoin nykyinen mieheni. Emme pitäneet lasta, koska olimme vasta tavanneet ja kumpikaan ei ollut töissä. Ja olimmehan toki täysiä lapsia !! Tulin raskaaksi uudestaan 18 vuotiaana, silloin puolivahingossa. Sain 19 vuotiaana ihanan pojan. Ja isä oli silloin 20 v. Ei minua kaduta abortti, koska emme olisi olleet silloin valmiita. Nyt olemme onnellinen perhe ja toista jo suunnittelemme.