Olo on tällä hetkellä sekä hyväksikäytetty että huoramainen. Olenko ollut todella pöljä?
Täytin vähän aikaa sitten 18 ja siitä lähtien olen tietenkin käynyt baareissa. Kerran eräs tuttu jätkä pyysi minua seuraksi sinne, suostuin. Olin hieman ihastunut tyyppiin. Pojan tunteista en tiennyt mitään.
Jossain vaiheessa aloimme pussailla, mikä oli todella ihanaa :) Luulin ihan, että hänkin oli ollut salaa kusessa minuun!
Päädyimme baari-illan päätteeksi pojan kotiin, jossa ei ollut ketään kotona. Olin hieman epäröinyt lähtemistä, koska en tuntenut häntä hirveän hyvin. Toisaalta tiesin hänen olevan fiksu tyyppi, joten uskaltauduin mukaan. Eli siis luotin.
Makuuhuoneessa hän otti minut syliini ja alkoi taas suudella. En ollut yhtään kännissä, joten kysyin, mitä varten olen heillä. Halusin kuulla, että vainko pillua varten. Poika ei vastannut mitään kovin viisasta, koska oli kännissä.
Olin neitsyt, joten en ollut todellakaan suunnitellut meneväni pidemmälle. Poika on samanikäinen, mutta todella kokenut.
Riisuessaan minua, en aluksi tajunnut mitä oli tapahtumassa. Sanoin ei, mutta hän rauhoitteli vain.
Kortsua ei löytynyt, mutta hän halusi silti panna. Sanoin taas ei. Mikään ei auttanut, vaan loppuun asti mentiin silti. Sattui aivan saatanasti, tärisin (kuulemma) ja itkin. Poika säikähti ja oli taas oma lempeä itsensä.
Loppuyön nukuin hänen kainalossaan, aamulla heräsin, puin ja lähdin.
Oli kyllä niin huoramainen olo, vähintään helppo! En olisi ikinä sen halunnut menevän näin. Odotin pojalta jotain yhteydenottoja seuraavina päivinä, edes kysymystä miten voin tai saammekohan lapsen, mitään ei kuitenkaan kuulunut. Ostin jälkiehkäisyn, hormonit pomppivat katossa.
Pari päivää sitten juttelin hänelle mesessä. Kävimme koko jutun läpi. Poika oli taas fiksu ja mukava. Minä rähjäsin oikein kunnolla. Hän selitti, että oli luullut meidän molempien haluavan seksiä, ja että yleensä baari-iltojen päätteeksi näin vain kuuluu käydä..
Mitä hittoa.
Siksi hän "valitsi" minut seuraksi, koska en ollut tuikituntematon.
Olen edelleenkin niin hämmentynyt. Onneksi hän sentään pyysi anteeksi.
Veikkaan suostuneeni seksiin (eli sen takia en riuhtaissut itseäni väkisin pois), koska en halunnut tuottaa pettymystä (olin ihastunut), saattaa itseäni naurunalaiseksi (miksi olin edes lähtenyt mukaan?), pojan raiskaavan minua, sekä kai olin hieman alitajunnassani kiinnostunut minkälaista se olisi.
Kaikki olisi parantunut sillä, jos jätkä olisi ollut oikeasti kiinnostunut, mutta nyt tiedän että hän haluaa meidän olevan vain kavereita. Ei kavereiden kanssa panna!!
Kaiken lisäksi joudumme viettämään yhteisen pääsiäisen. Nukkumaan viisi päivää saman katon alla, huh. Hyvä jos pystyn silmiin katsomaan.
Onnittelut sille, joka jaksoi lukea :)
Saanko syyttää tästä ketään muuta kuin itseäni, koska lähdin pojan mukaan?
Omaa vikaani kuitenkin..
Täytin vähän aikaa sitten 18 ja siitä lähtien olen tietenkin käynyt baareissa. Kerran eräs tuttu jätkä pyysi minua seuraksi sinne, suostuin. Olin hieman ihastunut tyyppiin. Pojan tunteista en tiennyt mitään.
Jossain vaiheessa aloimme pussailla, mikä oli todella ihanaa :) Luulin ihan, että hänkin oli ollut salaa kusessa minuun!
Päädyimme baari-illan päätteeksi pojan kotiin, jossa ei ollut ketään kotona. Olin hieman epäröinyt lähtemistä, koska en tuntenut häntä hirveän hyvin. Toisaalta tiesin hänen olevan fiksu tyyppi, joten uskaltauduin mukaan. Eli siis luotin.
Makuuhuoneessa hän otti minut syliini ja alkoi taas suudella. En ollut yhtään kännissä, joten kysyin, mitä varten olen heillä. Halusin kuulla, että vainko pillua varten. Poika ei vastannut mitään kovin viisasta, koska oli kännissä.
Olin neitsyt, joten en ollut todellakaan suunnitellut meneväni pidemmälle. Poika on samanikäinen, mutta todella kokenut.
Riisuessaan minua, en aluksi tajunnut mitä oli tapahtumassa. Sanoin ei, mutta hän rauhoitteli vain.
Kortsua ei löytynyt, mutta hän halusi silti panna. Sanoin taas ei. Mikään ei auttanut, vaan loppuun asti mentiin silti. Sattui aivan saatanasti, tärisin (kuulemma) ja itkin. Poika säikähti ja oli taas oma lempeä itsensä.
Loppuyön nukuin hänen kainalossaan, aamulla heräsin, puin ja lähdin.
Oli kyllä niin huoramainen olo, vähintään helppo! En olisi ikinä sen halunnut menevän näin. Odotin pojalta jotain yhteydenottoja seuraavina päivinä, edes kysymystä miten voin tai saammekohan lapsen, mitään ei kuitenkaan kuulunut. Ostin jälkiehkäisyn, hormonit pomppivat katossa.
Pari päivää sitten juttelin hänelle mesessä. Kävimme koko jutun läpi. Poika oli taas fiksu ja mukava. Minä rähjäsin oikein kunnolla. Hän selitti, että oli luullut meidän molempien haluavan seksiä, ja että yleensä baari-iltojen päätteeksi näin vain kuuluu käydä..
Mitä hittoa.
Siksi hän "valitsi" minut seuraksi, koska en ollut tuikituntematon.
Olen edelleenkin niin hämmentynyt. Onneksi hän sentään pyysi anteeksi.
Veikkaan suostuneeni seksiin (eli sen takia en riuhtaissut itseäni väkisin pois), koska en halunnut tuottaa pettymystä (olin ihastunut), saattaa itseäni naurunalaiseksi (miksi olin edes lähtenyt mukaan?), pojan raiskaavan minua, sekä kai olin hieman alitajunnassani kiinnostunut minkälaista se olisi.
Kaikki olisi parantunut sillä, jos jätkä olisi ollut oikeasti kiinnostunut, mutta nyt tiedän että hän haluaa meidän olevan vain kavereita. Ei kavereiden kanssa panna!!
Kaiken lisäksi joudumme viettämään yhteisen pääsiäisen. Nukkumaan viisi päivää saman katon alla, huh. Hyvä jos pystyn silmiin katsomaan.
Onnittelut sille, joka jaksoi lukea :)
Saanko syyttää tästä ketään muuta kuin itseäni, koska lähdin pojan mukaan?
Omaa vikaani kuitenkin..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hmmm...
Huono palsta ehkä ?
Karu totuus on, että molemmat olitte lähes yhtä tyhmiä. Sinä ehkä tyhmempi, kun et lopettanut tilannet.
Se kyllä kertoo henkisestä kypsymättömyydestäsi, jos et kehtaa sanoa ei. Vaikka ihminen on eläin, niin sen verran pitäisi pojillakin järki leikata, että tajuavat etteivät kaikki ihmiset halua pelkkää seksiä. Jos tyttö ei suostu niin se on pojan omaa hölmöyttä kun luuli alun perin saavansa seksiä.
Sääliä ei tälläkertaa heru...
Näin aluksi, sanoinhan ei. Enemmänkin oikeasti kuin kaksi kertaa, mutta en muista tarkalleen paljoakaan tilanteesta.
Siksi en vain karannut, koska olin siinä luulossa, että meistä tulee muutakin kuin yhden illan juttu. Olin silleen ihan valmis, että ei se haitannut.
Toinen syy on se, että kello oli neljän paikkeilla yöllä, enkä olisi päässyt mitenkään kotiin. Asun eri kaupungissa. Taksia olis ollu vaikea soittaa, koska en tienny osoitetta tai tarkalleen missä olimme.
Mutta vähän nää haiskahtaa tekosyiltä.. Totuushan on se mitä sanoit.
Menee jo vähän raiskauksen puolelle.
Täytyy kyllä myöntää, että tämä kaveri ei kyllä oikein viisaalle vaikuta. Vaan kait se on nykyään tapana tuommoinen (ehkäpä siksi olenkin elänyt koko elämäni yksin, kun en näitä tajua).
Nimittäin minusta olisi ollut kuitenkin pojalta mielenkiintoinen veto heittää sinut pihalle, jos seksiä ei heru.
En halua syytellä, mutta sulla olisi kuitenkin pitänyt hälyytyskellojen jo soida, kun ei ehkäisyäkään käytetty.
Vaan käynny, mikä käynny... Toivottavasti löydät jonkun mukavemman ihmisen ja pystyt unohtamaan nämä huonot kokemukset.
sääliksi vähän käy sinua
ja säälittävää että moni poika on noin tyhmä
ehkä itsekin olisit voinut vain sanoa sen "ei" ja sen jälkeen olisit lähtenyt paikalta
Minulle on käynyt vähän samalla tavalla, joten ajattelin kirjoittaa, jotta tiedät ettet ole ainoa. Itsekin menetin neitsyyden hyväksikäytön seurauksena. Ainut huomattava ero meidän välillä oli se, etten tuntenut sitä poikaa läheskään yhtä hyvin kun sinä tämän oman tapauksesi.
Lisäksi minulla siihen, mitä tapahtui, vaikutti varsin voimakkaasti se että olin humalassa ja minusta tuntui aivan mahtavalta, että joku oli minusta kiinnostunut. Kun lähdin pojan luo, en aavistanut mitä tulisi tapahtumaan ja sanoin monta kertaa etten halua. Poika kuitenkin jotenkin sai minut suostumaan siihen.
Ei kannata ajatella, että syy olisi kokonaan sinun, vaikka olisit kyllä pystynyt lähtemään, jos todella olisit halunnut. Hyvä kuitenkin että huolehdit tuosta jälkiehkäisystä..
Itselläni oli tapauksen jälkeen niin hyväksikäytetty olo, etten kehdannut kertoa asiasta kellekään. Vähän myöhemmin aloin serustelemaan ja pystyin puhumaan jotenkin ihmeen kautta poikaystävälleni. Se helpotti tosi paljon.. Jos sinulla on joku niin läheinen ystävä, että uskallat kertoa asiasta, niin se varmaan helpottaisi oloa kummasti..
Kiitos paljon! Viestisi merkkaa minulle todella paljon. Olen niin alamaissa.
En minäkään aluksi kertonut yhtään kellekään tapahtuneesta. Nyt siitä on kulunut hieman aikaa, joten pari ystävääni tietävät, yksi on poika. Huomasin, että tälle pojalle oli helpoin puhua, tytöt jotenkin vain yököttelivät ja olivat liian sääliviä ja haukkuivat jätkän.
Oletko puhunut jollekin muulle, esim. psykologille?
Kaveripoikani yrittää saada minut puhumaan, koska en oikeastaan halua kertoa heille kenellekään kaikkea. Padon asiat sisälleni ja mietin yksineni.
Psykologi ei tule kuuloonkaan.
Koulu menee alamäkeä :/
Sori ku kesti vastata näin kauan. Toivottavasti kuitenkin vierailet täällä sen verran usein että saat tämän viestin.
Itse en käynyt juttelemassa psykologille tai edes koulun terveydenhoitajalle. Tuntui siltä etten halua selittää tapausta ventovieraille, sillä pelotti että he vain tuomitsevat minut ja selittävät kuinka vastuutonta se oli jne.
Silti nyt kun on kulunut jonkin verran aikaa (melkein 2v.), niin tuo ei tunnu enää lainkaan niin pahalta. Veikkaan että kun sinäkin tutustut johonkin luotettavampaan poikaan ja saat parempia kokemuksia seksistä, niin tuntuu paljon paremmalta jo.
Jos tuntuu että psykologista olisi apua niin käy ihmeessä juttelemassa. Veikkaan nimittäin että pääset ainekin nopeammin kaikesta yli. Jos taas se tuntuu vieraalta ajatukselta niin jatka vain kavereille juttelemista.
Meistä tytöistä yleensä kyllä sanotaan, että ollaan hyviä kuuntelemaan, mutta ite olen kyllä huomannu että paljon helpompaa on puhua pojille. Varsinkin kaikissa tällasissa asioissa.
Koita jaksaa ja saa tänne kirjoitella vielä, vaikka olenkin hidas vastaamaan :)