Pelkään että tapan itteni jos en saa apua! Mitä teen, minne soitan? Mulla on vauva 3kk.... Oon ihan puhki.
Auttakaa joku
toivonsa menettänyt
121617
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
- omalle äidilles? isälles?
- kaverille tai ystävälle?
- terveyskeskukseen?
- turvakotiin?
- sosiaalitoimistoon?
- palokuntaan?
- naapuriin?
- väärään numeroon?
- mulle? KAIKKI KÄY, KUNHAN SAAT ASIASI KUNTOON!
Älä tee sellaista mikä on peruuttamatonsta. Sinulla on pieni lapsi ja hän tarvitsee sinua. Soita neuvolaan, mielenterveystoimistoon, ihan mihin vaan ja pakota heidät kuuntelemaan ja järjestämään sinulle apua. Usko minua, elämässä on paljon elämisen arvoista, itsemurha ei ole ratkaisu. Anna lapsellesi mahdollisuus tutustua sinuun, elää sinun kanssasi, hän on niin pieni vielä. Minä pyydän ja rukoilen, älä tee itsellesi mitään. Niin kauan kun on elämää on myös toivoa. Ajattele sitä surua jota tuot myös läheisillesi ja omalle lapsellesi. Usko minua, sinua voidaan auttaa.
Neuvolaan? Oman neuvolasi numeron löydät netistä tai neuvolakortista. Ellei neuvolantäti satu vastaamaan, puhu sille, joka on puhelimessa. Älä häpeä itkeä. Pienen vauvan kanssa on rankkaa ja neuvolassa osaavat auttaa sinua hakemaan apua :)
Tsemppiä vaan, kevät on tulossa ja valo lisääntyy! Pyydä apua, niin aurinko alkaa pikkuhiljaa paistaa risukasaankin! Lupaan sen.
kanssa....?
olen kahden lapsen äiti,nuori sellainen
olen tuntenut samallatavalla niin monia kertoja,apua en ole saanut enkä uskaltanut hakea mutta tässä olen edelleen...elämä alkaa helpottaa,ajattelen että lasten takia on pakko jaksaa elää...
olen itsekin tosi väsynyt, en vain lapseni hoitamisesta vaan muutenkin tuntuu, että kaikki kaatuu niskaan, mutta minua auttaa jaksamaan se kun näen lapseni hymyilevän, vaikka imetyksen jälkeen, se on kuin sanaton kiitos minulle lapseltani. Toivottavasti sinäkin saat ihanan lapsese hymystä voimia jaksamiseen. Voimia!!!!
Kiitos vastanneille. Kirjoitan nyt uudestaan, kun on hieman parempi hetki. Olen naimisissa miehen kanssa joka on koko ajan töissä tai harrastustensa parissa... Minulla on vauvan lisäksi 8-vuotias poika, jonka syntymän jäkeen sairastuin todella vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Söin masennuslääkkeitä kunnes tulin nyt uudestaan raskaaksi ja raskauden aikana lääkitykseni purettiin kokonaan, eli olen nyt ollut kokonaan ilman lääkkeitä. Aluki kaikki tuntui menevän hyvin, mutta nyt tuntuu että ajoittain olen todella, todella huonossa kunnossa. Vauva valvottaa öisin, heräilee tunnin välein ja lisäksi sillä on koliikki ja joinain päivinä hän saattaa itkeä jopa 8 tuntia yhtä huutoa. Usein itken vauvani kanssa yhdessä ja mietin että päätän päiväni, sillä niin huono ja masentunut oloni on. Olen nyt saanut hieman vietyä asioita eteenpäin, että olen yrittänyt tavoittaa hoitavaa lääkäriäni ja ajattelin keskustella mahdollisesta lääkityksestä hänen kanssaan. Lääkkeitä en olisi vain halunnut alkaa syömään, sillä olisin halunnut imettää vauvaani.
ole helpolla päässyt! Kyllä nyt on varmaan tärkeintä, että hoidat itsesi kuntoon! Lapsi kasvaa ja kehittyy hyvin ilman imetystäkin. Ja kyllä se lapsi sinua itseäsi tarvitsee enemmän kuin vaan ravinnonlähteenä! Laita nyt asiat tärkeysjärjestykseen=) Vauvastakin voi tulla tyytyväisempi, jos saa lisäravintoa. Voihan olla, että väsyneenä maidontuotantosi on vähentynyt ja lapsi itkee nälkäisenä.
Ja kyllä tuollaisessa väsyy kuka tahansa, jos vauva on vaatelias ja itkuinen. Onko miehesi varmasti perillä väsymisestäsi? Sinun oloasi varmasti helpottaisi, kun saisit nukuttua pari yötä putkeen. Jos vaikka voisit lähteä jonnekin (vanhemmillesi, sukulaisille, kaverille?) nukkumaan ja mies tai joku muu hoitaisi vauvaa sen ajan. Kohtuutonta, jos joudut yksin valvomaan ja kuuntelemaan kaikki itkut!
Hyvä asia, että olet ottanut askeleen eteenpäin hakeaksesi apua tilanteeseesi. Osoittaa vaan, ettet ole ihan kaikkea toivoa kuitenkaan heittänyt ja tuskin olet valmis itsellesi mitään peruuttamatonta tekemäänkään.
Allaolevasta linkistä löytyy yhteystiedot vanhempainpuhelimeen ja -nettiin. Sieltä voisit saada keskusteluapua ja käytännönvinkkejä vaikeasta tilanteesta selviämiseen.
http://vanhemmat.mll.fi/
Yritä jaksaa. Ajattele lapsiasi ja itseäsi. Teillä on vielä joku päivä ihanaa yhdessä, kunhan selviät tästä hetkestä. Hae apua, että saat pahimman väsymyksen pois=)
Iso halaus ja tsemppiä!
oleva. Ymmärrän mitä tarkoitat!!! Itse sain pyydettyä ajoissa apua. Minulla oli sama ongelma lääkityksen suhteen, tiesin tarvitsevani lääkitystä, mutta halusin imettää ja pidin sitä tärkeänä! Lääkäräni selvitti asiaa ja sain sellaisen lääkityksen, että pystyin jatkamaan imetystä! Tsemppiä ja voimia sinulle ja perheellesi! Toivottavasti miehesi osaa ottaa tilanteen vakavasti!
Auttaako se sun lääkitseminen siihen vauvan koliikki-itkuun? Etköhän tarvitse enemmän apua siihen vauvan hoitoon kuin siihen, että syöt lääkkeitä jaksaaksesi. Eikö mies osallistu millään tavoin? Annat niin ymmärtää teksistäsi(työt ja harrastukset)? Sinun täytyisi saada ainakin levätä kunnolla, jos vauva huutaa yhtäjaksoisesti kaheksankin tuntia niin siinä alkaa kyllä ketä hyvänsä äitä jo masentaa, eihän sellaista jaksa hyvänen aika. Yritä saada sulle järjestymään jonkunlaista kotiapua, jos oma mies ei auta. Onhan teillä toinenkin lapsi, joka tarvitsee myös vanhempiaan. Pienillä aputoimilla tulet varmasti pärjäämään, ei vauva-ikä kestä ikuisuuksia. Toivon sulle jaksamista ja kaikkea hyvää.
Tätä juuri mietinkin aluksi, että onko tosiaan ainoa keino tähän se , että syön itse lääkkeitä ja turrutan sillä itseni jaksamaan tätä tilannetta ja olen yrittänyt siksi välttää lääkkeiden aloittamista, mutta todellisuushan on se, että minulla on taipumus voimakkaaseen masennukseen ja sen puhkeamiseen riittää huonolla unella oleminen tai tällainen sresitilanne ja nyt minusta tuntuu että masennus on taas lauennut tämän tilanteeni myötä.
tiedät, ettei se syvä masennus ilman hoitoa parane. Eikä koliikkivauva ainakaan tilannetta helpota. Masennuslääkkeet eivät ole sitä varten, että niillä turrutetaan itsemme, EI TODELLAKAAN!!!
Jo vauvan sosiaalisen kehityksen ja teidän vuorovaikutuksen sekä kanssakäymisen vuoksi olisi tärkeää, että saat itsesi kuntoon. Ei sinun mielialasi poista vauvan koliikkia, mutta kun saat itsesi kuntoon, pystyt paremmin auttamaan vauvaasi ja pystyt nauttimaan hänestä aidosti sekä rakastamaan esteettömästi!
Jos tuntuu, ettet jaksa soita ihmeessä neuvolaan, heidän TÄYTYY järjestää sinulle apua niin pitkäksi aikaa kun on tarvetta.
Kyllä sinä ja teidän selviätte tästä, toivotaan että miehesi on rinnallasi!
Voimia!