Tästä aiheesta on varmaankin (tai ainakin toivottavasti) kirjoiteltu aiemminkin, mutta en löytänyt mitään selaillessani. Ongelmani on nolo ja itselleni varsin kiusallinen. Olen nuori nainen ja tämä asia on häirinnyt minua muutamia vuosia.
Kyse on siitä, että luulen (välillä jopa "tiedän") että muut ihmiset lukevat ajatukseni. Ja monet eläimet kuten ystävieni lemmikit jne. Esimerkiksi kahvilassa tai linja-autossa saatan ahdistua aivan hirveästi kun yhtäkkiä "tunnen", että minun pääni sisällä on joku. Joku tarkkailee ajatuksiani! Yritän siinä tilanteessa sitten järkeillä itseni kanssa tyyliin "hei ole nyt viisas, voitko itse lukea muiden ajatuksia? Ei muutkaan pysty siihen" "Miksi ketään kiinnostaisi sinun ajatuksesi?"
Ei auta. Välillä jopa vastailen ihmisille ajatuksissani. Kerron heille tietäväni, että he lukevat ajatuksiani.
Toisinaan tuntuu myös siltä, että ihan yksin ollessani joku tietää mitä teen. Tämä ei ole sellainen ns. "kamerakammo", vaikka sekin on hieman tuttua.
En harrasta lainrikkomista. En valtion tai omien lakieni eli tässä ei ole kyse siitä, että kokisin itselläni olevan jotain salattavaa. En ole myöskään lukenut Orwellin vuonna 1984 -teosta enkä luekaan ainakaan niin kauan kun poden tällaista :)
Mutta tosiaan.. Olenko vain vainoharhainen? Mistä tällainen voi johtua? Minusta tuntuu, että poden myös jonkinasteista sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai muuta ahdistusta joten voiko tämä liittyä sellaiseen? Ja ennen kaikkea... miten tästä pääsee eroon? Kiitos avusta jo etukäteen.
Kyse on siitä, että luulen (välillä jopa "tiedän") että muut ihmiset lukevat ajatukseni. Ja monet eläimet kuten ystävieni lemmikit jne. Esimerkiksi kahvilassa tai linja-autossa saatan ahdistua aivan hirveästi kun yhtäkkiä "tunnen", että minun pääni sisällä on joku. Joku tarkkailee ajatuksiani! Yritän siinä tilanteessa sitten järkeillä itseni kanssa tyyliin "hei ole nyt viisas, voitko itse lukea muiden ajatuksia? Ei muutkaan pysty siihen" "Miksi ketään kiinnostaisi sinun ajatuksesi?"
Ei auta. Välillä jopa vastailen ihmisille ajatuksissani. Kerron heille tietäväni, että he lukevat ajatuksiani.
Toisinaan tuntuu myös siltä, että ihan yksin ollessani joku tietää mitä teen. Tämä ei ole sellainen ns. "kamerakammo", vaikka sekin on hieman tuttua.
En harrasta lainrikkomista. En valtion tai omien lakieni eli tässä ei ole kyse siitä, että kokisin itselläni olevan jotain salattavaa. En ole myöskään lukenut Orwellin vuonna 1984 -teosta enkä luekaan ainakaan niin kauan kun poden tällaista :)
Mutta tosiaan.. Olenko vain vainoharhainen? Mistä tällainen voi johtua? Minusta tuntuu, että poden myös jonkinasteista sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai muuta ahdistusta joten voiko tämä liittyä sellaiseen? Ja ennen kaikkea... miten tästä pääsee eroon? Kiitos avusta jo etukäteen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ressi pois
Kuullostaa vakavasti siltä että sinulla on mielenterveyshäiriö johon tarvitset apua. Ensiksi suunnistat lääkäriin joka lähettää sinut mielenterveyspolille ja psykiatrille. Psykiatri ei ole mitenkään peloittavaa eikä sitä tarvitse hävetä, monet käy siellä. Lääkitys voisi ehkä auttaa sinua. Kuten edellinen väitti, ei stressi aiheuta kuvaamiasi oireita. En ryhdy arvailemaan diagnoosiasi, mutta rohkaisen sinua lääkäriin menemään sillä oireesi voivat pahentua ilman apua.
Kyseenalaistaisin hieman tämän väitteen, etteikö stressi aiheuttaisi tämän tyyppisiä ongelmia. Minulla ainakin nimenomaan stressi ja yleinen ahdistuneisuus laukaisee pitkälti vastaavaa. Taustalla minulla myös sosiaalisten tilanteiden fobiaa, joka aiheuttaa stressiä ja niin ollen pientä paranoiaa.
Tiedä sitten auttaako ne lääkkeet. On tullu niitäki popsittua, menny vähittelen oireet lievemmäksi, mutta niinpä ne menee ilman lääkkeitäkin. Paras tapa olisi kai jokseenkin ennaltaehkäistä tilanteita, joissa paranoia iskee tai yrittää löytää keino, jolla hallita pelkoa, stressiä, ahdistusta terveesti. Ei ne lääkkeet ole mikään ratkaisu, joka auttaa, siihen tarvii jotain aivan muuta. Lisäksi ainakin itselläni psyykelääkkeet aiheuttaneet huomattavan joukon erilaisia fyysisiä vammoja, joita nyt saa jatkuvasti käydä lekurilla korjauttamassa.
kuulostaa minusta vahvasti siltä että sinulla olisi alkava paranoidinen LIEVÄ skitsofrenia. Siis, jos tämä sinun juttu ei ole ns. provo
Kiitos teille vastauksistanne.
Ehkäpä minun täytisi kääntyä lääkärin puoleen. En ole tähän mennessä uskaltanut. Taidan pelätä, että ammattilainen toteaa minun olevan päästäni sekaisin ja silloin minä vasta päästäni sekoankin. Eli luulen, että diagnoosi vain pahentaisi tilannetta.
Aika lapsellista, vaikka itse sanonkin.
Lääkkeitä en haluaisi syödä, mutta ehkä se on parempi vaihtoehto kuin odotella päivää jolloin alan ääneen avautua ihmisille jossain ruuhkabussissa. Todella ristiriitaista kun tiedän, ettei kukaan lue ajatuksiani, mutta "lukee siitä huolimatta".
Mitään jatkuvaa stressiä en pode. Lähinnä stressaan juuri mielenterveydestäni.
Ilmeisesti tämä ei lopu itsestään. Sitä olen tässä toivonut ja odotellut..
Kiitos vielä kerran teille.
Ps. Ei, tämä minun juttuni ei ollut provo.
HEI.EN TIEDÄ, OLETKO JO HAKEUTUNUT LÄÄKÄRIIN, ja mitä siellä sanottiin..mutta mietin tuota kun sanoit että ruuhkabussissa tulee nämä oireet muunmuassa..milloin muulloin oireet laukeevat sulla?oletko noteerannut? silloin kyseessä voisi olla juuri tämä sosiaalisten tilanteiden pelko.
voimia sulle, olisi kiva tietää, miten tarinasi jatkuu..
mutta kannattaa miettiä voisitko hakea neuvoja alan asiantuntijoilta parantaaksesi elämänlaatuasi ja helpottaaksesi henkistä ahdistusta. Voimia =) !