Meillä syöminen on muuttunut viime aikoina tosi vaikeaksi. Poika on vkon päästä 9 kk ja tähän asti syönyt todella hienosti. Nykyään syöttötuolissa istutaan muutama min kunnolla ja sitten ruvetaan taivuttelemaan selkä kaarelle ja katsellaan maailmaa pää alaspäin. Suoraan kun nostaa, niin tilanne on taas parin min päästä sama :(... Ja jos ei näin temppuilla niin ainakin huidotaan käsillä ja pidetään suu tiukasti kiinni. Ruokaa uppoo tosi huonosti kun aika menee pelleillessä. Mites muut samanikäiset syö? Ja hyviä toimintaehdotuksia otetaan vastaan...Kiitos etukäteen!
Syöminen sirkukseksi
vajaa 9 kk
2232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..tuohon tehoaa se, että annan ruoan vasta sitten, kun tytöllä (vähän yli 1v) on oikeasti nälkä. kysyn häneltä vielä ennen tuoliin nostamista, että otatko ruokaa. jos pyörittelee vain päätään odotetaan hetki. jos sanoo, että joo, niin mennään tuoliin. aamulla esim. annan puuron vasta n. tunnin päästä heräämisestä, kun sitä aiemmin se ei todistetusti maistu vaan menee ihan kiukutteluksi koko homma.
jos neiti alkaa tuolissa temppuilemaan, niin otan esim. päivän lehden käteeni, käännyn vähän pois päin ja lueskelen sitä kaikessa rauhassa. sanon vielä tytölle, että äiti lukee tätä nyt, kun hän ei haluakaan syödä. leluja tms. ei ruokapöydässä ole meillä ikinä ollut mukana. tuossa vaiheessa tytön virikkeet jäävät siis aika vähäisiksi. hetken hän siinä yrittää herättää huomiota ja pelleilee minkä ehtii. kun en tuohon kiinnitä huomiota, niin hetken päästä kuuluu poikkeuksetta, että "anna". ja sitten maistuu ruoka ja jutellaan vielä jostain mielenkiintoisesta samalla (katsellaan ulos tms.), niin lautanen tyhjenee ihan huomaamatta.
iltapuuron kanssa yleensä luetaan kirjaa. siitä on tullut kiva tapa, niin on tehty jo puolivuotiaasta asti ja tyttö osaa odottaa sitä hetkeä innolla --> puurokin maistuu siinä sivussa hyvin. illalla hän tahtoo olla niin väsynytkin, ettei nuo muut keinot ehkä toimisikaan.. näin siis meillä. :)
..niin, yritän siis olla mahdollisimman pitkälle huomaamatta tuota temppuilua. meillä ainakaan ei suorasta komentamisesta ym. seuraa kuin kiukkuinen huuto, ja sitten ei ruokaa mene alas sitäkään vähää.