Milloin "löysit" oman kultasi? Minkä ikäisenä ja erityisesti MISTÄ tai millaisesta paikasta? Kuinka kauan suhteenne rakentumiseen meni? Onko oma kultasi täysin toiveittesi mukainen?
Itselle on tullut eräänlainen huoli, että löytyykö sitä naista minulle tästä maailmasta. Ikää nyt on vasta 17½ vuotta, mutta ensimmäistä tyttöä minä en kiinnostanut (mitä ei voi tietysti todellakaan automaattisesti olettaa) mikä oikeastaan herätti minut ajattelemaan tätä asiaa.
Tällä hetkellä vaivaa käsittämätön rakkauden ja LÄHEISYYDEN kaipuu ja haluaisin jonkun vierelleni. Pelko siitä, että en koskaan löydä sitä oikeaa. Missä voisin hänet tavata? Vastustan erilaisia deittipalstoja, sokkotreffejä ynm. Oikeastaan ainoa paikka missä tutustun ihmisiin on koulu, mutta sekään ei kestä enää kauaa. Sen jälkeen olen maailman armoilla ja naisen on löydyttävä jostain, mutta en todellakaan tiedä mistä ja miten.
Vastauksia!
Itselle on tullut eräänlainen huoli, että löytyykö sitä naista minulle tästä maailmasta. Ikää nyt on vasta 17½ vuotta, mutta ensimmäistä tyttöä minä en kiinnostanut (mitä ei voi tietysti todellakaan automaattisesti olettaa) mikä oikeastaan herätti minut ajattelemaan tätä asiaa.
Tällä hetkellä vaivaa käsittämätön rakkauden ja LÄHEISYYDEN kaipuu ja haluaisin jonkun vierelleni. Pelko siitä, että en koskaan löydä sitä oikeaa. Missä voisin hänet tavata? Vastustan erilaisia deittipalstoja, sokkotreffejä ynm. Oikeastaan ainoa paikka missä tutustun ihmisiin on koulu, mutta sekään ei kestä enää kauaa. Sen jälkeen olen maailman armoilla ja naisen on löydyttävä jostain, mutta en todellakaan tiedä mistä ja miten.
Vastauksia!
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaan sinäkin nuori ihminen tuhlaa aikaasi sen "oikean" etsimiseen. Ei sellaista olekaan! On vain ihmisiä joista sitten valitaan sillä hetkellä sopivin ja mukavin ja aloitetaan parisuhteenrakentaminen. Kun olet rakastunut ja saat rakkautta, on vaikea ajatella järjellisesti mahdollista epäonnistumista suhteessa. Tänä päivänä se vaan on epärealistista kuvitella tapaavansa yhden ainoan ihmisen jonka kanssa sitten elää elämänsä onnellisena loppuun asti. Olet niin nuori vielä että sinunkin tulisi keskittyä enemmänkin ammatin valintaan kuin seurusteluihin. Jos mukava tyttö osuu kohdalla, lähesty ja tutustu, mutta elämässä täytyy olla muutakin sisältöä kuin parinvalinta. Keskityt harrastuksiin ja opiskeluun ja kavereiden kanssa hauskanpitämiseen. Sitä kautta niitä mahdollisuuksiakin tavata uusia ihmisiäkin tulee.
Annan sinulle lainaan elämän ohjeeni:
"Katsele maailmaa avoimin silmin ja se ottaa sinut avosylin vastaan."
Järjestämälläni heppakurssilla.
34 vuotiaana.
yhdessä liki 2v.
Ehkä joskus vielä
olet vielä kovin nuori, joten ei mitään huolta!! Minulla oli ensimmäinen seurustelu suhteeni kun olin 16, se oli sellanen kesän heilastelu. Se sitte loppu lyhyeen.
Toinen seurustelöu suhteeni oli sitten kun olin 17, se kestikin jo vuoden päivät, olimme muuttamassa yhteen, kunnes sain tietää kundin pettäneen minua.
Olin vähän maissa tapahtumasta ja hyppäsin heti kukasta kukkaan, muutama viikko oli väliä. ja vaikka suhde alkoi ensin laastarina se syvenikin mahdottomaksi rakkaudeksi ja olemme vieläkin yhdessä monen vuoden jälkeen. Nyt olen reilu parikymppinen nainen.
Että ei sitä koskaan tiedä millon ja miten sen löytää... Ei kannate etsiä sitä oikeaa, antaa vaan virran viedä. Kokeile muutamaa, sitten tiedät mitä haluat ;)
Miksi vastustat sokkotreffejä?
Minun kaverini löysi sitä kautta poikaystävän. He eivät olleet nähneet toisiaan mistään etukäteen. Kaverit olivat ehdottaneet heille tapaamista ja siitä se sitten alkoi edetä =)
No kyllähän se noin jos kaverit/ystävät ehdottaa. He saattavat tuntea molempia ihmisiä vähän ja tietää jos he sopisivat toisilleen. Ei sokkotreffit nyt mikään täysin mahdoton ajatus ole, mutta tuntuu etteivät ne useinkaan toimisi.
Rauhoitu, hyvä nuori mies :)
Maailma osaa yllättää monissa paikoissa, joten eiköhän sinullekin joku sieltä vielä löydy. Missään tapauksessa ei kannata huolestua siitä koulun loppumisesta, ehtii sitä löytää oman kullan löytää myöhemminkin.
No, oman nykyisen kultani löysin linnanmäeltä, tosin varsinaisesti suhteen suuntaan juttu alkoi kypsyä vasta - kyllä, kliseisesti - juhannusfestareilla, joihin osuttiin yhtä aikaa. (Edellisen poikaystävän löysin vieläkin kliseisemmin ylioppilaskunnan puurojuhlasta...)
Nykyisen kultani kanssa oli alussa kaikenlaista mutkaa matkassa, joten koko kesähä ja osa syksyäkin siihen meni, ennen kuin uskalsimme myöntää, että meistä sittenkin taisi tulla pari - kumpikin kun olemme aikaisempien suhteiden takia oppineet aika varovaisiksi.
Millainen on täysin toiveiden mukainen ihminen? Tähän ikään mennessä (olen sinua noin viitisen vuotta vanhempi) olen oppinut ainakin sen, että kaikkea ei yksinkertaisesti voi saada, eikä kannata etsiäkään. Kultani on kuitenkin niin lähellä ihannemiestä kuin realistisesti on mahdollista, joten kaipa hän sitten sitä on.