Arvelen erään ystäväni olevan homo, mutta tiukasti kaapissa. Keskustelemme avoimesti melkein kaikesta, myös seksistä niin kauan kuin keskustelu pysyy minussa ja seikkailuissani. Itsestään hän ei halua puhua sanaakaan. Hän on neljäkymmentä eikä ole tietääkseni koskaan seurustellut.
Minulla ei ole mitään homoja vastaan (olen kyllä sen sanonut suoraan) ja jos hän sellainen on, toivoisin, että hän voisi puhua asiasta edes minulle. On varmasti rankkaa salata koko maailmalta niin iso osa omasta itsestään kuin seksuaalisuus.
Kertokaahan kaapista tulleet, onko minun puoleltani painostusta, jos yritän saada hänet avautumaan asiasta, vai olisiko hänelle helpotus saada tulla kaapista edes yhdelle ystävälle? Jäänkö odottamaan, että hän avautuu, vai voinko nostaa kissan suoraan pöydälle ja kysyä, onko hän homo?
Minulla ei ole mitään homoja vastaan (olen kyllä sen sanonut suoraan) ja jos hän sellainen on, toivoisin, että hän voisi puhua asiasta edes minulle. On varmasti rankkaa salata koko maailmalta niin iso osa omasta itsestään kuin seksuaalisuus.
Kertokaahan kaapista tulleet, onko minun puoleltani painostusta, jos yritän saada hänet avautumaan asiasta, vai olisiko hänelle helpotus saada tulla kaapista edes yhdelle ystävälle? Jäänkö odottamaan, että hän avautuu, vai voinko nostaa kissan suoraan pöydälle ja kysyä, onko hän homo?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mul on kans yx tuttu joka on homo mut vielä kaapissa,ainakin osalle kaveripiiristään.
Jos sulla ei oo mtn hänen mahd. homoutta vastaan ni kerro se hänelle ja ehkä hän avautuu asiasta, mutta ei kannata liikaa hiillosta koska toi on arka asia varsinkin jos on pysytellyt kaapissa noinkin kauan.
Itse olin tuntenut kaverini päiväkoti-ikäisestä asti, 22-vuotiaana hän sai minusta totuuden ulos. Hän ei koskaan kysynyt asiaa suoraan.
Siitä asti, kun alkoi epäilemään, hän parin vuoden ajan puhui jatkuvasti homoudesta (lähinnä siitä, kuinka kivoja homot ovat). Viimeiset puoli vuotta sanoin, että kiikarissani on yksi ja kun tämä kysyi, että "Onko tyttö missinmitoissa", vastasin, että "En ole sanonut vielä, onko se mies vai nainen". Häntä nauratti ja lopulta sitten kerroin... Eli se ei ollut hänelle lopulta mikään yllätys sitten.
on sattunut jotain ikävää seksin saralla, eikä ole toipunut siitä. Ehkei uskalla lähestyä naista tai sitten pitää miehistä.
Noniin, olen myös 40 ja kaapissa parhaimmille ystävilleni. Siis virallisesti, sillä oletan että vallitsee sanaton tietämys. Minusta ei ole järkevää tuoda asiaa normaalissa keskustelussa esille. Oikein ja hienovaraista on "antaa ymmärtää". Luulenpa ettei ystäväsi, kuten en minäkään, halua puhua asiasta ääneen ja lässyttäen, vatvoen ja paljastaen, vaan sopivan tunnetulian vallitessa, kenties pienessä humalassa hiljaa sivulauseessa sanottu "eiks vaan" on paljon sivistyneempää. Ja oikein.