Täs runoja kurkkaan
lisää mahtuu nurkkaan.
Pieniä tarinoita
lukea ihanoita.
Arjesta, sattumista
hetken tapahtumista.
Nurkkaan lisäystä
runosuonen sysäystä.
Kyllästy ei näihin,
ei kadota saa jäihin.
lisää mahtuu nurkkaan.
Pieniä tarinoita
lukea ihanoita.
Arjesta, sattumista
hetken tapahtumista.
Nurkkaan lisäystä
runosuonen sysäystä.
Kyllästy ei näihin,
ei kadota saa jäihin.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Älä murehdi menneitä,
niiden aika on ohi,
Älä murehdi tulevaa,
sen aika ei ole vielä,
Älä ota elämää liian vakavasti,
et koskaan selviä siitä hengissä.
Mieli vaihtelevainen, kuin keväinen sää
aamulla naama surullinen, nyt jo kevättää !
Nyt ei kulje runosuoni,
siitä mulla hieman huoli.
Sanat nyt ei lainkaan synkkaa,
pelkään, joku minut lynkkaa.
Oisko syynä ilma tää,
ulkona kun pyryttää.
Mut minuakos se nyt estää,
tuskin pyry kauan kesttää.
Laitan aivosolut hommiin,
turvaudu en totiin, rommiin.
Aikani kun tässä väännän,
runon kohta esiin käännän.
Siinäpä se nyt on,
runo aivan verraton.
Loppusoinnut hyvin pelaa,
tarvitse ei luuta, eikä melaa;))
Eilinen on mennyt,
huomisesta en mitään tiedä,
tänään auttaa Herra.
Päivä on kirkas, vain järvellä tuulee
luntakin viskoo, kelkkaansa kiskoo
pilkkimies vanha, tuulen vinkunan kuulen
Hänen kulkuaan ikkunasta seuraa
vaimonsa vanha , niin luulen
Harmaa päivä,tyhjä pää
syntymättä runo jää!
Kuinkas nyt suu pannaan, liekö laitan hampaatkin naulaan. Tilipäivä uskomaton, totta tosi, meillä on.
Ostan silloin pihvit, jätskit, kaikki herkut, loppukuusta mieli harmit, jää, kun löytyy tyhjänä jääkaappi ja pää.
halunnut mennä. Pahalta haisee ( vaikei mulla hajuaistia olekaa! )
Illan hämy silmissä painaa
päivä tämäkin oli vain lainaa
aamulla nousemme reippain mielin
lauleskelemme monin kielin
siihen jouduin kuitenkin
murhemiellä täälläkin.
Kevättä ei näy lain,
vettä satelevi vain.
Pitkin tietä loskaisen
kengät vettä valuen
kosteudesta "nauttien".
No murhemieli jäädä saa,
kun vesi naamaa kostuttaa,
ehkä rypyt oikiaa.
Hymyä nyt huuleen vaan,
maaliskuusta nautitaan
ja aurinkoa odotellaan.
Jään täs miettimään
aikaa elämän.
Nuori oli niin
mieli haaveisiin.
Mitkä täyttyi unelmista
mikä vain haaveiliemista
sitä mietin viel
yhä oon sil tiel.
Näyttelijäksi tahdoin
vaan minkä mahdoin
Rakastuin tavalliseen
uroon upeaan miehiseen.
Taakse jätin unelmaani
kaikkein rakkaimpaani
Vuodet kuluu tahtomattaan
Mitään hyvää antamattaan.
Niin mä silloin luulin,
vaan tarun kuulin.
Kuin ois kertonut se musta
joka ootin parannusta.
Ymmärtänyt en lain
uuden elon sain.
Mielessä vanha pyöri
menneet aatoksissa hyöri.
Uusi aloittaa täytyy
sydän muuten räytyy.
Annettu on meille tie
Katsotaan minne vie.
nyt ei älli päätä riko, mikä oli tämä teko? Paukuttelu missä lie, haista home, kissa vie.
Vaan edellä oli joku p....juttu, joka oli erittäin epämiellyttävä.
Minä yritin vältää sen perään joutumista ja jouduin kuitenkin!
Hän on ymmärtänyt pyyhkiä pois juttunsa.
Olen hyvin pahoillani jos aiheutin tahtomattani sinulla harmia.
haisee.
Minäkin sen huomasin ja ajattelin , että eikö olisi riittänyt kun se jo kerran oli jossain aikaisemmin. Ei minuakaan naurattanut.
Kuului kova paukaus,
akkunaan ryntäsin.
Kuin aseen laukaus
metsästäkö ynnäsin.
Parvekkeelta katsoin,
ei ketään näy.
Metsään kiikaroin.
Vain tuuli käy.
Lens päin akkunaa
lintu parka.
Kohti kuolemaa
päättynyt lentosarka.
Tänään kovin tyhjillään
täällä tämän nurkan nään
ryhdyn tätä täyttämään
yksinkö mä tänne jään.
Ei, mä näen kaukana
jonkun tänne tulevan
kohta oveen kolkuttaa
aivan kohta seuraa saan ?
Sopan hyvän keitin
voita mukaan heitin
kahvipirttiin kannoin
syötäväksi annoin
soppa kellekään ei kelpaa
siellähän vaan vaan tapellaan
toinen toista syytellään
toisillensa ilkeillään.
Samaa mieltä olen siitä
kaikilla ei sopua riitä
vai jos onkin 'keskustelun' tarkoitus
vieraan joukon karkoitus
nuo sanat kyllä kirveli
voin kun oiskin virveli
sekä rikkakihveli
virvelillä juttukavereita
ihan ihka uusia
pirttiin tahdon haalia
kihvelillä riidat pois
että aina sopu ois
oli totuus, hyvä jotta kohtuus, olisi jokaisen hallussa. Jokaisen pikkujutussa,
ihmettelyä piisasi, jutustasi, selvisi,
etten minä ollut syyllinen,paukuttelu lie toisen, yhtä tyhjäpäisen, kuin mummo tämäkin.
Ajatukset vaeltaa, pää tietää: Uusi onni odottaa, vastaanottajansa minä oon,
ihana uskoa kohtaloon.
Päivä jo lämmittää
ulos mummo kiirehtää.
Hyvän kävelylenkin
mä tässä teenkin.
Kohtaa ystävää monta,
hetkeä ei sanatonta.
Kahville kaikki
Elli, Siiri ja Maikki.
Kylmä tuli seistessä,
siks kahvila mielessä.
Juttuseura ihanainen
nauttii joka nainen.
Aika jutellessa vierähti
Siiri pystyyn kierähti.
Sus,siunakkoon sentää
nyt pitää lentää.
Siirille sanoi Elli,
Kallea vähä helli.
Ei huomaa sun puuttuneen
kahville juuttuneen.
Porukalla tullaan
kahville ja pullalle.
Juttuja kertoillaan
sadaan aikaa ilolle.
Tuopa oli outo juttu,
mulle ei lainkaan tuttu.
Kuinkas siellä tapellaan?
Sielhän ollaan sovus`vaan.
Joku siellä kahvin keittää,
toinen tarinata heittää.
Pullat sekä piirakat
siellä emännät nuo laittavat.
Uskalla en sinne mennä,
enkä tuonne oikein ennä.
Täällä riittää turinata,
joukkoa on mukavata.
Älä, Likka, mieltäs`pahoita,
etsi syöjät muilta tahoilta.
Meitä nälkäisiä riittää,
täysi vatsa kyllä kiittää.
Pienen, pienen urpiaisen
löysin tänään suloisen.
Toi se mulle pahan mielen,
totesin sen kuollehen.
Mikä tappoi ainokaisen,
tuon pienen urpiaisen.
Yksin pakkasella siemeniä
pihallani nokki,
pörhistellen höyheniä.
herttaisia rinkilöitä
ajatellen kaikkii teitä
aamuvarhain pyörittelin
raesokerilla koristelin
reppuun mukaan nappaan
termarin seuraks pakkaan
sitten suunta ladulle
aikaa vaikka sadulle
uusillekin ystäville
mukaville mimmilöille
Energinen likka sinä,
itsesäälissä vain minä
koko aamun pyöriskelen,
tilaani taas mietiskelen.
Nauti hiihtoretkestäsi
sekä herkkupullistasi.
Henkisesti piristää
tavata ain`ystävää.
Hiihto sitten kroppaa hoitaa,
keuhkot se myös raikastaa.
koko hoito hyvin jaksaa
eikä vaadi suurta taksaa.
terv. Atolfia
ne on kuin haihtuva vesi
pienistä lätäköistä,
jotka muodostuvat pikkuisista vesinoroista,
silmistä vuotavista suolaisista
pikkumeren hiutaleista.
"Runo on aina henkilökohtainen kokemus, kirjoittajalleen ja lukijalleen. Parhaimmillaan runo tavoittaa meissä jotain ennen koskematonta ja eri kerroilla siitä avautuu uusia tasoja
Eeva Tikka: "Enkeli astuu virtaan":
...............
Mutta talven
tultua hän avasi silmänsä
ja upotti olemisensa
lumen armahtavaan muistiin.
Hän ymmärsi että unohtaminen on pitkä matka
mutta asioiden merkitys voi muuttua,
kipu kuunnella puhettaan hiljaa
ja ymmärtää
Ny mennään äänestään
ja toiveet saadaan kuulumaan.
Sitten vielä ynnätään
jäädään jännityksen huumaan.
Ihmiset pitkässä jonossa
koppiin oottaa menoa.
Kynä on jo ojossa
numerossa tenhoa.
Mukavaa äänensä antaa,
toive muutoksesta
mielessä yhä kantaa,
paremmasta kaikkisesta.
Jokohan huomenna minäkin,
ennakkoäänen antaisin.
Vielä vähän mietityttää,
kelle äänen jysäyttää.
Kuuntelin mä tänään heitä,
jotka yrittivät meitä
jymäyttää jutuillansa,
monilla lupauksillansa.
Eläkkeitten veroa
lupaavat jo alentaa,
mutta indeksieroa
ei kukaan taida korjata.
Toivotaan nyt kuitenkin,
että saadaan ainakin
hallitus, joka sovuss`häärää,
eduskunnan kanssa asioista päättää.
INTOA ÄÄNESTÄMISEEN!!!!!
terv. Atolfia
Nainen elämänlähde
kuin kaunis ruusunkukka.
Lämpöä antaa ja hellii.
Nainen kuin kesä, talvi
syksy ja kevät.
Kaiken kantaa
ja paljon antaa.
Onnea naisille
ihan kaikille.
tahdon kiitoksen antaa :
lentopusu luokses kantaa
Nurkkaa täyttämään
aivojani käyttämään
toisillekin näyttämään
tänne tänään poikkesin
yksin taidan ollakin
kukaan ei oo pitkään aikaan
tätä nurkka täyttänyt
aivojansa käyttänyt
runojansa näyttänyt
Tulenliekkikään
Vieras mies ei yksin jää,
seuraa tässä juttu tää.
Ääneni mä tänään annoin,
kirjekuoreen tiukkaan suljin,
salaisuuden suuren luovutin.
Meniköhän oikein ääni,
tuota mietin puhki pääni.
hoitaakohan indeksit
sekä veroprosentit.
Tuskin yksin aikaan saa
mitään kovin mahtavaa,
mutta joukkovoima suuri,
sillä murtuu vastamuuri.
Nyt sitten jännittämään kaikki,
Vieras mies ja joka maikki,
vaalihomman lopputulosta,
kuka voiton saapi tästä koitosta.
Oi, ystävä tuntematon
nämä värssyni ihan sulle on
Toivotan iloa päivääsi
ja onnen tunnetta hetkiisi
sillä onni on pienissä hetkissä vaan
Pienistä hetkistä kiinni on
tämän elämän onnen hetket.
Saattaa kestää vain tuokion,
mutta kannattaa tehdä nuo retket.
Tämäkin hetki on onnellinen,
kun yksin istuen mietikelen.
Kukaan ei häiritse hiljaisuuta
eikä tämän hetken taianomaisuutta.
Päivä on harmaa ja pilvinen.
mutta eihän se haittaa,kun katselen
lumen alta vihreän paljastumista
ja pensaiden silmujen puhkeamista.
Kerrotaan muuttolintujenkin tulleen
entisille pesimäseuduilleen.
Kovin aikasin lähtivät liikkeelle,
toivottavasti saamme jatkoa keväälle.
Minä värssyn vastaan otin
siitä kovin iloinen olin.
Tuntemattomalle sen osoitit
onnen tunnetta toivotit.
Siispä tämä päivä alkaa
kepeästi nostaa jalkaa.
Vilpertille kahvit keitän
ja lentosuukkoja heitän.
Jos minä täytteeksi tulen nurkan,
pois suustain sylkäisen mauttoman purkan
kyllä nurkka minusta pian täyttyy
ja runoilijat ikävästä räytyy
kun kaikki ei sisään mahdu mukaan
Kuka vain tahtoo kirjoittaa,
hän runojansa voi raapustaa.
Täältä löytyy kyllä tilaa,
jos vain runosuoni pelaa.
Lyyrillistäkin voi sepustaa,
kertoa vaikka elämän tarinaa.
Syntyyhän meiltä juttua,
onhan tämä meille jo tuttua.
Mua naurattaa, mua laulattaa
kävin kurkkaamas kylähulluin puolella
siellähän voikin olla mukavaa
kun saamme rauhassa rallaattaa
metsäpirtti on suojassa siellä
eikä olla kenenkään tiellä
Kaikki on menneet nukkumaan, minä vain tulin kurkkaamaan, eikö täällä ketään tuttuja ois, vaan kaikki ne on jo lähteneet pois.
Minä yön kulkija kummajainen
ystävää oottelen, outo nainen
haaveilla saan
aina vaan
-kyllä se onni odottaa ?
Uni tekee tuloaan
hetken vielä valvon vaan
haaveet mieltä viihdyttää
silmäluomet pian kiinni jää
sulkee kuvat suloiset
sisään unen utuisen.
Kuinka pieni se onkaan
kuin kiiltävä lasinpalanen
maantien pölyssä.
Kuin pois kiiruhtava
pilviverho taivaan sinessä.
Kuin metsien kätköistä kuuluva
lintujen kesäinen viserrys
ja perhosten siipien havina
auringon säteitten kimalteessa.
Minun elämäni on NIIN pieni.
Sinulle , Meeri, ja myöskin kaikille muille naisille. ( Kyllä miehillekin!)Vaikka oma elämä tuntuisi pieneltä se on kuitenkin ihan meidän jokaisen oma elämä.
Ajatelkaa, ainutlaatuinen.- Maailmassa ei ole ketään toista aivan samanlaista ihmistä kuin minä tai sinä. Kenelläkään toisella ei ole minun ajatuksiani, minun tunteitani. Olemmme jokainen ainutlaatuisia!
Rakastan elämää, joka............................
Kukaan ei tänään oo runoja tuonut
minäpä yritän kuvetta kaivaa
huomasin tuossa kun ketjumme luin
sehän on kuin suorastaan runoa
katsokaa vaikka
nykyajan loppusoinnuton runo
katkonaisia lauseita
ajatuksenpätkiä
ne tuovat mieleen monenlaisia kuvia
Runonurkkaa täyttämään.Runoko?
Taas iloinen. Tyhjästä syntynyt.
Toisinkin sen voi sanoa
Päivä on . Tässä: Tyhjää
.................
Tähän sitten minäkin.
Yön nään.
Tyhjillään
Hei eiks me olla suuria runoilijoita?
Olemme kaikki yhdessä tehneet tämän runon.
Katsokaa vaikka otsikot !
Täällä yksin minäkin kirjoittelen, kun ikkunasta ulos katselen.Siellä toiset kulkevat käsikkäin,
minä kuitenkin aina yksinäin.
kun näin alas meidät vienet
lieskasi nosta ylös taasen
arvonsa runomme saa sen
emmekä putoa rotkoon syvään
vaan pääsemme taasen paikkaan hyvään
tee se
tee naisen työ
meidän kaikkien sydän lyö
sulle kuktasein
runoratsusein
kun noin runoa rakastat
uuden ketjun haluat
siis tee naisen työ
ketju yläilmaan lyö!
Rännit vuotaa, järvellä pilkkijä vielä kulkee
vaikka jää on mustaa jo. Istun auringossa terassillani, kukaan ei tarjoile mitään.
Aurinko tarjoaa lämpöään vaan
lämmöllään lumia sulattaa.
Terassillesi tulisin
jos vain kutsun saisin
kuohuviinit tarjoisin
käääretortun leipoisin
suulle vielä suikkaisin...
hauskaa otsikko-runoaMME:
Mahtuu mukaan
mua laulattaa
taas yksinäni laulelen
ei ihan vielä
Elämä, Sinulle
yksinäin
Missä Tulenlieska lienet?
tee se tänään
Rännit vuotaa
VilPertille Mukava ikä.........j.n.e
Ollaan me tosiaan yhdessä tehty runoa !
Kyllä tällä iällä on mukavaa
ehkäisyä ei tarvita
lapsetkään ei häiritse
oven takana märise
harjoittaa lemmen töitä
pitkin päivää taikka öitä
vaikka keittiön pöydällä
tai soutuveneen pohjalla.
äkkiä mullekin kaveri tuokaa
lukea sain niin kuumia juttuja
eiköhän nuo ole tuttuja -juttuja.
luonnonhelmassa
marjamättäällä
viljapellossa
hiekkarannalla
kalliolla
kukkaniityllä
ja tietysti heinäladossa
Hiersi hiekka kengässäni
rakon alle isovarpaan
aran paikan kantapäähän
että otti mua päähän.
Taival oli ihan kesken
matka luokse lesken.
Rakko vaivaa astuessa
kantapäässä hiertää
lesken luona, rakkaudessa
kipu kaukaa kiertää.
Tänään ulos jäin
aivan päjain päin.
Matto kainalossain
ovi kiinni meni paukahtain.
Siinä sitten seisoin,
naapureita katsoin.
Kukahan kotona olisi
ja mulle apunsa antaisi.
Vain yksi löytyi.
Häntä minun häiritä täytyi.
Peläten kelloa soitin,
anteeksipyytävä olla koetin.
Nämä naapurit ovat ynseitä olleet,
ei koskaan naapuria kaivanneet.
Toisin olikin nyt.
Oli luonne pehmennyt.
Asiani sain hoidettua,
avaimen lapsilta hankittua.
Parasta oli se kuitenkin,
että ystävää kaipasi naapurikin.
sä symmppiksin oot
kai tiedätkin sen
sun ystävänäis olla kelpaiskin!!!
siis ihan livenä
Ilo on saada ystävä täältä
ja pienoinen tervehdys ystävältä.
Perjantai-iltani pelastit,
kun ystävyyttä tarjosit.
täällä rauhassa
suvannossa
seurassa suloisessa
auringossa
sateessa
saman sateenvarjon alla
me kaikki
olemme sovinnossa