Taas tuli viilleltyä.Ja todella pienestä syystäkin nimittäin isäni ei usko minuun.Se ei usko,että voisin saada vaikkapa jostain kokeesta 9..sanoin sille että sain luultavasti kokeesta 9 ja se vaa että kuule sie mittää ysiä saa ku kasi siitä luultavasti tulee.. Mulla oikeesti masentaa ku se ei usko minun kykyihin.Luulee että oon täys nolla.Toisin kuin siskoni joka sai kun oli peruskoulussa aina kiitettäviä. ehkä olen herkkä.vai onko mulla jotai henkisiä ongelmia ku alan nuin vähistä syistä viiltelemään. :/
huono olla.
saddest
3364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
joita saat loppuelämäsi piilotella.Mene koulu terveydenhoitajan kanssa juttelemaan.Älä vertaa itseäsi siskoosi,Eikö ole sama saatko 8 tai 9 Hae itsellesi apua.
Ei sinun ainakaan muiden palstalaisten takia tarvitse vähätellä kokemuksiasi. Varmasti moni kokee todella raskaana sen ettei ole "uskottava" vanhempiensa silmissä. Mummoni huokailee edelleen apeana yhtä kertaa nuoruudessaan, kun hänen äitinsä tokaisi että "sinusta ei ikinä tule ylioppilasta".
Tarkoitukseni ei ollut masentaa, vaan sanoa ettei sinun tarvitse hävetä pahaa oloasi. Hyvinvointi tässä maailmassa, se vasta on hävytöntä.
jos sanon että jos sitten saat jostain kokeesta 10- ja hypit kattoon asti riemusta ja kuulutat koko koululle että "minä tein sen!"(vertauskuvallisesti), niin kun viet kokeen kotiin ja näytät ylpeänä itsestäsi sen isällesi, ajatellen että nyt ei voi tulla muuta kuin kehuja, hän sanoo: "10 miinus... mistä tuo miinus tuli? mikä meni väärin?" ja MAHDOLLISIMMAN syyttävällä äänellä. olenko oikeassa? ja jos taas on jokin aine, kuten itselläni on englanti aina ollut vaikea, lukiossa oli vaikeuksia päästä kursseja läpi, ja sitten sain kokeesta ensimmäisellä yrittämällä 6 ja olin niin hurmiossa ja taivaissa asti ja ikionnellinen, niin siitä tuli vaan huutoa että "milloin alat opiskella? ei se englanti voi olla noin vaikeaa! mikä siinä on ettet viitsi tehdä enempää töitä ja nähdä vaivaa sen eteen? sitä tarvii aina ja kaikkialla!!"
sitten ihmetellään kun meidän lapsi on masentunut ja koulu alkaa mennä entistä huonommin kun mikään ei enää kiinnosta eikä jaksa enää edes yrittää kun haukut tulee kuitenkin, meni miten meni. (tiedän, ei me vanhempiemme ja kehujen taki opiskella, vaan itsemme, mutta kun on koko pienen ikänsä käynyt koulua, niin se on pelkkää suorittamista ja se muuttuu 'vanhempia varten pänttäämiseksi', kehujen keräämiseksi, mutta kun ei tuu ku moitteita ja huutoa, mollaamista, meni miten meni. kaikesta pitää aina etsiä ja kertoa se huono puoli. mistään ei voi saaha positiivista palautetta. itselläni se meni jo ala-asteella siihen että en enää kertonut tulevista kokeista, en enää näyttänyt vanhemmilleni kokeitani, olin jo yläasteella maailman taitavin vanhempieni nimmareiden väärentäjä, saisin varmaan elinkautisen niistä kaikista nimmareista, kirjoitin ne paremmin ja uskottavammin kuin he itse. (Minunkin isosiskoni on aina ollut luokan priimus. Itse olen keskiverto, josta EI tullut ikinä edes ylioppilasta(masennuksen takia))
okei, nyt riittää. minä oon oikeesti paha kirjottaan, tulee aina vähän innostuttua ku pääsee asiaan kiinni. löytyy niin paljon sanottavaa. mutta sitä minä vain nyt tarkoitin tällä sanoa, että et ole yksin tämän ongelman kanssa, meillä muillakin on itsetuntoa alentavia vanhempia, jos se nyt yhtään lohduttaa... pistä hanttiin, väitä että se on oikeasti hyvä numero se kasi. ja se riittää nyt tästä kokeesta. ja muista olla ylpeä itsetäsi, älä anna ittes alentua liikaa. voit aina tilittää meille ku tuntuu pahalta. me kuunnellaan.