Silmäkulman naururypyt, heh heh hee
Otsan juonteet, että on usein paheksuvasti kohotettu kulmia.
Suun rypytys kielii, että vihellän tiskatessa
Jokainen ryppyni kertoo elämästä.
Olisi ihan kurjaa olla rypyton mummeli tässä iässä.
Otsan juonteet, että on usein paheksuvasti kohotettu kulmia.
Suun rypytys kielii, että vihellän tiskatessa
Jokainen ryppyni kertoo elämästä.
Olisi ihan kurjaa olla rypyton mummeli tässä iässä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen samaa mieltä,että aikuisen miehen pitää
katsoa kypsää naista silmillään,mutta myös sydä-
mellään.Jokainen ryppy on merkki eletystä elä-
mästä,kokemuksista ja tunteistakin.Olisi todella
pelottavaa kohdata rypytön aikuinen nainen.Ihminen
joka ei ole ikinä mennyt vastatuuleen,pudonnut kuoppaan ja noussut sieltä.Puhutaan elämästä,
kasvamisesta ja viisastumisesta nyt miten päin
vain,niin pettymysten,vastoinkäymisten kauttahan me kasvamme ja kasvomme värjääntyvät elämän värisiksi.Ja joka väittää,etteikö juuri elämä kaunsta,hän ei ole vielä kohdannut aikuisuuttaan.Aikuinen nainen saa ja hänen pitää olla ylpeä joka rypystään,elämästäämn,kokemuk-
siensa summastaan!
Hae Juniorin kotiin päiväkodista kerran viikossa, vietämme aikaa kahdestaan n. 1,5 tuntia eli kunnes vanhemmat tulevat töistä.
Viime keskiviikkona oli aurinkoinen pakkaspäivä.
Aurinko paistoi, tuttu koti esitteli Juniorille uuden ihmeellisyyden.
Auringon valo loisti makuuhuoneesta eteiseen. Juniorin seistessä vanhempien makuuhuoneen kynnyksellä, WC valkoiseen oveen näkyi pojasta tarkka varjo. Juniori huomasi varjon.
Juniori selkeästi ihmetteli: ”Mikä tuo on? ”
Mummu selitti: ”Aurinko paistaa tuolta; se tekee varjon. Katsos mummun käsi tekee varjon.” Pidin kättäni niin että Juniorin varjon viereen tuli käteni varjo.
Juniori katsoi tarkkaavaisesti, nosti sitten omaa kättään ja heilutti sormiaan, varjo näkyi ovea vasten. Juniori katseli hyvin tarkkaavaisena varjon liikkeitä.
Mummu: “Katso mummun käsi tekee varjoa” heilutin sormia ja vein käden varjoa Juniorin käden varjoa kohti. Juniori nosti kättään ja siirsi kätensä varjon mummun Varjokäteen.
Kiitos Juniori, löysimme yhdessä pienen ihmeen, auringon aikaan saaman varjon.
Varjo oli uusi, mummu ja pikkuinen 15kk viikko Juniori, ottivat toisiaan kädestä; uudessa ihmeessä varjossa.
aikuisia miehiä enemmän, kirjoitit kauniisti. Lymyävätkö ne aikuiset miehet ihailemansa kumppanin kanssa jossakin? Vapailla markkinoilla ei juuri tapaa, vaan esim. eläkeläisten tansseissa ryppyjään pakkelilla peittävät ovat kysyttyjä tanssilattialla. Siksipä en itsekään käy tyrkyllä, riittää muistot omasta aikuisesta.
Kiitos kauniista tarinasta.Joka hetki elämässä
voi todella olla pieni ihme,kun sen oivallamme
ja ymmärrämme.Emme saisi miettiä,mitä voisimme
saada.Olisi parempi syventyä siihen,mitä kaikkea voimme antaa ja opetella nauttimaan siitä.Ja pieni
lapsi jos mikä on meille aikuisille elävä,ihas-
tuttava,esimerkki.Hän antaa niin valtavasti ja
vaatii niin vähän!Jos edes pikkuisen oppisimme,
oivaltaisimme,lapsen kyvystä rakastaa,vaatimatta
vastarakkautta.Oppisimme varmaan kultaamaan hetkemme.Nauttimaan läheistemme kauneuden hippusista.Elämän salaisuus ei varmaankaan
ole elämältä vaatimista.Vaan elämästä naut-
timista sellaisena,kun se vastaan tulee.Katsoi-
simme sitä silmiin ja hymyilisimme,niin kuin
lapsi!!!
Kiitos vain kauniista sanoistasi.On meitä aikuisia
miehiä todella vapaana.Elämä vain joskus menee
että samoin ajattelevat,eivät kohtaa.Itse to-
della ajattelen,ettei nainen koskaan vanhene.Hän vain kypsyy ja kaunistuu.Mutta todella,miehen
katsoa naista silmillään,sekä sydämellään.Kau-
neus pitää aikuiselle olla syvä kokemus.Ei pinnallinen,hetkellinen,hehku.Toivon ainakin että mahdollisimman moni kypsä nainen osaisi nauttia
kypsyydestään,naisena olemisesta.Todellinen
mies varmasti ihailee teitä juuri sellaisenaan.
Kauneus on sydämessänne ja eletyssä elämäs-
sänn.
Rypyttömät kasvot ikääntyneellä ihmisellä ovat kieltämättä jotenkin luonnottoman näköiset.....mutta....kun itse "selittelen" ryppyjäni, niin takaraivossa on kuitenkin ajatus, että taas olen rustaamassa välttämättömyydestä hyvettä, eli mainostamassa kypsyyttä, eletyn elämän pärstästässä näkyviä
nauru, ilo huumori ja kipuryppyjä.
Voi, kunpa olisi vielä sileä, kiinteä ja hemaiseva! Nyt osaisin olla jo viisaampikin, mutta kun uusintakierrosta ei ole annettu, niin tässäpä sitä eletään aikuisen naisen elämänkokemuksen mukanaan tuoman kypsyytemme kanssa.
Eräänä päivänä, en muita mikä päivä se oli, irvistin peilikuvalleni. Nuorena aina hymyilin hurmavaa, ihailevaa hymyä.
on samaa mieltä kanssasi. Niin minäkin olen ja en usko, että löytyy kuusikymppistä jolla ei ole ryppyjä...Eräs kosmetologi sanoikin, että kaikille kehittyy ryppyjä viimeistään 30 täytettyään.
Toisilla on enemmän toisilla vähemmän ja sen kyllä uskon, että aika rypytön "Mummikin" voi
olla, mutta plastiikkakirurgin käsittelyn jälkeen..
Poikani kutsuttiin eräisiin häihin ja hän totesi häiden annista minulle, että morsiamen äiti oli aivan "luonnottoman näköinen". Miten niin kysyin? No näki kysymättäkin, että rypyt oli siloiteltu veitsellä ja keinotekoisuus on rumaa.
Kyseinen morsiamen äiti (kuin isäkin) ovat erittäin varakkaita julkkiksia ja rahalla voi ostaa "nuoruutta" - ainakin päällepäin näkyvää.
Rupsahda rauhassa rakkaani, tuli jostain sopukoista mieleen. Taisi Kari Kuuva laulaa noin...Nuoruus ja nuorekkuus tulee paljolti muusta kuin rypyttömyydestä. Ja elämisen merkkien tuleekin näkyä. Nauru ja huumori nuorentavat ja elämänasenne. Rupsahdetaan vaan rauhassa, eikä surra ryppyjämme.
lähes joka aamu peilikuvalleni ja vastaan hymyilee ryppyjen takaa suloinen nuori nainen.
Saatat olla lisäksi positiivisempaa ihmistyyppiä kun meikäläinen arkirealisti, joka näen asiat sellaisina kuin ne ovat.
Oikeassa olet kyllä siinä, että itsensä tulee hyväksyä sellaisena kuin on.
Ritva Enäkoski piti kerran täällä meillä päin positiivisuuskurssia.
Hän sanoi, että aamulla tulee tervehtiä unenpöpperöistä peilikuvaansa juuri tuohon tapaan:
"Huomenta, kaunis nainen, tänään sinulle tapahtuu jotain hyvää! Ole vamis käymään uusia haasteita kohti, sillä olethan syntynyt voittajaksi!" :=D
Tuli mieleen lukiessani aiheesta kirjoitettuja ajatuksia, että eihän sitä itse ajattele ryppyjään keskustellessa toisten kanssa tai kulkiessaan missä nyt milloinkin kulkee. Ja jos olen vastakkain keskustelemassa jonkun kanssa, en tarkkaile kasvojen ryppyjä, vaan ilmeitä.
Aamuisin peilin ääressä en näe ryppyisiä poskiani enkä silmien välissä olevia vakoja (ilmeisesti joskus näen kuitenkin ;)), kun silmälasit ovat vielä makuuhuoneessa. Vasta sitten kun olen lähdössä "ihmisten ilmoille" ja meikkaan silmiäni ja joudun nostelemaan luomien ihoa, huomaan ajan tuoneen patinointia kasvoihin. Se on vain hyväksyttävä.
Lapsenlapseni sanoi itselleen, kun kuvasin häntä, että hymyä naamaan. Sen kehoituksen koetan muistaa mahdollisimman usein, jopa itsekseni ollessani.
Mutta noin se suurinpiirtein menee. Jokainen päivä on uusi ja jännittävä. Ajattelen joka aamu että "jee, uusi päivä, mitähän kivaa tänään".