Hei.
Onko bipolaarista mielialaa sairastavilla yleensä jonkin tietynlainen persoona? Olen itse juuri aloittanut nasennuslääkityksen, mutta pelkään lääkkeen vievän minut manian puolelle, koska olen persoonaltani nopea ja herkästi innostuva. Puhun nopeasti, ajattelen nopeasti ja suoritan elämää tekemällä aina hulluna töitä, opiskelujuttuja ja liikuntaa, yleensä samaan aikaan, limittäin ja lomittain. Koskaan minulla ei ole ollut mitään unettomuutta eikä tuhlailujaksoja tai muita eikä tämä masennuksenikaan ole mitään sellaista yleistä toivottomuutta tai alakuloisuutta. Pahaa oloa on nyt äkillisesti tapahtuneen läheisen poismenon vuoksi, mutta yleensä masennukseni jos tämä sitä on, on ollut epämääräistä pahaa oloa, ärtyvyyttä, riidanhaluisuutta, kohtuutonta itsensä syyllistämistä ja kokemuksia siitä, että on jotenkin ruma ja huono, enkä hyväksy persoonaani sellaisensa kuin se on, koen siitä häpeää ja syyllisyyttä.
Tietääkö joku, voiko tämä olla jotain lievää bipolaarijuttua, vai pitääkö sen olla ulkoisesti rajumpaa? Tai onko luonteellani odotettavissa ehkä hypomaniaa tai maniaa masennuslääkkeestä herkemmin?
Kiitos vastauksista etukäteen.
Onko bipolaarista mielialaa sairastavilla yleensä jonkin tietynlainen persoona? Olen itse juuri aloittanut nasennuslääkityksen, mutta pelkään lääkkeen vievän minut manian puolelle, koska olen persoonaltani nopea ja herkästi innostuva. Puhun nopeasti, ajattelen nopeasti ja suoritan elämää tekemällä aina hulluna töitä, opiskelujuttuja ja liikuntaa, yleensä samaan aikaan, limittäin ja lomittain. Koskaan minulla ei ole ollut mitään unettomuutta eikä tuhlailujaksoja tai muita eikä tämä masennuksenikaan ole mitään sellaista yleistä toivottomuutta tai alakuloisuutta. Pahaa oloa on nyt äkillisesti tapahtuneen läheisen poismenon vuoksi, mutta yleensä masennukseni jos tämä sitä on, on ollut epämääräistä pahaa oloa, ärtyvyyttä, riidanhaluisuutta, kohtuutonta itsensä syyllistämistä ja kokemuksia siitä, että on jotenkin ruma ja huono, enkä hyväksy persoonaani sellaisensa kuin se on, koen siitä häpeää ja syyllisyyttä.
Tietääkö joku, voiko tämä olla jotain lievää bipolaarijuttua, vai pitääkö sen olla ulkoisesti rajumpaa? Tai onko luonteellani odotettavissa ehkä hypomaniaa tai maniaa masennuslääkkeestä herkemmin?
Kiitos vastauksista etukäteen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
persoonia lienemme kaikki, joten tokkopa tuo yleistäminen on laatuunkäypää...
Oireilun voi laukaista stressi, toki, joten jos tunnet että olosi on huono;levoton, ahdistunut jne.niin ota yhteys lekuriin.
Kyllä hyö viisaudessaan(?) sitten ajan kanssa setvivät sitä dg:tä.
En ole itsekään juuri hypoissa tuhlaillut saati vieraissa hyppinyt, vaan sähläillyt ihan muita juttuja, joten taudinkuva on kovin yksilöllinen.
Mutu tuntumalta sanoisin kuitennii, että kyllä sen ihan oikeasti huomaa,kun bipoa oireilee.
Ehkäpä teet nyt surutyötä. Anna tunteiden tulla ja mennä ja sure kun sen aika on.
Voimia kevääseen.
Itsellä oli ollut pitkään lamauttava masennus jota ryhdyttiin hoitamaan serotoniinilääkityksellä ( ei terapiaa, kerran kahteen viikkoon seurantaa ja "jutustelua"). Kuukauden käytön jälkeen masennus katosi yhdessä yössä, muutuin iloiseksi, vilkkaaksi, avoimeksi yms. klassinen mania. Lääkkeet lensi samantien roskiin. Lääkäri ei tunnistanut että kyseessä oli mania, vaikka mies oli viikossa muuttunut sängynpohjalta superihmiseksi jolle kyselylomakkeen 5:set ei riittäneet.. Superelämää kesti n. 3 kk jonka jälkeen yhdessä yössä takaisin äärimmäiseen masennukseen. Tämä kierto tuli tehtyä 2 kertaa vuoden aikana ennen kuin minulle määrättiin Litiumia tasoittamaan "nousua" :). Nuo pari vuotta kyllä sekoittivat minun elämäni ja ajatusmaailmani aika pahasti..
Jos epäilet että olet taipuvainen hypomaniaan, (joka on ihan luonteen piirre, ilmeisesti sinulla ainakin) niin puhu lekurin kanssa ja sovi että mielialoja seurataan tuolta bipo kantilta myös, ja että sen varalle on jokin suunnitelma. Jos homma menee manian puolelle on iso riski että hoito katkee siihen.
Jos olet ns. ON/OFF ihminen noin perus luonteeltasikin, niin minun mielestäni olisi syytä masennuslääkityksen alussa tarkkaan seurata päivittäisiä mielialanvaihteluita ja kertoa jollekin jos omat ajatukset alkavat ihmetyttää.. Varsinkin masennuksen jälkeen mielialan nousuihin on vaikea suhtautua kriittisesti, mutta varovainen kannattaa olla. Mania on liian hyvää ollakseen totta ja pudotus tekee kipeää..
Hyvä kuulla että olet hommannut itsellesi hoitoa vaikka oireesi ovatkin lieviä. Hyvät mahikset saada asiansa kuntoon kun puuttuu niihin ajoissa. Onnea ja vakaata kättä sinulle!