Appivanhemmilla on välit poikki lähes koko sukuunsa. Me mieheni kanssa olemme heihin yhteydessä vaikka ovat ehtineet meitäkin välien poikki laittamisella joskus uhata.
Meille on syntynyt nyt kaksoset ja mietin, onko parempi ottaa reilusti etäisyyttä näihin lastemme isovanhempiin. Pahin pelkoni on, että jos he ovat lasten kanssa paljon ja tulevat lapsille tärkeiksi, lasten sydän särkyy jos he hylkäävät lapset. Uskokaa pois, niin todella voi käydä. Ovathan he hylänneet omia sisaruksiaankin pinnallisten erimielisyyksien takia.
Meille on syntynyt nyt kaksoset ja mietin, onko parempi ottaa reilusti etäisyyttä näihin lastemme isovanhempiin. Pahin pelkoni on, että jos he ovat lasten kanssa paljon ja tulevat lapsille tärkeiksi, lasten sydän särkyy jos he hylkäävät lapset. Uskokaa pois, niin todella voi käydä. Ovathan he hylänneet omia sisaruksiaankin pinnallisten erimielisyyksien takia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ensiksikin, tiedät siis varmaksi, että juuri nuo appivanhempasi ovat yksin vaikuttaneet siihen, että suvulla on välit poikki ?
Tunnetko siis tapauksen tarkkaan ja tiedät kaiken mikä siihen on vaikuttanut. Yleensähän tuollainen välien riikkoontuminen ei välttämättä johdu vain toisesta osapuolesta.
Toiseksi, onko sinun tehtäväsi kostaa appivanhemmillesi se, että heillä ei ole suhteet sukuun kunnossa ? Onko se mielestäsi oikeudenmukaista ?
Onko sinun tehtäväsi kostaa lapsillesi se, että heidän isovanhempansa ovat riidoissa sukunsa kanssa? Laitat vihanpidon kiertoon sukupolvelta toiselle.
Kolmanneksi, suhteet esim. sisaruksiin ja taas lapsenlapsiin on jotain aivan erilaista. Isovanhemmat voivat olla vihoissa vaikka koko suvun ja ystäväpiirinsä kansa mutta siitä huolimatta rakastaa lapsnelapsiaan yli kaiken ja olla heidän tukenaan kuolemaansa saakka.
Sitä et voi sinäkään tietää, mitä tulevaisuus tuo. Onko siis parempi antaa heille mahdollisuus edes tuohon tärkeään ihmissuhteeseen vaiko ottaa heiltä pois sekin vain varmuuden vuoksi ?
Ovatko nuo appivanhemmat kertoneet sinulle, että ovat hyvänneet sisaruksensa ? Jospa siinä onkin käynyt juuri toisinpäin ja sisarukset ovat hylänneet heidät. Mitä ovat nuo pinnalliset erimielisyydet ? Mitä sinä niistä tiedät, jos vaikka ovatkin syviä loukkauksia appivanhempiasi kohtaan.
Ihan ensimmäisenä en itse äitinä ajattelisi, että kieltäisin lapsiltani isovanhemmat jonkin sukuriidan takia. Taitaisinpa tehdä juuri päinvastoin ja antaa heille edes yhden tärkeän ihmissuhteen josta on iloa sekä heille että lapsille.
Tuo pahin pelkosi voi toteutua myös omalla kohdallasi. Joskus voi tulla eteen tilanne, että hylkääät omat lapsesi, vaikka juuri nyt et sitä voi kuvitellakkaan. Mietippäs sitä samalla kun mietit, mitä haluat lapsillesi antaa ja mitä heiltä riistää.
Mielenkiinnosta kysyn, onko tuo riitaisa suku anoppisi vaiko appiukkosi sukua ?
Jotenkin olettaisin anoppia....mutta puhut appivanhemmista, eli liekö molemmilla sama tilanne.
Ja onko miehesi sinun kanssasi samalla kannalla ? Tahtooko hänkin pitää vanhempiinsa etäisyyttä ?
puheeksi tuolla tavalla jos ei tietäisi miten asiat ovat. Ja jos appivanhemmat ovat uhanneet katkaista välit oman lapsensakin perheeseen, niin eiköhän se jo jotain kerro. Ja kyllä, itselläni on omakohtaista kokemusta vastaavasta tilanteesta (melkein jo luulin että on omasta tädistäni kyse).
Jonkun ihmisen pinnallisuus voi tosiaan katkaista välit koko sukuun. Itse on pinnallinen ja kitisee siitä, tästä ja tuosta. Siiitä huolimatta ei meidän sukumme ko. ihmiselle selkäänsä kääntänyt, vaan kun ko. ihminen tajusi ettei saa tahtoaan läpi, hän teki sen ihan itse (haukkumisen kera), kaikki ovat muka häntä vastaan kun ei tehdä niinkuin hän sanoo! Ja välit voivat mennä lapsenlapsiinkin.
Meille kävi noin.
Appiukkoni on vaikea mies, narsisti ja on vähätellyt ja alistanut anoppia koko ikänsä. Eli anoppini on kovan käden alla ja pysyy siellä.
Kun lapsemme syntyivät, käytiin kylässä ja lapsista pidettiin. Lapsen kun kasvoivat ja heihin tuli omia mielipiteitä, eivätkä olleet enää sylilapsia, alkoi appiukon käytös muuttumaan. Meteli häiritsi, sotkivat ja minäkään en enää kelvannut.
Appi alkoi osoittamaan ettei tarvitse tulla eikä lapsia enää saanut heille viedä. Emme olleet ainoat, jotka lopettivat kyläilyt kokonaan.
Anoppikaan ei meille ole yksin päässyt, autoa kun hänelle ei anneta.
Eli suhteet lapsiin katkesivat kertaheitolla. Säälin, koska he ovat ainoat mummo ja pappa lapsillemme. Mutta en asialle mitään voi.
alkuperäisen vastata omasta puolestaan ja ei aleta heti haukkua tuntemattomia kun toinen jotain kommentoi, eikö niin.
Emmehän kuitenkaan voi kuin aavistella tai kuvitella mikä heidän tilanteensa on jos hän ei siitä itse kerro. Meillä kaikilla on omat kokemuksemme ja näkemyksemme ja sen mukaiset mielipiteemme mutta emmehän täällä puhu toistemme puolesta.
Appivanhempien välienkatkaisu uhkailut jos niitä on, voivat johtua taas ihan muista syistä.
todellinen pelko, että välit menevät poikki, niin suosittelisin pitää etäisyyttä heihin lasten takia. Eihän se tarkoita, ettei saisi tekemisissä olla, mutta yrittää pitää heidät sen verran etäisinä, ettei lapset suuresti jää kaipaamaan jos välit menevät.
Itsellämme meni välit poikki mieheni äitiin. Hän suuttui yllättäin ihan turhasta (vasta jälkeenpäin kuulimme, että hän on suuttunut). Siihen asti olimme olleet hyvin läheisiä ja hän oli lapsillemme tärkeä. Mutta eipä tainneet lapset olla hänelle tärkeitä. On erittäin vaikea selittää pienelle, miksi mummo ei enää halua tavata, vaikka ennen on nähty viikoittain.
Mielestäni hankalien ja oikukkaiden ihmisten kanssa ei yleensäkään kannata hankkiutua kovin läheisiin suhteisiin. Kun pitää välit kohteliaan ystävällisinä ja sopivan etäisinä, niin välien viileneminenkään ei herätä suuria tunteita.