mutta minua vaivaa ihan mieletön pelko synnytystä kohtaan jo nyt vaikka vauvan hankinta-ajankohtaan on vielä noin kolmisen vuotta.
Minun syyny ovat matala kipukynnys ja ystävieni todella huonot kokemukset, joista en viitsi täällä enempää mainita, tottakai myös osalla tuttavistani synnytys on mennyt todella hyvin.
Mutta joka tapauksessa minua vaivaa ihan hirveästi ajatus siitä, että en pysty koskaan yrittämään raskautta,koska section saaminen on niin epävarmaa pelon takia.
Mieheni on sitä mieltä, että turha siitä on vielä hermoilla ja että meidän vauva syntyy keisarinleikkauksella jos niin haluan, harmi vaan etten ole mennyt naimisiin lääkärin kanssa...
Mutta eikös se kuitenkin ole niin, että jos en itse "synnytä", niin eihän vauva sieltä ponnistamattakaan ulos tule?
Toivoisin saavani täältä vähän tukea, joltain joka on ollut/on samassa tilanteessa. Ja ymmärtäisi minun hätäni...
Minun syyny ovat matala kipukynnys ja ystävieni todella huonot kokemukset, joista en viitsi täällä enempää mainita, tottakai myös osalla tuttavistani synnytys on mennyt todella hyvin.
Mutta joka tapauksessa minua vaivaa ihan hirveästi ajatus siitä, että en pysty koskaan yrittämään raskautta,koska section saaminen on niin epävarmaa pelon takia.
Mieheni on sitä mieltä, että turha siitä on vielä hermoilla ja että meidän vauva syntyy keisarinleikkauksella jos niin haluan, harmi vaan etten ole mennyt naimisiin lääkärin kanssa...
Mutta eikös se kuitenkin ole niin, että jos en itse "synnytä", niin eihän vauva sieltä ponnistamattakaan ulos tule?
Toivoisin saavani täältä vähän tukea, joltain joka on ollut/on samassa tilanteessa. Ja ymmärtäisi minun hätäni...
Vastaukset 15
Vanhimmat
..että miljoonat ja taas miljoonat ovat synnytyksen kestäneet, miksen siis minäkin. Ja että jos se tosiaan olisi "lähes hengen vievää" touhua niin eihän KUKAAN tekisi enää toista lasta! No joo, monet eivät sitten teekkään. Mutta monet tekee=)
Mutta nykyään sektion kyllä käsittääkseni saa synnytyspelon vuoksi. toki pelkoa pyritään saamaan ensin kuriin keskusteluin jne eli ei riitä että sanoo "pelkään, haluan sektion". Ja toinen juttu; kipulääkkeet, puudutukset ym on tänä päivänä huippuja!
"vaikka vauvan hankinta-ajankohtaan on vielä noin kolmisen vuotta. "
Ymmärrän huolesi täysin! Itse olin samassa tilanteessa, itse synnytys ahdisti ihan mielettömästi ja silti lapsen halusin. Ristiriitaista kylläkin, mutta katsoin silti pelkoni oikeutetuksi. Pyysin heti raskauden alussa ajan pelkopolille, koska pelkäsin. Kävin siellä, keskustelu oli oikein asiallista ja sain paljon tietoa sekä alatiesynnytyksestä että sektiosta. Mietin ihan vakavissani alatiesynnytystä sen "luonnollisuuden" ja muiden etujen jne vuoksi. Kuitenkin loppujen lopuksi päädyin sektioon. Hih, ja puolisoni toisaan on lääkäri, mutten usko tällä olleen asiaan vaikutusta. Hän vain sanoi minulle, että eivät sinua pakota synnyttämään, joten mene pelkopolille avoimin mielin.
Joten halusin vain sanoa, että älä huoli, asiat kyllä järjestyvät parhain päin!
rohkasevista sanoista! :)
"synnyttäisikään" niin kyllä se vauva ulos tulee. Kohdun lihakset sen ulos lopulta tunkee, joten vaikka olisit tajupoissa loppuajan, niin vauva syntyy. Jalatristissä sitä et pidättele.
ihan samaa mieltä siitä, että vauva tulee pelkästään ulos kohdun dupistelun takia, sillä ystäväni teki juuri niin, että kun synnytys alkoi niin hän meni kyllä sairaalaan, mutta ei antanut koskea itseensä, vaan sanoi, että kuollaan sitten molemmat jos ei kerta laikata ja kyllähän se leikkaus sitten oli tehtävä ja terve vauva tuli niinkin...
Itse en ole synnytyspelkoinen ja en ole lastakaan saanut, mutta kyllä kai sen naisen nyt ainakin jotenkin täytyy siinä synnytyksessä olla yhteistyössä? Ei kai se nyt ihan niinkään mene, että nainen avaa vaan jalat ja sieltä se vauvali sitten pikkuhiljaa valuu ulos, koska tolla periaaatteellahan nainen voisi olla täysin puudutettuna alavartalostaan?
Äidin ponnisteluista on paljon apua ja homma lyhenee, mutta yksikään lapsi ei ole jäänyt eikä jää sisään, vaikka äiti tosiaan olisi puudutettu navastaan alaspäin. Näinhän nykyään jopa alkaa olla, eli puudutuksia kokoajan vain lisätään.
pistettiin liikaa epiduraalia ja vauva täyty ottaa imukupilla ulos ja ei kyllä meinannut tulla ja saikin sitten aika vakavan hapenpuutteen.
No mutta niinkun jo aikasemmin nmainitsinkin, en itse pelkää synnytystä enkä oikeestaan paljon muitakaan "toimenpiteitä" ja en ihan vähästä muutenkaan järkyty.
Mutta viestin aloittajalle sanoisin kuitenkin, että jos pelko on todellakin ylivoimasta ja et pääse siitä ylitse mitenkään esim. juttelemalla psykiatrin kanssa jo vaikka etukäteen ja sitten kun/jos olet raskaana niin pelkopolin kätilöiden kanssa, niin ilmoitapa selvästi että se keisarinleikkaus on sinulle se vaihtoehto, jonka haluat ja useimmiten nekin kuitenkin suunnitellusti tehtynä kai sujuvat hyvin.
Ainakin minun serkkuni on "synnyttänyt" kaksi vauvaa kovan pelon takia keisarinleikkauksella ja kyllä hänkin sen sai, jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee... Onnea vaan vauvan hankintaan ja toivottavasti kaikki sujuu hyvin. :)
kyllä sä synnytät ja innolla kun supistukset alkaa ja ponnistat sen vauvan maailman niin nopsaan kun pystyt. Muuten idea olisi ihan hyvä..
Pelko on usein osin tietämättömyyttä ja osin epävarmuutta. Kun tietää enemmän ja saa asioille varmistusta niin pelko vähenee. Synnytyspelko on koko ajan lisääntymässä ja sille ei kuitenkaan ole mitään järkevää syytä; synnytys on jatkuvasti turvallisempaa ja kivuttomampaa.
Itse olen kipuherkkä kuin mikä ja neljä lasta maailmaan tehnyt. Kipuherkkyys ei tarkoita kellään kaiken kivun yliherkkyyttä vaan joidenkin esim pistoksen, päänsäryn tms eri kiputyypin ylirektiota ja synnytyskipu on sitten asia erikseen paitsi ettei sitä ole pakko kokea juurikaan kun asiat hoidetaan mallikkaasti. Ainahan jotain voi mennä pieleen ja joillakin menee, mutta ne on sitten sen ajan murheita.
Jos pelko estää hankkiutumasta raskaaksi niin silloin vikaa voi olla syytä etsiä muualtakin. Voi olla, että se on hyvä syy? Monella on muuten ihana tapa liioitella kärsimyksiään ja värittää kertomuksiaan joten tarinoihinkin kannattaa suhtautua varauksella aina.
usein kysyttiin pelkänkö.en kauheesti pelännyt.
syitä siihen:
1.itse varauduin helppoon synnytykseen.mikä menis vikaan?
2.Rankka mutta ei kestä kun10min-muutama tunti(ponnistusvaihe siis)
(lopulta supistuksetkaan eivät olleet niin kipeet etten niitä ois kestänyt -tietysti tämä vaihtelee kaikilla)
3.paras neuvo mitä olen saanut että:ponnista niin lujaa että suonet katkea,muu ei auta.
Ja piti paikansa.silloin kun luulin ettei tule tästä enää mitään ja kuolen,ponnistin yhtä isoa ja sillä tippuu kaveri ulos.
Eli se on vain pieni osaa elämää,ja sillä on kivujen lisäks omaa kauneutensa!!
tsemppiä
Oletkin jo saanut kannustusta, mutta liityn joukkoon. Olen myös kipuherkkä ja esim. hammaslääkärissä vaadin saada kaikki mahdolliset puudutukset ennen kuin kalustooni saa koskea. Synnytyskivut koin silti jotenkin varsin helppoina kestää. Ehkäpä synnytys olikin helppo, en tiedä kun ei ole runsaasti kokemusta. Avautumisvaiheen alkupuolella minua helpotti liikkuminen (yksinkertaisimmillaan vartalon heijaaminen) ja loppupuolella epiduraali oli ihan ehdoton. Ponnistusvaihe puolestaan oli niin täynnä toimintaa, ettei siinä juuri kipuun keskittynyt.
Olipa kipu lievää tai voimakasta, niin se unohtuu kun saat sen nyytin syliin.
pelkoni ei ainoastaa liity kipuun vaan ,moneen muuhunkin asiaan ja jos lapsen joskus saan niin kyllä se taitaa olla se keisarinleikkaus ainut vaihtoehto, sillä jos oloni ei helpotu ja en saa sitä keisarinleikkaupäätöstä, niin enpä mitä tekisin, odottaisinko synnytykseen vai mitä tekisin, ehkä jotain tosi tyhmää....
et sitten pelkää leikkausta kaikkine pieleen menevine asioineen? Nukutuksessa voi mennä vikaan satoja seikkoja ja puudutuksessakin on mokiin mahdollisuuksia enemmän kuin alatiesynnärissä..
sitäkin, mutta vauvan kuitenkin toivoisin saavani ja leikkaus nyt vaan on kahdesta vaihtoehdosta vähemmän paha minulle. Kaiken ahdistukseni taustalla on varmaankin se, että nuorempana sairastin syömishäiriötä ja minut vietiin väkisin sairaalaan ja siellä pistettiin tiputukseen väkisin ja kaikki tehtiin muutekin väkisin, niin en vaan enää pysty luottamaan hoitohenkilökuntaan ja muutenkin sairaalassa´/lääkärissäolo on todella vaikeeta ja menen monesti täysin paniikkiin varsinkin jos minulle pitää tehdä jotakin eli saan jonkinasteisen paniikkikohtauksen. Ja kun olen miettinyt mahd. tulevaa synnytystä, niin jos oloni ei tästä parane, niin ei taitaisi edes synnytys onnistua... Tottakai leikkauksessa on sama tilanne, mutta siinä kaikki ainakin toivottavasti tehdään kuitenkin rauhallisesti ja minulle voidaan antaa aikaa rauhoittua ja lopputulos ei ole omasta panoksestani kiinni. Muiden varmasti vaikea ymmärtää, mutta näin se nyt vaan kohdallani on...
synnytyksen aikana kun keskittyy tuohon supistuksiin ja mihin kaikkiin,ite katselin kelloa,kun 2 minuutin välein jo odotin koska se supistus tulee.olin niin keskittynyt kuitenkin muihin asiohin että vasta kun lapsen sain syliin tunsin että TÄMÄHÄN KANNATTI.
megasuloinen OMA lapsi.
ja äidit vain tämän synnytystaidon osaavat!!!
voittaa kaiken kivun.:))