Olo on tällä hetkellä sekä hyväksikäytetty että huoramainen. Olenko ollut todella pöljä?
Täytin vähän aikaa sitten 18 ja siitä lähtien olen tietenkin käynyt baareissa. Kerran eräs tuttu jätkä pyysi minua seuraksi sinne, suostuin. Olin hieman ihastunut tyyppiin. Pojan tunteista en tiennyt mitään.
Jossain vaiheessa aloimme pussailla, mikä oli todella ihanaa :) Luulin ihan, että hänkin oli ollut salaa kusessa minuun!
Päädyimme baari-illan päätteeksi pojan kotiin, jossa ei ollut ketään kotona. Olin hieman epäröinyt lähtemistä, koska en tuntenut häntä hirveän hyvin. Toisaalta tiesin hänen olevan fiksu tyyppi, joten uskaltauduin mukaan. Eli siis luotin.
Makuuhuoneessa hän otti minut syliini ja alkoi taas suudella. En ollut yhtään kännissä, joten kysyin, mitä varten olen heillä. Halusin kuulla, että vainko pillua varten. Poika ei vastannut mitään kovin viisasta, koska oli kännissä.
Olin neitsyt, joten en ollut todellakaan suunnitellut meneväni pidemmälle. Poika on samanikäinen, mutta todella kokenut.
Riisuessaan minua, en aluksi tajunnut mitä oli tapahtumassa. Sanoin ei, mutta hän rauhoitteli vain.
Kortsua ei löytynyt, mutta hän halusi silti panna. Sanoin taas ei. Mikään ei auttanut, vaan loppuun asti mentiin silti. Sattui aivan saatanasti, tärisin (kuulemma) ja itkin. Poika säikähti ja oli taas oma lempeä itsensä.
Loppuyön nukuin hänen kainalossaan, aamulla heräsin, puin ja lähdin.
Oli kyllä niin huoramainen olo, vähintään helppo! En olisi ikinä sen halunnut menevän näin. Odotin pojalta jotain yhteydenottoja seuraavina päivinä, edes kysymystä miten voin tai saammekohan lapsen, mitään ei kuitenkaan kuulunut. Ostin jälkiehkäisyn, hormonit pomppivat katossa.
Pari päivää sitten juttelin hänelle mesessä. Kävimme koko jutun läpi. Poika oli taas fiksu ja mukava. Minä rähjäsin oikein kunnolla. Hän selitti, että oli luullut meidän molempien haluavan seksiä, ja että yleensä baari-iltojen päätteeksi näin vain kuuluu käydä..
Mitä hittoa.
Siksi hän "valitsi" minut seuraksi, koska en ollut tuikituntematon.
Olen edelleenkin niin hämmentynyt. Onneksi hän sentään pyysi anteeksi.
Veikkaan suostuneeni seksiin (eli sen takia en riuhtaissut itseäni väkisin pois), koska en halunnut tuottaa pettymystä (olin ihastunut), saattaa itseäni naurunalaiseksi (miksi olin edes lähtenyt mukaan?), pojan raiskaavan minua, sekä kai olin hieman alitajunnassani kiinnostunut minkälaista se olisi.
Kaikki olisi parantunut sillä, jos jätkä olisi ollut oikeasti kiinnostunut, mutta nyt tiedän että hän haluaa meidän olevan vain kavereita. Ei kavereiden kanssa panna!!
Kaiken lisäksi joudumme viettämään yhteisen pääsiäisen. Nukkumaan viisi päivää saman katon alla, huh. Hyvä jos pystyn silmiin katsomaan.
Onnittelut sille, joka jaksoi lukea :)
Saanko syyttää tästä ketään muuta kuin itseäni, koska lähdin pojan mukaan?
Omaa vikaani kuitenkin..
Täytin vähän aikaa sitten 18 ja siitä lähtien olen tietenkin käynyt baareissa. Kerran eräs tuttu jätkä pyysi minua seuraksi sinne, suostuin. Olin hieman ihastunut tyyppiin. Pojan tunteista en tiennyt mitään.
Jossain vaiheessa aloimme pussailla, mikä oli todella ihanaa :) Luulin ihan, että hänkin oli ollut salaa kusessa minuun!
Päädyimme baari-illan päätteeksi pojan kotiin, jossa ei ollut ketään kotona. Olin hieman epäröinyt lähtemistä, koska en tuntenut häntä hirveän hyvin. Toisaalta tiesin hänen olevan fiksu tyyppi, joten uskaltauduin mukaan. Eli siis luotin.
Makuuhuoneessa hän otti minut syliini ja alkoi taas suudella. En ollut yhtään kännissä, joten kysyin, mitä varten olen heillä. Halusin kuulla, että vainko pillua varten. Poika ei vastannut mitään kovin viisasta, koska oli kännissä.
Olin neitsyt, joten en ollut todellakaan suunnitellut meneväni pidemmälle. Poika on samanikäinen, mutta todella kokenut.
Riisuessaan minua, en aluksi tajunnut mitä oli tapahtumassa. Sanoin ei, mutta hän rauhoitteli vain.
Kortsua ei löytynyt, mutta hän halusi silti panna. Sanoin taas ei. Mikään ei auttanut, vaan loppuun asti mentiin silti. Sattui aivan saatanasti, tärisin (kuulemma) ja itkin. Poika säikähti ja oli taas oma lempeä itsensä.
Loppuyön nukuin hänen kainalossaan, aamulla heräsin, puin ja lähdin.
Oli kyllä niin huoramainen olo, vähintään helppo! En olisi ikinä sen halunnut menevän näin. Odotin pojalta jotain yhteydenottoja seuraavina päivinä, edes kysymystä miten voin tai saammekohan lapsen, mitään ei kuitenkaan kuulunut. Ostin jälkiehkäisyn, hormonit pomppivat katossa.
Pari päivää sitten juttelin hänelle mesessä. Kävimme koko jutun läpi. Poika oli taas fiksu ja mukava. Minä rähjäsin oikein kunnolla. Hän selitti, että oli luullut meidän molempien haluavan seksiä, ja että yleensä baari-iltojen päätteeksi näin vain kuuluu käydä..
Mitä hittoa.
Siksi hän "valitsi" minut seuraksi, koska en ollut tuikituntematon.
Olen edelleenkin niin hämmentynyt. Onneksi hän sentään pyysi anteeksi.
Veikkaan suostuneeni seksiin (eli sen takia en riuhtaissut itseäni väkisin pois), koska en halunnut tuottaa pettymystä (olin ihastunut), saattaa itseäni naurunalaiseksi (miksi olin edes lähtenyt mukaan?), pojan raiskaavan minua, sekä kai olin hieman alitajunnassani kiinnostunut minkälaista se olisi.
Kaikki olisi parantunut sillä, jos jätkä olisi ollut oikeasti kiinnostunut, mutta nyt tiedän että hän haluaa meidän olevan vain kavereita. Ei kavereiden kanssa panna!!
Kaiken lisäksi joudumme viettämään yhteisen pääsiäisen. Nukkumaan viisi päivää saman katon alla, huh. Hyvä jos pystyn silmiin katsomaan.
Onnittelut sille, joka jaksoi lukea :)
Saanko syyttää tästä ketään muuta kuin itseäni, koska lähdin pojan mukaan?
Omaa vikaani kuitenkin..
Vastaukset 7
Vanhimmat
poika oli idiootti kusipää, mutta niinhän ne melkee kaikki tuntuu olevan. turha syyttää itteäs, ei kannata enää muistella koko asiaa, tehty mikä tehty.
Eikös se ole niin että jos sanoo ei toiselle, niin sen pitäisi silloin olla niin. En tiedä. Mutta minusta tuo oli oma vikasi, mitäs lähdit mukaan. Kuulosti juttu ainakin siltä että olisit ihan hyvin voinut poistua tilanteesta. Oli miten oli, ikävää varmastikin.
kyllä EI TARKOTTAA EI! Raiskau mikä raiskaus!! Kun sä itse olit selvinpäin.... Olen pahoillani :(
Mielestäni sinun on tarpeetonta vaivata liikaa itseäsi miettimällä, oletko syyllinen vai et, oletko raiskattu vai et. Pääasia on, että kokemus ei selvästikkään ollut sinusta mukava, ja se voi vaikuttaa sinuun tulevaisuudessa.
Itse raiskattuna tiedän, että on vaikeaa olla mietimättä syllisyyskysymyksiä. (ainahan sanotaan että se ei ole koskaan naisen vika, mutta sitä ajatusta on välillä vaikeaa istuttaa päähän.) silti kehotan sinua unohtamaan sen puolen asiasta kokonaan, ja keskittymään siihen, että miten jatkat tästä eteenpäin!
Mielestäni kuulostaa oikeastaan ihan hyvältä, että olette tuttuja. Yhdessä voitte koittaa päästä asian läpi, kyse on kuitenkin teistä molemmista. Yrittäkää keskustella vielä enemmän, kerro miltä sinusta tuntuu, ja että poika ei voi vain olettaa että baari-illan jälkeen seuraa seksiä. Luuletko että pystyisitte tähän?
Joskus ikävät kokemukset muuttuvat pään sisällä aivan toisenlaisiksi kuin todelisuudessa, tarkoittaa sitä että muistat asiat toisella tavalla kun ne tapahtuivat! Ei tarkoita sitä että olisit hullu tms, tämä on vain aivan normaalia aivojen toimintaa erilaisten ikävien tapahtumien jälkeen! Voit unohtaa tapahtumasta jotain, tai voit muistaa sen pelottavampana/aggressiivisempana kokemuksena kuin se olikaan. Itse tällaista voi olla vaikeaa/mahdotonta huomata. Siksi minusta kuulostaisi hyvältä, että pojan kanssa keskustelemalla kävisitte tapahtumaa läpi, käsittäisitte sen samalla tavalla molemmat.
Myöskin jonkun ulkopuolisen henkilön kanssa tapahtumasta keskusteleminen voisi olla hyväksi. Tällaisia henkilöitä voisivat olla esim koulu/työterveydenhoitaja, kuraattori, lääkäri, sairaanhoitaja, tai Tukinaisen puhelinpalvelu (0800-97899, MAKSUTON!!). Ystäväkin voi olla hyvä ensiapu, mutta ystävästä ei ole samaa apua kuin enemmän elämänkokemusta omaavasta ammatiihenkilöstä, jolla on täysin ulkopuolisen henkilön näkökulma asioihin (ei tunne sinua/poikaa).
http://www.tukinainen.fi/
No, tuollaistahan sattuu, olisi itsellenikin käynyt samallalailla! _Ihmiset tekee virheitä_, tuo sama tapahtuma on käynyt monelle muullekkin varmasti.(minulle hieman samallalailla, mutta paljon nuorempana) Älä murehdi sitä, unohda koko juttu, ja jatka elämää! :) Muista siis, että jos baarin jälkeen pyydetään mukaan, mitä silloin halutaan ja kieltäytymällä vältät asian!
Et voi kyllä syyttää poikaa, koska eihän hän sua mhinkään pakottanut. Olisit voinut oikeasti halutessasi lopettaa tilanteen niinkun itsekin totesit. Mä kyllä silti sanoisin että jätkä teki sulle tosi tylysti ja ehkä kännistään johtuen käyttäyty kusipäismaisestikin.. Toisaalta ymmärrän sen jätkänkin näkökulman, jos tyttö lähtee baarista mukaan niin yleensähän sen tietää mitä se tarkottaa. Ei sillä, etteikö sulla olis ollu oikeutta kieltäytyä, mutta jos et ilmaissut haluas selkeesti niin ehkä se tosiaankin kuvitteli että säkin haluat.
Musta tuntuu, että sä oot pettyny ekaan kokemuksees, ja olit kuvitellut ja toivonut että se menis jotenkin ruususemmin. "Kaikki olisi parantunut sillä, jos jätkä olisi ollut oikeasti kiinnostunut"
Nyt vaan eteenpäin, ehkä teille joskus vielä tulee jotain suurempaa! Ei se eka kerta muillakaan mikään ihana kokemus ole. Tai ainakin hyvin harvoilla..
Tulee mieleen ihan oma kokemukseni, oli pientä juttua joskus yhden miehen kanssa, se oli aina silloin kännissä ja riisumassa ja ehdottelemassa kaikkea. Joka kerta oli pakottamista. Sitten löysin poikaystävän niin johan loppui koko homma.
Tuo tunne on aivan kamala ja säilyy aika pitkään silti, vaikka mitä yrittäisi. Se menee kuitenkin joskus ohi. Olisit voinut ihan hyvin karata tilanteesta, mutta koska olit ihastunut, niin totta kai tulee mentyä tilanteeseen mukaan. Mutta silloin kun toinen sanoo ei niin jutun pitäisi suoraan loppua, muuten se on pakottamista, eikä enää yhtään mukavaa.