Kertokaa kokemuksia ja vinkkejä miten suhtautua 5v.poikaa joka haluaa pukeutua leikeissä aina prinsessaksi ja olla vaan nainen,prinsessa,liihottelee kuin balettitanssia,tahtoisi balettia harrastamaan.Isä vastustaa,ei halua ajatella poikaansa naismaisena,äiti erimieltä.Poika sympaattinen,herkkä,tunteellinen,älykäs,leikkii tyttöjen leikkejä,autoilla ei ollenkan.Tukea,mutta mitä?
Pojasta mieheksi
?????
101283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Antakaa poikanne vapaasti nauttia lapsuudestaan ja leikkiä niitä leikkejä kuin häntä huvittaa. Hänen on tarkoitus kasvaa ja oppia elämään omaa elämäänsä, ei isänsä elämää. Hän ei ole täällä toteuttamassa isänsä tai äitinsä toiveita vaan oppimassa elämään omaa elämäänsä.
Hyvänen aika, lapsihan on vasta viisivuotias!!! Antakaa hänen olla lapsi!! Jos hän haluaa olla keiju, siitä vaan. Älkää tuhotko poikanne herkkyyttä vaatimalla häntä jo lapsena sopeutumaan joihinkin ennalta määrättyihin muotteihin jotka ilmiselvästi ovat lapsellenne aivan liian ahtaat. Kannustakaa häntä olemaaan juuri se mikä hän onkin, oma itsensä. Ei lapsen kuulu soputua vanhempien vaatimuksiin vaan vanhempien tulee kunnioittaa lapsen luonnetta ja taipumuksia ja kannustaa lastaan siinä minkä lapsi on itselleen valinnut ja mihin hänen taipumuksensa viittaavat.
Jokainen löytää kyllä paikkansa tässä maailmassa. Älkää tukahduttako lapsenne herkkää sielua. Hänessä voi uinua suuri taiteen diiva, kuuluisa balettitanssija tai vaikka mikä. Mahdollisuudet ovat monet. Teidän tehtävänne vanhempina on rohkaista ja kannustaa lastanne, ei nujertaa.
Olen täysin samaa mieltä,mutta kun vanhemmat ovat keskenään erimieltä.On myös muita lapsen kanssa aikaa viettäviä,kuten sukulaiset,hoitopaikka,heillä kaikilla omat näkemyksensä,eikä vanhemmat voi olla aina näkemässä miten muut tähän suhtautuvat.Kuka noudattaa pelisääntöjä,vaikka ne olisivatkin olemassa?Kukaan ei valvo sitä.Sen verran vaikean kysymyksen teen,että jos teillä on poika joka on pienenä leikkinyt samoja leikkejä,kuten ko.ts.ei perinteisesti poikien leikkejä,niin miltä hän vaikuttaa ollessaa toisella kymmenellä,lähempänä aikuisuutta?Olisipa jollain kokemusta samanhenkisestä poikakullastaan.
Olen päiväkotityössä tavannut useitakin tällaisia poikia, jotka haluavat olla keijuja, leikkivät barbeilla jne.Joskus oikein(ikävä kyllä) on vähän huvittanutkin,kun aina ei olemus ole ollut ihan keijumainen... Usein on kysymys voimakkaasta tunne-elämästä, halusta nauttia kauneudesta ja avoimmuudesta näyttää tunteet. Kaikki hyviä asioita.Kaikkien elämän kulusta en tiiä, mutta paria olen seurannut yläasteikäiseksi: toisesta on tullut lahjakas esiintyjä, liikkuu ihan tavallisesti poikaporukoissa, toisesta on tullut ihan tavallinen yläasteelainen, aivan tavallisine poikien harrastuksineen.
Sano miehelles, että unohtaa asian 10 vuodeksi ja sit mietitte uudestaan,kannattaako koko asiaa miettiä!Lapset ei aina harrasta sitä mistä vanhemmat tykkäis, ei meilläkään vaikka on 2 ihan perinteistä poikaa.
Ostakaa tai vuokratkaa elokuva Billy Elliot!
niin se on sitä kaavoihin kangistumista. Tytöt leikkii nukeilla ja pojat autoilla.
Nyt on isällä kypsymisen paikka isänä. Onko hänellä tunne että on menettämässä hallinnan tilanteesta kun poika ei leikikkään autoilla eli hänen mielestään tyypillisillä poikien leluilla.
Lapsenne on 5 vuotias ja hän kehittää taitojaan tulevaa elämäänsä varten, miksi isä ei kannusta lastaan siinä olemalla lapsen leikissä mukana isänä. HUOM! ei kaverina. Isä tietenkin on prinssi tai kuningas koska se varmaan sopii hänelle tai sitten prinsessan koira joka kaipaa hellyyttä.
Minulla itselläni on kokemusta siitä koska olen myös leikkinyt nukeilla ja autoleikit ovat olleet vähäisempiä. Olen siitä ikionnellinen että näin olen saanut tehdä en muista että kukaan olisi minua yrittänyt ohjata mitenkään autoleikkeihin vaan tarjolla on ollut kaikenlaisia leikkimis mahdollisuuksia. Minulla oli paljon kavereita jotka aina ovat lapselle tärkeitä. Leikin tyttöjen kanssa koska ei ollut poikia lähettyvillä. Mutta olin poika, se oli minulle selvä asia sain. Kuten pokannekin pitää tiedostaa se että hän on poika, vaikka tanssiikin eri rooleja leikeissään.
Tein kehittävää valmistelua aikuisuuteen ihmisenä joka osaa käsitellä ihmis suhteita ja valtavasti muita ihmiselle tärkeitä käytännön asioita ja nämä kaikki mahdollisuudet sain jo lapsuudessa kokea leikeissäni harjoitellessani niitä.
Olen taiteellinen luova,tanssia harrastava (osasin tanssia jo 7 vuotiaana polkan , jenkan, foxtrotin jne.) sitten aikuistuttuani harrastin kilpatanssia joka johti siihen että saavutin tanssilattialla sen melkein kaikkien naisten tavoitteleman tanssikavaljeerin maineen. Olin monelle naiselle vain haave mies, jonka kanssa olisivat halunneet tanssiä kuin pilvissä.
En silti ole sortunut siihen rooliin sillä tavalla että olisin siitä joutunut kärsimään koska hoidin ihmis suhteeni mielestäni hyvin.
Työni on ollut ihmisläheistä koulutettua mutta tieto ja taito ja sen pohjautuminen on jotenkin minussa koko ihmisessä, ei yksin kirjasta opittua. Se on sitä jotakin, minkä ihminen oppii elämästä jo lapsuudeta lähtien ja se vaan hehkuu sitä jotakin turvallista tunnetta.
Mielestäni olen niin miehekäs mies kuin voi olettaa että jokainen mies olisi silloin kun on kyse miehestä. Olen naimisissa ja isä 4 lapselle sekä isä/mies hahmo kasvattilapsille sekä lukemattomille muille lapsille joiden kanssa olen tekemisissä.
En tiedä mitä miehesi pelkää lapsensa käyttäytymisessä. Onko hän epävarma omassa isä/mies roolissaan tai miksi kokee tilanteen noin kielteisenä?
Puhukaa asiasta avoimesti olethan jo saanut monelta hyvää palautetta ja arvostusta siitä että lapsi saakoot kehittää itseään alueilla mitkä lasta juuri sillä hetkellä kiinnostaa.
Sen tietää vain lapsi itse mikä oppiminen on hänelle tärkein juuri nyt. Kyllä ne autoleikitkin tulevat kuvaan mukaan sitten jossakin vaiheessa mutta ei ehkä niin voimakkaasti kuin mitä isä toivoo. Olkaa onnellisia lapsenne kanssa, se yhteinen onni on niin tärkeä tunne.
Olkaa onnellisia terveestä pojastanne.
Taitaa olla asia sillä tavalla että isukin "haaveet"pojan tulevaisuudesta saivat kolhun.Jospa hän pelkää et pojasta on tulossa homo.Anna lapses leikkiä mitä leikkii.
Se on totta,että isä pelkää poikansa mahd.homoutta.Se ei sopisi mitenkään hänen jälkeläiselleen,tiedä mitä tulevaisuus vielä tuo tullessaan???
Aika monilla pojilla on suurinpiirtein tuossa iässä mekkoleikkejä, eikä ne välttämättä jatku edes kovin kauan. Herkän pojan tunne-elämää voi tukea leikkimällä aina sopivasti mukana. Koettu asia, eikä poika ole nykyisin ikäisiään kummempi ja vaikka olisikin, niin eihän se hänestä huonoa ihmistä tekisi.
Leikin pienenä barbeilla ja kotia tyttöjen kanssa. Sen jälkeen mukaan alkoivat pikku hiljaa tulemaan autot ja sotaleikit. n. 10 vuotiaana olivat jäljellä enää ne ns. poikien leikit. Nyt tunnen olevani täysin normaali naisista kiinnostunut nuori mies joka työskentelee melko miehisessä ammatissa sopimussotilaana.
Huomasin viestisi vasta nyt, itse lähetin vastaavasta asiasta viestiä tuonne äitien palstalle. Myös mun poika kiinnostunut kaikesta kauniista ja leikkii prisessoita ja tyttöjen leikkejä. Kiitti, sain täältä tukea siihen, että hyväksyn hänet sellaisena kuin on, ja jos haluaa olla prinsessa niin sitten on. Meillä mieheni ei ole ollenkaan huolestunut, eivät myöskään pk:ssa. Olen päättänyt alkaa iloiyta lapsestani sellaisena kuin h'än on, miksei sitä barbia voi ostaa, jos kerran haluaa, turhaa ostaa sellaisia leluja, joilla ei leiki! Erilaisuus kunniaan ja turhat roolit pois!